VOI KUNPA ITSESTÄNSÄ LOMAA OTTAA VOISI

”Voi kunpa itsestänsä lomaa ottaa voisi” pätkä Irinan biisistä on pyörinyt päässäni lähiaikoina. Jokaisella on omat luonteenpiirteensä ja voin kertoa, että oma luonteeni pistää välillä suoraan sanottuna v*tuttamaan.

 

päivänasu

Toppi Zara / Hame Hm / Kengät Tommy Hilfiger / Laukku Louis Vuitton

mustavalkoinenasu

Miten ihminen voi toimia niin on/offisti? Välillä saan ihan hulluna aikaan asioita, mennä höyryän ja touhuan, välillä taas ei mitään. Hyvä esimerkki kun viime perjantaina oli tarkoitus mennä Eetun kanssa kahdestaan kaupungille hengailemaan. Käydä Arnoldsissa ja kaupoilla, tsillailla ja nauttia lomapäivästä. Jotenkin vaan jumahdin, enkä yksinkertaisesti saanut itseäni liikkeelle. Tuskastuin omaan saamattomuuteeni ja pyysin, että kävästäisiin koko porukka ennen miehen töitä kaupungilla. Välillä on niin raivostuttavaa miten välillä käyn ihan ylikierroksilla, liiankin, enkä saa fokustettua ajatuksia kasaan ja valmistautuminen menee perseelleen. On/Off, missä se keskitie?

Toinen asia on se, että kun innostun jostain asiasta, innostus menee ehkä semisti yli. Viime vuonna höyrähdyksiä oli parikin. Ensin alkuvuodesta kiinnostuin hurjasti laukuista, ostin kesän aikana varmaan 5 laukkua silmät kiiluen, joista loppujen lopuksi möin melkein kaikki pois. Loppuvuodesta tutustuin Foreveriin jossa aloitin jälleenmyyjänä. Imin tietoa, olin miiteissä, katsoin webinaareja ja innostuin ihan täysillä. Yli-innostuin ja hehkuttelin lähipiirilleni asiasta kuulemma liikaakin.

Sama asia oli jossain vaiheessa blogin kanssa. Kaikki mitä tein, mietin ”voisiko tästä tehdä postausta”. Tutkin kävijävirtaa Google Analytickin kautta päivittäin monta kertaa, mietin aiheita jotka voisi kiinnostaa lukijoita. Välillä keksin asiaa tikustakin, kunhan aihe oli mahdollisimman paljon kommenttien keräämistä. Big huoh näin jälkikäteen mietittynä.

mustavalkoinenhame

Muistamattomuus on myös yksi paheeni. Pää on välillä niin laho, että luulisi välillä aivojen tilalla olevan sahanpurua. En tiedä onko muistamattomuuden pahentanut Äitiyden mukana tulleet hormonit, stressi joka vaikutti kokonaisvaltaisesti kropan toimintaan vai mikä.

Sottapyttyisyys on ollut koko elämäni mukana, valitettavasti. Nautin käydä ihmisten luona joilla on oikein siistiä ja esteettistä. Kotiin palattuani todellisuus lyö turpaan ja tulee jotenkin nolo-olo. Miksi en itse osaa? Tulee todella turhautunut olo, kun aikuisten oikeasti haluaisi osata olla siisti ja diipadaa, mutta ei onnistu.

Omat raivostuttavat piirteet voivat olla myös vahvuuksia, ja minä en olisi minä jos en olisi tällainen. Maailmaan mahtuu monenlaisia persoonia ja tämä on omani. Mutta palaten otsikkoon ”voi kunpa itsestänsä lomaa ottaa voisi”. Olisi hauska tietää miltä tuntuisi olla vähän tasapainoisempi, ei niin temperamenttinen ja nollasta sataan syttyvä. Ei niin pälättäjä ja tunteella eläjä. Ei niin sottapytty töhöliini. Edes välillä, edes hetken.

Varsinkin burn outin jälkeen olen yrittänyt opetella kasvaa jollain lailla ihmisenä ja tietyissä jutuissa se on välillä onnistunutkin. Joskus miehen kanssa tapellessa sain pidettyä mielen rauhallisena tiettyyn pisteeseen asti kunnes räjähdin ja sanoin ”ei miunkaan feng shui ikuisesti kestä perkele”.

mustavalkoinenpäivänasu

Uskon, että perusluonne pysyy aina suht samanlaisena, mutta tiettyjä juttuja voi harjoitella. Jotkut asiat ovat vain vaikeampi toisille kuin toiset, eikä asiat muutu noin vaan nips naps.

Pohdinta tuli mieleeni, kun miulle on vuosikausia ratkutettu ”onks siulla joku ad/hd?” ja olen vain naureskellut asialle. Nyt laitoin kuitenkin pyörät pyörimään ja kävin tällä viikolla psykiatrilla, joka laittoi lähetteen johonkin (sanahirviö jonka nimeä en edes muista), jossa tehdään laajoja testejä, katsotaan muistia yms. Voi olla, ettei mitään keskittymihäiriöön viittaavaa löydy, vaan se kuuluu vaan omaan temperamenttiini. Sitten voin ainakin täräyttää faktat tiskiin kunhan joku seuraavan kerran läväyttää kysymyksen ilmaan.

 

asu

Oletko saanut muutettua luonteenpiirteitäsi joista ET pitänyt vai oletko pysynyt samanlaisena vuodesta toiseen yrityksestä huolimatta? Mistä ominaisuudestasi et tykkää?

 

SEURAA MAMAA FACEBOOKISSA / INSTAGRAMISSA / BLOGLOVINISSA

Tiina / Fit Fat Mama

20 vastausta artikkeliin “VOI KUNPA ITSESTÄNSÄ LOMAA OTTAA VOISI”

  1. Sama! Kaikki tai ei mitää. Oon tosta asiasta miehelleni purppassu pari päivää, kun joka asiassa kaikki tai ei mitään! Et mite vaikeaa se voi olla? No ilmeisen vaikeaa. Vähä v#tuttaa joskus tää ite minä tyyppi. Mies onneks tai no ”onneksi” samanlainen. Voisi opetella löytämään sen Keskitien.

  2. Samaistuin kovasti postaukseesi. Ihan kuin olisit kirjoittanut minusta sotkuisuutta lukuunottamatta. Itsekin kaipaisin itsestäni lomaa, USEIN! Tsemppiä!

  3. Aika hyvä postaus 🙂 Itse olen sellainen suorittaja tyyppi että, voisin kanssa lomailla välillä itsestäni! Suoritan myös sitä että yritän olla suorittamatta 😄 Käsittämätöntä!!

    • Kiitos Vilma :). Joo suorittajuus on ollut myös yksi paheeni, jota olen opetellut prosessoimaan pienemmäksi pikkuhiljaa ja olemaan armollisempi :).

  4. No joo, mä olen muuttamut itsessäni asioita paljonkin. Melkein tuntuu etten ole lainkaan sama tyyppi kuin nyt vaikka kaksikymppisenä.

    Ihminen voi kyllä kehittyä, jos vaan sitä itse tahtoo ja on valmis työstämään asioita pitkäjänteisesti ja aktiivisesti.

    Voisitko vaikka kirjoittaa ylös muutaman positiivisen puolen itsestäsi, samoin negatiivisen. Pyri joka päivä tietoisesti vahvistamaan niitä positiivisia.

    Jos haluat lisää jotain ominaisuutta jota et itsestäsi löydä, mieti tätä ominaisuutta joka päivä ja toimi sen mukaisesti, niin pikkuhiljaa alat omaksua sitä. Ihminen on tosi sopeutuvainen.

    Tsemppiä ♡

  5. Samoja fiiliksiä ollut viime aikoina. Omat huonot puolet tympii ihan tosissaan ja mietin millainen haluaisin olla, mutta en kuitenkaan ole. Kaippa monia juttuja itsessään voi kehittää jos vaan löytää oikeat työkalut. Mulla on ehkä joku kolmenkympin kriisi kun viime aikoina kaikki tällaiset asiat on mietityttänyt. Mitä haluan ja millainen haluan olla. Välillä vähän ahdistavaa pohdintaa. 🙂

  6. Kannattaa tuo ADHD/ADD tutkituttaa, itselläni todettiin ADD ja ainakin vertaistuki on ollut itselleni tärkeää. Arjen kaaoksessa on ehdottomat apuvälineet seinäkalenteri ja muistilistat liittyen milloin mihinkin 🙂 Rauhalliset hetket ja kunnon unet ovat myös kullan arvoisia.

    • Muistilistat ja kalenteri on kyllä ehdoton, ei muuten muista mitään, eikä välttämättä aina niilläkään. Onneksi pääsen sinne testeihin 🙂

  7. Moi Tiina nyt oli ihan pakko kommentoida! Olen lukenut blogiasi Eetun vauva ajasta asti, meillä pieni mies syntynyt alku vuonna -14. Sun blogi on aivan mahtava, rehellinen suora ja ihana ♥ meillä mätsää moni mielipide ja oli ihana kun sain usein nuorena äitinä siipeeni lapsen ruokailusta, koska olin sokeri natsi ja ties mitä, täältä löytyi tuki!

    Mutta se miksi kommentoin.. Luonteet tuntuu täsmäävän enemmän kuin tarpeeksi! Tunnistan täysin itseni jokaisesta kirjoittamastasi ja aiemmin olen jo nauranut, että ihme kun tykkään lukea tätä, kun on toinen nollasta sataan tyyppi 😉 Koko ikäni myös kuullut samaa että onko sulla adhd ja monen asian joutunut opettelemaan kantapään kautta aina uudelleen ja osa ei onnistu vieläkään. Tahtoisin olla siisti ja järjestelmällinen, mutta se ei vaan onnistu tavarat hukkuu ja lähtö ei onnistu mihinkään äkkiä aina saa olla myöhässä, tulistun turhankin nopeasti ja pinna välillä loppuu pirusti liian aikaisin, asiat joista pidän vie mennessään, mutta joista en pidä on silkkaa pakko pullaa. Avoin keskittymishäiriö on ylä asteella jo annettu ja aikuisena opetellut rutiinien avulla pitämään pakan kasassa, mutta kahden vuoden valvomisen jälkeen tuli notkahdus ja tuntui että en tunne edes itseäni, positiivisuuden etsiminen ei onnistunut ja arki oli sekamelska jonka hallinta tuntui mahfottomalta. Puolison kehotuksesta hakeutui tutkimaan adhd:n yksityiselle lääkärille. Tutkimuksiin menin asenteella, että eihän se tällaista tee, olen varmaan vaan väsynyt. Käynnin jälkeen kuitenkin sain selvyyden, että kyllä vain jatkuva unettomuus ja arjen rutiinien erilaisuus sai oireet pahenemaan. Nyt puoli vuotta jälkeen päin on elämä selvästi helpompaa ja vähemmän kantapään kautta, toki lääkkeet ei auta vanhoihin tapoihin/luonteeseen, mutta saa pään järjestykseen. Eli tavarat pikku hiljaa alkaa löytää paikan ja nollasta sataan ei tapahdu sadas osassa, vaikkakin sekunneissa silti 😉 tärkeintä kuitenkin on että nyt olen astetta parempi äiti ja puoliso, unettomuus helpotti ja pää on selkeämpi ja löysin positiivisen löytävän Hannan joka on vahva 😉
    Anteeksi kauhea romaani ja varmasti epäselvä teksti, tuli niin ajatuksen virrailla 😀

    • Moi Hanna!

      Ei vitsit miten kiva kuulla ruudun sillä puolen olevan alusta asti olevia tyyppejä -ja vielä kaikenlisäksi samanhenkisiä ihmisiä kuin mie! Just tänään puhuin yhden kaverin kanssa, että tuntuu, että miun on vaikeeta löytää ihmisiä joiden kanssa oisin samalla aaltopituudella kun olen niin oma persoona. Tällä viikolla pääsen itseasiassa tutkimuksiin AD/HD:n liittyen ja niin toivon, että edes jotain löytyisi.. Tuntuu muuten aika tyhmältä, että miun temperamentti on vaan tällänen.

      Kyllä niin samaistun kirjoitukseesi! Hirmu mukavalta tuntuu lukea tuollaista, tunne etten ole yksin näiden asioiden kanssa :). Et sattumoisin ole Joensuusta :D?

    • Et usko kuinka mukava on ollut lukea näitä juttuja kun tuntuu että ”Hei vihdoin joku muukin on samalla aaltopituudella” usein tuntuu, että ei ole aina muiden kanssa! ; D ja lohduttaa ettei ole ainut 😉
      Blogia on ollut ihana seurata ja onneksi joku uskaltaa kirjoittaa kipeistäkin aiheista ja ilmaista mielipiteensä, vaikka tietää että joku varmasti vetää herneet nenään!
      Harmillista että välimatka on pitkä! Luulen että juttua riittäisi vaikka kuinka paljon! Asutaan Pirkanmaalla ja muutetaan pian varsinais-suomeen. . Höh!
      Onneksi pääset tutkimuksiin, helpottaa ainakin tieto johonkin suuntaan! Vaikka adhd usein leimataan olen oppinut etsimään siitäkin etuja, jos kaiken käy kantapään kautta syntyy sitkeä, periksi antamaton ja vahva nainen ; P jos joskus tulee mietteitä mitä haluaa vain purkaa niin elä emmi ottaa yhteyttä, toinen unohteleva rääväsuu papupata ymmärtää 😉 ♥ paljon jaksamista myös muiden asioiden kanssa olet aivan ihana ja vahva nainen joka selviää kaikesta!! Tunne myös tuttu niiden osalta♥

    • Voi Hanna kiitos, tuli kiva mieli <3. En tiedä edes mitä sanoa (kerrankin menin hiljaseksi haha!). Oikein kivaa syksyä siulle, sanasi merkitsi 🙂

  8. Kiitos Tiina! Olet ihana persoona ja samoin parempaa ja ihanaa syksyä! 🙂 jatkan seuraamista ruudun toisella puolella 😉 kiitos että kirjoitat suoraa ja itsesi näköistä blogia 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta