Vauva treffejä ja herkuttelun hölläystä

 Hellöy! Kerroinki aikasemmin miun mammakavereista Marjosta ja Jonnasta, joihin tutustuin sairaalassa. Oon niin onnellinen, että just he sattuivat olemaan samassa huoneessa. Aikakin meni paljon nopeammin kun sai höpötellä niitä näitä ja ihmetellä vuorotellen et mitä *piip* tälle vauvalle nyt pitää tehdä :D. Toista olisi ollu, jos samassa huoneessa pätisi kaikentietävä Kaksplussa Äiti. Meidät olisi varmaan kivitetty ja nakitettu heti Paskoiksi Äideiksi kun ei tuota vauvan sielunmaisemaa heti hokastu.
eka näkeminen saikun jälkeen
 Sairaalasta lähdön jälkeen ollaan vuorotellen vierailtu toistemme luona. Ylläolevissa kuvissa muksut taisi olla n. 1kk ikäisiä. Keskiviikkona mentiin katsastamaan Jonnan kotia. Nakitin Marjon ajamaan meidän autolla, ku oon ite vähän töntterö kuski.

Pojat hengas sitterissä kun Mammelit söi makaronilootaa. Eemeli jaksoi olla kiltisti, mutta Eetulla oli väsykiukku niin ite pääsin syömään vasta kun muut oli melkein jo lopettanu. Yritin kiikuttaa sitterissä -ei hyvä. Yritin nukuttaa vaunuihin -ei hyvä. Nappasin sit mukulan sylkkyyn ja söin toisella kädellä.

Vauvakolmikon tytsy Aada hengaili pöydässä.
Jonna oli paistanu ite sämpylöitäkin. Meidän kolmikon Mamma :). Ite en edes muista milloin oisin paistanu sämpylöitä. Kun olin saanu yhellä kädellä syötyä ja toisella pidettyy Eetua, jatkeltiin perus hengailuja. Plus räpsittiin miljoona kuvaa siinä välissä.

 Kuvassa näkyy hyvin miten ennen meidän tukkajumala poika on muuttumassa pikku-Kekkoseksi kun vauvahaituva fleda alkaa lähteä pois. Kellään tietoa missä vaiheessa kasvaa ns. oikeet hiukset vauvalle?

  Mini-Kekkonen edestä

Hyvin on pikkutyypit kasvanu ensimmäisen reissun kuvista 🙂

Otsikkoon kirjotinkin että herkuttelun hölläystä. Oon pitänyt tosi pitkään silleen, että herkuttelen ainoastaan viikonloppuisin. Se homma ratkesi viime viikon torstaina, kun Isimies oli ostanu valkosuklaakonvehteja. Ensin niin tomerasti sanoin, että ei, en ota. Hetkosen kun aivoissa raksutti tekosyy mittari: ”No jouluaattokin on arkipäivä, niin ihan sama ottaa”. Sitten ratkes.

Jonna oli tehny todella hyvää mutakakkua, jossa oli päällä marenkia. Lisäksi oli itsetehtyjä pipareita. Olin niin pettyny, kun viime viikonloppuna ostettiin Isimiehen kanssa valmispipareita ja ne oli iha kökköjä. Saajo-koira on onneksi meidän herkkumonsteri, joten syököön se ne pois.
Edellisessä postauksessa kirjotin tammikuun tavotteista. Sillon en saa siis syödä herkuista mitään muuta kuin karkkia. Joten nämä pari viikkoa höllään pikkusen pipoa ja löysennän tarvittaessa vyötä jos alkaa kiristämään.Samanlaisia herkkuövereitä en kuitenkaan ala vetää, mitä aikaisemmin harrastin. Syötiin niin pitkään, että olo oli ähkypuhkiläskilöllö. Treenaan kuitenkin samaan malliin kuin ennenkin. Karkkia ostaessakin huomaan selkeesti, että jotain on pään sisällä tapahtunu: Ennen ostin lähes aina melkein puolikiloa karkkia, nykyisin pussit on pienentyny huomattavasti.
Hölläillään hetki ja kohta se Joulukin on jo täällä :).
-Tiina the karkkihiiri

Tiina / Fit Fat Mama

9 vastausta artikkeliin “Vauva treffejä ja herkuttelun hölläystä”

    • Oli kyllä ku Eetukaa malttanu päikkäreitä nukkuu, niiku perheentalo reffeilläkään ei malttanu :). Tykkää ku on seuraa 🙂

    • Eetulla oli aikasemmin tosi tummat ja paljon hiuksii ja nyt tollane kekkonen :D. Saa nähä millanen fleda loppujen lopuks tulee 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta