VATSA VIIKKO SYNNYTYKSEN JÄLKEEN

Kävin viime torstaina ensimmäistä kertaa vaa’lla ja otin kuvat raskauden jälkeisestä pötsistä. Jenkkaa, höllyvää löllyvää löytyy ja se on täysin luonnollista. Media antaa mielestäni aivan liikaa niitä harhaanjohtavia ja Äitejä ahdistavia esimerkkejä raskaudesta palautumisesta, jossa mamma näyttää hetki synnytyksen jälkeen ihan samalta kuin ennen raskautta. En varmaan ole ainoa Äiti, joka on pyöritellyt silmiään klikattuaan kohuotsikoita ”huikea palautuminen raskaudesta”. Totuus monesti on kuitenkin valtaosalla toinen ja haluan omalla esimerkilläni näyttää sitä, että on ihan ok näyttää hyytelökasalta synnytyksen jälkeen.

Vatsa viikko synnytyksen jälkeen. Tämä Mama meinaa puhua palautumisesta realistisesti. Kroppa ei ole, enkä oletakaan sen olevan mikään sixpäkki viikko synnytyksen jälkeen. En halua luoda raskaudesta palautumisesta itselleni ahdistusta. Se ei itselleni ole mikään yksinkertainen juttu, pieni pelko takaraivossa on, että en malta ottaa iisisti, mutta teen parhaani että tällä kertaa en ota liikaa stressiä palautumisesta. Fakta on se, etten viihdy löllykkäkropassa, mutta fakta on myös se, että ymmärrän nyt paremmin, että 9kk mahan venymisen jälkeen se ei vaan pompsahta entisiin uomiinsa heti.

Raskauskiloja tuli yhteensä n. 11kg.

Viimeisimmästä neuvolakäynnistä paino oli tippunut viikko synnytyksen jälkeen 4,5kg.

Pötsikkä näyttää tältä;

Pahoittelen sottapyttykotinutturaa ja melkein meikitöntä nassua, mutta näillä mennään.

Viimeiset raskausmahakuvat;

Toisin kuin esikoisen raskauden jälkeen, nyt en meinaa pompata fanaattisesti tyyliin joka aamu vaa’lle ja kytätä lukemia. Lupasin miehellekin, että käyn 1 kerran viikossa vaa’lla. Mittauspäivä on aina torstai aamuisin.

Ensimmäisen kerran vaunukävelyllä kävin viime torstaina. Myy nukkui kiltisti koko 20-minsan ajan <3. Kävely tuntui kyllä hieman oudolta väkkärässä…

Raskaudesta palautumisesta aion kirjoittaa tottakai tänne blogin puolelle, kertokaa mikäli tulee mieleen jotain erityisiä toiveita niin laittelen korvan taakse!

Miltä oma pötsisi näytti viikko synnytyksen jälkeen? Kuulutko sinäkin höllyvälöllykkä klubiin vai onnekkaisiin ”julkkispalautujiin”?

SEURAA MAMAA FACEBOOKISSA / INSTAGRAMISSA / BLOGLOVINISSA

Tiina / Fit Fat Mama

Bilehile lapsivihaaja muutti elämänsä ja on nykyisin pienen pojan Äiti, isomman pojan Vaimo. Harrastaa kuntosalia ja kärsii kroonisesta herkkuholismista.

37 vastausta artikkeliin “VATSA VIIKKO SYNNYTYKSEN JÄLKEEN”

  1. Mä oon aina palautunut aika nopeasti, viimeksikin 17 raskauskiloa katosi alle 12 viikossa vaikken tehnyt muuta kuin imetin :p sen sijaan vatsanahka ja jenkkakahvat eivät ole palautuneet ikinä, en timmi ollut ennen raskauksiakaan mutt kyllä sitä löysää nahkaa on nyt vielä vähän enemmän mitä ennen 😉

  2. Mulla on niin iso maha jo nyt 22. raskausviikolla että ei varmaan ihan yhtä nopsaan tuu palautuu kuin esikoisesta. Mutta hiljaa hyvä tulee 🙂

  3. Onnittelut ihanasta pienestä Myystä! Minulla on 8kk ikäinen poika, ja eihän se vatsanseutu vieläkään samalta näytä kuin ennen raskautta. Kiloja mulla kertyi raskausaikana reilut 10, ja ne hujahtivat parissa viikossa pois, kaksi viikkoa synnytyksestä meni farkutkin jalkaan. Mutta jollain lailla löysältä korsetti vieläkin tuntuu. Aamuisin näyttää ihan hyvältä, lähes normaalilta, mutta illalla masu pömpöttää ja on kuin pullataikinaa. Ennen raskautta ei mulla juuri ikinä ollut turvotusta. Toivon että tämä tästä kunhan pääsee kunnolla liikunnan makuun 🙂

    • Kiitos <3. Jossain luki,että raskaudesta kunnolla palautumiseen menee sama kuin mitä vauvaa on odotettu, eli 9kk. Saa nähä miten käy :). Hui en ees uskalla miettiä millon farkut menis päälle, ennen raskauttakaan tosin en pitkään aikaan farkkuja käyttänyt kun tuli niin mukavan haluinen..jotkut joustavat kivat farkut olisikin kiva löytää

  4. Minä kuulun niihin ”julkkispalautujiin” jolla viikon päästä ei ollut ylimääräsiä kiloja tai jenkkiksiä, pömppis joo mutta sekin lähti tyyliin jo parin viikon kuluessa. Varmaan tämä teki siis senkin että painoa en seurannutkaa Ulkoisesti siis nopeaa (liiankin nopeaa kun ongelmana oli ettei paino vain noussut!) mutta väittäsin että syvät vatsat, sekä lantionpohja vei aikaa palautukseen lopullisesti sen imetyksen verran, vajaa vuosi! Toki urheilin ja elin normaalisti paaaljon aiemmin mut varmaan kaikki äidit tietää sen tunteen kun OIKEASTI oli lopulta olo et nyt tosiaan ollaan entisellään sisuskalujen kanssa 😀 Ihanaa että tuot ilmi tämän että valtaosalla on varmasti sama tilanne kuin sulla ja se on oikeesti ihan fine, me ollaan niin erilaisia kaikki että vertailla ei saisi ja uskoa vaan täytyy että kaikki omalla ajallaan, joskus vähemmällä ja joskus isommalla työllä 🙂

    • Oho sie oletkin ollut onnekas sitten :). Lantionpohjaa ja syviä vatsoja olenkin nyt treenannut jonkinverran, en halua pissivaivoja :D. Pitäisi saada joku rutiini niistä harjotteista niin tulisi tarpeeksi tehtyä.. Kiitos kommentista ja kivaa kun olet pitkään lukenut, toivottovasti jatkossakin 🙂

  5. Hei,mulla kertyi kiloja 15. Paino tippui hitaasti ja huomasin että imetyksen loputtua alkoi nopeampi painon putoaminen. Vuosi synnytyksestä aloin olla itseni näköinen vaikka en mitenkään timmi. Kyllä sitä ajallaan jokainen palautuu, nykyään on vaan hirveä paine ja odotukset että on joku supermamma 6kk päästä ja jos ei ole niin on laiska läski😃 Onnea sinulle ja nauti myös palautumisesta äläkä kiirehdi.

    • Mieki olen kuullut, että joillakin paino on tippunut kunnolla vasta kun imetys on loppunut, aika jännä miten meneekin niin erilailla, joillain taas kun imetys tiputtaa hurjasti :). Kiitos Pipsa, nautitaan 🙂

  6. Onnittelut pienestä ihmeestä. Minua vaan pistää tämä(kin) teksti ihmettelemään. Sanot ettei palautumisessa ole kiire, mutta kuitenkin valitset tuoreena pienen tytön äitinä julkaista tälläistä? Rivien välistä paistaa kokoajan läpi ilmeinen kiire asian kanssa.
    Kerroit kärsineensä sekundaarisesta lapsettomuudesta, mutta mahan koko/kilot/neuvolan mittaukset jne pyörivät jatkuvasti tekstissäsi.
    Nyt kerrot sopineesi miehesi kanssa vaaka käynneistäsi.

    Äitejä on varmasti monenlaisia, mutta pienen tytön juuri maailman saattaneena yrittäisin ainakin luoda itselleni parempaa itseluottamusta ja tuntoa, en julkaista tämmöisiä kuvia jossa loppupeleissä kuitenkin piiskaat itseäsi. Ehkä äitinä sinun kuuluisi näyttää tyttärellesi parempaa esimerkkiä sinne tulevaisuuteen. Lisäksi itse äitinä en pysty ymmärtämään, miten lapsettomuudesta kärsineen naisen suurin paniikin aihe on painonnousu. Varsinkin kun se kohdallasi pysyi varsin kohtuullisena.
    Painon saa aina halutessaan pois, sillä ei ole saa olla minuuttiaikataulua, mutta tämänkin täysin turhan postauksen ajan olisit voinut olla tyttäresi vieressä.

    • Moikka Pekkis,
      Kiitos onnitteluista :). Kirjoitan blogia jonka yhtenä aiheena on hyvinvointi ja liikunta, asioita jotka ovat minulle tärkeitä. Luonnollisestikin haluan kirjoittaa siis myös raskaudesta palautumisesta blogiin. Raskauteen kuului vatsan koko, neuvolakäynnit ym mittaukset joten niistä postauksissakin tottakai oli juttua. Olet varmaan huomannut, että esim. lähtöpainoa/tarkkoja lukemia en ole blogiin kirjoittanut. Raskausajan postauksissa myös ilmaisin useasti, että en ole painonnoususta ottanut stressiä -eikä edes olisi tarvinnutkaan, lukemat kun olivat hyviä.

      Itseluottamukseni on nyt parempi löysänkin kropan suhteen kuin edellisen raskauden jälkeen. Silloin nimenomaan kyttäsin vaakaa, olin salilla 2-viikon kuluttua synnytyksestä. Tässä tilanne on ihan eri ja sen halusin kirjoituksellani ilmaista; haluan kuntoon, mutta nyt järki päässä ja ei niin kiireellä, ei minuuttiaikataululla. Vaatii itseluottamusta ja rohkeutta julkaista ”epätäydellisiä” kuvia vatsasta, 4-vuotta sitten tälläistä en olisi tehnyt.

      Suurin paniikin aiheeni ei todellakaan ole painonnousu, todella tyhmästi luultukaan että ajatukseni jatkuvasti pyörisivät vaakojen lukemien suhteen tuollaisen tuskan taipaleen jälkeen joka piti taittaa ennen lasta. mm. Synnytyssalissa sain paniikkikohtauksen kun menetyksen pelko iski päälle, olen kotona useasti kokeillut että hengittääkö vauva. Vauva myös nukkuu vieressäni, koska en ole halunnut luopua hänestä vielä edes pinnikseen….joten ei, paino ei ole prioriteetti yksi.

      Ja lisäksi tiedoksesi, että kirjoitusajan lapsi nukkui minun vieressä :).

    • Mun on pakko kommentoida tähän alle. Mun mielestä on hyvin julmaa tuoda toisen sekundäärisestä lapsettomuudesta kärsiminen tähän esiin. Sillä ei ole mitään tekemistä tämän tekstin kanssa ja voi olla edelleen hyvin kipeä asia.

      Itselleni ei tullut mitenkään olo että tässä olisi kiire palautua vaan teksti oli hyvä realistinen muistutus jokaisen olla itselleen armollinen kropan palautumisen kanssa.
      Hyvä teksti Tiina! ❤

  7. Ihana kirjoitus ja onnea vauvan johdosta! Kilot lähti nopeasti, mutta kestäähän siinä, että vatsapalikat palautuvat kohdilleen.

  8. Minä olen aivan eri mieltä Peikkiksen kanssa tästä tekstistä: minusta siitä paistaa läpi nimenomaan armollisuus omaa kroppaa kohtaan sekä hyvä (tai ainakin parempi) ja terve itsetunto.

    Mulla tuli esikoisesta painoa lähemmäks 20 kiloa, josta vain 5 jäi sairaalaan. Ensimmäisten viikkojen kuluessa lähti toinen 5 lisää, mutta sitten paino jumitti. En ole mikään himoliikkuja, joten silläkin varmaan osansa asiaan. Olin järkyttynyt, että näytin olevan raskaana vielä vuosi lapsen syntymän jälkeen. Luulin, että vatsa menee ”sisään” heti, kun lapsi on ulkona 😀

    Ruokaremontin myötä sain kuitenkin lapsen ollessa 3-vuotias loputkin kilot pois. Voisin sanoa vatsani palautuneet lähes täydellisesti vasta lapsen ollessa 4-vuotias. Sitten tulin uudelleen raskaaksi. Ja raskausaikainen painonnousu ahdistaa, vaikka ollaan kärsitty lapsettomuudesta niin esikoista kuin tätä toistakin toivoessa. Mulla ainakin neuvolan punnitukset ja mittaukset pahentavat tätä ahdistusta, vanha syömishäiriö siellä nostaa silloin päätään. Eli ei se lapsettomuustaustakaan aina sulje pois näin ”pinnallisia” mietteitä.

    • Moi Kaisa, kiva kuulla että sinä ymmärsit postauksen sanoman ja ajatukseni asian suhteen -tuota nimenomaan halusin kertoa, että nyt olen armollisempi omaa kroppaa kohtaan! 🙂

      Ruokavalio vaikuttaa yleisesti ottaen niin raskaudesta palautumiseen kuin ”normaaliin” laihtumiseen sen 70-80% joten sillä suuri merkitys :). Samaa mieltä ettei lapsettomuustausta vaikuta ns. pinnallisiin mietteisiin, vaikkakaan tässä odotuksessa en neuvolan mittauksia ns. pelännyt tai ahdistunut, toisin kuin Eetun odotuksen aikaan.

  9. Mulla on 7kk ikäinen vauva ja vieläkään ei oo maha palautunut. Pömpöttää kokoajan. On tarkistettu ettei oo erkaumaa. Hitaasti se kyllä palautuu… oisko syy siinäkin et oon niin vanha ensisynnyttäjä, 35v. Kaikki palautuu vanhana kovin hitaasti.

    • Ikäkin varmasti vaikuttaa, ite nyt kohta 28, esikoisesta vasta 24 joten jännä nähdä vaikuttaako ikäkin palautumiseen :). Monet sanoo, että 25 ikäisenä alkaa palautuminen ja aineenvaihdunta heikentyä nini saa nähä miten käy

  10. Ensiksikin onnea pienestä nyytistä!
    Kommentit lukeneena ja jo varsin pitkään blogia lukeneena pakko kommentoida kun aika iso hajanta mielipiteissä.
    Olen samaa mieltä siinä, että varsin usein puhutaan painosta/vaakaan liittyvistä asioista/kuntoilusta jne. Kyllä, kyseessä hyvinvointiblogi mutta pakonomaisuus ei ole hyvinvointia. Nämä siis omia huomioita, ei mikään absoluuttinen totuus.
    Myös, jos valitset kertoa keskenmenoistasi/masennuksista ja lapsettomuudesta, aiheista jotka herättävät tunteita ja keskustelua, et voi tulla sanomaan että lukijoiden kommentit asioihin ovat julmia tai loukkaavia. Jokaisella on oikeus tehdä julkisesta tekstistä omat tulkinnat.
    Itse yli neljän vuoden lapsettomuushoitojen jälkeen raskaaksi tultuani en olisi lähtenyt julkaisemaan kuvia mahastani/kunnostani synnytyksen jälkeen mutta tottakai siihen on oikeus jokaisella. Minulle suurin ilo ja onni oli lapseni, painoni eikä sen aikainen kuntoni eivät aiheuttaneet minulle päänvaivaa tai paniikkia. Ja luulenkin että tätä on monen vaikea ymmärtää ja tästä eriävät mielipiteet kumpuavat. Minusta viikko synnytksen jälkeen kunnolla ei ole merkitystä, olisin mielummin kuullut esim synnytystarinan jos sellaisen haluaa kertoa.

    • Kiitos Linda nyyttionnitteluista 🙂
      Kyseessähän ei ole tällä kertaa pakonomaisuus, kuten postauksessa kirjoitin, niin tässä tilanne on täysin eri kuin Eetun odotuksen jälkeen. Nyt nimenomaan olen rennommin asian suhteen.
      Sekundaarinen lapsettomuus ei ole este kirjoittaa tai keskustella raskaudesta palautumisesta. En ole paniikissa painon suhteen todellakaan.
      Synnytyskertomus on tulossa myöhemmin 🙂

  11. Mä olen sitä mieltä, että nämä on niitä hetkiä kun on vaan aika nauttia. Ihan luvalla. Alussa vauva imee koko ajan ja se vaatii äidiltä vararavintoa vyötäröltä. Nyt voi unohtaa treenit, niiden aika on myöhemmin ja silloin on hankala antaa itselleen anteeksi jos niin käy.
    Ota kaikki ilo irti vauvavuodesta, olet sen ansainnut!
    Mari

    • Moi Mari, vauvavuodesta nautin kyllä, nyt toivottovasti osaa elää enemmän hetkessä <3. Meidän neiti on topakka tyttö syömään buubsia, joten huomattu tuo että imee koko ajan hih 🙂

  12. Jopas on taas kommenttiboksi laulaa 😀 Hienoa, että kirjoitit aiheesta, minusta lähinnä vertaillen esikoisen syntymään kuinka nyt toimit eritavalla. Laosettomuus jne ei liity asiaan milläänlailla. Rohkea nainen Tiina olet kun kuvatkin julkaisit, monella ei riittäisi itsetunto moiseen! Jatka vain omaa rataa kirjoitusten suhteen, ne ketkä vetää herneen nenään on vissiin sitte ite niin täydellisiä ettei palautumisesta tarttee ees puhua. Tsemppiä ja tämä oli hyvä rohkea postaus!

    • Moikka Hulina, joo niin näköjään laulaa :D. Hyvä vaan tottakai, että keskustelua herättää, itselleni oli hieman yllätys, että jotkut koki asian noin miten kokivat, -mielipiteet toki kullakin. Nyt todellakin kun kyseessä oli kertoa, että otan lungimmin palautumisen suhteen ja itsetuntoa tottakai vaati kuvien julkaisu, kuten kirjoitit 🙂
      Kiitos kommentista 🙂

  13. Onnittelut pienestä ihmeestä! Hieno juttu, että koet itse ottavasi ulkonäköasiat nyt rennommin. Silti minäkin kyllä todella ihmettelin tätä aihetta ensimmäiseksi aiheeksi synnytyksen jälkeen. Eikö olisi ollut tärkeämpiäkin aiheita käsiteltäväksi? Jos aidosti ottaisit asian rennosti niin sinulla tuskin olisi mitään syytä koko aihetta käsitellä tai julkaista kuvia. Minusta tämä tuntui enemmän siltä, että yrität vakuuttaa itseäsi asiasta enemmän kuin meitä lukijoita.

    • Kiitos onnittelusta :). Synnytyksen jälkeen ensimmäinen postaus oli isoveli pakkaus, toinen synnytyksen jälkeen ensimmäinen viikko vauvan kanssa ja tämä vatsa juttu oli vasta kolmas :).
      Palautumisesta kirjoittaminen kuuluu luonnollisestikin blogiini joka käsittelee vauvajuttujen lisäksi hyvinvointia, liikuntaa yms. en ole mikään perus pelkkä perhebloggaaaja joka haluaa kirjoittaa vain vauva,lapsi tai raskausjuttuja

  14. Tarkoitin numeroilla lähinnä sitä, että tämä postaus oli sun ensimmäinen aihe, jota lähdit käsitelemään synnytyksen jälkeen, en laske jotain tavaroita sellaisiksi. Mut en lähde inttämään asiasta. Sun blogi ja varmasti tämä oli nyt sulle tärkeä asia purkaa.

    • ”Mulla ei nyt oo tähän mitään älykästä argumenttia heittää, joten jätän tällaisen alentuvan silmienpyörittelykommentin, jonka myöten poistun voittajana paikalta. Pitää kato keretä seuraavaan blogiin syynäämään sanamuotoja, joista vois ylitulkita jotain valitettavaa, tai jos oikein tuuri käy, moralisoitavaa. Pus!”

    • Tuohon alla olevaan kommenttiin ja ajatuksenjuoksuun kyllä ihan oikeasti pyörittelinkin alentuvasti silmiä 😉 toivottavasti ei ole bloggaajan oma vastaus. Tämä postaus herätti minussa negatiivisen fiiliksen siksi, että viikon päästä synnytyksestä mielessä pyörii varmasti fiksumpiakin ajatuksia kuin oma vyötärö. En olisi yhtään ihmetellyt, jos tää olisi kirjoitettu vaikka 2 kk päästä ja olisit ensin purkanut muita asioita 2 lapsen vanhempana. Enkä edelleenkään tajua miksi pitää ihannoida nopeaa palautumista. Mutta ei tästä enempää draamaa kannata nostaa, kaikki fiilikset lienevät sallittuja.

  15. Moi!!
    Iiisot onnittelut pikkunyytistä!!❤ Jostain syystä sun postaukset ei oo näkyny mulle fitfashionin etusivulla, joten nyt vasta huomasin nämä kaikki postaukset. Aloin ihmetellä hiljaisuuta ja miettiä, että eiköhän Myyn ois jo ollu aika tulla maailmaan ja tulin kurkkaamaan blogiasi. Ihanaa, että sulla on pikkuruinen kainalossa ja kaikki hyvin!!❤

    En ymmärrä, miksi tämä postaus aiheutti noinkin negatiivisiakin kommentteja.. mielestäni hyvin realistisesti kirjoitit asiasta ja selkeästi otat maltilla palautumisen ja halusit siitä myös muistuttaa lukijoitasi, maltti on valttia. En ymmärrä, miten tämä saatiin käännettyä niin, että sinulla olisi pakkomielteisyyttä tai huono itsetunto? Siinähän sinä olet kuvissa raskauden jälkeisen mahan kanssa, kuvia joita harva huonolla itsetunnolla varustettu julkaisisi. Vaikkakin täytyy sanoa, että olet todella kaunis kuvissa. ☺ Ja eiköhän se ole normaalia ja tervettä, että raskauden jälkeen halutaan palautua ja laihtua, ilman että se nyt sisältää pakkomielteisyyttä. Pointti mielestäni tässä vaan oli, että se laihtuminen on hyvä tehdä maltilla..

    Minulla raskauskiloja tuli 18kg , joista 8kg jäi synnärille. Ikävä kyllä kuulun näihin ihmisiin, joilla liikunta ja normaali ruokavalio vaikuttivat negatiivisesti maidontuloon, joten jouduin syödä kaksin käsin ja jättää liikunnan vähälle, että maitoa saatiin vauvalle (heruminen lakkasi käytännnössä heti, kun lenkkeilin tai siistin ruokavaliota, vaikka kokeilin kaikki keinot herumisen helpottumiseen). Yhtäkään kiloa ei siis imetysaikana tippunut, vain rauhallisia kävelyjä tehtiin päivittäin.

    Kun vauva oli 4kk alkoi järkyttävä makeanhimo. Kun muksu tuli puoli vuotta, päätin lopettaa muutenkin meille hankalan imetyksen ja panostaa omaan hyvinvointiini. Tässä kohtaa herkuttelu oli lähtenyt niin käsistä, että tuo synnärille jäänyt 8kg oli tullut takaisin kahdessa kuukaudessa.

    Nyt on kuukausi eletty normaalilla, terveellisemmällä ruokavaliolla ja liikunta otettu kuvioihin. Imetyksen ja sen hankalan onnistumisen tuoma stressi on hälvennyt ja olen pystynyt keskittyä itseenikin. Harmittaa toki nuo ylimääräiset kilot, mutta näin jälkikäteen olen tyytyväinen, että olen antanut kropan palautua rauhassa rauhallisten kävelyjen avulla, vaikka oikeastaan imetys tähän pakottikin. Ja olen tyytyväinen, että toimintani mahdollisti imetyksen 6kk.

    Jos imetys olisi sallinut, olisin varmaan aloittanut rankemman liikunnan vähän aiemmin. Nyt 7kk synnytyksestä teen juoksulenkkejä ja ne tuntuvat hyvältä kropassani, palautumista on siis selkeästi tapahtunut. Aion olla kotona, kunnes lapsi on 1.5v ja tavoitteni on nyt ennen töihinpaluuta saada itseni parempaan kuntoon ja kiloja pois, jotta jaksan paremmin työssäni..☺ Hitaasti, mutta varmasti, kohti parempaa hyvinvointia. Itselleni suuri juttu on jo se, että voin juosta, vaikka synnytyksestä on 7kk ja ylipainoa on lähes 20kg. Luottamus on kova, että kyllä ne kilot tippuu, kun syö taas terveellisesti ja liikkuu. Ennen raskautta olin kuitenkin erittäin normaalipainoinen ja terve ☺ Täytyy vielä sanoa, että nuo raskauskilotkin tuli ihan terveellisellä ruokavaliolla ja neuvolan mielestä määrä oli ok.

    Aurinkoa sinun ja pikkuisten päivään!😘

    • Moi Sussu <3. Ai hitsi, toivottovasti jatkossa näkyy postaukset etusivulla niinkuin pitääkin :). Hyvä kun tulit kurkkaamaan!
      Joo itsekin asiaa ihmettelin, tarkoitus oli kirjoittaa ja kertoa omasta paremmasta suhtautumisesta palautumiseen. Ilman stressejä…esimerkiksi kun kirjoitin, että torstait on painon mittauspäiviä, niin tänään illalla muistin että ainiin unohdin mittauksen enkä ottanut siitä mitään ressiä :). Sie ymmärsit pointin, kiitos :)!

      Hyvä että päätit lopettaa imetyksen mikäli se toi siulle vaan ylimääräistä stressiä, kun äiti voi hyvin, niin lapsikin voi ja korvikkeella kasvaa ihan yhtä lailla hyviä lapsia :). Miullakin ajatuksena olla n. 1,5vuotta kotona ja näyttää töihin palatessa sitten suht timmiltä, siihen tavoitteeseen varmasti pääsen kyllä :).

      Kiitos ja aurinkoa sinneki<3

  16. Noni, ihan ensimmäiseksi isot onnittelut pikkuisesta naperosta ❤ En oo nyt oikee jaksanut lukea ku maanantaina olin leikkauspöydällä.
    Mutta siis, mulla on itellni 4,5v tyttö ja odotusaikana kiloja tuli noin 28kg. Eli aivan helkutin paljon. Vauva syntyi 8 helmikuuta. 2013 ja elokuun loppupuolella olin viittä vaille saanu kaiken pois. Se kyllä vaati 9-15 kilometrin lenkkejä ja kahvakuulaa jne useita kertoja viikossa. Eli ei todellakaan helpolla lähtenyt. Mun ystävä taas, joka synnytti 13 viikkoa mun jälkeen laitto nätisti 36 koon housut jalkaan synnärillä ja lähti vaivan kanssa kotio. Epäreilua. 😁 elämä on.

    • Kiitos Johanna ja toivottovasti olet toipunut leikkauksesta mitä sitten olikin 🙂
      Ohoh hienon tiputuksen ja työn oot sitten tehnyt 🙂 Oho ystävälläsi on ollut sitten supernopea palautuminen 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 43
Tykkää jutusta