Välillä eniten vituttaa tappelu

Alkuperäinen idea oli tehdä postausta viikonlopun ostoksista ja asusta, mutta pää kävi sen verran ylikierroksilla, että sitä piti päästä purkamaan. Pää on rauhoittunut jo, mutta halusin silti vähän avautua, kenties siellä on joitakin kohtalontovereita.

Ennen Eetua me ei tapeltu lähes koskaan. ”Sokeriii, murskii, mömmömmööö” siirappista lässytystä, pusuttelua ja yllärinä ostettuja hajuvesiä. Kun vauva tuli taloon, hajuveden tuoksu vaihtui paskavaippojen hajuun ja lähes joka viikkoisiin kirosanaviidakkoihin.

 

2014
2014

Vauvan tulo muutti arjen täysin. Työssäkäyvästä, suorittaja duracel-pupusta tuli kotona oleva housewife ja kaksilahkeisesta ainoa töissä kävijä. Ennen vauvaa kumpikin sai periaatteessa tehdä ihan mitä lystää. Paitsi ei tietenkään kouria vieraita miehiä tai naisia, muuten ois eräällä herrahenkilöllä lähteny heppi irti. Ei tarvinnut elää toisen aikataulujen mukaisesti, ilmoitettiin vaan minne mennään ja monelta suunnilleen tullaan.

2013
2013

Nykyisin kaikki on toisin. Kaikki omat menot joihin Eetua ei voi ottaa mukaan pitää suunnitella Tuomaksen työvuorojen mukaisesti. Pienestä pitäen olen tottunut olemaan itsenäinen, joten alussa oli (ja on edelleen) vaikeaa tottua ajatukseen, että on kokoajan toisen ”armoilla”. Oma aika. Se on yksi isoin asia josta kättä joutuu vääntämään vähät väliä. Tuomas ajattelee, että kun olen kotona Eetun kanssa, se on omaa aikaani. Ja itse ajattelen tietyllä tavalla, että kun hän on töissä, se on ns. omaa aikaa. Eihän hänen tarvitse töissä olla kokoajan vastuussa toisesta ihmisestä, mutta sen sijaan tekee fyysistä työtä. Itse katson kotona Eetun perään ja teen lähinnä henkistä työtä. Varsinkin alkuaikoina tuntui, että pää leviää. Nyt kun Eetu on jo isompi, osaa leikkiä ja antaa kontaktia, kotona oleminen ei ole aina niin perseestä. Ei sen puoleen, että se aikaisemminkaan sitä aina olisi ollut, mutta se henkinen fiilis on jotain mitä ei voi kuvailla jos sitä ei ole itse kokenut.

2012
2012

Kummankin ajattelu omasta ajasta on kuitenkin väärin. Tuomaksen työssäolo ei todellakaan ole mitään omaa aikaa, eikä minun kotona oleminen Eetun kanssa ole omaa aikaa.

Oman ajan lisäksi vakio tappelunaiheita on siivous, raha-asiat ja Eetun huuto. Jokaista aihetta en lähde sen enempää avaamaan, muuten postauksesta tulee kilometrin mittainen. Huutoon liittyen se, että minä jolla oli ennen maailman lyhin pinna, on saanut kasvatettua tietynlaisen suodattimen. Kestän huutoa todella, todella  (miljoona kertaa todella sana tähän väliin) paljon paremmin kuin Tuomas. Itseltäni palaa totaalisesti hermot siihen kun isompi herrahenkilö vittuuntuu huudosta niin nopeasti.

2011
2011

Aamulla ilma oli niin raskas, että sitä olisi voinut leikata veitsellä. Lähdin Eetun ja Saajon kanssa hölkkälenkille jossa sain pään tasattua. Tuomas sai sillä aikaa omaa aikaa ja itse sain hyvän pikkutreenin. Lenkin jälkeen kotona istui ihan eri mies ja oma mökötyksenikin oli vaihtunut hymyyn. Sanoin anteeksi ja vaihdettiin muisku.

Välillä parisuhde vaan vituttaa ja ärräpäät lentää. Tärkeintä on kuitenkin puhua asiat läpi heti tuoreeltaan, eikä jäädä märehtimään asioita. Nyt istutaan vierekkäin sohvalla, toinen pelaa ja toinen postaa. Välillä muiskautetaan pusu ja sanotaan olet rakas. Siinä sitä arjen realismia.

 

Mistä asioista teillä tapellaan?

-Tiina

SEURAA MAMAA Facebookissa / Bloglovinissa / Blogilistalla / Instagramissa

 

Tiina / Fit Fat Mama

27 vastausta artikkeliin “Välillä eniten vituttaa tappelu”

  1. Aamen! Toi oma aika on niin ikuisuus kysymys, ainakin meillä. Toinen on kotona koko päivän pienen kanssa ja toinen töissä. Automaattisesti sen toisen tullessa kotiin lataisin lapsen mielelläni sen syliin ja joisin kahvin rauhassa, mutta sitten taas tämä joka tulee töistä on varmaan ihan samoissa fiiliksissä ja joisi vaan sen kahvin ja vetäisi henkeä..

    Enimmäkseen se arki on aina ok, mutta näiden uudenlaisten ristiriitojen kanssa kamppailu välillä saa aikaan kovankin pään hakkaamisen seinään.

    Sait uuden lukijan just nyt :)!

    • Olisi niin kiva jos pystyisi vaikka edes päiväksi vaihtamaan rooleja, silleen olisi helpompi tajuta kummankin fiiliksiä :)! Jos itellä ollu huono päivä Eetun kanssa ja Tuomaksella huono päivä töissä, niin sillon on helvetti irti :D.

      Jee, tervetuloa lukemaan <3!

    • Heh, pakko kommentoida! 😀 Mies joskus kommentoi että miten voi väsyttää (ja mua väsytti TODELLA harvoin kun meillä oli sellanen helppo unelmavauva! :D) jos on vaan kaiket päivät vauvan kanssa kotona, kunnes sitten roolit vaihtuivat kahdeksi kuukaudeksi kun hän jäi pojan kanssa kotiin vauvelin ollessa 9kk ja minä menin töihin. Tein hyvin selväksi että samat säännöt molemmille, kun mä tulen töistä ruoka on valmis, pyykit pesty, tiskit tiskailtu ja koti siisti. Muutaman päivän se suoritti mukisematta ja sitten myönsi ettei se ehkä olekaan niin helppoa ja leppoista hoitaa kaikki kotityöt ja samalla hoitaa ja vahtia silmä kovana kävelemään opettelevaa vauvaa. 😉

    • Unelmatilanne miun mielestä kun ootte saanu hetkeks vaihdettuja rooleja! 🙂
      Haha mie en oo ihan yhtä hyvä kotirouva kun yleensä aina on joku sotku kotona ja ruokakaan ei monesti oo valmiina :D. Tuomas on tosin vuorotöissä ja hän haluaa mieluummin itse tehdä ruuan kun tykkää kokkailusta. Miun pitää ihan sanoo erikseen, että tällä kertaa MIE teen ruuan :D.

  2. Ihanan rehellinen postaus! Ja helpottavaa kuulla, että muutkin parit riitelee 😀 Toki sen tiedän, että kaikki riitelee, mutta harvoin siitä keskustellaan kovin paljon. ”Oli muuten niin kamala riita ja hitto että teki mieli tinttasta sitä turpaan!”. Vaikka näin ajattelisikin joskus riidellessä, ei sitä kavereille välttämättä halua jakaa.
    Meillä ollaan ihan kahden vaan, lapsia ei ole suunnitteilla aaaaaaaaaaikoihin. Silti niitä riitoja riittää, tai sanotaanko ennemmin miun jäkätystä 😀 Mutta kyllä miusta miulla on aihettakin jäkättää, kun siivoamiseen apua en saa ku tosiaan vasta hirveän jäkätyksen jälkeen. Se minuu nimittäin raivostuttaa, että jos meillä tuo mieheke yksin hoitais siivouksen, ei meillä siivottais IKINÄ. IKINÄ! Siis vaikka täällä räjähtäis pommi, ei se huomais sitä 😀 Ja sitten taas jos avokkini joskus imuroi, on hän imuroinut kämpän viidessä minuutissa (=ottanut vain suurimmat roskat keskilattialta) ja sitten minä joudun imuroimaan uudelleen.. Huoh. Mutta siltikään en tuota vaihtais kehenkään muuhun <3 Ja oon tässä pikkuhiljaa jopa alkanu tykätä siivoamisesta, ehkä se on ihan hyvä vaan! Ja hän sitten hoitaa tiskauksen kyllä ihan mielellään, jota itse taas inhoan. Tasapaino siis pysyy 😀

    • Kiitos :).Oli sellanen fiilis, että oli pakko päästä purkamaan ajatuksia myös kirjoittamalla :). Mie olen aika avoimesti kertonut myös kavereille, että kyllä meillä ärräpäät lentelee aina välillä. Helpottaa kun saa puhuttua asiasta myös ihan face-to-facekin, varsinki sellaisille jotka myös tappelee omien ukkeleittensa kanssa :D.

      Ennen Eetua en oikeestaan joutunu siivouksesta pahemmin naputtamaan (ainakaan muistaakseni) koska nyt vasta kotona ollessa oon enemmän alkanu iteki siivoomaan. Nykysin se on lähinnä sitä ”ku sie et ikinä oma-alotteisesti siivoa, jäkäjäkäjäkä”-juttua.

      Tuomas hoitaa meillä kokkauksen useimmiten joten siinä on sit kiva balanssi :).

  3. Siivouksesta ja raha-asioista meilläkin riidellään. Itse käyttäisin rahaa kaiken maailman tavaroihin ja vaatteisiin, kun taas mies haluaisi säästää.. Onneksi riidat loppuu yhtä nopeasti kuin ne on alkaneetkin 🙂 Meillä on kyllä vähän sama juttu, että sitä jotenkin vääristyneesti kuvittelee toisen viettävän omaa aikaa esim. töissä vaikka eihän se niin ole..

    • Meillä on vähän kumpaakin: välillä ite tuhlaan hulluna ja välillä haluun säästää vaikka missä asiossa :D. Raha-asiat on varmaan niitä yleisimpiä tappelun aiheita ihan yleisesti ottaen kaikilla pareilla, varsinkin perheellisillä.

  4. Sama homma. Hienosti kiteytit tuon, että molemmat osapuolet kuvittelevat toisen elämän olevan ”omaa aikaa”, vaikka näin ei ole 🙂 Siihen tarvitaan jotain ihan muita kuvioita kuin niitä arkisia työ/lapsenhoitomeininkiä.

    Tärkeä on ymmärtää se toisenkin näkökulma asioihin. Välillä se on omassa kiukuspäissään erittäin vaikeaa. Asioista puhuminen on kuitenkin kullanarvoista, muuten kaikki huono fiilis kasautuu sisälle isoksi möykyksi jota onkin hankalampi lähteä purkamaan. Minä olen henkilökohtaisesti välillä tosi huono puhumaan avoimesti siitä, miten paha olo voi jostain asiasta tulla, mutta jos en saa sanoja kakistettua ulos niin sitten kirjoitan miehelle tunteeni paperille. Näin minä saan purettua tunteeni ja mies ymmärtää minua paremmin, eli win-win tilanne saavutettu 🙂

    Täälläkin pinna, kärsivällisyys ja järki ovat himpun kasvaneet lapsen tulon myötä! 😀

    • Nimenomaan! On todella tärkeää, että riidat myös puhutaan selviksi ettei ne vaan kasva ja kasva enempää. Meillä ei ole kertaakan ollu tilannetta etteikö riitaa olisi keskusteltu läpi saman päivän aikana :).

      Tuo kirje juttu on tosi ihana! <3

  5. Tää oli ihan kun suoraan meidän arjesta, ainoana erotuksena se että mä käyn töissä JA hoidan Eliksen ja mua vituttaa nykyään enempi sen kans kotona kun sillon kun se oli vauva. Mutta mä kans ajattelen, että kun mies käy töissä, se on hänen omaa aikaansa koska niin mä ajattelen omasta työstäni. Olen sanonut monesti että istun mieluummin siellä töissä kun olen ton itkevän kakaran kanssa himassa. Ja meillä myös miehellä paljon lyhyempi pinna ton lapsen huutoon kun itsellä vaikka lyhytpinnainen aina olenkin ollut ja nimenomaan lapsen kiukuttelut aiheuttaa meidän välillä varmaan eniten riitoja ja ehkä se ettei mulla ole enää omaa aikaa ollenkaan koska miehen harrastukset menee edelle ja tietysti hänellä on kaikki aamupäivät nyt vielä lisäksi vapaata kun lapsi on päiväkodissa. Hän saa kaikki aamut röhnöttää sohvalla ja pelata pleikkaa, käydä salilla, tehdä ihan mitä huvittaa mut mä käyn töissä ja sieltä suoraan kotiin hoitamaan lasta nukkumaanmenoon saakka ja vielä kodinkin hoidan siihen päälle. Pitäisi varmaan joskus olla vaan tekemättä mitään kotitöitä ja katsoa kauan menee että mies alkaisi tekemään. Ahh, aina mä käyn avautumassa sun kirjoituksiin näillä omilla ongelmilla ;D

    • Toi on kyllä suoraansanottuna aika perseestä :/. Jos hän saa omaa aikaa vaikka miten, ei joudu hoitamaan edes kotia eikä lasta.
      Ehdottomasti teet joskus silleen ettet tee kotitöitä! Tasa-arvoa perkele. Meillä mie teen kotityöt enimmäkseen, mutta just siksi kun oon kotona. Kunhan arki koittaa jolloin kummatkin on töissä, kotityötkin jakautuu luultavasti tasaisemmin kummallekin (toivottovasti :D).

  6. Tää sun blogi on aivan mahtava kun kirjoitat niin rehellisesti ja jätät kaiken kulissipaskan pois. Hienoa kun uskallat olla niin suora! 🙂

    • Kiitos ja kiva kun tykkäät <3!
      Päätin jo heti blogia perustaessa, että kirjotan omana itsenä niin hyvistä kuin huonommistakin jutuista 🙂

  7. Täältä saa kyllä aina vertaistukea! <3 vaikka mäkin käyn nykyään töissä niin samat riidan aiheet meillä on kun teilläkin. Eniten menee hermo jos mies hermostuu lapsen huutamiseen tai joutuu jatkuvasti pyytää et se tekis jotain kotitöitä. Rahasta me ei riidellä, sen käytöstä mies ei valita 😀 vielä vuodenkin jälkeen on totuttelemista siinä et enää ei lähdetä tosta noin vaan yhdessä leffaan tai iltaa viettään. Tai etten voi enää paneutua kotona johonkin projektiin sillon kun haluan. Kaikki tehdään lapsen ehdoilla 🙂

    • Oi kiva <3!
      Joo toi huutojuttu kuulostaa tutulta. Ja ajankäyttö, aina jos haluaa jotain speliaalii niin pitää nakittaa Eetulle hoitaja. Onneksi se on tähän mennessä hoitunu aika helposti, nyt kun Eetun vierastus on suurimmaksi osaksi ohi niin vielä helpompi

  8. Hahah, ihan mahtava taas! 😀
    Täällä riidan aiheet aika pitkälti samoilla linjoilla.. Kiteyttäisin, että meillä tykätään lujasti ja riidellään lujasti – tasapaksuus onkin ihan pyllystä 😉 Meijän keskimmäinen on tosi herkkis tyttö, ja joskus riitelyn jälkeen kysyny että ”eroatteko te nyt, kun te riitelette?” Tärkeintä mun mielestä on, että lapset näkee myös, että asioista sovitaan. Mun mielestä on hyvä, että lapset tietää että tunteiden – niin hyvien kuin huonojenkin – näyttäminen on ok. Tiedän monia pariskuntia, jotka ei ikinä riitele / kinastele lasten kuullen – hassua! Toisaalta räiskyvyyttä löytyy itsestä ja miehestä sen verran, että ”salassa riitely” tuskin onnistuisikaan 😀 Ja näin yhteisen noin 16vuoden kokemuksella voin sanoa, että tää tapa on toiminu meillä ihan hyvin – yhdessä ollaan edelleen, tiukasti ja lapsistakin kasvanut ihan kelpo tyttöjä 🙂

    • Samaa mieltä, että jos lapset näkee tappeluu niin sitten heidän pitää nähdä myös se sovinto! Tai sitten jälkikäteen selittää heille, että äiti ja isi on nyt ihan ookoo.
      Me ollaan kummatkin Tuomaksen kanssa aika temperamenttisia, niin täysin salassa riitely ei kyllä edes onnistu :D.

      16-vuotta, oi! <3

  9. Mahtavaa tekstiä!
    Meillä suurin riidan aiheuttaja on ollut raha sen myötä kun mie jäin kotiin hoitamaan lasta. Onneks ajan kuluessa se huomasi, että miun rahat ei todellakaan voi riittää puoliksi yhteisiin menoihin.

    Nykyisin ehkä eniten pinnaa kiristää se, että vapaapäivinään mies jää loikoilemaan sänkyyn (oi kyllä, jaksan kyllä siitä sille myös nalkuttaa) ja ei todellakaan osallistu samalla tavalla kotitöihin ja lapsen hoitoon kuin mie. Aina pitää erikseen sanoa ”vaihatko sille vaipan, annatko välipalaa, viititkö pukea lapsen” Ai ettäkorpeaa, kun pitää joka asiasta erikseen sanoa ja ei oo yhtään omatoimisuutta.

    • Kiitti Taija :)!
      Joo ei näillä rahoilla mitenkää voi maksaa kaikkee puoliks. Onneks on säästöjä!

      Kannattaa ehkä vuorotella viikonloppuisin sitä loikoilua. Joka toinen viikonloppu ois vaikka toisen vuoro jäädä lorvailemaan ja toinen rupee hoitaa muksun aamupuuhia :). Me tehdään aina välillä niin, että toinen nousee ylös ja toinen saa jäädä lepäilemään. Joo toi omatoimisuus kuulostaa myös osittain tutulta :D!

  10. Kiitos hyvin suorasukaisesta kirjoituksesta, pystyn hyvin samaistumaan. Me ehdittiin olemaan reilu viisi vuotta yhdessä ennen vauvan syntymää ja sitä ennen ei riidelty juuri ollenkaan, nyt viimeisen vuoden aikana sitten senkin edestä. Riitaa syntyy pikkuasioista, toinen tiuskii, jolloin toinen alkaa mököttämään. Itselläni on pinna jatkuvasti kireällä ja syytän siitä 11 kuukauden katkonaisia yöunia, joille ei loppua vieläkään näy. Meillä vauva ei enää oikein huoli isäänsä nukuttajaksi, joten emme pysty jakamaan valvomista.

    Kun luin noita aikaisempia kommentteja, niin tuli mieleen, että mitäköhän tässä oikein valitan. Meillä ei koskaan ole riitaa rahasta eikä miestä todellakaan tarvitse patistaa lasta hoitamaan. Pitkän työpäivän jälkeen hän ei koskaan vaadi omaa aikaa, vaan haluaa aina olla lapsen kanssa eikä koskaan valita minulle tekemättömistä kotitöistä. Kunpa osaisi aina onnellinen siitä mitä on…

    • Ole hyvä vaan, halusin kirjoittaa tästäkin aiheesta, koska riitelyn lisääntyminen vauvan tulon myötä lisääntyy varmasti monilla pareilla.

      Unen puute vaikuttaa mielialaan todella paljon, kokemusta on! Niin itsellä kuin Tuomaksellakin.

      Ihmiset on helposti taipuvaisia valitukseen, niin itsekin monesti. Pääpiirteittäin meillä parisuhteessa on kuitenkin kaikki onneksi todella hyvin, se on ihan normaalia että joskus perkeleitä huudetaan ja paiskotaan ovia :).

  11. Ihanan rohkea ja suora postaus! Harva uskaltaa kertoa näin avoimesti näinkin henkilökohtaisista asioista, pointsit sulle, todella moni perheellinen ihminen voi samaistua varmasti tähän täysin 🙂

    • Kiva kun tykkäsit :)!
      Joo halusin kirjoittaa myös tälläisestä negatiivisesta asiasta. Riitely on monesti ”tabu” josta ei ihan kahvipöydässä kaikille jutella, mutta halusin kertoa meidän tilanteesta koska riitely varsinkin lapsiperheissä on ihan normia. Tuomaskin antoi toki luvan postauksen tekemiseen, muuten sitä en olisi tehnyt :).

  12. Tää oli hyvä! Kiitos, kun poikkesit kommentoimassa! Joo, nää on näitä =/ välistä joutuu ääneen sanoa, että mitä vittua meille on tapahtunut!!?? Tsemppiä teille ja meille – eiköhän tämä tästä!

    ps. Repesin tuolle perkele kuvalle =D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta