Univaikeudet lapsen tultua -Isimies kertoo

Kaikki tietää, että lapsiperheessä jonkinnäköiset uniongelmat on enemmän sääntö kuin poikkeus. Jotkut muksut rupeaa nukkumaan kokonaisia öitä varhain, meidän tapauksessa kokonaiset yöt tuli kehiin vasta vuoden tienoilla. Monesti puhutaan, että miehet kuorsaa vaikka pommi tipahtaisi taivaalta. Noh, meillä roolit on tässä asiassa toistepäin. Mie saatan korista ja pöristä, ja Tuomas on se herkkäunisempi. Unettomuus on vakava vaiva, johon pitää hakea apua. Parisuhdekin kärsi kun toinen oli väsymyksestä vittuuntunut. Tapeltiin tuona aikana enemmän kuin koskaan ja käsi sydämellä toivon, ettei unettomuus tule koskaan yhtä vahvana takaisin. Tuomas kirjoitti syksyllä kokemuksestaan tekstin ja nyt kun ongelma on lähestulkoon selätetty, sain luvan julkaista sen. Toivon, että aiheesta keskusteltaisiin enemmän. Uniongelmat eivät ole ainoastaan Äitien vaiva.

 

Isimies kertoo monesti vaietusta aiheesta; unettomuudesta:

IMG_6981

Kun meidän perheessä päätettiin ottaa ja painaa makuuhuoneen puolella  kahvaa myöten sisään, ei ollut mitään hajua tulevasta.

Kaikki kusipäämammat, ja tossujen alle liiskaantuneet miehet oikein kilvan hehkuttavat kirjoituksissaan ja puheissaan, kuinka lapset tekevät elämästä niin rikasta ja hattaraista rinsessaruusussaatanaa. Pikkuprinssit ja prinsessat oikein paskovat hunajaa ja sulaa suklaata ympäriinsä, ja nukkuvat kuin enkelit. Elämä se on niin ihanata notta moi.

En tiedä ruikkasinko oikeaan reikään, mutta eihän se ihan noin mennyt. Ei todellakaan.
Kukaan ei maininnut, että niitä huonojakin puolia on. Kokeilkaapa vaikka ihan vittumaisuuttanne paljain jaloin, kuin kivaa se ruusuilla tanssiminen lopulta on.

Legendojen mukaanhan vauvat vain nukkuu ja syö. Meillä ei syönyt, eikä nukkunut.  Alussa vähät unet vielä kesti, kun tiesi, että se on vain lyhyt kausi, kolmen kuukauden iässä kuulemma helpottaa. Siihen asti vielä jaksoi herätä tunnin parin välein ja käydä töissä.

Ainakin meillä se kolme kuukautta venyi melkein vuoteen. Paskemminkin tietty olis voinut käydä.

Koko tuon ajan pikkuhirviö heräili pitkin yötä, siitäkös herkkäuninen isipappa oli riemuissaan. Siinä rupeaa kummasti päätä kiertävä vanne puristamaan, kun akka on kuorsannut vieressä jo toista tuntia käsiään viuhtoen ja perse päristen.  Juuri kun lopulta nukahtaa, alkaa huuto. Ja sitten kyrsii niin, että pyöritään taas toista tuntia peläten uutta karjaisua. Emäntä nukkuu vaan kuin possu karsinassaan.

IMG_4985
Tätä samaa yöstä toiseen, illasta aamuun. Viikko viikon perään. Sitten pirteänä intoa uhkuen 8 tuntia fyysistä työtä. Kotiin kun pääsee niin akka ilmoittaa, että lähtee salille, vahdi sinä muksua kun oot aamun vaan istunut töissä. Niinpä niin, istunuthan minä.

Vittu.

Mitä tästä sitten mahtaa seurata?

Ennen pojan tuloa, olin lauhkea kuin lammas. Meillä ei riidelty, eikä huudettu. Nukkua sai rauhassa heräilemättä. Elämä oli hauskaa.

Nykyään virtaa ei riitä edes paikallaan löhnöttämiseen, hermot on täysin tuntematon käsite, riidat taas normiarkea.
Herään yöllä, jos muksu toisessa huoneessa kääntää kylkeä. Heti iskee pelko siitä, että huuto alkaa taas. Ja edelleen koko yö torkahdellaan tunnin kahden pätkissä. Rouva nukkuu ja älämöi edelleen tyytyväisenä vieressä. Eikä päivällä suostu ymmärtämään miks oon pahalla tuulella. Ei vaikka siitä riidellään vähän väliä.

eetu

Poika onneksi kävelemään lähdettyään rauhoittui vähän, mutta minä en. Ongelma senkun jatkuu. En kykene olemaan se mies, joka olin, ja haluaisin taas olla. Kaikesta tuosta paskasta huolimatta rakastan vaimoani ja poikaani yli kaiken.

Nyt onkin lopulta haettu apua. Ei vaan jaksa olla raivoava kusipää enää. Vaimo ei sellaista ole ansainnut.

Toivottavasti tämän edes joku tuleva isä näkee, että tietää mitä tulossa saattaa olla, unettomuus tekee kusipääksi.

20140811_170101

Onko teillä tai toisella osapuolella ollut unettomuutta? Lähtikö vaiva itsestään ohi, vai kävitkö siihen apua?

 

SEURAA MAMAA Facebookissa / Bloglovinissa / Blogilistalla / Instagramissa

Tiina / Fit Fat Mama

27 vastausta artikkeliin “Univaikeudet lapsen tultua -Isimies kertoo”

  1. Meillä on ollut aivan sama tilanne.. Minä olen se sikeäuninen ja nukahdan nopeasti, mies ei. Unettomuus tosin ei alkanut lapsen tultua, mutta eiä tuo levottomasti nukkuva lapsi ole sitä ainakaan parantanut 🙂 Itsekseen tilanne on lähtenyt parempaan suuntaan, mutta katsotaan milloin päästään oikeasti siihen hyvään uneen kiinni myös miehen osalta.

    • Ennen Eetua Tuomas nukkui ihan jees, tosin nukahtamiseen meni pidempään kun miulla :D. Mie saatan simahtaa ihan äzäp, paitsi jos on stressii ja mietittävää. Hyvä että teilläkin on lähteny parempaan suuntaan :)!

  2. Hyvä kirjotus! 🙂 Usein puhutaan äidin väsymyksestä ja ne isukit unohdetaan kokonaan… :/ Meilä isäntä ei tiiä öistä mitäån vaikka vieressä nukkuu. Aamulla kysyy, että kuinkas meillä yö meni 😀 ei heräny edes sillo, kun toinen täyttä kurkkua huusi vieressä, hammas puhkesi.. Vieraat kyllä heräs peräkammarissa 😀 sitten kun äippä ei oo kotona niin iskä kyllä havahtuu ja herää yöllä samointein pieneenki inahdukseen. Hyvä näin!

  3. Meillä oli samaa. Mutta se huono uninen olen minä. Nukahtamiseen menee muutenkin tosi kauan aikaa, ja aina kun muksu vähän tuhahti tai inahti ihan vaikka unissaankin niin heräsin siitä koiran unesta. Muksu nukkui täysiä öitä jo olisko ollut jopa kolmesta neljästä kuukaudesta asti, mutta on aina nukkunut tosi levottomasti. Heiluu ja ääntelee. Tutin saattaa pari kertaa joutua nostamaan mutta ei muuta. Silti heräsin joka ääneen minkä poitsu teki ja nukahtamiseen meni taas se puolesta tunnista tuntiin. Loppujen lopuksi kun muutettiin isompaan asuntoon jossa poitsu sai oman huoneen, ei mietitty kahteen kertaan siirtyykö poitsu omaan huoneeseensa nukkumaan. Sen jälkeen on helpottanut ainakin vähän. Edelleen herään heti kun poitsu alkaa ääntelemään jotain mutta ainakaan en kuule jokaista pienintäkin tuhahdusta ja kääntymistä. 🙂 Ollaan myös huomattu että nukahda nopeammin uudelleen jos en nouse sängystä kun herään, joten jos yöllä pitää käydä nostamassa tutti niin mies tekee sen. Vaikka se edellyttääkin sen että tönin ukkelin hereille mutta tekee sen mielellään kun aamulla ei vaimo ole kun perseeseen ammuttu karhu. 😀

    • ai teillä on niin aikaseen tullu täydet yöt, ikävää ettei siitä oo siulle ollu omien uniongelmien takia sitten hyötyä :/. Meillä Eetu nukkuukin eri huoneessa, nukkunut jo kesästä asti, mutta Tuomas silti heräilee. Onneks pahimmat heräilyt on jo ohi.

      Hyvä että sait ongelmasi suurimmaksi osaksi ratkastuu tolla nukkumisjärjestelyllä :)! Perseeseen ammuttu karhu-efekti ei oo kiva, siitä oli meillä paljon kokemusta syksyllä 😀

  4. Täällä myös mies herää ennemmin kuin minä mutta nukahtaa kyllä helpommin ku minä. Tsemppiä sinne toivottavasti tilanne paranee pian
    Niin ja tuo 1 v 3 kk ei nuku vieläkään täysiä öitä :s

  5. Olen 38v mies ja poikamme nyt 8v. Teen kolmivuorotyötä. Kärsin osittain uniongelmista kolmivuorotyöstäjohtuen jo ennen lapsensyntymää. Silloin se ei tosiaan niin radikaalisti haitannut, koska ei ollut lapsenhoitovelvoitetta. Noh: Poika syntyi ja ekaan vuoteen se ei nukkunut kerralla 2h pitempään. Pojan uniongelmat jatkuivat jonkinasteisina heräilyinä ja huutamisina aina n.4v saakka unikouluista huolimatta. Ensimmäisenä vuonna ei juuri kumpikaan vanhemmista nukkunut. Nukuimme erillämme. Parhaillaan minä nukuin varastossa, jotta saisin edes tunnin nukuttua ennen kuin pitäisi 04.30 herätä aamuvuoroon tai jaksaisi valvoa töissä aamu kuuteen ja ajaa vielä yli tunti turvallisesti kotiin. Univaje molemmilla vanhemmilla aiheutti parisuhteeseen melkosuuren kriisin. Minun oli pakko ottaa Imovane unilääkkeitä säännöllisesti. Kävin myös psykologilla keskustelemassa. Kun pojan unet vihdoin n.4v alkoi paranemaan, helpottui myös oma elämä jonkin verran. Uniongelmista en tule vuorotyöni takia koskaan pääsemään eroon kokonaan, mutta nyt ei tarvitse enään unilääkkeitä ja perheessä on taas rauha!

    • Moi! Tuomas teki myös aikaisemmin kolmivuorotyötä, nyt on tehnyt kolmisen kuukautta ainoastaan aamuvuoroa. Yövuorot oli hälle kaikista helpoimpia -päivällä kun sai nukuttua, kun mie katsoin poikaa. Jossain vaiheessa vaihtuu takaisin vuorotyöhön. Aamuheräämiset on hällä ne kaikista pahimmat, jos ei ole saanut nukuttua.

      Vuorotyö sekoittaa monesti unta ja lapsi vielä vie sitä potenssiin sata. Tosi ikävää, että lapsenne uniongelmat on jatkunu niiin pitkään :(. Tosi hyvä, että kävit myös juttelemassa asiasta ja sait lääkkeet. Ihanaa kun kerroit oman kokemuksesi, vaikka rankkaa teillä on ollut! Näistä Isien uniongelmista ei missään oikein puhuta. Tsemppiä :)!

  6. Kuulostaa niin tutulta miehesi kirjoitus. Olisi voinut olla mieheni kirjoittama. Kun tässä on kohta neljä vuotta valvottu enemmän tai vähemmän niin sitä vaan odottaa jospa kuopuskin pikku hiljaa oppisi nukkumaan yönsä heräämättä. Tosin samaan aikaan taas esikoinen (3,5v) on alkanut näkemään painajaisia ja ”työllistää” öisin enemmän kuin kuopus. On nää lapset silti ihania.:D

    • Jos miehelläsi alkaa tosi paljon kyrsimään, niin kehota vaikka häntäkin kirjottamaan tuntemuksia ylös -vaikka ei siis niitä tarvitse missään julkaistakaan :). Itellä on ainakin silleen, että jos saa jonkun ahdistuksen kirjoitettua, olo hieman helpottaa.

      Lapset on kyllä ihania, ja kamalia :D.

  7. Siis mie voin niiiiiin samaistua tähän tekstiin! Meillä poika kohta 1v ja ollu aina ihan sairaan huono nukkuja.. Uniongelmista kärsin meillä siis minä ja ukko on se ärsyttävän lahjakas nukkuja 😀 Oon seurannu siun blogia melkein alusta asti, mut koskaan en oo vielä kommentilla heittäny. Nyt vaan meni niin tunteisiin, et oli pakko 😀 Piti vielä oikeen herättää tuo ukonretale kauneusuniltaan, että nyt muuten luet tämän, niin ymmärrät miltä miusta tuntuu!! 😀 se ei yleensä malta mitään lukee, mut tän luki mukisematta loppuun asti ja jopa nauraa hörähteli, sano lopuks vielä että tosi hyvä teksti! 😉

    • Hehe, teillä sit menee toistepäin kun meillä ja niinhän se yleensä on, että ukot kuorsaa vaan kun akka herää :D. Oi ku kiva kuulla! Oonki miettiny, et onkohan täällä lukijoita jotka on seurannu ihan alkumetreiltä asti :)! Haha hyvä että mieheskin tykkäs ja hörähteli :D. Tuu ihmeessä jatkossakin kommentoimaan :)!

  8. Aivan loistava ollut lukea nimenomaan tätä keskusteluketjua! Saa sellaista vertaistukea…kaikille teille keskusteluun osallistuneille siis hyviä vointeja ja luottoa tulevaisuuteen! Onneksi ne lapset kasvaa vauhdilla ja jossaan vaiheessa tulee sitten sekin vaihe, että niitä saa repiä vielä kahelta ylös 🙂 Jollakin konstia pitää vaan jaksaa ne ensimmäiset vuodet…Tän voikin sitten lopettaa JVG:n sanoin: VOITOLLA YÖHÖN 🙂

    • Vertaistuki vaikeissa asioissa tekee kyllä gutaa, toivottovasti tästä Isien unettomuudesta jatkossa puhuttaisiin enemmänkin :)! Joo, kunhan muksut on teinejä, niin sillon saa käskeä ylös :D. Tsemppiä öihin!

  9. Loistava kirjotus! Minähän herään joka yö samaan aikaan kuin edellisenä yönä heräsi muksu tai ei. Ja kyllä, monia tunteja valvottu, kun ei vaan saa nukahdettua.. Unet loppuu helposti viideltä aamulla, mutta onneksi pääsin nyt töihin (mies jäi kotiin), niin voin johonkin ”hyödyntää” heräämiseni. 🙂

    • Kiitos, miekin tykkäsin tuosta Tuomaksen kirjotuksesta :). Höh, ikävä kuulla että heräilet :/. Mutta no ei ainakaan tule kiire töihin lähtiessä jos viideltä herää :D.

  10. Meillä Mies kyllä nukkuu hyvin ja nukahtaa nopeasti, minä taas nukahdan hitaammin ja heräilen jatkuvasti. Sitten herätessäkään en saa unta kovin nopeasti. Tähän ei nyt tietysti oo varsinaisesti auttanu se, että meidän yli 3-vuotias esikoinen ei edelleenkään nuku öitään huutamatta, ei ole elämänsä aikana nukkunut kuin alle 10 yötä huutamatta (ja silloinkin on saattanut tulla viereen, mutta hiljaa). Että siihen lasten huutoon saa herätä monta kertaa yössä, ja sitten en saa unta kun ehdin virkistyä ja mietin toisaalta että kohta pitää taas herätä. Kamala kierre, enkä todellakaan muista milloin olisin viimeksi nukkunut yli kaksi tuntia putkeen. Hieman siis väsyttää täälläkin.. Uniongelmat vaikuttaa kokonaisvaltaisesti elämään, ja ainakin meillä arki pyörii jatkuvasti pitkälti nukkumishommien parissa. Niitä asioita mietiään, ahistellaan illalla etukäteen, riidellään väsyneinä vanhempien kesken ja ärähdetään lapsille liian herkästi. Pinna on kireällä, eikä loppua näy yli 3v:n yöhuutamiselle. Myös tuo reilu 1v huutaa, mutta se on jotenkin sentään sallittavampaa ikänsä puolesta.

    Tosi hyvä teksti! Kyllä miehiäkin väsyttää, ja unettomuus on oikeasti iso ongelma. Mun ei sentään tarvii käydä töissä, tässä kotiarjessa ei tarvii näitä aivoja niin paljon käyttää 😀 Tuolla ylempänä olikin joku kommentoinut että vasta noin 4-vuotiaana oli yöt helpottanu, harvemmin kuulen näitä kokemuksia. Tavallaan ei tällaista haluaisi muille, mutta on kuitenkin helpottavaa tietää että edes jollain isompikin lapsi huutaa ja heräilee joka yöt. Kun yleensä on enemmän näitä että ”lapseni alkoi nukkua alle vuoden ikäisenä täysiä öitä”. Niin aina miettii että mikshän meillä noin iso tyttö ei osaa nukkua.. Jospa se meilläkin joskus. 🙂

    • Teillä roolit toistepäin kun meillä :). Mie nukahan yleensä hyvin, paitsi jos nukahtaessa miettii ja stressaa jotain asioita. Ikävä kuulla, että teidän muksu ei vieläkään nuku täysiä öitä :(. Oletteko kokeilleet ihan sairaalan unikoulua? Ehdottomasti kannattaa hakea apua (jos ette ole jo sitä tehneet).

      Onneksi ”saat” olla vielä kotona, niin ei tarvitse väsyneenä skarpata töissä. Itsekään en ollut aikaisemmin kuullut yli 1-vuotiaiden uniongelmista joten ylläolevan ja siun kommentti oli aika herättäviä. Näistäkin asioista pitäisi puhua enemmän.

      Kiitos paljon kommentista ja tsemppiä kovasti arkeen! 🙂

  11. ”Kokonaiset yöt tuli vasta vuoden tienoilla”???? Ootko vakavissas? 🙂 todella moni yks vee heräilee! Meillä 2, 5v ja kokonaan nukutut yöt voi laskee yhden käden sormilla.. plus siihen päälle nyt 8kk vauva heräilemässä. 🙂 ja joka aamu herätys viim. Klo 6. Siinä väsymystä kerrakseeen.

    • Verrattuna siihen että moni lapsi nukkuu kokonaisia öitä ennen sitä ja kukaan ei ikinä ennen sanonut,että huonot unet voi jatkua pidempää. Aina neuvolassakin :kun täyttää 3kk niin helpottaa, kun täyttää 6kk niin helpottaa”. No eipä helpottanut :/.

    • Nojoo siihen nähden. Mulle sanottiin että kolmevuotiaaksi asti on vielä yleistä heräillä… 😀 pahin toki helpottaa 3kk iässä kun koliikit jne on ohi! Mutta tekstiin vielä; tiedän ton unettomuuden.. sitä ei toivois kellekään.. :/

  12. […] Jotkut perhepedin puolesta puhujat tuntuu pyörittelevän silmiään sille, että lapsi siirretään aikaisin omaan huoneeseen nukkumaan. Minun mielestä siinä ei ole mitään väärää. Eetu siirtyi nukkumaan omaan huoneeseen alle vuoden ikäisenä. Syynä oikeastaan miehen uniongelma […]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta