Tulevaisuus ahdistaa

Kävin Eetun kanssa moikkailemassa tyyppejä entisellä työpaikallani ja tuli haikea olo. Kaipuu siihen, että saa joka päivä aikuiskontakteja. Kaipuu siihen, että voi olla tehokas ja tuntea itsensä hyväksi jossain. Onnistumisen fiiliksiä, uuden oppimista. Fiilistelin työpaikalla, että tänne mie todellakin haluan palata sitten myöhemmin.

work-in-Denmark
kuva

Olin asennoitunut siihen, että palaan töihin tämän vuoden syyskuussa. Kun juttelin esimieheni kanssa, niin hän sanoi, että lähiaikoina rekrytoidaan porukkaa, mutta hän ei voi vielä ennustaa syksyn tilannetta. Eli ei ole yhtään varmaa, pääsenkö entiseen paikkaan takaisin syyskuussa! Itku nousi kurkkuun ja lopulta nyyhkytin kuin pikkuvauva. Onneksi kanavat aukesivat sentään vasta puhelun jälkeen.

Olen ihminen joka haluaa suunnitella asioita etukäteen. Tuntuu todella ahdistavalta kun en tiedä tarkalleen mitä tulen tekemään syksyllä. Lisäksi tässä on se paska homma, että Eetun hoitopaikkaa pitää hakea jo 4kk etukäteen eli jo ensi kuussa mikäli syyskuussa palaan työelämään! Toivon niin sydämeni pohjasta, että pääsen entiseen paikkaan takaisin. Vihdoinkin löysin sellaisen työn jossa opin lähes jatkuvasti uutta, työyhteisö on mukava ja työajatkin oli hyviä. Mutta jos paikkoja ei ole vapaana, niin sille ei vaan voi mitään.Miulla oli siis määräaikainen sopimus joka päättyi viime elokuussa.

On kuitenkin tärkeää tehdä työtä josta tykkää. Olen kokenut sen, kun olen tihrustanut itkua ennen työpäivää. Työ on ollut henkisesti niin täyttä paskaa, mutta mitään muutakaan ei ole ollut tarjolla. Raha maailmaa pyörittää ja silleen.

En halua tehdä enää mitään paskahommia paskapalkalla. Töitä kuitenkin on tehtävä, sen olen oppinut jo kotoa. Ja sen haluan opettaa myös Eetulle. Kodinhoidontuki alkaa heinäkuussa ja se on muistaakseni 340€! Se ei riitä edes miun osuuteen asumiskustannuksista! Onneksi on säästöjä, muuten olisin kusessa. Säästötkään ei kuitenkaan riitä loputtomiin joten siitäkin syystä töihin on palattava. Sanokaa minuu itsekkääksi, mutta haluan jatkossakin ostaa myös itselleni juttuja enkä syödä pelkästään jotai fucking makaroonii. Mieluummin paskahomma kun ei töitä ollenkaan, mutta ahdistaa. Ahdistaa, ärsyttää ja v*tuttaa.

Olen selaillut mollia ja miettinyt, että entä jos etsisin jotain kesätyötä? Mutta toisaaltaan. Nyt on ensimmäinen kesä työelämän aikana kun en ole sidottuna mihinkään aikatauluihin. Kesällä voin köllöttää takapihalla bikineissä kun muut painaa duunii toimistolla.

Anteeksi kiroilu jne, mutta töihin palaaminen on itselleni tosi tärkeää. Eetu on ihana, mutta miun pälli ei kestä loputtomiin kotona oloa. Vaikka vauva-arki on helpottunut huomattavasti ja Eetu on äitin pikku mussumussu, niin on tämä henkisesti välillä tosi rankkaa. Eilen aamulla oli tosi yksinäinen ja tuskainen olo ja muutaman kyynelenkin tihruutin.

Uskon kuitenkin asioiden järjestyvän, vaikka nyt tuntuukin siltä, että maailma potkii päähän. Mitä töitä tulen tekemään, sen näkee sitten.

Onko lukijoissa mammalomalaisia joilla ei ole välttämättä työpaikkaa johon palata?

 

Mutta ettei menisi liian yhyyksi, niin pakko hehkuttaa:

Huomenna tämä Mama laittaa hiukset kikkaralle, korkkarit jalkaan ja lähtee rimpsalle!

-Tiina

Tiina / Fit Fat Mama

Bilehile lapsivihaaja muutti elämänsä ja on nykyisin pienen pojan Äiti, isomman pojan Vaimo. Harrastaa kuntosalia ja kärsii kroonisesta herkkuholismista.

20 vastausta artikkeliin “Tulevaisuus ahdistaa”

  1. Tiina, ymmärrän niin sun fiiliksen. Täällä painin vähän samanlaisten kysymysten parissa. Mitä mammaloman jälkeen? Työ olisi mihin palata, mutta en tiedä onko halua samaan paikkaan takaisin. Hoitorahalle jääminen ahdistaa eikä taida olla meille edes mahdollista. Myös hoitopaikoista ei ole Helsingissä takuuta…Nauti nyt sitten näiden kysymysten kanssa mammalomasta 😉

    Tsemppiä, kyllä asioilla on tapa järjestyä! Pysytään toiveikkaina.

    -Piritta

    http://piritta-headoverheels.blogspot.fi/

    • Ahdistavaa todellaki… ja sit vaikka ei ois uskonu, niin aika kuluu yhessä hujauksessa ja kohta onkin jo syksy. Plaah, mutta ehkä se tästä selkenee 🙂

  2. Mie niin tykkään, kun siun postaukset on aina aitoja ja rehellisiä! On niin paljon mukavampaa ”lukea ihmistä” blogin takana kuin pelkkää tekstiä. Tiiät varmasti mitä tarkoitan 🙂 Mie pidän siulle peukkuja, että kaikki järjestyy työnkin saralla parhain päin! <3

    • Kiitti Anna <3. Joo mie tykkään kirjotella myös niistä elämän negatiivista jutuista niin saa päätä purettua muuhunkin kuin Tuomaksen niskaan :).

  3. Toivottavasti pääset takaisin jos työ on mieleistä 🙂 Kyllähän he hyvän työntekijän aina palkkaavat 🙂
    Ja kelaa tuosta khh:sta lähtee verot niin 270e jää kätee :D:D hehheeee

  4. Täällä kanssa yksi kenellä ei ole työpaikkaa johon palata. Juuri maanantaina kävin juttelemassa pomojen kanssa ja tilanne on nyt se, että mun työt ei enää jatku eikä heillä ole tarjota vastaavaa tilalle.

    Joten ymmärrän kyllä sun tilanteen todella hyvin :/ muakin ahdistaa, kun pojalle pitäisi päiväkotipaikka hakea, mutta kun ei yhtään tiedä, että mikä tilanne sit taas lokakuussa on kun silloin oli tarkoitus laittaa poika päiväkotiin…

    • Voi ei :/. Ikävää et siullaki on sama tilanne :(. Tulispa lottovoitto nii ei paljo tartteis työasioita stressata

    • No niimpä, nimenomaan epävarmuus on tässä inhottavinta :/. Oon muutenki välillä aika paha stressaamaan niin avot 😀 :b.

      Kiitos samoin siulleki hyvää viikonloppuu <3!

  5. Jos kiinnostavia (vaki)paikkoja tulee äippälomalla vastaan, niin kannattaa toki hakea. Jos olet erityisen hyvä tyyppi/erityisosaamista, niin paikan voi saada, vaikka aloittaisikin työt vähän myöhemmin.

    • Aijaa :o. Mie jotenki oon luullu, että jos työnantajan hakemuksessa sanotaan työn alkavan esim. toukokuussa, niin se sit alkaa silloin.. Mut kiitos vinkistä! Pitääkin tutkailla mollia tästä lähtien vielä tarkemmin :)!

  6. Tiedän todellakin tunteen, sillä minut irtisanottiin raskausaikana koeaikaan vedoten. Se oli hirveä shokki ja varjosti koko raskausaikaa, sillä tiesin tulevaisuuden olevan epävarmaa ja hankalampaa. Kuitenkin tiedostin jo hyvissä ajoin että tarvitsen työpaikan ja minulla kävikin hyvä tuuri paikan suhteen. Aloitin viime huhtikuussa eli vuosi sitten ja nyt minulla on vakituinen työsopimus paikassa, joka on enemmän kuin ok. Tyttö oli 11kk kun aloitin työt ja viime kesäksi palkkasin teinisiskot kesätöihin lapsenvahdiksi, jotta sain mennä töihin vaikkei päiväkoti vielä huolinutkaan.

    Tsemppiä työnhakuun, kyllä sua vielä onnistaa! 🙂

    • Kauheeta, siis sehän on laitonta irtisanoa raskauden takia :o! Raskauden aikana tulee muutenkin mietittyä kaikenlaista, niin voin vaan kuvitella millaset fiilikset siulla on sillon ollu :/.

      Onneks kaikki käänty siulla sit parhain päin :)!Ja kiitos :)!

  7. Tsempit sulle! <3 Uskon kyllä, että asiat järjestyy varmasti parhain päin ja mieluisa paikka löytyy. Jos ei aiempi duunisi niin sitten joku muu.

    Itselläni töihinlähtö olis ajankohtaista elokuun puolenvälin tienoilla. Paikka on ja mieleinenkin – ainoana muttana se, että työpäivät vaan tuppaavat venymään tai tulemaan ns. kotiin. Täytyy vaan potkia itseään persuuksille – ihan eri tilanne kuitenkin kuin reilu vuosi sitten, kun kotona oli "vain" pari isompaa lasta kuin se että tulevaisuudessa on näiden isompien lisäksi myös paljon enemmän huomiota kaipaava vuodenikäinenkin..

    Mukavaa viikonloppua sinulle, ja nautihan "humppailuista"! 😉

    • Apuva, nyt vasta hokasin tän kommentin. Kiitti Saija <3! Mukavaa oli humppailla :).
      Miulla on sellanen työ jossa työasiat saa jätettyä töihin, tosin päässä tietenkin saattaa miettiä asioita työpäivän jälkeenki. Varsinkin jos ollu hankalampi päivä.
      Siulla sit jännä tilanne tulossa kun useampi lapsi ja työelämä pitää yhdistää, tsemppiä syksyyn :)!

  8. Onpas inhottavaa 🙁 Tiedän kyllä tuon stressin siitä, että onko töitä. Ikävä joka keväinen ahdistus, että saako kesätöitä vai ei 🙁

    Toivottavasti asiat järjestyy parhain päin <3

    • Niimpä :/. Onneks siulla kävi tänä vuonna hyvä säkä ja sait täältä päin töitä :)!

  9. Mulla on vakipaikka odottamassa ja töihinpaluu häämöttääkin tämän kuun lopussa. Itseäni ajatus kuitenkin kauhistuttaa ja ahdistaa. Huokaisin helpotuksesta kun mammaloma viime vuonna alkoi. Niinpä olenkin hakenut kouluun syksyksi ja Lennille tarhapaikkaa vasta elokuulle, joten kesällä on irtisanoutuminen myös edessä. Opiskelupaikan irrotessa siirrän aloitusajankohdan luultavasti vasta tammikuulle, samoin Lennin tarhapaikan ja teen keikkaa kerta pari viikossa siihen asti.

    Mä pidän sulle peukkuja syyskuulle! 🙂

    Terkuin Jonna // Monna Sunshine

    • Ohoo siulla on sitten muutoksen tuulia tiedossa, tsemppejä niihin :)! Ois kätevää jos pystys iteki tekemään jotain keikkahommia..
      Kiiti Jonna kommentista :)!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta