Taaperon uniongelma

Alunperin miun piti postata kivoja viikonloppukuulumisia, enkä ole muutenkaan halunnut hetkeen kirjoittaa mitään negatiivista, mutta nyt on mammatilanne päällä ja kaipaan paikan jonne asiasta purkaa.

IMG_9549b

Pari viikkoa sitten olimme koko perhe Ikea reissulla ja hankimme sieltä Eetulle oman sängyn. Olimme asiasta innoissaan, ”voi meidän pieni on jo niin iso, ettei enää nuku pinnasängyssä” jne sellaista lässytiläätä. Nyt huvittaisi polttaa koko perkeleen sänky palasiksi.

Pari viikkoa sitten unille laittaminen oli iltapesujen jälkeen pusu, hyvän yön toivotus ja peittely. Nyt selkäpiitä karmiva huuto alkaa jo kylpyhuoneessa.

Teemme iltarutiinit aivan samalla lailla kuin pinnasänkyynkin nukuttaessa. Ja mikä tuskastuttavinta, minimies nukkui n. viikon ison pojan sängyssä kuin pieni enkeli. Mistä tälläinen yht’äkkinen takapakki johtuu? Mustat silmänaluset vain tummuu ja tummuu.

Viime syksyinen yöheräily ja siitä johtuva mieheni uniongelma toi perheemme siihen astisesti pahimpaan kriisiin, ahdistaa jos sama on taas edessä.

Tänäänkin huuto alkoi jo kylpyhuoneessa. Peittelimme pojan, mies poistui huoneesta ja mie jäin silittelemään selästä. Kaamea huuto. Silittelin, toivotin hyvää yötä ja poistuin huoneesta. Huuto alkoi samoin tein ja Eetu tuli alas sängystä. Kuulin miten pienet jalat tepsuttelivat oven taakse ja huuto vain yltyi. Menin takaisin huoneeseen, peittelin, silitin ja poistuin. Taas sama. Tätä rundia jatkui jokunen tovi.

Sitten odotin hetkeä kun Eetun silmät lupsuivat riittävästi kiinni, nousin hiirenhiljaa lattialta ylös ja hivuttauduin kohti ovea. Byääääääääääh. Ei taas. Annoin itkeä hetken ja takaisin huoneeseen. Pois huoneesta ja taas huuto. Annoin taas itkeä hetken ja sitten se lakkasi. Hallelujaa.

IMG_9542b

Jo nyt pelottaa tuleva yö. Monta kertaa se herää, miten kovaa se karjuu, miten pitkään menee että nukahtaa uudelleen. Viime yönä karjumis-heräämis tilanteita tuli pari kertaa ja 03.00 aikaan luovutimme ja otimme Eetun meidän sänkyyn. Sekään ei nimittäin yleensä ole hyvä vaihtoehto, minimies kun ei asetu ollenkaan vaan pyörii, hyörii ja mätkii meitä. Thänk gaad viime yö oli näköjään poikkeus ja poika nukkui kuin tukki sen jälkeen, joten sain muutaman tunnin katkeamatonta unta ennen herätyskellon pirinää.

Voin kertoa, että rikkonaiset yöunet on pikkuisen eri asia kun herätyskello soi kello 6.00 aamulla ja päivän aikana pitäisi olla skarppina ja pirteänä töissä. Viime syksynä rikkonaisen yön jälkeen pystyin olemaan pieruverkkareissa koko päivän niin halutessani ja kotona ollessa aivoja ei tarvinnut käyttää. Olen luonteeltani perus pirteä (joidenkin mielestä ehkä liiankin :D), mutta pelottaa  sekin, että jos tätä jaksoa kestää kauan, miten käy. Alkaako minunkin päänuppi kiristyä.

 

Kertokaa, onko teidän 1v10kk lapsilla ollut samaa? Kuinka kauan sitä kesti? Jos olet työssäkäyvä, miten jaksoit?

 

SEURAA MAMAA Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa

Tiina / Fit Fat Mama

30 vastausta artikkeliin “Taaperon uniongelma”

  1. Sama juttu oli meillä ja samanikäisenä. Nukutus sekä päikkäreille että yöunille kesti kaks tuntia! Poika halus olla vaan sylissä eikä suostunu menemään makuulle uuteen sänkyyn ollenkaan, torkku mun sylissä ja aina heräs kirkumaan kun yritin laskea sänkyyn. Tätä kesti muistaakseni viikon verran. Tein sitten niin että juttelemalla rauhottelin, silitin aina kun suostu olemaan makuulla ja olin läsnä kunnes nukahti. Lähteä ei voinu todellakaan, siitä alko demonihuuto ja hullu riehuminen. Juttelin että sängyssä on turvallista ja oon siinä lähellä koko ajan, se tais auttaa läsnäolon lisäksi meillä. Nopeesti oppi nukahtamaan itsekseen kuten ennenkin eikä ihme kyllä koskaan ite noussut sängystä pois. Mutta jotain pelottavaa siinä selkeesti oli kun pinnasängystä luovuttiin.

    • Kaksi tuntia, huhhuh :/. Eetullakin oli juuri tuota luokkaa huuto, kiljumista. Kiitos paljon, siun kommentti oli ensimmäinen kommentti tähän ja tuli jotenkin tosi kiva fiilis heti kun sai vertaistukea :). Niin siun kuin muidenkin kommentoijien kommenteista =)!

  2. Meillä samanikäinen tyttö, 1v 10kk. Nukkunut koko ikänsä huonosti, herätyksiä öisin pahimmillaan 20 x. Tällä hetkellä iltaisin tehdään iltahommat, juniorisänkyyn lukemaan iltasatu, vieressä hengailua kunnes neiti nukahtaa. Jos nousen seisomaan, itku alkaa. Jos sanon, että käyn pissalla, neiti hyppää heti pois sängystä. Vieressä on oltava siis, jos mielii, että toinen nukahtaa ennen puoltayötä. Ja yöllä ei osaa nukahtaa itsekseen, vaan pitää mennä huoneeseen rauhoittelemaan. Otankin viereen nukkumaan ekan kerran itkun alkaessa, en ole jaksanut juosta siellä nukuttamassa pitkin yötä. Tyttöä ei ole koskaan unikoulutettu. Nukkui perhepedissä tissi suussa aina 1,5 vuotiaaksi. Sen jälkeen siirtyi juniorisänkyyn ja tuo ilta/yökaava on ollut samanlainen. Ensi viikolla kokeillaan ”sänkyynpalautus-unikoulua”, koska mulla alkaa työt ja hoitovapaa loppuu. Olisi kiva, kun toinen nukkuisi omassa huoneessa silloin, kun itse herään jo klo 5 aamuhommiin. Joten jaan tuskan kanssasi, meillä ne joka öiset katkonaiset yöunet on vaan kestänyt kohta 2vuotta 😛

    • 20x, oivoi, Eetullakin pahimmassa vaiheessa pienempänä saatto olla silleen..onneksi on jo se pahin vaihe oli :D. Me tehtiin Eetulle unikoulua kun siirrettiin pinnasänky omaan huoneeseen, se rauhoitti öitä silloin. Hällä tuntuu olevan näitä vaiheita, että saattaa mennä pitkäkin aika todella hienosti kunnes sitten tulee takapakkia.

      Tsemppiä siulle hurjasti tulevaan työarkeen, toivottovasti pieni alkaisi nukkua niin jaksat töissä! 🙂

  3. Lasta selkeesti pelottaa muutos. Voisiko muutosta lykätä tai nukuttaa esim viereen? Voisiko jompikumpi nukkua vaikka lattialla sängyn vieressä jos pakko tehdä nyt ja näin, siis jonkun aikaa, viikon..

    • Viereen ei olla ikinä nukutettu, aina omaan sänkyyn, joten se ei oikein ole vaihtoehto :/. Pelottaa että tottuisi siihen ja että tipahtaisi meidän sängystä alas..tosin mie oon niin pieni että mahdun hänenkin sänkyyn, siinä nukuin yhden yön 😀

  4. Tsemppiä! Minäkin ehdottaisin että onko mahdollista että jompikumpi nukkuisi Eetun kanssa, vaikka vuoroöinä ja jos se alkaisi sujumaan odottaisi aina kun hän nukahtaa ja sitten poistuu huoneesta. Siinä on tosin se vaara että yöllä herätessään säikähtää kun isi tai äiti ei olekaan vieressä.. Meillä pitkään meni Vilkun nukuttaminen niin, että jompikumpi jäi aina odottamaan hänen nukahtamistaan, ja meillä se toimi 🙂

    • Jotenkin en haluaisi lähteä siihenkään, koska Eetu on aikaisemmin nukkunut ihan yksin, tuntuu jotenkin extra takapakilta sitten :/. Mutta kiitos vinkistä :). Viime yö meni jo itseasiassa paremmin, heräsi vain kerran ja otettiin sitten viereen. Nukuttiin vierekkäin loppuyö 🙂

  5. Voin niin samaistua sun tuskaan. Meillä tosin 1,5v tyttö, joka vieroitettiin tutista n.3viikkoa sitten ja sen jälkeen nukkumaanmeno ollut just tuollasta. Hirveä huuto heti kun poistun huoneesta ja nyt oon silittänyt uneen asti. Ennen nukahti itsekseen todella helposti. Myös yöt on yhtä huutoa ja herää tunnin välein. Välillä nukahtaa nopeasti kun silittää ja välillä se kestää puolisen tuntia. Oon myös usein ottanut viereen nukkumaan, että saatais edes vähän pidempi pätkä nukkua.. alkaa olla niin väsynyt ja turhautunut kun ei tiedä mitä tän tilanteen kanssa tekisi. :/ mulla työt alkaa kk päästä ja todella toivoisin tähän helpotusta.

    Tsemppiä kovasti ja kyllä täältä kohtalotovereita löytyy! Toivotaan parempia öitä!! 🙂

    • Meillä meni tutin lopetus ihmeen hyvin, unohdin vain sen alakertaan ja laitoin mitään sanomatta Eetun normaalisti nukkumaan ilman sitä :D. Eikä hän pyytänyt edes sitä 🙂
      Mutta varmasti tuo tutittomuus vaikuttaa teijän tapauksessa, jos tutti on ollu vielä sellainen turva. Minimiehelle ainakin jossain vaiheessa se oli ihan henki ja elämä välillä :D.

      Kiva kuulla että en oo ainoa, harmi vaan tietenkin että niin paljon muitakin väsyneitä mammoja :(. Tsemppiä tulevaan työarkeen ja kiitos kommentista=)

  6. Miksi teidän piti jo nyt siirtyä isojen sänkyyn? Minusta jopa muutamaa kuukautta yli kaksivuotias voi nukkua pinniksessä. Vasta sitten kun on ymmärrystä lisää, niin kannattaa siirtää tavan sänkyyn. Ja miksi te ette nukuta lasta vieressä olemalla sinne sänkyynsä, jos se sieltä ravaa koko ajan pois? En ymmärrä, miksi pitää 2h tapella, kun lopulta pääsee itse nopeammin omiin iltahommiin, kun laulelee ja silitteler pojan sängyn vieressä uneen. Meillä on toki pari kk:tta nuorempi poika, mutta nukahtaa näin 5-15min:ssa.

    • No johan on kärkäs kommentti. En tiedä heidän perheensä tilannetta, mutta meillä ainakin tyttö ois tullut pää edellä alas pinniksestä, jos junioriin siirtymistä olisi lykätty.. joten jo ihan turvallisuus syistä tapahtui meillä siirto. Ja nukuttaminen on makuasia, ja riippuu tietysti lapsestakin, mutta meillä opetettiin jo varhain nukahtamaan itse ilman minkäännäköistä nukutusta (oisko ollut vajaa 1w?) Ihan vaan sen takia ettei opi sitä käyttämään valttikorttina myöhemmässä iässä

    • Eetukin aikaisemmin nukahti ihan vain sänkyyn laittamisella, hyvän yön sanomisella, pusulla ja pupu kainaloon. Hän ei tykännyt jos siihen jäi norkoilemaan :D. Kiipeily oli myös yksi seikka mikä vaikutti sänkyn vaihtoon meilläkin:)!

    • Meillä saman ikäinen poika, kiipeää pinnasängystä ketterästi alas, mieluiten pää edellä 🙂 nukkunut jo pari kuukautta tästä syystä isojen sängyssä…

    • Eetu on niin kova kiipeilemään ja hältäkin kun kysyin haluaako isojen poikien sängyn, nyökytteli kovasti ja Ikeassakin oli ihan onessaan sängystä :). Vaikka ei noin pieni varmaan ihan täysin vielä asiaa ymmärtänyt, mutta kuitenkin. Monihan on siirtänyt jo paljon aikaisemminkin isoon sänkyyn

  7. Meillä en ole edes kokeillut puolitoistavuotiaan nukutusta niin että olisin itse poistunut sängyn vierestä. Meillä pinnasänky on vielä vanhempien makuuhuoneessa, joten nostan pojan sinne ja jään itse sängylle makoilemaan viereen siksi ajaksi että poika on unessa, yleensä vartissa nukahtaa. Lauletaan pari laulua ja hassutellaan hetki, pusutellaan pinnojen välistä tai jotain muuta hassua, sitten poika touhuaa hetken omiaan sängyssä ennen kuin nukahtaa, itse lueskelen yleensä kännykästä nettiä peiton alla 😀 Yöllä jos sattuu heräämään niin sanon vain että nyt on yö, nukutaan ja silittelen pojan selkää. Mutta jos jostain syystä käy niin, että poika menee itkuisena sänkyyn (yliväsynyt tj) niin tietää jo varmaksi, että yölläkin on kiukkuista itkua, parempi siis olisi saada poika hymy huulilla nukahtamaan, silloin yleensä koko yö nukutaan putkeen hyvin.

    • Eetulla oli aikaisemmin niin (ihan pinnasängyssäkin), että jos huoneeseen jäi, hän ei malttanut nukahtaa. Rupesi pelleilemään tai huutamaan, halusi itse nukahtaa rauhassa. Hermostui vaan silittämisestä :D. Mutta nyt isojen poikien sänkyyn nukuttaminen näköjään sitten eri lailla..

      Kuulostaa mukavalta teidän nukkumaanmeno 🙂

  8. Toi on niin tuttua, meidän esikoinen oli ihan pienestä alkaen huono nukkuja! Nukkui vauvana vain tunnin pätkiä yötä päivään ja nukuttamiseen meni kauan aikaa! Alkoi vasta nukkumaan pitempiä pätkiä 3-vuotiaana! Iltaisin nukutin häntä joskus 3-4 tuntiakin, välillä luovutin ja otin pojan meidän viereen.. Välillä taas jaksoin odottaa kunnes poika nukahtaa omaan sänkyynsä!

    On toi kyllä tosi raskasta aikaa, kun lapsi ei nuku kunnolla! Ihminen kuitenkin tarvitsee sitä unta että, jaksaa touhuta! Meillä on nykyään neljä lasta ja onneksi kaikki meillä nykyään nukutaan yöt hyvin (8v, 5v, 3v, ja 6kk)!

    Olen vain todennut että, kyllä lapset alkavat sitten nukkumaan kokonaisia öitä, kun sitä ikää tulee enemmän! Ja voihan olla että, Eetua pelottaa uusi sänky.. Tai sitten tilanne että, jää yksin nukkumaan omaan huoneeseen! Auttaisiko jos ottaisitte pojan teidän huoneeseen nukkumaan? Tai sitten jompi kumpi vanhemmista menisi hänen huoneeseen lattialle nukkumaan? Jos se toisi sitä turvallisuuden tunnetta pienelle! 🙂

    Tsemppiä ja jaksamista teidän öihinne! 🙂

    • Voi ei, teillä on ollut sitten vielä paljon pahempi tilanne :/. Tuossa on jo pää koetuksella.

      Uni vaikuttaa ihmeen paljon, ihan kaikkeen. Ei sitä aikaisemmin edes ymmärtänyt miten suuri merkitys unella on. Onneksi teillä menee nykyisin yöt hyvin :)!

      Viime yönä tehtiin niin, että olin pitkään vieressä lattialla, luin iltasatua niin pitkään että silmät luppasivat hällä kiinni. Hiivin huoneesta ja hetken Eetu silti huuti, en mennyt takaisin ja rauhoittui ehkä minuutissa. Heräsi kerran yöllä ja otettiin viereen kun haluttiin päästä helpommalla :).

      Kiitos Sanna ja kivaa kesää siulle 🙂

  9. Oma poika on vielä paljon nuorempi kuin Eetu, eli omakohtaista kokemusta tilanteesta ei ole. Mutta tarhantätinä työelämässä monen perheen kohdalla on juuri tuossa iässä tullut sama tilanne vastaan. Eli taitavat melkein kaikki käydä tuon vaiheen läpi. Tuli mieleen, että millaisia teidän illat on, tuttujen rutiinien lisäksi? Rauhallisia puuhia, sylittelyä, halittelua kaikessa rauhassa ennen ilta toimien aloitusta, jolloin lapsi saa jakamatonta huomiota ja päivän läheisyysannoksen täyteen. Kovasti tsemppiä, se oma uni on niim tärkeää, jotta jaksaa. Saa nähdä onko meilläkin sama vielä tulevaisuudessa edessä.

  10. Meillä on melkolailla samanikäinen poika kuin teillä.Siirrettiin poika omaan huoneeseen vuosi sitten kun nukkuminen meni täysin mahdottomaksi;poika havahtui jokaiseen kyljen kääntämiseen jne. Vauvasta asti on ollut huono nukkumaan, muutos parempaan tapahtui vasta kun rupesi nukkumaan omassa huoneessa. Ja nukahtaa tuttujen iltatoimien jälkeen unirättinsä kanssa itsekseen, vieressä oleminen ei meillä auta,päinvastoin. Yönsä nukkuu pääosin hyvin, jos vaan on terveenä. Pinnasängystä ei olla vielä luovuttu, käytössä on niin kauan kunnes alkaa sieltä kiipeillä pois. Meillä on pinnikseen vaihtolaita jossa on kuitenkin laitaa jonkin verra. Aika sitten näyttää miten semmoiseen sänkyyn sopeutuu. Neuvoja en osaa sulle antaa,myötätuntotsempit kuitenkin! Tiedän mitä huonounisen lapsen kanssa eläminen on. Itse en ole vielä työelämässä mutta huonosti nukutun yön jälkeen näistä kotihommista selviäminen on ihan riittävä ponnistus (meillä kun mies ei kotihommia tee kuin pakotettuna).Toivottavasti teillä pian helpottaa! Itse ainakin pitäisin kiinni rutiineista ja välttäisin nukuttamalla nukuttamista jos lapsi on aiemmin nukahtanut itsekseen.

    • Me siirrettiin Eetu omaan huoneeseen myös n. vuosi sitten. Alkuhankaluuden jälkeen meni hienosti :). Joo, kipeenä kyllä yöt on vieläkin katkonaisempia..

      Kiitos Riina paljon kommentista ja kivaa kesää :). Ps. pakota mies vähän useemminki kotitöihin, yhteinen talous kuitenkin niin kiva että kummatkin siivoo välillä :). Mammakin kaipaa välillä varmasti lepoa=)

  11. Meillä oli poika 1v 9kk kun siirrettiin pinnasängystä pois,kun vauva tarvi pinnasängyn. 3vk nukuttaminen päiväunille ja yöunille oli kamalaa tappelua,sitte rauhottu. Nyt 2v ja menee ite sänkyyn päiväuniaikaam ja rauhottuu sinne. Yleensä luetaan illalla satu,lauletaan iltalaulu ja vähän aikaa toinen istuu vieressä.ei ole nykyään tarvinut useimmiten vieressä istumista ollenkaan 🙂 tuo on kamala vaihe,muistqn kuin oli pinna tiukalla ku vauvakin valvotti, kadutti niin paljon ettei vaan hommattu toista pinnistä! Nukkumaanmenosta tappelu on niin hermoja raastavaa kun itelläki väsyttää, tsemppiä!

    • Se on kyllä jännä, kun päiväunille Eetu asettuu tosi nätisti, mutta yöunille sitten ei :D.
      Kiitti tsempeistä, niitä tarvitaan! 🙂

  12. Meillä alkoi samanikäisellä unihärdelli, kun jätettiin tutti kuukausi sitten. Aiemmin niin helppo tapaus, joka jäi itekseen unta hakemaan aiheuttaa tällä hetkellä hermojen kieristystä löhes joka ilta ja päiväunille mennessä. Ensin hän juoksuttaa huutamalla äitiä tai isiä ja aina on jokin asia, peitto, vettä, pissi, kakka tai muuten vaan kuuma ja joka kerta nakkaa myös unilelunsa lattialle…sitten alkaa lopulta itku kun ovea laitetaan kiinni. Kestää vartista puoleen tuntiin ja vaikka ei nyt niin pitkä aika olekaan niin takapakki harmittaa. Kai sitä luo itselleen liikaa onnistumisen paineita, niin sitten tulee itselle vaan pettymyksiä , kun jokin asia ei menekään kuten oli toivonut. Meillä olisi tässä myös isojen sänkyyn siirtyminen ja jo nyt ahdistaa tuleva. Varmaan melkoista sängystä ravaamista tiedossa 😛

    • Tutin jättäminen on monelle aikamoista :/. Toivottovasti teillä tasaantuu unet pian, vähät unet syö Äitiä :/
      Joo onnistumisen paineet kuulostaa tutulta.. 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta