SYNNYTYSKERTOMUS

Nyt on synnytyskertomuksen aika. Kirjoitan tämän tajunnanvirralla, suoralla puheella.

Keskiviikkona 23.8  minulla oli ultra, jossa tarkastettiin vauvan kasvua. Minun piti pyöräillä sairaalaan, matkalla oli kivoja ylämäkiäkin, mutta selvisin puuskuttaen perille. Lääkäri tarkisti mittoja ultralla ja hän totesi ettei 2-viikossa kasvua ole tullut lainkaan. Hän suositteli, että synnytystä lähdetään käynnistämään ja kertoi, että vauva syntyy joko tänään tai viimeistään huomenna. Voin kertoa, että perhoset alkoi siinä vaiheessa pöristä mahassa: vihdoinkin saadaan vauva! Lääkäri suositteli, että käynnistys aloitetaan laittamalla ballonki. Koska olin pyörällä liikenteessä, sovittiin että tulen sairaalaan 13.30 aikaan jossa ballonki laitetaan. Kävin ennen kotiin lähtöä käyrillä, jossa pieniä supistuksia alkoi jo piirtymään.

Ballongin laiton jälkeen käyrillä

Soitin miehelle, että synnytys käynnistetään ja meillä on tänään tai huomenna vauva! Mies lähti samoin tein ajamaan kohti kotia. Olin juuri polkenut pyörällä kotiin kun ihmettelin kuka amispelle ajaa noin hirmuista vauhtia, niin Tuomashan se ajoi tyyliin renkaat ulvoen kotia haha!

Mies soitti Anopille joka tuli Eetua kaitsemaan. Menimme sairaalaan 13.30, jossa ballonki asennettiin. Ballonki valmistelee kohdunsuuta avautumaan, sellaiset pallot jotka täytetään nesteellä. Kun ballonki tippuu pois, se on tehnyt tehtävänsä eli aukaissut kohdunsuuta n. 4-5cm. Laittaminen ei sattunut ollenkaan, mutta sen jälkeiset supistukset -voin kertoa että sattui. Supistukset alkoi kovenemaan lähes heti ballongin asentamisen jälkeen. Sain kuningasidean käydä vielä toteuttamassa viimeiset raskaushimot ja käytiin sairaalalta kotiin ajaessa irtokarkkia. Pari hiton kipeää supistusta tuli kauppareissun aikana ja autossa istuminen oli tuskaa.

Ballonki irtosi 15.30 jonka jälkeen myös supistukset lieveni ja harveni. Käytiin kävelylenkillä miehen kanssa jotta supistukset olisivat tihentyneet. Illan mittaan supistuksia tuli välillä 5-minuutin, 3-minuutin välein, mutta harvenivat johonkin 20-minuuttiikin. Hieman turhautuneena menin nukkumaan.

Heräsin 0.30 lieviin kipuihin ja hetken pyörimisen jälkeen nousin ylös. Mittailin supistusten kesto sohvalla ja yritin välillä saada unta. Nukkumisesta ei tullut mitään kun välillä kivut tulivat 3-minuutin väleinkin. Useampi tunti siinä meni, pakkailin loput kamat valmiiksi, mittailin supistuksia ja surffailin synnytyskertomuksia netistä.

5.10 oltiin sairaalassa. Kätilö tarkisti tilanteen ja kanavaa oli jäljellä 1,5cm ja 4cm auki. Tuli hiukan pettynyt olo, olin varma, että homma olisi edennyt enemmän. Supistuksia kun oli säännöllisesti ollut heräämisestä 0.30 asti. Miulle laitettiin toiveestani Tens-laite.

Johtoja ja piuhoja vaikka muille jakaa

Olin käyrillä säännöllisesti ja välillä tarkistettiin tilannetta. Vauvan pienen koon takia laitettiin myös hänen sydänääniään seuraava laite kiinni, olin aikamoinen johtomasiina. Vähän ennen 8.00 tuli aamukätilöt esittäytymään, opiskelija sekä varsinainen kätilö. He myös kysyivät toiveeni synnytyksen ja kivun lievitysten suhteen. Kerroin, että haluan mennä ilman lääkkeitä mahdollisimman pitkään.

9.15 puhkaistiin kalvot. Supistuksia rupesi tulemaan kipeämmin ja kätilöt kysyivät haluanko käyttää ilokaasua. Otin ilokaasun mukaan kivunlievitykseen.

12.40 tarkistettiin tilanne, olin tuntenut ponnistamisen tarvetta. Tuli hirveän epävarma olo kun en tiennyt onko se kakkoshätä vai vauvan pää :D. Kanava oli kadonnut, mutta kohdunsuu oli vasta 5cm auki. Vauvan pää oli jo todella alhaalla, käyttivät termiä -2. Eli ponnistamisen tarve ei ollutkaan vauvaa, tuli jotenkin epätoivoinen olo kun tuntui etten osaa lukea kropan tuntemuksia oikein.

Pari videoklippiä salista:

Synnytyksestä on jo kuukausi,ihan outoa.Synnytyskertomus on ready,perjantaina postaus sit 🙂

A post shared by Fit Fat Mama/ Tiina (@fitfatmamatiina) on

Odottavan aika oli salissa pitkä #synnytys

A post shared by Fit Fat Mama/ Tiina (@fitfatmamatiina) on

Imppailin ilokaasua, painelin Tens-laitetta, nojailin sänkyyn ja yritin hengittää kipuja pois. Tarkistettin taas jossain vaiheessa kohdunsuun tilanne, sain maatessani ihan karmean supistuksen, imisin ilokaasua ja pää oli ihan kuin kännissä ”en jaksha enää, ottakhaa se jo phois!”. Vieläkin päätin kuitenkin olla ilman lääkkeellistä kivunlievitystä, kärsitään nyt saakeli mietin. Jossain vaiheessa sain melkein paniikkikohtauksen ja itkin hulluna, pelotti, että kuitenkin loppumetreillä jotain käy köpelösti. Halusin vaan ponnistamaan, olin jo niin väsynyt odottamaan.

14:50 oksitosiini laitettiin tippumaan jotta supistuksiin tulisi enemmän voimaa aukaisemaan kohdunsuuta. Seuraavan tunnin aikana opin mitä supistuskipu oikeasti on. Tuntui, että alaselkä lähtee siitä kivusta irti. Mies oli jo useaan otteeseen sanonut, että älä rääkkää itteäs, että nyt otat oikeasti jotain kivunlievitystä enemmän, mutta itsepäisesti vaan jatkoi tenssillä ja ilokaasulla. Kipu oli jo niin kova, että lopulta painoin kelloa ja sanoin, että nyt haluan kohdunkaulan puudutteen.

16.00 lääkäri tuli ja laittoi kohdunkaulan puudutteen. Olin ihan poikki ja nukahdin hetkeksi.

Hetken päästä heräsin alaselkä kipuun ja manasin, että ihan paskaa kivunlievitystä -taas sattuu ja nyt jotain spinaalia tai ihan mitä vaan, en kestä enää kipua, haluan vaan levätä hetken. Kätilö katsoi tilanteen ”tää vauva syntyy muuten nyt”. Hän kutsui toisen kätilön paikalle ja ponnistusvaihe alkoi 16.27. Olin ihan pihalla, että nytkö?

16.30 Myy syntyi raskausviikolla 39+3 mitoin 2405g ja pituutta 46cm<3. Avautumisvaihe kesti pitkään, mutta ponnistusvaihe vain 3-minuuttia.

Ensihetki kun Myy syntyi ja hänet laskettiin rinnalleni, reaktio oli että voiko olla noin pientä ihmistä olemassa. Hän oli kuin nukke. Tyttö aloitti heti kovan huudon, joten nukeksi ei tarvinnut pelätä hihi. Olin jotenkin ihan pihalla vielä.

Oltiin kaikessa rauhassa ihokontaktissa ja ensi-imetyksellä synnytyssalissa aika pitkään. Ihanan rauhallisesti. Kävin suihkussa ja söimme vanhempien ruuan.

Synnytyksestä jäi kivuista huolimatta positiivinen mieli. Avautuminen oli saatanasta ja sattui, mutta tulipahan nyt koettua se kunnon supistuskipukin. Esikoisesta nimittäin otin todella nopeasti epiduraalin. Melkein onnistuin tavoitteessani olla ilman lääkkeellistä kivunlievitystä, 30-minuutista jäi kiinni. Jotenkin kroppa rentoutui pienestä lepohetkestä ja jaksoi aueta loppuun asti.

Tässä raskaudessa odottaminen palkitaan toteutui kaikilla mahdollisilla tavoilla. Raskauden yrittäminen yli 2v 6kk, raskausaika ja lopulta synnytys. Palkinto oli mitä parhain; pieni, kaunis, täydellinen tyttö <3.

Miten oma synnytyksesi meni?

SEURAA MAMAA FACEBOOKISSA / INSTAGRAMISSA / BLOGLOVINISSA

Tiina / Fit Fat Mama

14 vastausta artikkeliin “SYNNYTYSKERTOMUS”

  1. Ihanaa, että kaikki meni noin hyvin ja melkeen täydellisesti toivomustesi mukaan ☺

    Minulla oli suunniteltu sektio. Sektiopäätös tuli täysin puskista rv37, olin vain ajatellut, että tottakai lapsi syntyy alakautta. Perätila ja napanuora 3x kaulan ympäri, syy miksi sektioon päädyttiin. Suunnitellussa sektiossa fiilis oli todella rauhallinen ja hoitohenkilökunta heitti hauskaa ja rentoa läppää. Kaikki meni hienosti, sain vauvan syliin 20min leikkauksen alusta. ☺

    • Alkuvaihe oli paljo pidempi ja kivuliaampi kuin luulin,mutta loppu meni onneksi nopeasti 🙂

      Hyvä että sait suunnitellun sektion,kun perätila ja napanuorajutut 🙂 Miulle sattu myös hyvä henkilökunta onneksi 🙂

  2. Hei,miksi lääkäri päätti ettå synnytys käynnistetään vaikka olit vasta viikoilla 39+3 ja lapsi oli kooltaan pieni? Mulla itellä on molemmat lapset annettu mennä reippaasti yliajalle, 2vko lasketun ajan ylikin ja ovat olleet melkein 4 kiloisia.

  3. Oma synnytys täyttä helvettiä. Perjantaina aloitettiin käynnistys ja maanantaina syntyi kiirellisellä sektiolla. Pyysin itse jo sektiota mutta lääkäri pitkitti ja tuntui että kidutti kun toista vuorokautta jo valvottiin, sektiossa ilmeni myös että vauva ei olisi syntynyt alakautta oli pää vinossa. Tästä sain kohtutulehduksen ja joutusin kotiuttamisen jälkeen menemään uudestaan komplikaation takia kontrolliin jossa todettiin kohdun kärsineen hapen puutteesta, toiselta puolelta palautunut ja toiselta puolelta toivotaan että luonto hoitaa homman seuraava vaihtoehto on leikkaus. Järkyttävä synnytystrauma jäi, vasta kotona oikeastaan tajusin että hei mä olen ton pienen murun äiti.

    • Voi ei, siinä on ollut pitkä synnytys sitten :/. Jotenkin järkyttävää, että vaikka olet pyytänyt aikaisemmin sektiota niin ei ole suostuttu ja sitten on jo tullut kiire..Kuulostaa rankalta :(. Saitko keskusteltua tuosta kätilön/hoitohenkilökunnan kanssa sitten myöhemmin?

  4. Paljon onnea! Ja ihanaa että oli hyvä kokemus loppujen lopuksi, kivuista huolimatta.

    Mullakin syntyi rv 39+2 pikkuinen tyttö, melkein samoilla mitoilla: 45cm ja 2490g. Ei myöskään ollut kasvanut loppuaikoina kunnolla jostain syystä, vaikka mulla nousi paino ja tankkasin. Kaikki ruoka meni siis mun omaan kroppaan eikä vauvalle 🙁

    Mä sain suunnitellun sektion, mikä oli loistava juttu mulle! Olen siitä onnellinen edelleen koska sen ansiosta vauvan saaminen oli mulle hyvä, rauhallinen ja ihana kokemus jota en unohda ikinä. Sain siis ihan pelkosektion ja se oli mulle erittäin hyvä ja tarpeellinen.

    • Kiitos taika :). Kiva kuulla, että jollain muullakin tullut näin pieni vauva, jotenkin tuntuu, että minivauvat on harvinaisempi kuin jotkut 4kg…

      Oi ihana, että siun toiveita on kuunneltu ja sait pelon takia sektion :). Synnytys on kuitenkin harvoin tapahtuvia juttuja

  5. HUippua, että kaikki meni kuitenkin hyvin! On tuo synntyyäminen aika kärsmiyksen täyteisen kuuloista, mutta hyvä sinä, pystyit siihen toistamiseen! 🙂 Onnea vielä pienokaisesta!

  6. Hienoa että kaikki on mennyt hyvin. Onhan se aikamoinen homma ennen kuin sen lapsen saa syliin. Mutta kummasti ne kaikki kivut sitten katoaa ja sitä hurmioituu niin siitä nyytistä 😍

    Itselläni tuli yllättävän nopeasti tämä 4kg poika. Supparit alko ihan salamana klo2, klo4.15 sairaalassa, 5.30 saliin ja 8.00 vauva sylissä 😅 Hurja kokemus mutta hetkeäkään en vaihtaisi.

    • Joo oli kyllä homma, mutta tulipahan koettua ne supistuskivut kunnolla kun Eetun kohdalla nösväilin ja otin heti kivunlievitykset :D.

      Oho siinä on ollut vauhdikas jätkä, kiire nähä siut <3

  7. Aloin seurata sinua Instagramisss, sillä meillä oli sama laskettu aika. Me synnytimme lopulta samana päivänä. Hulluinta kaiken lisäksi on, että sinun synnytys meni melkein kaikin puolin samalla tavalla kuin omani! Ultra edeltävänä päivänä, ballonki, hidas avautuminen ja lopulta tippa.
    Ihanaa vauva-aikaa sinulle!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 31
Tykkää jutusta