Sokeririippuvainen

Hei, olen Tiina ja olen sokeririippuvainen.

Eilen illalla napsin pähkinöitä, tein rahka-annoksen. Pilkoin appelsiinin. Söin kaikki huijatakseni aivoja. Mutta ei. Mieliteko ei mennyt ohitse. Suklaalevy huusi kaapissa ”Tiiinaaa, syö minut”. Aivot taisteli houkutusta vastaan ja naama irvessä mutustin appelsiinilohkoja kitusiini ja hoin mielessäni mantraa ”Herkkuja kahden viikon välein, ei saa syödä. Suklaa lihottaa ammm”.

Kirjaimellisesti pompin tasajalkaa kuin pikkulapsi ja kirosin mielihalujani.

Silloin kun mieliteko iskee kunnolla päähän, niin ei paljoo appelsiinipalat helpota. Suklaa, keksi, snickers-kakku, hunaja. Siinä muutama mieliteko jotka pörräsivät koko loppuillan miun pienessä päässä. En tajua. Vaikka olin koko tammikuun syömättä mitään herkkuja ja siitä eteenpäin olen herkutellut kahden viikon välein. Miten se sokerin perkele sai taas jälleen otteen miusta ja vetää näin kovasti puoleensa?

Jos voisin, söisin karkkia joka päivä. Ja suklaata. Ja jätskiä. Ja keksejä.  Mutta jos tavoite on timmi, lihaksikas kroppa niin jokapäiväinen karkin syönti ei oikein sovi kuvioon.

Muistan kun ystävänpäivänä otin ensimmäisen palan täydellistä, makeata suklaata suuhun. Se fiilis mikä siitä tuli. Silmät alkoi sädehtiä ja tuntui kuin aivoissa olisi kuulunut tsin tsin. Heti ensimmäisen palan jälkeen janosin lisää ja lisää ja lisää. Viime viikonloppuna oli sama homma. Kun olin ottanut ensimmäisen haukun herkkua, suu janosi heti lisää. ”Kun antaa pikkusormen, se vie koko käden” .Aina kun otan yhdenkin herkun, aivot alkaa heti huutamaan lisää. En tajua ihmisiä, jotka pystyvät tyydyttämään makean himonsa yhdellä palalla suklaata. Yhdestä palasta tulee vain vihaiseksi. Herkkuövereitten jälkeen on fyysisesti huono olo ja mietin, että ei enää tälläistä. Näin kävi myös viime viikonloppuna. Ja heti kun olo oli normaali, herkut alkoi taas pyöriä päässä.  Sokerinarkkari. Se mie taidan olla.

 Mitä sitten tein etten sortunut?

Söin rahkan, appelsiinilohkot ja kävin napsimassa pähkinöitä. Join litran vettä ja ajattelin, että enää reilu viikko jäljellä. Sitten saan syödä herkkuja. Mietin myös, että vihdoinkin olen saanut vatsani sellaiseen kuntoon, että vaatteet istuu ja jenkat ei leviä joka puolelle. Miksi pilata kaikki herkkuhimon takia? En halunnut myöskään olla luovuttaja. On se perkele, jos yksi suklaalevy yrittää rökittää miut! Miehän näytän sille, että pystyn olemaan ilman! Jos olisin sortunut, olisin ollut luovuttaja. Blogin pitäminen pitää myös motivaatiota yllä, koska olen julkisesti kertonut kahden viikon säännöstäni.

Voin poiketa kahden viikon säännöstäni, jos päätän niin etukäteen. Jos mieliteko alkaa extempore ja sorrun syömään herkkuja sillä sekunnilla, se on paljon pahempi kuin se, että olisin etukäteen päättänyt tietyn hetken jolloin herkutella. Voin höllätä jos olen etukäteen päättänyt niin.

Tiina vs. Herkut 1-0. Tämä erä rökitetty.Herkkuhimoja tulee varmasti myöhemminkin, mutta nyt selviydyin voittajana. Kieltäytyminen ei ole todellakaan aina helppoa ja tämä vaatii tahdonvoimaa ja mielen lujuutta ihan helkkaristi.

ARGH!

Poltin tupakkaa yli 7-vuotta ja jos onnistuin pääsemään eroon nikotiiniriippuvuudesta, niin miksi tämä sokeririippuvuus ei lopu?!

kuva

-Tiina, The sokerinarkkari.

Tiina / Fit Fat Mama

18 vastausta artikkeliin “Sokeririippuvainen”

    • Hyvä sie :). Mie oon nyt pitäny sitä kahen viikon sääntöö ku pelottaa,että jos annan itteni syyä kerran viikossa nii paletti leviää käsiin. Irtokarkit on kyl parasta <3.

  1. Oon miettinyt ihan samaa, että jos kerran tupakasta eroon pääseminen oli niinkin helppoa, niin miten tämä voi olla näin vaikeaa!? Terveisin toinen sokeriaddikti

    • Kohtalotoveri sielläkin siis! Tää on niin ärsyttävää! 🙁
      Miun suonissa virtaa veren sijaan varmaan osittain sokeri :D.

  2. Hei ootko koittanut näitä raakakakkuja yms -suklaita itte tehtynä? Mä oon kans ihan sokrunarkki mutta auttaa toi supertumma suklaa (joskus) himoihin, kahvin kans nautittuna. Mulperinmarjat, taatelit, viikunat, banaani… Ootko ikänä kokeillu noita superfoodeja vai mitä oot niistä mieltä? Hmm, vois olla postausideaakin äskeisestä? 😀 tähän postaukseen liittymättä, syötkö muuten mitä aamuisin, ootko puuroihmisiä? Itse kokeilin eka kerran valkuaispuuroa banaanisiivuilla ommm… Ja sokerittomalla hillolla ommm… Eikä oo koko päivänä yllättäny sokerimieliteot!
    Ninnu

    • Raakasuklaata oon syöny joskus ja kaapissa odottaa raakasuklaan valmistuspakkaus valmistusta :). Mie en tummasta suklaasta hirveesti tykkää, makee maitosuklaa on parasta :).
      Superfoodeja en oo oikeestaan kokeillu. Huvittas testata, mutta en kehtais ostaa isoja kalliita pusseja, jos en niistä sitten tykkää.
      Syön aina kaurapuuroo aamupalaks ja tykkään! Valkuaispuuro, millasta se on :)?

  3. On se vaan niin vaikeeta päästä eroon siitä makeanhimosta joka iskee ihan yhtäkkiä kuin salama kirkkaalta taivaalta! 🙂

    Itsekin pitäisi saada tuo kerran viikossa karkkia -sääntö toimimaan ja välttää niitä herkkuhyllyjä kaupassa… mutta kun jalat vie sinne koko ajan…

  4. Mulla toimii makean himoon parhaiten se, että syön paljon normaalia ruokaa 🙂 Esim. dieettiviikoilla herkkuhimot oli jäätävät, kun normi ruokaa söi vähemmän ja herkuteltua sit tulikin! Mäki oon luullut et parista palasta suklaata tulee vaan paha mieli mut nyt massaviikoilla se toimii hyvin viikonloppusin ku ajattelen et on lupa syyä ne pari karkkia 🙂

    Ja hei, superfoodeja saa onneksi pienissäkin pusseissa 🙂 Mä ostin miehelle joululahjaks pienen pussin macaa ja se onkin sen jälkeen ostanut vähän isomman muttei kuitenkaan niitä 40 euron pusseja, jos tulee vaikka jossain vaiheessa sillain ettei mee enää alas.

    • Pitäis joskus ostaa sitten jotain pikkupusseja superfoodeja ja kokeilla :).
      Miulla ku iski tuo jäätävä herkkuhimo nii olin syöny kaikki päivän ruuat ihan normaalisti :/. Makee on niin kova vetämään minuu puoleensa :S

  5. Moi, oon M ja sokerinarkkis!pääsin myös tupakasta irti vuosien sauhuttelun jälkeen mutta ei,sokerista en..ite pidän TJ kalenteria aina karkkipäivään,hoen päässä,huomisesta enää 3päivää jne 🙂 joskus unohdan koko namit mut yleensä en..niinhän sitä sanotaan että ihmisellä pitää olla ainakin yks riippuvuus..kun on tupakan,alkon ja mättöruoan jo unohtanu niin mitä jää,sokeri tietty?mitäs sit jos sekin viedään?alkaako sauhuttelu uudestaan? 🙂 ite kun en pidä liikuntaa riippuvuutena vaan elämäntapana,niin se sokeri vaan taitaa jäädä ainooks paheeks 😀

    • Jooo toi on kyllä kumma kun tupakasta pääsin eroon, mutta sokeri on ja pysyy. Mutta niinkuin sanoit, että kun on jättäny niin paljon paheellisuuksia taakseen niin sokeri siihen nähden on aika pikkujuttu 😀 :).

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta