SEKUNDAARINEN LAPSETTOMUUS ON PERSEESTÄ

Vauva-uutisia tuntuu olevan yhä vaikeampi kestää. En enää osaa iloita, tai olla onnellinen toisen puolesta. Tulee vain katkera ämmä olo. Miksi toi, enkä mie? Mitä se on tehnyt oikein ja mitä mie väärin? Miksi tuolle jos sillä on jo monta lasta ja minulla vain yksi. Lopulta mietin, että miksi valitan, kun jotkut ei saa edes yhtä lasta?

Lapsi, lapsettomuus, vauva, Äitiys. Niin henkilökohtaisia asioita, jotka herättävät niin voimakkaita tunteita. Tunteita, joita ei voi edes käsittää jos itselleen ei ole asiat ajankohtaisia.

Ennen kun facebookin tai blogien seurantakanavan feedissä näkyi raskausuutisia, sisälle tuli lämmin olo ja ajattelin ”Voi miten ihanaa”. He saavat kokea vastasyntyneen lapsen onnen. Nyt kun vauvauutinen pamahtaa näytölle, tulee vain armoton vitutus ja itku. Sen jälkeen moitin itseäni. Eihän muiden onni ole minulta pois. Siinä tilanteessa se vain tuntuu litrarilta päin kasvoja. Meille tulee vauva –BÄNG. ”Annettiin sen vaan tapahtua, plussasin heti” BÄNG.

Eetua yrittäessä kiertoni heitteli miten sattuu, niin Cepon kohdalla kuin nyt uuden rundin alkaessa. Harmittaa niin paljon ja tulee todella epänaisellinen olo, kun ei kroppa toimi niinkuin normaaleilla naisilla. Alipaino ja stressi on ollut iso tekijä aikaisemmin. Nyt alipainoa ei enää ole, ja stressikin on lievempää kuin pahimpina aikoina. Mutta ei toimi. Tässä kuussa herättelin jo toiveita plussasta. Hajuaisti oli herkentynyt ja mielialat vaihteli. BÄNG turha toivo. Ostin suklaata ja mieliala on nyt kyllä todella paska.

Olen käynyt tutkimuksissa ja katsottiin myös munasarjat. Ne on pienirakkulaiset, joka kuulemma aiheuttaa epäsäännöllisiä kuukautisia. Myös kilpirauhaskokeet ja vaikka sun mitkä verikokeet on otettu keväällä, niissä ei löytynyt mitään. En vaan tiedä, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä…olo on todella turhautunut.

Antaa vaan vauvauutisten paukkua. Meitsi tyttö se käy akupunktiossa, syö eri vitamiineja, yrittää elää stressittömämpää elämää, lämmittää vesipussilla kohtua ja on villasukat jalassa että kroppa ei olisi kylmä kostea (ei kuulemma hyvä vauvankasvu ”alusta”), yrittää olla miettimättä liikaa asiaa, miettii silti välillä ja surullistuu. Kökin myös nokkospuskassa keräämässä nokkosia, koska ne on terveellisiä ja terveellistä ruokaa=parempi tsäänssi saada terveempi vauva tai edes raskaus. Kohta varmaan luen jotain loitsua vesisateessa vieterihattu päässä.

sekundaarinenlapsettomuus

Kysynkin teiltä, jos ruudun sillä puolen on lapsettomuudesta, sekundaarisesta tai siitä vielä pahemmasta kokevia ; kuinka välttää katkeruus?  Miten pitkään sinä yritit lasta?

 

SEURAA MAMAA FACEBOOKISSA / INSTAGRAMISSA / BLOGLOVINISSA

Tiina / Fit Fat Mama

Bilehile lapsivihaaja muutti elämänsä ja on nykyisin pienen pojan Äiti, isomman pojan Vaimo. Harrastaa kuntosalia ja kärsii kroonisesta herkkuholismista.

60 vastausta artikkeliin “SEKUNDAARINEN LAPSETTOMUUS ON PERSEESTÄ”

  1. Kiertoni on heitellyt aina ja syyksi löytyy pco. Keskenmemojen jälkeen vauva saatiin aikaan hoidoilla. Toinen alkoi sitten itsekseen. Suosittelen ihan ekana ostamaan apteekista ovulaatiotestejä niin tiedät että irtoaa munasolu ja jos ei niin sitten vaan gynekologille 🙄

    • Multa löytyy myös tuo pco ja pojat saikin alkunsa reilun vuoden ehkäisyttömän jakson päätteeksi (tosin yritystä ei varsinaisesti ollut) terolut-clomifen yhdistelmällä tokalla yrityksellä. Toi clomi ilmeisesti auttaa monelle monirakkulaiselle, kun se varmasti aikaan saa ovulaation, sit pitää vaan ajoittaa touhut siihen.

      Oot ajatuksissa Tiina, ja kovasti toivon plussaa teille ♡

    • Miulla vuosia vuosia sitten oli normaaali kierto, mutta nyt ollut pitkään epäsäännöllinen..gynen mukaan ei ole kuitenkaan pco mikä positiivista.
      Ovulaatiotestejä oon käyttänytkin, mutta ei oo ikinä ollut hyötyä..Eetun tärppikierrostakaan en saanu bongattua :D. Liekö jotkut surkeet testit sitte käytössä tai osuu vaa väärään saumaan, tai sitten en aina ovuloi

  2. Tiedän tunteen. Vaikka meillä ei tuo lapsettomuus ole siitä etteikö tärppäisi, vaan ne keskenmenot.. Hirman alkaa nakertamaan joka hemmetin kerta kun fb fiidiin tulee taas joku vauva uutinen. Me pistettiin pillit pussiin ainakin joksikin aikaa. Kroppa ja pää saa nyt rauhoittua jonkin aikaa ihan kunnolla. Toivottavasti Teillä kävisi pian onni ❤️

    • Joo huomasin siun facebookista ja tosi ikävä juttu :(. Varsinkin kun neuvolassaki kerenny käymään… miekin kävin kerran jo neuvolassa.
      Kiitos ja toivottoavasti teillekin tulee maaliin asti sitten kunhan ootte siihen valmiita <3

  3. Voin samaistua sun olotilaan, varsinkin kun sanoit tuntevasi itsesi epänaiselliseksi! Olemme yrittäneet ensimmäistä lasta n. vuoden verran. Tiedän, että toisaalta vuosi ei ole pitkä aika näissä asioissa, mutta kun minulla ei ole kuukautisia ollenkaan! Soitettuani kolmannen kerran perhesuunnitteluneuvolaan käytännössä luovutin, kun vastaus oli aina sama; odotellaan nyt vielä pari kuukautta, se ottaa aikansa, ennen kuin kuukautiset palautuu e pillereiden jälkeen.

    Ymmärrän toki, että tämä saattaa johtua hormonaalisen ehkäisyn lopetuksesta,mutta en voi vain sulkea huolta pois. Olen kokenut katkeruutta jopa toisten kertoessa kuukautisvaivoistaan, tunnen silloin itseni vialliseksi.. Ei kai tässä auta kuin odotella, toivoa ja koittaa olla katkeroitumatta.

    Tsemppiä sulle paljon! Olen varma, että vielä kaikki kääntyy parhain päin. Sinusta huokuu tekstiesi ja videoidesi myötä rakastava ja ihana äitimäinen olemus, muista pitää sitä yllä ja nauti jokaisesta hetkestä lapsesi kanssa!

    • Todellakin…niin monet tietää suurinpiirtein kellon tarkasti kierron ja niin monet paukahtaa niin helposti raskaaksi, että tuntuu välillä niin epänaiselliselta että.

      Typerää että et ole saanut apua :(. Tuntuu, että monelle sanotaan ”oota vielä pari kuukautta”. Kun lasta haluaa ja yrittää, se parikin kuukautta tuntuu ikuisuudelta. Terolut valmistetta olen pari kertaa käyttänyt ja nyt kokeilen sitä taas

      Oi ihana, kiitos kommentistasi, tuli erittäin hyvä mieli <3. Tsemppiä siullekin ja kivaa syksyn jatkoa (:

  4. Mulla se katkeruus kesti 2kk keskenmenon jälkeen. Nykyään haalin vain instassakin vauvakuvia ihailtavaksi ja lähellä la:ta olevat tilit on niin jännittäviä. Jotenkin oon kai kiitollinen, että on edes yksi ja jatkan elämää. Ihanaa, kun muut saa lapsia. Mutta tapauksia on joille en olisi suonut yhtäkään lasta, mutta sehän ei oo mun päätettävissä ja mun ei tarvi huolta kantaa hulttioiden penskoista omaan turmioon asti. En tiedä miten oon saanu katkeruuden noinkin nopeasti pois. Kai se on vaa ihmisestä kiinni.

    • Mie taas en yhtään tykkää katsoa vauvamaha kuvia tai mitään muutakaan…vanhoja omia raskauskuvia olen välillä katsonut muistellen 🙂
      Hyvä että olet saanut katkeruuden nopeasti pois 🙂

  5. Moikka!
    Tää on niin vaikea ja mielestäni myös vaiettu asia. Ei saisi olla (muka) surullinen, pitäisi olla iloinen kun on jo lapsi. Niinpä, ei se poista sen jo olemassa olevan lapsen merkitystä tai tärkeyttä – hitto vie se ainokainen on tärkeä ja rakas! Mutta kun kaipaa sitä toista, niin kamalasti.
    Meillä vastaava tilanne, että toista ollaan pitkään toivottu ja yritetty, muutama alkuraskauden km takana. Ihan kamalaa. Koen samanlaisia fiiliksiä kuin sinä, ei kestä toisten raskautumista.
    Mä en tiedä auttaako tähän tunteeseen mikään ja itse koen niin, että jos minä en sitä lasta toivo niin kuka sitten!? Kun kaikki aina sanoo että lopeta yrittäminen ja toivominen…
    Mutta aika auttaa. Se että on käynyt tutkituttamassa mikä on vialla. Vertaistuki auttaa (etsippä facebookista Simpukka ry:n ryhmä lapselliset lapsettomat!).
    Mutta kyllä se harmittaa kun kaappi pursuilee vitamiineja, alkoholia pitää rajoittaa, ovulaatiota tikuttaa ja pissata purkkiin, kytätä mikä päivä kuukaudesta on ja niin edespäin. Mä oon päättänyt kuuluttaa koko maailmalle jos joskus se toinen lapsi saadaan että kuulkaa, kyllä niitä lapsia ihan joskus tehdään oikeen lääketieteen avulla eikä vaan BÄNG saada!! 🙂
    Tsemppiä kovasti teille! <3

    • Erittäin hyvin ilmaistu Maija -olemassa oleva lapsi ei poista toisen kaipuuta.
      Oli kyllä kuin omasta kynästä kirjoituksesi! ja kiitos paljon tuosta ryhmävinkkauksesta, pitäkin käydä liittymässä.
      Vertaistuki tässä asiassa olisi/on todella hyvä juttu kun sen verran rankka aihe :/.

      Kiitos ja ihanaa viikonloppua <3

  6. Sekundaarinen lapsettomuus todella on perseestä, kuten kaikenlainen muukin lapsettomuus. Halusin kuitenkin sanoa, että et ole tässä suossa yksin, vaikka tiedän, että se usein siltä tuntuukin. Täällä on toista lasta yritetty pari vuotta ja toiveet olikin jo korkealla, mutta se raskaus päättyi enkelivauvaan rv 24.

    Ei sitä aina todella tiedä, että mistä jaksaisi repiä voimaan ja energiaa uuteen yritykseen, mutta toisaalta yrittämättäkään ei mitään tapahdu. Kiertohäiriöihin on kyllä olemassa monenlaista lääkitystä, joten vaadi ihmeessä sellainen avuksi. Itsellä on ollut aina nuorempana kellontarkka säännöllinen kierto, mutta raskauksia yrittäessä kierrot onkin sitten olleet ihan mitä sattuu. En tiedä tekeekö stressi tai henkinen puoli yleisesti sen, vai mikä mättää, mutta lääkityksellä kierrot on saatu kuitenkin järkevään mittaan.

    Kovasti tsemppiä ja jaksamista! Toivotaan, että onni potkaisee vielä itse kutakin.

    • Välillä tuntuu, että on niin yksin tämän asian kanssa kun lähipiirissä ei tälläistä toisen yrittämisen tuskaa kellään ole :(. Kaikilla mammatutuilla toinen on tullut todella helposti..

      Voi että kamala kuulla, otan osaa :(. Toivottovasti sait riittävästi apua surutyöhön 🙁

      Terolut lääkitys miulla on ollut ,seuraavassa kierrossa kokeilen niitä taas. Miullakin oli nuorena tarkka ja säännöllinen kierto, liekö alipaino aikoinaan keikauttanut kropan sekaisin.

      Kiitos <3

  7. Täällä myös edelleen odotellaan vauvaa, sitä ensimmäistä. Keväällä koin keskenmenon ja kerroinkin siitä täällä kun kerroit omastasi. Tunteet heittelee vuoristorataa, välillä uidaan hyvin syvissä vesissä synkkien ajatusten kanssa, välillä mennään paremmalla fiiliksellä ja toiveikkaana. Joka kuukausi silti pettyen. Keskenmenon saanut jää kuitenkin aika yksin, miehen niskoille en halua kaataa, hänkin suree mutta omalla tavallaan. Ystävätkin ovat kuulleet jo liikaa…
    On vaikea iloita kun luulen vauva uutisia, vaikka ei se minulta ole pois. Jopa kaksi sukulaista sai oman vauvan samaan aikaan kun meidän piti saada, hyvin vaikeaa katsoa heidän kasvamista…
    Keskenmenon jälkeen on kuitenkin ollut hyvin tyhjä olo. Osa minusta kuoli vauvan mukana. Tavallaan surusta pitäisi päästä yli ennen kuin ”tärppää”, toisaalta se taitaa olla ainut mikä vie surun sivummalle. Tänään olisi ollut enkeli vauvamme laskettu päivä 😭.
    Uskon, että sitten tärppäisi kun lopettaisin stressaamisen ja lopettaisimme yrittämisen, mutta miten se tehdään? Koko elämäni pyörii liikaa vauvan yrittämisen, toiveikkuuteen ja pettyymysten vuoristorataa. Sanoinkin, että tarvitsisin toisen projektin johon keskitttyä, uusi työ? Opiskelu? Muutto? Jotain.

    • Niin muistankin kun kerroit siitä, inhottavaa että sinäkin jouduit kokemaan sen 🙁
      Miulla on täysin sama, että välillä menee ihan jees enkä edes mieti asiaa, mutta sitten aina kun menkat tulee -tulee myös pieni romahdus, vaikka joka kerta ajattelee, että nyt tsemppaan. Ei se ole vaan niin helppoa.

      Voi ei, varmasti tuntuu todella inhottavalta tuo laskettu aika päivä :(. Cepolla olisi ollut 1.2…

      Muisteltiin häntä tässä joku aika sitten sytyttämällä kynttilä ja pitämällä tavallaan pieni muistotilaisuus. Jotenkin sen jälkeen tuli parempi olo, vaikka kuulostaa ehkä hupsulta, mutta kannattaa siunkin kokeilla jos auttaisi yhtään :).

      Projekti tekisi varmasti hyvää jolla saisit/saa ajatuksia siitä pois. Miulla onkin muutamia juttuja mitä oon ruvennu työstämään kuten ”Konmaritus” eli tavaroista hankkiutuminen eroon

      Jaksamista <3

  8. Oon kyllä tosi pahoillani, että teille ei vauvaa toiveista huolimatta kuulu. Toivottavasti pian saisitte kokea vauvaonnea! Oot varmaan oikeesti kaikkia mahdollisia vippaskonsteja jo kokeillu, mut vinkkaan silti että vehnänalkioöljy vois olla kokeilun arvoinen, jos et vielä sitä oo testannu. Myös semmoisella superfoodilla ku macajauhe vois olla kokeilun arvoinen, ku se auttaa hormpnitasapainossa ja saattaa siten tasoittaa kiertoa. Ja luontaistuotekaupasta mulle suositeltiin muistaakseni esikoisen yritysaikaan semmosia ku isohelokkikapseleita tms. Tsemppiä teille ihan älyttömästi, toivon koko sydämestäni, että teidän ei tarvii asian kanssa enää pitkään tuskastella.

    P. S. Ens kuussa kun tulee Noshilta uutuuksia sekä lapsille että naisille, ni mun on tarkoitus pitää arki-iltana sit kutsut. Mut laitan viestiä siitä kyllä vielä! 🙂

    • Kiitos Titta <3. Macaakin käytin sellaisena kapselina, jauheena oli niin pahaa että melkein laatta lensi kun yritin sekoittaa veteen tai muuhun :D. Vehnänalkiohommasta en olekaan kuullu.

      Jee, kiva juttu -tuun ehottomasti jos ei satu just keskiviikkoon kun Eetulla sillon jumppa 🙂

  9. Meillä ensimmäistä on yritetty noin puolitoista vuotta ja tutkimukset ”vian” löydöstä on aloitettu. Toistaiseksi mitään ei ole löytynyt. Katkeruus nostaa täälläkin ajoittain päätään, vaikka kuinka ajattelisi että toisten onni ei meiltä ole pois. Toisten ihmisten kysymykset sen sijaan tuntuvat katkeruuttakin pahemmalta. Ihmiset edelleen olettavan lapsen tulevan silloin kun sen halutaan tulevan… tsemppiä teille ❤

    • Toisten ihmisten kysymykset ”milloin tulee vauva, milloin tulee toinen” yms on kyllä hanurista. Itse en enää koskaan kysy sillä lailla, jotenkin todella epäkohteliastakin. Pikemminkin vaikka, tahtoisitteko lapsia tai jollain muulla lailla…

      Nykyisin sanon suoraan jos joku kysyy, että joo itseasiassa yritettiin 1v9kk ja sain keskenmenon ja nyt yritetään taas. En jaksa enää esittää, että kaikki on hyvin.

      Toivottovasti teilläkin tärppää pian <3

  10. Itsellä tuosta on jo monta vuotta aikaa…
    Mutta silti ne ajatukset on kirkkaina mielessä vielä, joko nyt? Miksi ei? Nyt tärppäs -meni kesken. Joko? Miksi minä?
    Itketti, itkin miehelle etten ole hyvä vaimo enhän edes saa sinulle toivomaasi lasta tehtyä.
    Päätin unohtaa koko jutun, tekemisen.
    Halusin koiran, ihanan koiran pennun. Pienen jota voi paijata ja rakastaa. Vaikka olihan minulla jo ihana vajaa kolme vuotias lapsi.
    Sain tahtoni läpi ja ostettiin koira, tuli koiran luovutusikä ja samaan aikaan tuli myös plussa.
    Pelkäsin koko ajan että sekin menee pois, ei se mennyt ja nyt on jo viisi vuotias tyttö.
    Toivon sinulle kaikkea hyvää ja stressitöntä elämää ja myös sitä vauvaa ❤️

    • Niihän se monesti on, että kun lakkaa yrittämästä -plussa tupsahtaakin. Stressillä on todella iso vaikutus, harmi vaan kun vauvan miettimistä ei saa napsautettua tuosta vaan pois päältä 🙁

      Onneksi saitte toisen ja kiitos <3

  11. Voi Tiina ❤ toivon teille kaikkea hyvää!
    Meillä ongelmana ei niinkää ole että ei onnistuisi, vaan se että aina ne otetaan pois.
    Meillä toki yritystä takana joulukuussa vasta vuosi, ja olen käynyt läpi jo kaksi kamalaa keskenmenoa.

    Olen tullut helposti raskaaksi, mutta tälläkin hetkellä pelko plussaamisesta on järkyttävä – entäs jos sekin sitten taas otetaan pois. Kommentit meidän nuoresta iästä ja siitä että kyllä te vielå kerkeätte saa mun veren kiehumaan – entäs sitten vaikka kerettäisikin mutta entäs jos me halutaan se lapsi nyt eikä 10v päästä?

    Ensimmäisen km jälkeen lapsien näkeminen ja raskausuutisten kuuleminen sai aina ahdistumaan ja itkemään. Mutta toisen jälkeen tuntu että kaikki tunteet hävis enkä enää tienny haluanko edes koko vauvaa (tottakai halusin mutta koetin helpottaa tuskaani). Koetin sysätä kaiken taka-alalle. Lähipiirin ja somen vauvauutiset ja vauvajutut sai vitutuksen nousemaan ja mutta silti olin aika tunteeton.

    Pikkuhiljaa alkaa helpottaa ja uskallan ehkä toivoa josko kolmaskerta todensanois?

    Tiedän, että tämä kaikki on niin väärin mutta toivottavasti tekin vielä saatte toisen pienen teidän perheeseen. Plussatuulia ja ihanaa joulun odotusta ❤❤

    Terkuin, Jenni

    • Hyi hitsi, vuoden sisään kaksi keskenmenoa :(. Ensimmäinenkin jo otti niin koville itselle, että en voi edes kuvitella teidän tuskaa :(.

      Miullakin some ja raskausuutiset aiheuttaa lähinnä vaan vitutusta ja ”miksi en mie” ajatuksia. Vaikka eihän toisten hyvät uutiset ole miulta pois, mutta jotenkin niissä tilanteissa se siltä tuntuu.

      Toivottovasti teillä kolmas kerta toden sanoo<3

      ja perseestä tuo ikäjuttu, miullekin on sanottu että "oothan sie vielä nuori", mutta entäs sitten. samalla tavalla kaipuu on kuin vaikka olisin vanhempi 🙁

  12. Ohjeenahan on,että vuoden yrittämisen jälkeen tutkimuksiin. Oikea osoite on lapsettomuuspoliklinikka. Syitä voi olla lukemattomia, naisessa, miehessä, molemmissa. Sen takia molemmat pitäisi tutkia, vaikka alkaneita raskauksia, tai jo onnellisesti syntyneitä lapsia olisikin. Joskus ensimmäinen lapsi voi olla se ”ihmeplussa”. Jos ongelma on, ei siihen valitettavasti vitamiinit tai akupunktio välttämättä tuo apua. Joten kipinkapin lähetettä hankkimaan niin pääsette asiassa eteenpäin. Tsemppiä! 🙂

    • Tutkimuksissa kävin gynekologilla jossa ultrattiin munasarjat yms, mutta lasettomuuspoliklinikalla ei olla vielä käyty. Justiinsa puhuttiin miehen kanssa, että mikäli clomijen jälkeen ei onnistu, seuraava askel on lapsettomuuspoliklinikka. Jotenkin se vaan tuntuu niin ”loputtomalta”, ja aikuisten oikeasti myöntää ettei meille vaan luonnollisesti tule se toinen…

      kiitos tsempeistä <3

  13. Voi että, en oikein tiedä mitä kirjoittaa, niin tuttuja ajatuksia… Meillä yritystä takana kohta 1,5 vuotta… pelottaa, itkettää, suututtaa. Jatkuvasti mietin, että mikä vikana, mutta toisaalta en halua tai uskalla varata vielä lääkäriaikaa koska jotenkin yritän joka kerta miettiä, että jospa ens kerralla tärppäis. Aina löydän raskausoireita jotka kaikki on varmaan kuviteltuja. Pahinta on toisten kysymykset ja toteamukset että kohta meillä on vauva… tekisi mieli huutaa, että voi kun olisikin! Olen myös jo kohta vuoden verran varonut suunnittelemasta liian pitkälle asioita toiveissa, että jospa meillä on vauva siinä vaiheessa…no turhaa toivetta kaikki! Tsemppiä teille, pieni valonpilkahdus teidän jo saama poika- toivoa on aina <3

    • Miulla samoja ajatuksia, että ”jospa” ensi kerralla. Ehkä olen ollut liian sinisilmäinen asian suhteen ja jotenkin ei ole voimavarat riittäneet varata lääkäriä. Ensi viikolla soitan ja varaan lääkärin.

      Itsekin mietin tulevaisuutta, vaikka ensi kevättä että ”jos oon raskaana”. Kun sitä ei koskaan tiedä. Olen ajatellut toisaaltaan ehkä liiankin positiivisesti asian suhteen 😀 🙁

      Kiitos ja plussa toivottovasti teillekin tärähtäisi <3

  14. Miksi ajattelet että vika on sinussa..? 😌😌 Vaikka saitkin sen yhden keskenmenon, voi vika silti olla miehessä. Ja perheneuvolaan kun olet yhteydessä kannattaa oikeasti olla tiukkana, ja vaatia ne mihin on oikeutettu, eli kunnon tutkimukset ja mahdolliset lääkkeet.

    • Kun ultraamalla on todettu pienet munasarjat joka aiheuttaa epäsäännöllisiä kiertoja + että ovulaatio en läheskään joka kuukausi (itseasiassa en koskaan -en edes Eetun tärpistä ole saanut bongattua ovista).

      Puhuttiin tuosta juuri miehen kanssa, että syytän tästä pelkästään itseäni, vaikka syy todellisuudessa voi olla kummassakin. Miehen masennusaikana ei uintityypit varmasti ollu terässäkään

      Joo seuraavan kerran lääkäriin kun menen, niin olen kyllä topakkana enkä siedä mitään lässytyksiä! 🙂

  15. Mulla pco ja lasta yritettiin yhteensä 13kk ennen kuin tärppäsi. 5kk jälkeen hakeuduin lääkärille epäsäännöllisen kierron (28-53pv) vuoksi. Sain terolutit jotka käynnistäisi kierron joka oli silloin taas jo yli 40 päivää. Seuraavaksi sain letrozolit joiden tarkoitus kasvattaa munarakkuloita. Annostus oli ensin 1tbl kp 3-7 ja sitä nostettiin vähitellen. Lopulta tärppäsi kun annostus oli 3tbl. Lisäksi sain piikin (pregnyl) jonka tarkoitus oli irrottaa munasolu. Siitä kierrosta josta tärppäsi, jätin piikin pois koska sen pistäminen sattui. Eli käytössä oli tärppikierrossa vain tabletit. En edes testannut ovulaatiota koska ahdisti. Olin edeltävässä kierrossa käynyt munatorvien aukiolotutkimuksessa jonka jälkeen saimme lähetteen kunnalliselle lapsettomuushoitoihin, onneksi jäi käyttämättä. Mutta plussa voi olla monen asian summa: valmistuin juuri plussakierron aikaan, aukiolotutkimus huuhteli munatorvia ja kun luovutin niin stressiä oli vähemmän. Tämä rumba oli kaiken arvoista sillä nyt meillä on 10kk ikäinen lapsi <3 Toinen saisi tulla mutta tuskin ilman lääkkeitä kuitenkaan tärppää.
    Tsemppiä kovasti teille ja toivottavasti saatte pian toivomanne plussan testiin <3

    • Miullakin Eetua yrittäessä käynnistettiin menkat Teroluteilla, silloin kierto saattoi olla jotain 48 päivääkin. Toivon, että saan ovulaatiota auttavaa lääkettä seuraavaksi, koska testejen enkä tuntemusten mukaan todellakaan ovuloi läheskään joka kuukausi.

      Oneksi saitte yrittämisen jälkeen lahjaksi lapsen <3. Kiitos tsempeistä <3

  16. Meillä meni ”luomuna” yli vuosi, johon mahtui mm. 2 varhaista keskenmenoa. Mikään ei tee parempaa fiilistä, kun aamulla huomattu keskenmeno ja samalla pari tutun vauvauutista naamalle, vaikka ilonenhan sitä pitäisi toisten puolesta olla. Ja sitten on paha olo siitä, että on kateellinen toisen raskaudesta. Oliin juuri varaamassa aikaa tutkimuksiin kun sitten lopulta onni potkaisi ja minihemmo ilmoitti tulostaan.

    • Voi ei, pahin tapa herätä ja vielä, että vauvauutiset peräjälkeen :(. Miulla oli Ceppoa yrittäessä luultavasti yksi varhainen keskenmeno, ainakin menkat oli todella runsaammat,kipeämmät ja hyytymiä tuli paljon enemmän..

      Onneksi saitte lopulta onnen <3

  17. Tiedän tunteen…valitettavasti. Meillä on teidän Eetun ikäinen poika ja toista ei ole kuulunut toiveista ja yrityksestä huolimatta. Tosin mulla on ikää paljon enemmän kuin sulla. Me ollaan nyt lapsettomuuspolin asiakkaita. Ehkä ton minun iän vuoksi minä hieman häpeänkin tätä tilannetta; ajattelen etten saisi valittaa enkä hakea apua kun en ole ihan nuori ja yksi lapsikin jo on. Voimia teille!

    • Yllä oleva kommentoija totesi hyvin, että ensimmäinen lapsi ei poista toisen lapsen kaipuuta. Ja se on juuri niin, nyt kun on yksi, tietää tavallaan mistä voi jäädä paitsi. Seurata kasvua ja kehitystä, nähdä miten rääpäleestä tulee oma persoona.

      Saat hakea ehdottomasti apua ja toivoa toista yhdestä huolimatta- toivon teillekin tsemppiä ja voimia <3.

  18. Kiitos avoimuudestasi ja rohkeudestasi kirjoittaa näin henkilökohtaisesta aiheesta. Toivon voimia teille tähän raskaaseen elämänjaksoon ❤

    Meillä ei esikoista kuulu, vaikka kovasti toivotaan. Vauva-uutiset ahdistavat kovasti, vaikka eihän sitä tiedä mitä kaikkea niidenkin taakse kätkeytyy….

    • Haluan tarkoituksella kertoa näistä asioista julkisesti, se, että helpottaa edes hieman omaa oloani ja murtaa tabuja asian suhteen. Liian moni varmaan ajattelee että lapsi on ”tehdä” vaan, vaikka todellisuudessa todella monella se on kaukana siitä.

      Kiitos kommentista ja onnea sinnekin yritykseen <3

  19. En ymmärrä näin ”nuorena” aiheesta mitään, mutta haluan toivottaa sinulle ja teille voimaa ja jaksamista tulevaan <3 toivotaan, että tärppää!

  20. Me kärsittiin lapsettomuudesta ensimmäistä yrittäessä. 2,5 vuotta yritystä ennen tärppiä. Raskasta oli, onneksi ei keskenmenoja kuitenkaan, se olisi ollut varmasti murskaavan raskasta. Tutkimuksissa käytiin ja miedoimmat hormonaaliset avut käyttöön, terolut, clomifem, pregnyl jne. Ei apuja, munasarjoista ei löytynyt monirakkulaisuutta. Kierto heitteli 18-83pv. Luulen, että meille jotenkin auttoi munanjohtimien aukiolotutkimuksen teko, avasiko samalla jotain tukkeumia tms. Ja se, kun hoidotkin tuntui käyvän liian raskaiksi väsyneelle ja masentuneelle mielelle, niiden jättäminen tauolle. Jätettiin siis tauolle melko pian tuon aukiolotutkimuksen jälkeen, siinä oli sitten ulkomaan reissu ja jouluvapaat välissä ja tammikuun lopussa plussasin! Ekaa kertaa elämässä ja siitä syntyi poika, nyt 3v. Päätettiin, ettei käytetä ollenkaan ehkäisyä hänen syntymän jälkeen, toiveissa toinen, kunhan tulee, jos tulee. Imetys piti menkat pois 9kk ja siitä meni 6kk ja olinkin raskaana. Olo oli ihan puulla päähän lyöty, näinkö helposti tämä kävikin.
    Haleja ja voimaa, jaksamista vaikeassa tilanteessa teille!

    • 2,5 vuotta tuntuu jotenkin kirjoitettuna todella pitkältä ajalta, vaikka tajusin että hittolainen meillähän on kohta mennyt sama aika. Hitsiläinen…

      Miulla ollut terolutit, toivottovasti clomit saisin seuraavaksi ja niistä olisi apua. Tukkeutumia ultran mukaan munasarjoissa ei ole, mutta jatkotutkimuksiin menen mikäli clomit ei auta. Omat keinot ei näköjään aina auta..

      Oi kiva kuulla, että seuraava sentään tuli teille helposti <3 Meillä ei kumpikaan, ja satavarma että kunhan joskus toinen tulee, niin se myös jää viimeiseksi. Ei enää koskaan tälläistä yrittämistä 🙁

  21. Huomasin kirjoituksesi facen kautta. Pakko tulla kommentoimaan. Ollaan mieheni kanssa yritetty lasta jo 4 vuotta. Toisen vuoden tienoilla kävin tutkimuksissa ja todettiin pcos eli monimunarakkula tauti joka vaikeuttaa raskautumista. Itselläni ei siis tapahdu milloinkaan ovulaatiota. Kierto on 36-40pv/kk. Kokeiltiin jopa hormonien kanssa 6kk raskautumista ja ei mitään muuta kuin järjettömät oireet hormoneista. Jatkuva migreeni, huono olo, munasarja kivut. En usko että
    Katkeroitumista ei voi välttää. Ennen rakastin lapsia ja opiskelinkin lastenohjaajaksi. Nykyään vihaan lapsia en voi sietää ( vieraita ). Tajusin yksi päivä että viha johtuu katkeroitumisesta ja siitä että on helpompi vihata ja ajatella että
    Ei musta olisi äidiksi kuin toivoa koko ajan raskautumista ja oman perheen kasvua ja täydentämistä. Tuttava piirissä lähes joka toinen kuukausi tulee vauva uutisia.
    Reaktio on kamala itku ja huuto miksi en minä. Kunnes taas lohdutan itseäni sillä että olisin kuitenkin huono äiti. Itseäni lähtökohtaisesti ärsyttää
    Kaikki perus lauseet kun kerron tilanteesta ” kyllä se tulee kun lopettaa yrittämisen ja ei stressaa” , ”kyllä se vielä joskus tärppää” mutta kun ei välttämättä tärppää. No tulipa tästä nyt pitkä viesti 😀 mutta rivien välistä voi myös lukea paljon 🙂

    • Joo tiedän tuon tunteen lauseista ”kyllä se tulee kun lopettaa yrittämisen ja ei stressaa” ja niin päin pois. Ei sitä saa napsautettua tuosta vaan pois päältä, vaikka kovasti tahtoisikin.

      Miullakin kierto ongelmia sekä myös ettei ovulaatiota tule joka kuukausi lähellekään…

      Kiitos kun tulit kommentoimaan ja kerroit kokemuksesi , toivon että yritys joskus palkitaan teillä(kin) <3

  22. Meillä kans sekundaarista lapsettomuutta takana, olisko kaiken kaikkiaan kestänyt neljä vuotta. Esikoisen kohdalla tärppäsi kolmannesta kierrosta, toinen ei sitten onnistunutkaan.. Ensin meni vuosi, sitten toinen, jossain vaiheessa tajusin hakeutua tutkimuksiin, ilmeisesti en jotenkin halunnut uskoa, että toinen ei ilman apua tule.. Tutkimuksissa löytyi munasarjakysta, jonka ei pitäisi vaikuttaa, sitten epäiltiin pco:ta, ylipainoa ja mitä näitä nyt on. Aukiolotutkimuksessa paikat oli auki, muutaman kuukauden jälkeen raskaustesti näytti plussaa, clomifenien ansiosta, joka sitten todettiin kohdun ulkopuoliseksi raskaudeksi 🙁 sen hoidossa meni useampi kuukausi, sen jälkeen uusi aukiolotutkimus, jossa toinen puoli todettiin olevan auki toinen tukossa.. kuukauden päästä poistettiin leikkauksella kysta ja tehtiin taas aukiolotutkimus, jossa todettiin molempien munatorvien olevan tukossa.. Se oli järkytys! 🙁 Siitä muutaman kuukauden päästä aloitettiin ivf-hoidot, jonka ansiosta meille syntyi elokuussa 2016 pieni tyttö 🙂 mutta voi se katkeruus, se oli jotain niin voimakasta, sitä ei voinut edes käsittää kuinka katkera ihminen voi olla.. monta kertaa heitin kirveen kaivoon ja halusin luovuttaa.. Tsemppiä kumminkin teille ja toivotaan, että kaikki kääntyy vielä parhain päin <3

    • Meillä ei ekakaan tullut helposti, Eetua yritettiin 8kk joka silloin jo tuntui pitkältä ajalta, mutta nyt niin lyhyeltä..

      Jännä, että toisen aikana siulle tuli munasarjoihin/torviin ongelmia :/. Miulla ultrattiin reilu vuosi sitten ja kaikki oli ok pieniä munasarjoja lukuunottamatta, mutta kohta menen kyllä uusiksi jos jotain on. Tosin keskenmenossa ultrasi myös ja ei ainakaan sanonut munasarjoista mitään..ärgh.

      Onneksi olkoon tytöstä <3 ja kiitos kertomuksestasi 🙂

  23. Heips!

    Tsemppiä teille kakkosen yritykseen.
    Huolehdi erityisesti siitä, että saat foolihappoa tarpeeksi (400mikrog) jo raskautta yrittäessä.

    Nokkosen käyttö taasen ei ole raskausaikana kovin suositeltavaa ainakaan eikä runsain määrin imetysaikanakaan nitriittipitoisuuksien vuoksi. Joskus ennen vanhaan nokkosta on käytetty myös siinä tarkoituksessa, jos on ollut ei-toivottuja raskauksia. Nokkonen saattaa provosoida supistuksia.

    • Joo foolihappoa olen syönyt jo pari vuotta, edellinen purkki just loppui niin pitää hakea lisää 🙂

      Kiitos vinkistä tuon nokkosen suhteen,tosin en olekaan hetkeen syönyt, muta nyt tiedän olla syömättä :)!

  24. Voin vaan kuvitella miten raskasta on pettyä kerta toisensa jälkeen. Ja vaikka kuinka haluaisi välillä olla asiaa ajattelematta, on se varmasti tosi vaikeaa. Toivottavasti odotus vielä palkitaan ja saatte pienen nyytin syliinne<3

  25. Me ollaan yritetty nyt 1,5v. Neljä kertaa olen raskaana ollut, mutta edelleen on tyhjä syli.. Meillä ei ole siis ainoatakaan lasta..
    2 kertaa alkuraskauden keskenmeno ja 2 kohdun ulkoista raskautta. Kuukausi sitten leikattiin viimeisin ku, jolloin vietiin myös toinen munatorvi..
    Olo on erittäin surullinen ja toivoton. 🙁 kummastakaan meistä ei ole vikaa löytynyt. Kävin itse kk sitten vertaistukiryhmssä kerran, toista kertaa en mene, kun alkoi vaan pahemmin ahdistaa eikä kukaan ollut saman oloisessa tilanteessa, vaan selvästi vanhempianja suurimmalla osalla joku löytynyt vika.
    Tsemppiä kovasti teille. En ole ennen blogiasi lukenut,vähän nyt silmäilin ja vaikutat mukavalta ihmiseltä 🙂

    • Voi ei otan osaa 🙁 <3. Keskenmeno oli ihan kamalaa kokea, ajatus siitä että niitä joutuisi sietämään kaksi ja vielä ulkopuoliset päälle..
      Varmasti vielä hankalampi, kun mitään varsinaista vikaa teistä kummastakaan ei ole löytynyt. Miulla on ultrattu munasarjat jotka on pienet,eli epäsäännölliset kierrot+ovulaatio ei tule läheskään aina. Miestä ei ole tutkittu.
      Vertaistuki sellaisilta ihmisiltä jotka on tavallaan samassa, mutta tavallaan eri tilanteessa on varmasti ollut hankala…minuukin ois varmaan tollasessa ahdistanu.

      Kiva kun tulit blogiin kertomaan kokemuksesi ja tervetuloa silmäilemään uudelleenkin<3. Jaksamista teilleki yritykseen!

  26. Ihana kun uskallat puhua vaikeistakin asioista ääneen! Meillä reilu kaksi vuotta lapsettomuutta/yritystä takana, miehellä siittiöissä ”vikaa” paljonkin, minulla endometrioosi-epäily ja nyt ensimmäisen ivf-hoidon (koeputkihedelmöitys) jälkeen myös pcos-epäily. Joten voikohan enää vikoja enempää löytyä… Ollaan siis jonossa toiseen ivf-hoitoon, ensimmäinen ei tuottanut toivottua tulosta ja ei saatu edes pakkaseen alkioita joten jonotus ja kaikki hoidot alusta. 🙁 En sinänsä sekundääriseen lapsettomuuteen osaa ehkä samaistua, mutta luulisi että lapsen kaipuu on yhtä suuri. Ja voi tätä katkeruuden määrää, kun toiset raskautuvat tuosta noin vaan. On todella vaikeaa yrittää onnitella puolituttuja ja olla onnellinen heidän tilanteesta, kun itsellä luomu-mahdollisuudet lapsen suhteen on todella heikot, eikä hoidotkaan välttämättä tehoa. Ja hoitoihin saa uppoamaan melkoisen määrän rahaa, vaikka onkin valmis maksamaan mahdollisesta lapsesta mitä vain, mutta entä jos lasta ei hoidoista huolimatta koskaan saa? Vertaistukea on myös todella vähän, lukuunottamatta nettiä. Olisi se ihana pystyä puhumaan jonkun läheisen kanssa aiheesta jolla olisi samanlaisia kokemuksia, vaikken tietenkään kenellekkään tätä toivo! Sori kun sekava ja pitkä kommentti. Tsemppiä sinulle ja kiitos ihanasta blogista! 🙂

    • Voi ei, ikävää että teillä on noin monta vaikeutta löytynyt :(. Katkeruus nostaa todellakin päätään ja tuottaa vaikeuksia olla aidosti iloinen varsinkin puolituttujen puolesta…yksi ystävä kertoi vähän aikaa sitten olevansa raskaana ja hänen kohdallaan ei tullut yhtään voi hitto oloa ,vaan aito ilo hänen puolestaan 🙂

      Itse sain varattua lääkärin juuri, aika tosin vasta joulukuussa. Pohdin olisinko mennyt yksityiselle, mutta miehen kanssa todettiin että pari kuukautta sinne tänne tuskin muuttaa tilannetta niin odotellaan sitten tuota.

      Kiitos kertomuksestai/kommentista ja kovasti tsemppiä siullekin <3

  27. Heippa!
    Meillä on nyt 3 vuotta takana lapsettomuutta,yritystä ja hoitoja. Tutkimukset on tehty, syytä ei löydy. Ivf-hoidosta saatiin pakkaseen hurjasti alkioita, hyvälaatuisia vielä. Nyt on takana 8 epäonnistunutta pakastealkiosiirtoa. 9. Tehtiin alkuviikosta, tulosta en vielä tiedä. Välillä tulee romahduksia, eikä yksinkertaisesti enää jaksais. Oon yrittäny ottaa sen asenteen, ettei odota liikoja niin ei sitten hurjan korkealta tipu. Mutta alkaahan tässä usko loppua.
    Aikani kirjoittelin eräällä foorumilla, jossa mammat juurikin käy näitä samoja asioita hoitojen tiimoilta läpi. Hyvin useat heistä plussasivat 1-3:sta siirrosta. Yksinkertaisesti en vain enää pystynyt heidän eloa seuraamaan ja jätin sinne kirjoittelun kokonaan.
    Siitä, kun ensimmäiset tutkimukset tehtiin, siihen kun hoitoihin päästiin, meni aikaa likemmäs kaksi vuotta. Suosittelen siis kääntymään lapsettomuusklinikan puoleen asap, nekun ottaa aina aikansa. Jonot sinne jo pelkästään 6kk. Tarvit lähetteen omalta lääkäriltä myös. Julkista siis suosittelen, toimii hyvin, eikä ennakkoluuloista huolimatta ole kallista. Yksityisillä saa olla useita toimintatonneja taskussa.

    Ovistesteistä sen verran, että toimii ne, jos sä vaan ovuloit. Tee testi aamuin illoin, aloitusajankohta tietty riippuu sun kierron pituudesta. Tässä kolmessa vuodessa sen on oppinut tunnistamaan jo ilman testejäkin, toki testailen minäkin. Raskauskeijultaa saa tilattua edullisia ”tukkupakkauksia”. Alkupäiviksi halpikset, oletetuiksi tärpeiksi suosittelen clear bluen digitaalisia testejä. Ne hymyilee jos päivät on oikeet 🙂 sit vaan hurjaa peitonheilutusta! 😀

    Toivon sulle/teille hurjasti voimia tämän kaiken keskelle ❤

    • Moi,

      Varmasti vielä kärsivämpi tilanne jos syytä ei löydy :(. Itsekin yritän välillä ajatella että en odota liikoja, mutta kuitenkin joka kuukausi vuodon alkaessa ajattelen : jospa se olisi kiinnitysvuotoa. Ja ei sitten olekaan.

      Foorumit on hyviä sekä pahoja, tulee helposti vertailtua toisiin jollain lailla. Ensin kaikki on samassa tilanteessa ja sitten toiset tavallaan kiilaa ohi, itse jäädessä samaan tilanteeseen..

      Varasin kunnallisen lääkärin johon on aika joulukuussa. Niin pitkät jonot. Toivottovasti sieltä saan sitten lähetteen tarvittaessa lapsettomuuspolille tai jotain oikeesti konkreettista apua. Mitään lässytystä en tule sietämään enää..

      Kiitos kertomuksesta ja kommentista, voimia siullekin/teilleki <3

  28. Kuulostaa niin tutulta teidän kaikkien fiilikset. Me ollaan mieheni kanssa yrittäneet nyt 15kk, voi miten pitkältä aika tuntuukaan. Jatkuvaa odottelua. Meillä molemmilla on aiemmista suhteista yksi lapsi, mutta ei se tuskaa helpota lainkaan. Kun haluaa kaksi niin haluaa kaksi. Ja kyllä, olen äärimmäisen onnellinen ja kiitollinen tästä esikoisesta.
    Me hakeuduttiin elokuussa kunnalliselle tutkimuksiin. Kaikki on tähän mennessä kunnossa, kohta yhteenvetokäynti. Aukiolotutkimukseen todettiin kohdun polyyppi joka syyskuussa piti poistaa mutta hysteroskopiassa todettiin sen poistuneen itsestään. Ei kuulemma usein tapahdu, mutta mahdollista 🙂 Nyt jännätään että laitetaanko meidät vielä yrittämään luomuna ennen kuin mitään hoitoja suostuvat aloittamaan. Itse alan olla ihan tuskastunut tähän jatkuvaa menkkojen, ovulaation ja muiden laskemiseen ja bongailuun. Oireiden ja kuviteltujen oireiden kuulosteluun 😀
    Lähipiirissä jatkuvasti joku ilmoittaa vauvauutisia, miks just nyt kun niitä on niin tajuttoman vaikea ottaa vastaan? Yhden sukulaisen ristiäiset häämöttää ihan nurkan takana, miten niistä selvitään ilman suurempia tunteenpurkauksia? :/

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 1
Tykkää jutusta