RISTIÄISTUNNELMIA

Minimimmi kastettiin 8.10 ja hän sai nimekseen Miina Bea Neelia <3. Tässä hieman tunnelmia ristiäispäivästä.

Kuvia ei tullut otettua paljoa, jotenkin unohtui koko juttu siinä hälinässä. Lisäksi luonnonvalo loppui kesken ja kameran lisäsalama rupesi kenkkuilemaan, mutta höpötellään!

Behind the scenes; kummit puki kastemekkoa

Siskoni perheineen oli meillä ristiäisiä edeltävän yön ja heistä oli suuri apu ristiäisvalmisteluissa. Tarjoilujen suhteen saatiin myös todella ihanasti apua lähipiiriltä; yksi kummeista teki pikkuleipiä, yksi punajuuripiirakkaa, anoppi toi lohen ja karjalanpiirakat sekä kakkupohjan jonka mies sitten täytti ja koristeli ja tätini teki kalkkunarullaa. Sisko silitti liinoja, sylitteli vauvaa ja auttoi siivoamaan jne. Helpotti kyllä todella paljon, tuli niin kiitollinen olo kaikkien avusta <3.

Meillä oli sama pappi kuin Eetunkin ristiäisissä. Hänet oltaisiin haluttu myös silloin vihkipapiksi, mutta hän oli silloin juuri lomalla. Niin mahtavan rento, ei yhtään jäykkis. Ei olla mitään uskovaista kansaa todellakaan, mutta halusimme ehdottomasti kunnioittaa perinteitä ja kastaa uusi tulokas.

Mitään virsiä ei haluttu, eikä niitä tarvinnut koilottaa vaikka yleensä se perinteisessä kaavassa kuuluu olla. Jotenkin virsistä tulee aina todella vaivaantunut olo kun kukaan ei laula ja vaan aukoo suuta. Virren sijaan soitimme alussa youtubesta Anna Puun Mestaripiirros. .Alussa meinasin herkistyä, mutta keskittyminen meni sitten vauvan hyssyttelyyn niin vollotusfiilis meni ohi.

Minä luin yhden pätkän raamatusta, pappi puhui ja tuli pari välikevennystä kun kesken kaiken miun piti lähteä etsimään kastekynttilää ja jotain pyyhettä jolla kuivata Miinan pää kasteen jälkeen. En ollut tajunnut ottaa niitä valmiiksi, lahopää vol miljoona.

Pappi puhui ihmeen pitkästi, eniten mieleen jäi se kun hän puhui sykkivästä sydämestä ja ettei vauvan tulo maailmaan ole välttämättä aina niin yksinkertainen juttu. Kysyi missä tilanteessa te saitte tietää, että perheeseen on tulossa vauva. Kerroin, että 2,5 vuoden jälkeen plussatesti tehtiin itseasiassa Tuomaksen nimipäivänä viime joulukuussa.

Teemavärinä keltainen. Toistui muutamissa koristeluissa, miun korviksissa, Miinan hiuspannassa, miehen+pojan kravaateissa.

Miina oli suurimman osan ajasta miun sylissä, välillä rauhoittui ja meni kummin syliin. Huvittavaa hieman, heti kun seremonia loppui niin kitinäkin loppui. Vauva ei tykännyt uskontohöpinästä vissiin hah!

Yksi kakkufeilikin mahtui matkaan; olin valmistanut juustokakun ja tehnyt päälle kiilteen samana aamuna. Noh, kiille ei halunnut hyytyä, joten laitoimme kakun pakkaseen. Pakkanenkaan ei ennättänyt hyydyttää sitä, joten mentiin sitten yhdellä kakulla. Se kyllä todellakin oli riittävästi, sen verran iso siitä tuli. Anoppi teki pohjat, mies täytti ja päällysti sen. Oli ensimmäinen kerta kun kikkailtiin sokerimassapäällysteellä ja lopputulos oli superhyvä! Olin tyytyväinen sekä ulkonäköön, että makuun. Samoin vieraat.

Juhlaan tuli myös iloinen yllätys; ystäväni joka harrastaa laulua, tuli esittämään Mestaripiirros kappaleen livenä <3. Ensimmäisessä säkeistössä meinasin ruveta vollottamaan, mutta keskittyminen meni sitten vauvan hyssyttelyyn taas.

yhteiskuvat oli luokkaa tätä 😀

 

Tarjoilut osui nappiin, kaikkea oli riittävästi todellakin kun syötiin kakkurippeitä ja muuta pari päivää.

Miina valvoi melkein koko ristiäiset ja oli sitten seuraavana päivänä partyista ihan poikki <3. Hieman harmittaa kun kuvasaldo jäi kökömmäksi kuin Eetun ristiäisissä, unohdimme mm. kummikuvat ja kaikki. Mutta pääasia, että meidän perheen minimimmi sai ikioman nimen läheisten seurassa omassa kodissa <3

 

 

SEURAA MAMAA FACEBOOKISSA / INSTAGRAMISSA / BLOGLOVINISSA

 

 

Tiina / Fit Fat Mama

2 vastausta artikkeliin “RISTIÄISTUNNELMIA”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 12
Tykkää jutusta