Rehellisiä totuuksia Vauva-arjesta

Huomasin jo ennen kuin minusta tuli Äiti miten mediassa, facebookissa, lehdissä jne hehkutetaan vauvaa ja vauvojen ihanuutta. On maailman parasta olla Äiti ja kaikki on niin ihanaa että voi hellanlettas.

”Mitenkäs teillä on mennyt vauvan kanssa” ?
”Tosi ihanaa, vauva nukkuu yöt ja syö hyvin. Arki on lähtenyt tosi hyvin rullaamaan.

Todellisuudessa vauva huutaa eikä tiedä mikä avuksi, imetys on yhtä taistelua ja toisen osapuolen palatessa töihin Äiti purskahtaa itkuun vähän väliä.

Oma versioni:

”Mitenkäs teillä on mennyt vauvan kanssa”?
”Ihan hyvin, mutta aika vaihtelevasti. Ei ole aina pelkkää ruusuilla tanssimista”.

Kumpikohan vastaa paremmin totuutta?

Itse olen alusta asti kertonut rehellisesti miten meillä menee, enkä sanonut naama näkkärillä että jee, life is so fucking good ja vauva on aina yks aurinko. En usko, jos joku Paras Äiti sanoo ettei häntä ole kertaakaan esimerkiksi vituttanut vauvan itku. Kaikki on aina niin ihanaa ja superia, ihanaa olla Koti Äiti ja oma kullannuppu niin ihana.

Miksi kaiken pitäisikään olla ruusunpunaista ja ihanaa? Normaali elämäkin on täynnä ylä -ja alamäkiä joten miksi vauvailusta pitää antaa virheellinen kuva, että kaikki on aina niin ihanaa? Raskaana ollessa google oli paras kaverini ja hakutulokset jotka silmille pomppasi oli aina joko yli hehkutusta vauvailun ihanuudesta tai toinen ääripää: keskustelupalstan mammat. Keskustelupalstojen mammoilla kaikkien vauvoilla on koliikki, rintaraivarit on yleisiä, silmäpussit laahaa maassa asti jne.

 

On olemassa myös välimuotoja. Meidän arki on ollut täynnä ylä-ja alamäkiä. Kun Isimies palasi parin viikon isyysloman jälkeen töihin, häntä ei ollut vastassa Paras Äiti naama virneessä ja iloinen vauva kainalossa, vaan lohduttomasti itkevä Äiti ja kapaloitu vauva. On ollut hetkiä kun vauva on huutanut niin kovasti, että olen laittanut mp3-korville, musan pauhaamaan täysillä ja hyssytellyt samalla vauvaa. On ollut hetkiä kun olen kironnut ja itkenyt. Välillä on tuntunut siltä, että omat aivot räjähtää silloin kun vauva tekee oopperaitkuaan. Eetun raivoitku ei ole sellaista pientä ja surkeaa ”yhyy olen vauva”, vaan hän on näköjään perinyt äänenkäyttönsä minulta. Kovaa ja kimeää ääntä.

Ärsyttää kun ihmiset tunkee toisten naamalle jatkuvasti sitä kun Äitiys on niin ihanaa ja Äitiys muutti elämäni. Äitiys voi myös vituttaa silloin tällöin. Ärsytys välillä omaa vauvaa kohtaan ei tee myöskään Paskaa Äitiä. On inhimillistä tuntea niin. Tiedän etten ole ainoa Äiti joka tuntee ärsytystä, mutta tuntuu että harvat puhuu tunteistaan ja negatiivisista vauva fiiliksistään julkisesti ääneen.  Julkisuudella en tarkoita sitä, että pitää kirjoittaa artikkeli paikallislehden mielipideosastolle vaan ihan normaalia kanssakäymistä. Jos joku kysyy miten menee, ei aina tarvitse kiillotella totuutta.

Itselläni ei ollut erikoisia odotuksia siitä millaista vauva-arki todellisuudessa tulee olemaan. Aikaisempaa kokemusta vauvoista minulla oli lähes nolla. Vauva-arki on kamalaa, ihanaa, outoa, opettavaista, hermoja kiristävää, erilaista, rakkautta, lähes poksahtaneita aivosoluja, ylpeyttä, iloa, hauskuutta, surua. Adjektiiveja on vaikka kuinka. Epätoivon hetkiä kun vauva itkee eikä mikään tunnu auttavan. Unet menee pätkissä ja 3 tunnin yhtäjaksoinen uni tuntuu juhlalta. Mutta myös onnen tunteita kun Eetu katsoo silmiin ja hymyilee tai saan hänet rauhoitettua huutomaratonilta.

Tämän 4kk aikana olen kokenut tunteita enemmän kuin koko elämäni aikana yhteensä.



Se, että puhun tästä asiasta ääneen ei tee minusta Paskaa Äitiä. Rakastan Eetua yhtä paljon kuin he, jotka tunkevat toisten naamalle jatkuvasti ”Vauvani on kaikkeni” ylilässyä hehkutusta. Mielestäni myös negatiivisista asioista voi puhua ääneen.


Mielipiteitä? Oletko itse huomannut mediassa/kaveripiirissäsi/blogeissa jne vauvuuden yli hehkuttamista?

-Tiina

Tiina / Fit Fat Mama

Bilehile lapsivihaaja muutti elämänsä ja on nykyisin pienen pojan Äiti, isomman pojan Vaimo. Harrastaa kuntosalia ja kärsii kroonisesta herkkuholismista.

22 vastausta artikkeliin “Rehellisiä totuuksia Vauva-arjesta”

  1. Luulen, että moni kertoo vain ne hyvät asiat ja hiljenee huonoista. Itse kyllä päivitän esimerkiksi facebookin iloja ja paljon niitä vitutuksia 😀 Kahden kanssa meinaa välillä itku päästä, ei todellakaan mene kaksi siinä missä yksi. Oma minuus on lähes aina niin lasten tarpeiden alla ja jos aikaa on niin sitten voi huolehtia itsestään. Aika liukuhihnahommaa kyllä huh! Meillä esikoinen oli tosi huono nukkuja, tai on edelleen ja olen kyllä nukkunut hänen kanssaan huonosti pitkään. Äitiys on ihanaa, vaativaa, antaa ja ottaa paljon ja joskus tosiaan vituttavaa, ei sitä pidä hävetä sanoa ääneen. Äitiyden tajuaa vaan sitten kun itse sen kokee 🙂

    Tsemppiä sinne!

    • Kiitos paljon Janica kommentista ja kiva kuulla, etten ole ainoa joka uskaltaa kertoa julkisesti myös niitä Äitiyden negatiivisiakin juttuja :). Tuo oli harvinaisen hyvin sanottu, että äitiys antaa ja ottaa paljon!

  2. Ei elämä tietenkään ole aina sitä ruusuilla tanssimista, mutta mä itse taas vihaan just tätä ylikaiken että jos on pääosin tyytyväinen elämäänsä ja erittäin onnellinen, on se suomalaisten silmissä käsittämätöntä valehtelemista. En mä halua alkaa keksimään mitään että onpa kurjaa kun elämä on oikeasti aivan ihanaa. En tiedä onko mulla sit vaan ollut liian kurjia hetkiä elämässäni, mutta aina jos meinaa olla paha mieli mietin vain kuinka paljon huonommin asiat VOISI olla ja ovatkin joskus olleet ja tulevat varmasti vielä olemaan kun edessä on iso remontti ja mahdollisesti toinen lapsi. 😀

    Siksi mä olenkin siitäkin onnellinen etten asu Suomessa, koska siellä musta tuntuu että jos jollakin menee liian hyvin, on se valehtelemista joka taas on ihan naurettavaa. 😀

    • En tarkoita, että se olisi valehtelemista jos ei tuoda ilmi myös niitä vauva arjen kurjempia puolia, mutta asioiden kaunistelusta/silottelusta voisi paremminkin puhua. Tiedän nimittäin usean tapauksen, jossa esim. facebookissa/blogissa annetaan vauvastaan ruusuinen kuva, vaikka todellisuudessa arki on usein aikamoista taistelua.

      Olen itsekin monet monet kerrat miettiny, että tilanne voisi olla 10000 kertaa pahemminkin. Voisi olla vauva joka ei nuku lähes laisinkaan tai huutaa pävät/yöt läpeensä. Mutta silloin kun huutokonsertti on päällä, niin se tuntuu välillä maata kaatavalta. Tuskin kukaan itkusta nauttii 🙂

    • No sitten, jos oikeasti tietää että jollakin ei mene ihan niinkuin elokuvissa ja silti hehkuttaa elämää kokoajan, se vois olla kyllä joo ärsyttävää. 😀 Mä en ole törmännyt sellaiseen, yks mun Facebook-kaveri sen sijaan valittaa elämäänsä noin kolmesti päivässä, milloin kakarat sotkee, milloin mies on liian kauan duunissa, milloin on joku paikka kipeä jne., se on myös aika huvittavaa luettavaa, koska sitä oikeasti tulee KOKOAJAN ja se päivittää korkeintaan kerran kuussa jotain positiivista. 😀

  3. Mie kuulun sit varmaan niihin onnekkaisiin keillä on tosiaan helppo vauva.:D Valitin kaverille tänään miten sillon kun tultiin cubasta niin c heräs 23 ja valvoi 1-2 ennen kun nukahti yöunille ja rytmi vielä sekaisin niin kaveri sano et hänen sisko herää joka yö 45min välein. Olin vaan et oooijoiii.:D Miusta nuo kaks yötä mitä c valvo pari tuntia oli kauheita:D.

    • Oo onnellinen :D. Meillä Eetu ei oo mikään pahin nukkuja, mut ei mikään paraskaan. Joskus on nukkunu 5tuntiikin putkeen, mut välillä herää tunnin välein. Tosi vaihtelevaa

  4. Toi on niin totta! Ärsyttää välillä niin sellasten kommentit, että noo sulla on nyt niin helppoo ja paljon aikaa itelles, ku vaan kotona oot. Välillä tekis vaan huutaa vauvalle, että oo nyt välillä hiljaaki, ku ei saa ees käytyy vessassa rauhassa. Mutta sitten taas on niitä hyviä hetkiä, jotka vie kyllä kaiken pahan olon mennessään 🙂
    Itekään en oo kyllä koskaan kaunistellut vauva-arkee kellekään. (saa nähdä haluuko kukaan kavereista enää vauvojan mun pelottelun jälkeen :D) ONNEKSI Lilian sattuu olemaan kuitenkin vielä melko helppo tapaus. Hulluksi varmaan tulis sellasen koliikkivauvan kanssa joka pitäs huutokonsertteja koko päivän. 😀

    • Se on kyllä totta että hyvät hetket vie paskaa oloo pois. Vaikka miten yö ois ollu karsee nii aamulla ku Eetu väläyttää hymyn nii antaa kaiken taas anteeksi :). Joo miulla leviäis kyllä niin pälli jos Eetu huutas nonstoppina, onneks ei tullu koliikkia 8)

  5. Mie annan ilmi kyllä kaiken just niinku on 😀 välillä varmaan liikaaki. Meillä ei todellakaan tanssita ruusuilla, ne päivät on harvassa!mutta vauva-ajat mulla on ollu tosi helppoja(paitsi ekan koliikki 3kk) kaikki nukkuneet täydet yöunet 1-3kk ikäisestä, paitsi Bella, en tiiä tekeekö hampaita vai mitä mutta muutamana yönä on tuntunu että hakkaanko päätä seinään 😀 mulla suunnattomasti ärsyttää että fbssa näkyy niitä muumimamma juttuja, kaik on aina niin ihanata!voi että!! 😀 Huh!hyvä postaus, olen puhunut!

  6. Meillä arki on tosi tasaista 😀 Hirveimmät itkupotkut tulee tuolta isommalta jantterilta 😀 Mie en oikeen osaa tuoda niitä kauhean negatiivisia asioita blogiin, mutta onneks sie oot suorasanainen <3

    • Ei siullakaa liia sliipattuu oo, ku kirjotit sillo Lyytin vauvavauva aikanaki et on välillä rankkaa. Ite tykkään lukea just sellasta realististaki tekstii :).

  7. Ai mä vaan sanon suoraan et inhoan vauvoja, vauvat on perseestä eikä meille varmasti tule lisää 😉 Terkuin se, joka on valvonut tässä kolmisen vuotta, mutta hei, ei se mitään. Lisäksi muitakin kaikkia rasittavia asioita, mitä vauvat tuovat mukanaan. Onneksi se on jo kolme, ei haittaa se valvominenkaan ehkä niin paljon, kun tyyppi on muuten mahtava. Nyt vasta tajuan, miten karmaisevaa se aika olikaan…

    Not a baby person

    • Ihanan rehellistä puhetta, kiitos ku kirjotit :D! Joo välillä kyllä toivos että pikkuvauva kausi ois jo ohi, mut toisaaltaan helppoa vielä kun Eetu ei osaa kävellä vielä. Eika väittää vastaan. Sitä kauhulla odottaen 😀

  8. Hyvä kirjoitus! 🙂
    Olen yhden lapsen äiti ja odotan toista syntyväksi elokuussa.. Näin lapsille tulee 1v. Ja 2kk ikäeroa! Olen jo etukäteen hieman kauhuissani, vauva-arjesta nauttiminen on ollut minulle välillä hankalaa! Minulle oli kumminkin ihan ehdoton juttu että lapset tulisivat pienellä välillä koska en halua/jaksa/viitsi olla kolmen vuoden välein mukana vauva-ajan kakkarallissa ja öiden valvomisessa! Rakastan lapsia, mutta vauva-ajasta nauttiminen on vaikeaa? Siis kuka täysjärkinen voi sanoa oikeasti että yöllä on kiva herätä tunnin välein ja paskavaippojen vaihtaminenkin on niin kivaa? Ehei meillä vaan.

    Vauva on ihana! Lapset ovat ihania, vauva-arki vaan ei ole niin ihanaa aina.
    Silti sanon, että meillä menee hyvin. Kyselijät ovat usein muita äitejä ja uskon, että he ymmärtävät kyllä. Lisäksi en ole ”valittajatyyppiä” paljonkaan, joten en jaksa olla sanomassa, että on kurjaa ja tylsää joskus.

    🙂 voimia kevääseen!

    • Kiitos kommentista :). Joo ei oo arki aina niin ihanaa mitä jotkut antaa olettaa. Onneks on myös niitä hyviä hetkiä, ei täällä muute suht järjissään selviäis. Tänäänki pikkumies huuti melkein tunnin täyttä huutoo, mutta nyt jokeltelee onnellisena. Hyviä ja huonoja päiviä. Joskus on vain pakko avautua myös siitä paskasta fiiliksestä, vaikka ihmisenä en mikään valivali olekaan :).

      Tsemppiä siulle tulevaan arkeen ja onnellista odotusta <3. Vaikka varmasti on raskasta, niin ihanaa että lapsilla on sitten seuraa toisilleen 🙂

  9. Olen monesti ollut tähän kommentoimassa, mutta arvelin että tekstiä tulee niin paljon, että parempi kirjoitella rauhassa ajan kans. Tosi hyvä aihe ja mielestäni ihmisille, odottaville äideille (varsinkin esikoista odottaville) tulisi kertoa enempi niitä realistisia juttuja sen sijaan, että hehkutetaan miten kaikki on niin ihanaa ja vaalenpunaista hattaraa ja koti on kuin pumpulilinna vauvan syntymän jälkeen. Ei huolia, ei murheita. On selvää, että lapsen saaneet ovat varmastikkin onnellisia jälkeläisestään, mutta ”joo meillä menee kyllä tosi hyvin ja kaikki on niin ihanaa” ei välttämättä kerro aina koko totuutta. Luulen, että kommentit voivat olla osaksi sitä ettei haluta näyttää tai kertoa niitä epäonnistumisia ja ainakin minä koin tosi voimakkaana kaikki tunteet silloin ja tuntui, että oon ihan paska äiti, mutta en sitä kellekään sanonut. Nimenomaan median tuoma hehkutus lisää paineita ja sitten ne muiden kommentit ja muut. Sanoin vaan ”hyvin menee” vaikka poika oikeasti nukkui kyllä yönsä hyvin ja söikin hyvin, mutta sitten ne muut asiat 🙁 Ja sitten jos sattui sanomaan jotain muuta kuin ”hyvin menee” niin sainkin korkeintaan sääliviä katseita ja neuvoja.

    • Joo se on ärsyttävää jos saa niitä sääli katseita. Näin yhtä työkaverii sattumalta kaupungilla ja kun kerroin ettei aina ole niin ruusuista, niin sain sääli katseen ja hän sanoi ihmetellen aijjaa. Itsekin olen myös monissa lehdissä nähny ihan liikaa vauvahehkutusta ja liian vähän realistista kirjoittelua.
      Tunteet oli itselläkin -ja on vieläkin monesti pinnassa ja paska äiti fiiliksiä tulee. Mut se on ihan normaalii.
      Kiitos kommentista 🙂

  10. Meidän vauva-arki on todella helppoa!! Sitä minä olen ihmetellytkin, odotin jotain ihan muuta. Tämä 3 kk on mennyt hyvin, vauva nukkuu täydet yöunet, olen virkeä, vauva on iloinen ja hänen kanssaan voi käydä kyläilemässäkin helposti niin ei vain homehdu kotiin. Mutta ettäkö viitsisin sitä hehkuttaa facebookissa? No en!! Eilenkin olin kylässä toisen tuoreen äidin luona, hänen arkensa ei olekaan ihan helppoa. Hän kertoi että itku on herkässä kun on niin hankalaa, kysyi että kai meilläkin on niin. Enhän minä viitsi hehkuttaa, kun toisilla voi masentaa kun alkavat verrata.. Ja lisäksi pelottaa että jos kehuu, tilanne muuttuu. Eihän sitä tiedä jos meidänkin arki muuttuu, mutta osaan nauttia siitä onneksi

    • Nauti ihmeessä tästä hetkestä, siulla on käyny hyvä tuuri :). Vauvat on niin erilaisia.
      Tuo on totta, että toinen äiti voi tulla surulliseksi jos toinen hehkuttaa helppoutta ja toisen arki on yhtä taistelua.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta