Raskauden muistelua

Aloitin blogin kirjoittamisen kun Eetu oli vajaan 3kk, joten raskausajastani en ole aikaisemmin kirjoittanut minnekään.

Välillä olen selaillut kaihoisasti katsoen (hehe kuulostipa melkein runolliselta :D) pallomasu kuviani ja miettinyt raskausaikaani.

IMG_6277

Miulla oli tosi helppo raskaus. Kaikki oli paljon helpompaa mitä ennalta odotin. Olin varma, että miun paskan säkän tuntien kärsin pahoinvoinnit, mielialan heittelyt ja kaikenmaailman vaivat. Mutta kuinkas kävikään?

Raskaustestin tehtyäni ei tullut sitä perinteistä ”jeee jeeee jeeee olen onnellinen” oloa, vaan katsoin testiä lähinnä epäröiden ja kysyin Tuomakselta ”Näätkö saman kun mie”?.Muistan kun edellisenä päivänä olin käymässä Ikeassa ja tuli jotenkin jännä tunne. Mahaan pisti hetken ja olo oli jotenkin outo. Aavistin ehkä siinä tilanteessa, että olisin ehkä raskaana ja hieraisin mahaani. Seuraavana päivänä tein sitten testin.  Olimme pettyneitä niin monesta aikaisemmasta negatiivisesta testistä joten meni hetki ennen kuin tajusimme viivoja aikuisten oikeasti olevan kaksi.

Ensimmäiset kuukaudet oli henkisesti välillä rankkoja. Pelkäsin keskenmenoa ja googlettelin päivittäin raskausviikkojen oireita ja tuntemuksia. Onko normaalia jos pistää mahaan? Onko normaalia jos särkee päähän? Entä jos kompastun? En osannut kunnolla iloita raskaudesta, koska en ollut vakuuttunut siitä, onko siellä oikeasti ketään. Kävin varhaisultrassa ja kun näin ruudulla pienen, sykkivän sydämen, onnenaalto pyyhkäisi ylitseni. Muistan kun kävelimme ultran jälkeen kaupungilla Tuomaksen kanssa käsi kädessä miettien, että meistä tulee oikeasti perhe!

IMG_6063

Alkuraskaudessa kärsin lievästä pahoinvoinnista parisen viikkoa jonka jälkeen se meni ohi. Kerran oli lähellä oksennus ja sekin oli salin vessaan. Takana oli perustreeni, ei mitää överi meininkiä todellakaan, mutta tuli tosi huono olo. Menin vessaan yökkimään ja tulin pois sieltä näyttäen varmaan parsakaalin väriseltä. Salin omistaja käveli just vastaan ja katsoi ihmetellen. Luuli varmaan, että oon tehny överi rankan treenin. Töissä paha olo iski aamupäivällä ennen ruokkista. Napsin välipalakeksejä ja sain verensokerit ylös ja pahan olon hätyytettyä pois. Kahvia miun ei kertaakaan tarvinnu jättää juomatta.

Mielialan vaihteluita miulla ei ollut normaalia enempää. Muutenkin kun olen luonteeltani vähän tuuliviiri: suutun nopeasti ja lepyn nopeasti. Makean ja hiilarihimo nousi ihan eri sfääreihin. Kerran miulla teki ihan törkeen paljon mieli salmiakkia ja vinguin Tuomaksen hakemaan niitä. Suutuin ihan hulluna kun hän ei meinannut lähteä hakemaan ja kun hän loppujen lopuksi toi miulle pussin, heitin sen raivoissani seinään :D.

IMG_6094

Höyrypää ja malttamaton kun olen, kerroin raskaudestani läheisilleni tosi aikaisin. Kerroin ensimmäisenä siskolleni. Sanoin hänelle, että laitan kohta tekstiviestillä kuvan ihanasta hääpuvusta. Oikeasti viestissä oli ultrakuva ja teksti: ”moi täti”. Viestin lähetyksen jälkeen odotin siskon soittoa sydän pamppaillen. Kun hän soitti, itkettiin kummatkin ja en ihmettele jos naapurit olisi kuullu siskon huudot, niin iloinen hän oli.

Hankin kotidoplerin jolla pystyi kuuntelemaan sikiön sydämen lyöntejä. Ensimmäisen kerran kuulin lyönnit päivää ennen np-ultraa. Eli raskautta oli mennyt n.3kk. Siitä eteenpäin kuuntelin sydänääniä säännöllisesti siihen asti kunnes potkut rupesi tuntumaan. Jos potkut tuntuivat tosi laimealta tai muuten mietitytti onko masussa kaikki hyvin, kaivoin doplerin esiin ja kuuntelin.Selasin myös joka viikko neuvolasta saatua vihkosta, jossa kerrottiin viikko viikolta miten minimies muuttuu.

Maha miulla kasvoi maltillisesti ja liiankin hitaasti. Mitä enemmän masu kasvoi, sitä enemmän siitä tykkäsin. Pidin vartalonmyötäisiä paitoja enkä peitellyt mahaani. Oli niin ärsyttävää kun monet sanoi ”eihän siusta huomaa yhtään, että oot raskaana”. Itse kun tiedostin raskauden joka tilanteessa ja omasta mielestäni maha näytti heti erilaiselta. Raskausmahan muistelua enemmän TÄÄLLÄ.

Alkuraskaus meni matelemalla kun mietti vaan tuleeko kaikki menemään hyvin, mutta keskivälin jälkeen aika alkoi juoksemaan. Kohta olinkin jo ketarat ojossa ja puskemassa minimiestä pihalle. Synnytyskertomus TÄÄLLÄ.

IMG_5049

Haluan ehdottomasti kokea raskauden vielä uudelleen. Sitä tunnetta kun tietää sisällänsä kasvavan pienen ihmisen alun, ei voi selittää. Se pitää tuntea.

Millainen raskaus itselläsi oli?

 -Tiina

Tiina / Fit Fat Mama

12 vastausta artikkeliin “Raskauden muistelua”

  1. Mulla oli tosi samanlainen raskaus kun sulla, kaikki meni niin helposti, että jopa hävetti 😀 Aamupahoinvointi oli toooodella lievää, lähinnä pientä kuvotusta ja muitapa oireita ei sitten koko raskauden aikana ollutkaan. No joo, vähän väsytti alkuun, mutta se saattoi mennä synkän syksyn piikkiinkin. Olin ihan varma, että helppo raskaus kostautuu hankalalla lapsella, mutta onneksi niin ei käynyt. Ehkä meillä on sitten hirviö teini jonain päivänä;)

    Olen tosin kuullut, että raskaudet voivat olla hyvinkin erilaisia keskenään, joten ehkäpä mahdollinen kakkonen tuottaa sitten enemmän tuskaa….

    Masusta en oikein oppinut ikinä nauttimaan, se tuntui olevan tiellä enkä kokenut itseäni hehkeäksi. Lähinnä sotanorsuksi. En myöskään tykännyt kun ihmiset tuijotti ja kosketeli mahaa. Mutta toisaalta masu oli maailman täydellisimmän ihmisen koti silloin, joten nyt niitäkin aikoja muistelee kaiholla. Aika kultaa muistot;)

    http://liliesandginger.blogspot.fi

    • Mieki raskauden aikana mietin, että vauvasta tulee varmaan kauhukakara, mutta ihmeen kilttihän tuo on ollu. Vaikka on niitä huonojaki päiviä ja öitä, mut paljon pahempikin ois voinu olla. Kattoo tosissaan kostautuuko sit meille uhma tai/ja teini-iässä :D.

      Miun masuu ei onneks kukaan tuntematon tullu lääppimään, ois ollu inhottavaa :/.

  2. Ekassa raskaudessa ei mitään ongelmaa ei kerrassaan mitään. Ongelmat nosti nuppiaan vasta loppu puolella. Mutta muuten kyllä helppo raskaus ja synnytys. Saa nähä miten tän toisen kanssa nyt sitten käy kun oli pahoin vointia parisen viikkoo ja maha oli ihan sekasin ja kaikkee on ollu

  3. Mun ensimmäinen raskaus meni kesken, joten mulla oli pojan kohdalla samanlaisia tuntemuksia ja pelkäsin koko ajan, että saan taas keskenmenon. En kertonut raskaudesta, kun oikeastaan vasta rakenneultran jälkeen:) Mulla oli järkyt ne pahoinvonnit ja kävin asiakkaiden välillä oksentelmassa vessassa ja tulin hyvin hehkeänä jatkamaan 😀 Silti kukaan työkavereista ei tajunnut mitään, että ootan vauvaa. Minun maha alkoi näkymään tosi myöhään ja mua ärsytti, kun kaikki sitten kysyi paljonko kiloja tullu jne. Ihanku se ois ollut jotenkin olleellinen tieto 😀 Pahoinvoinnin jälkeen raskaus meni kaikinpuolin ihan hyvin. Ressasin joistain asioista vähän liikaa, mutta ehkä jos saan toisen mukulan joskus niin osaan ottaa rennommin. Oli se kuitenkin ihanaa aikaa ja ylpeänä kannoin isoa massua <3

    Ihanasti kirjotit ja kauniita nuo massukuvat!

    • Oi, keskenmeno on varmasti tosi rankkaa :/ <3. Ymmärrän kyllä että et ollu heti kertomassa uudesta raskaudesta. Mieki oisin samassa tilanteessa ollu pitempään hiljaa.
      Aika jännä ettei työkaveris oo huomannu mitää :D. Mieki uskon että kunhan joskus tulee seuraava raskaus, niin osaan olla rennommin.

      Kiitti Tania <3

  4. Äää Tiina sie oot niin ihana! En tiiä miks mut tuli sellanen olo et haluisin päästä halata rutistamaan siuta ja Eetua just nyt <3

    Aurinkoista viikonloppua! 🙂

    • Oi ihanasti sanottu Anna <3!
      Meijjän pitää nähä kuha tuut ens kerran joensuuhu :)!
      Hyvää vkl siulleki :)!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta