Rakas Mieheni.

Tuomas täytti eilen pyöreitä vuosia; 30-vee! Apuva, pitäisiköhän jo vaihtaa nuorempaan ;). No ei vaiskaan. Synttäreiden kunniaksi halusin kirjoittaa hieman siirappia.

häät2

Tuomas on ihana. Kolme sanaa, jotka kiteyttävät hemmetin hyvin ajatukseni hänestä. Välillä hän on myös hemmetin ärsyttävä ja haiseva, välillä se vituttaa niin että verisuoni meinaa poksahtaa päässä, mutta siitä huolimatta. Maailman paras mies.

Minua sanottiin Iki-sinkuksi. Kaikki ihmissuhteet meni päin persettä. Joko toinen osapuoli oli kiinnostunut ja itse en, tai sitte toisinpäin. Monta kertaa rakensin pilvilinnoja ja joka kerta hajotin itseni. Olin henkisesti välillä tosi paskana vaikka en sitä monelle näyttänyt. Halusin löytää jonkun, mutta niitä hyviä miehiä kun ei valitettavasti voinut kasvattaa parvekkeen puutarhassa.

kesä 2011
kesä 2011

Kesällä 2010 rekisteröidyin suomi24 deittisivustolle. Tapasin muutaman hyypiön ja ajattelin jo kohtaloni olevan hulluna kissanaisena. Joulukuussa kuitenkin kaikki muuttui kun bongasin Tuomaksen profiilin. Painoin hänelle tykkäyksen, josta kaikki lähti liikkeelle.

Kummallakaan meistä ei ollut erikoisempia odotuksia. Molemmat oli saaneet niin monesti turpaan henkisesti, joten oli kiva huomata että kohtalon keskisormi ei rapsutellut enää takapuoltaan vaan näytti peukkua minun ja Tuomaksen yhteiselon alkamiselle.

po

Olin aikamoinen hulivili hunsvotti kun tutustuimme ja Tuomas kesytti miut. Olemme kummatkin kasvattanut toinen toistamme. Minä tälläisenä ikuisena pälättäjänä olen saanut tauottua Tuomakselle hieman rohkeutta ja itsevarmuutta ja hän on rauhoittanut minua, hyvällä tavalla. ”Niin vakka on kantensa löytänyt”, sanoi pappikin puheessaan.

Voin puhua Tuomakselle mistä vaan. Niin menneisyyden peikoista, kuin tulevaisuuden suunnitelmista. Hän ei tuomitse, vaan kuuntelee. Jos saan itkupotkuraivari kohtauksen ja elämä näyttää ulkohuussin pohjalta, hän lohduttaa. Yksi tärkein asia on ehdottomasti se, että voin luottaa häneen. Muistan seurustelumme alkuaikana kun lähdin Helsinkiin serkkuni häihin. Tuomas sanoi, että hän menee siskonsa luokse Hämeenlinnaan ja tulee sitten hakemaa miut.Ajattelin hänen tekevän kuitenkin pakit ja kusettavan, mutta ei. Tuomas tuli kuten lupasi. Se oli ensimmäinen isompi asia jolloin huomasin hänen rehellisyyden ja luotettavuuden. Niin monet miehet nimittäin on aikamoisia kusettajia. Samaisella Helsingin reissulla tätini kysyi ”Rakastatko sitä?”. Sanoin, ”En vielä, mutta hän on sellainen johon voisin rakastua”. Nuo sanat on jotenkin piirtyneet mieleen. Ja niinhän se oli, että rakkaus leimahti. Aikaisemmin mietin, että mistä tietää olevansa rakastunut. Mutta kyllä sen tietää, kun toinen on Se oikea.

häät

rakasminun

ei

Lässynlää <3. Rakastan sinnuu!

Kertokaa miten teidän parisuhde sai alkunsa? Siirappia kommenttiboksiin <3.

 

SEURAA MAMAA Facebookissa / Bloglovinissa / Blogilistalla / Instagramissa

Tiina / Fit Fat Mama

Bilehile lapsivihaaja muutti elämänsä ja on nykyisin pienen pojan Äiti, isomman pojan Vaimo. Harrastaa kuntosalia ja kärsii kroonisesta herkkuholismista.

25 vastausta artikkeliin “Rakas Mieheni.”

  1. Hei mä en kestä, vai onkohan tästä ollut jo puhettakin kun en muista, mutta sen lisäksi että ollaan hääpäiväkaimoja niin ollaan kans tässä asiassa kaimoja nimittäin mä löysin mun miehen City.fin deittipalstalta xD Ihana teksti!

  2. Tutustuin Jukkaan jo silloin, enneku odotin Nikoa. Juteltiin taksissa puoltoistatuntia (mittari ei ollu päällä 😉 sammutti sen ku sano et tulee muute kalliiks :D<3). Muutettiin Mikkeliin Mäntyharjulta, ja huomasinkin pian Jukan muuttaneen myös ja olevan töissä meidän lähikaupassa. Ei juteltu, ei moikattu. Erottiin lapsen isän kanssa ja olin uudessa suhteessa. Läpällä latasin tinderin ja törmäsinkin Jukkaan siellä. Alettiin juttelemaan ja pian tajuttiin, et asutaan naapureina. Sovittiin eräs ilta että jukka lähtee meille mun kaverin kanssa kuskiksi. Juttu luistu. Tässä vaiheessa oltiin jo erottu mun uuden suhteen kanssa, ja pyysin jukkaa meille yöksi. Eipä me paljoa nukuttu ja mulla oli aamulla työpäivä. Jukka sitten heitti miut ja kysy monelta pääsen. Töiden jälkeen se oli oottamassa mua 🙂 Hengailtiin päivittäin ystävinä, kunnes sitten tajuttiin et tää taitaa olla jo pikkasen enemmän ja sovittiin, että nyt me kai sitten seurustellaan 😀

    • KIva kun kerroit teidän tarinan :). Hehe, ois tullu muuten aika kallis taksimatka :D. Huippu kyllä miten sama henkilö on tullu noin monessa eri tilanteessa vastaan ja päädyitten sitten yhteen <3.

  3. Meillä on melkein sama stoori: suomi24:sta löydettiin toisemme alkuvuonna 2011, naimisiin mentiin 2013 ja meillä on tosiaan melkein samanikänen poitsu ku teijjän Eetu! 🙂

  4. Lisää samankaltaisuuksia meilläkin, nimittäin saman ikäset miehet! 😀 A täyttää 30 helmikuussa. Me ollaan tavattu 2009 keväällä kavereiden kautta tavallaan.. Mie olin vähän aikaa sit eronnu yläaste/lukioaikasesta poikaystävästä ja ajattelin että nyt ei mitään miehiä vaan keskityn pelkästään itteeni. Mut sit A kerto kiinnostuksestaan minuu kohtaa meidän yhteisille ystäville ja he alottivat paritushommat 😀 Lopulta minäkin päätin lähtee leikkiin mukaan ja onneks lähdinkin <3 Eka juteltiin netin välityksellä pitkään, sit nähtiin ekaa kertaa missäs muuallakaan ku Gigglin Marlinissa 😀 Ja sen jälkeen ollaan oltu ihan erottamattomat. Mä käytännössä muutin A:n kämpille saman tien ja oikeeseen yhteiseen asuntoon muutettiin 4 kuukauden seurustelun jälkeen 😀

  5. Me tavattiin miehen kanssa yläaste ikäsenä KissFm:n chatissa 😀 oltiin vaan kavereita ja soiteltiin ja kirjeitä läheteltiin. Hänestä tuli mulle pian semmonen kaveri jolle piti ekana ilmottaa jos jotain tapahtu omassa elämässä. Muutamia kertoja oltiin pieniä hetkiä tavattuki kasvotusten. Välimatkaa oli siis 450km. Lukiossa abi vuonna puheltiin, että oikeesti pitäis tavata… Niimpä lukulomalla tavattiin ja ’ luettiin ’ viikko yhessä reaalia.. Siitä se rakkaus sitten sytty. Reilu vuosi kaukosuhdetta ja sitten päätettiin muuttaa kimppaan. Minä uuteen kaupunkiin, en tuntenut ketään ja mies oli siis armeijassa. Tässä sitä vielä kimpassa ollaan, ens keväänä tulee 10 vuotta <3 Naimisissa, oma talo, farmariauto, koira ja ihana lapsonen 🙂

    • Hehe muistan ku iteki tuli nuorempana chättäiltyä vaikka missä :D. Lieköhän niitä edes enää olemassa..sillon pienenä ne oli hauskoja paikkoja :). Meilläkin farkkuauto, koira,muksu ja sormukset sormissa :D. Kiva kun kerroit teidän tarinan :).

  6. Me ollaan ne amerikkalaisten siirappileffojen high school sweetheartit. Tavattiin lukiossa yhteisen kaverin kautta, liikuttiin pari vuotta samassa porukassa. Pikkuhiljaa meistä tuli parhaat ystävät ja jossain vaiheessa ystävyys muuttui seurusteluksi. Naimisiin mentiin melko nuorina. Huhtikuussa vietetään 10v hääpäivää.

  7. Ihana kirjoitus ja kauniit kuvat! Minä satuin aikoinaan (20 vuotta sitten) istumaan pubissa väärään pöytään. Siellä istuikin maailman paras mies – and the rest is history… 😉

  8. Oivoi <3 Ihana teksti!!
    Me ollaan tavattu baarissa, pian 16v takaperin. Menty kovaa ylös ja tultu välillä rytinällä alas. Kuitenkin kaikesta huolimatta 16v kimpassa, joista 13v kihloissa ja 3v naimisissa (piiiitkä harkinta-aika, katsos 😉 ) sekä lisäks kolme yhteistä, ihanaa tyttölasta. En ehkä osaa mitään siirappia, mut hankala on kuvitella elämää ilmankaan tuota lurjusta 😀

    • Kiitti Saija <3!
      Oii, teillä on sitten pitkä tarina :). Meillä on välillä siirappia, mutta välillä kyllä ne perkeleet laulaa ja äksyillään 😀

  9. Olin kavereiden kanssa viettämässä keskiviikko kesäiltaa.Paikalle saapui kaverini kaveri intin iltavapailta.Muistan että miehen alut oli mukavia mutta Sillon 5,5v ikäero tuntui suurelta.Vaikka yski inttipoika hieman alkoi kiinostamaan.Seuraavan puolen vuoden aikana näimme parikin kertaa,aina nopeasti sattumalta.Uskaltauduin etsimään inttimiestä nettien irg-galleriasta,ja sieltähän Se löyty

    • Yhteyden otto tuli minun puolesta ja seuraavan vkl jo nähtiin.Siitä eteenpäin olemme kulkeneet yhteistä polkua,aina avioliittoon asti.Kuluneesta tulee pian 9v<3

    • Irc-galleria oli aikoinaan ihan must paikka :D! Meilläkin 5-vuotta ikäeroa, mutta ei tunnu missään :)! Ei tälleen aikuisena 5-vuotta oo mitään :). Kiva tarina ja onnea monista vuosista, teillä on sitten kohta jo 10vuotta <3!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta