POSITIIVISUUS ON PERSEESTÄ?

Suomalaiset ovat monesti melko jöröjukka kansaa. Aina jaksetaan valittaa kaikesta, naama on norsunpiipillä eikä hississä varmasti vaihdeta paria sanaa tuntemattoman kanssa. Lasi on aina puoli tyhjä, tai vähintään se litku maistuu liian laimealta tai muuten vain kuralta.  Monesti ne ovat vielä ne samat ihmiset jotka myrkyttävät ilman pelkällä olemuksellaan.

Välillä tuntuu, etten kuulu tänne. Aina etelän maista tultua tunnen kuin kylmän iskun päin pläsiä kun kohtaan taas tämän saman ankean kulttuurin ja ihmisten käytöksen.

Ihan kuin hymy, positiivinen kommentti tai kehu olisi liikaa vaadittu. Uskotaan ja ajatellaan heti kaikista pahinta. Positiivisuus on myös pieniä tekoja ja käytöstapoja. Ei valiteta aina kaikesta ja kaikille. Yritetään ilmapiirin myrkyttämisen sijaan luoda sitä energisempää fiilistä.

Olen juuri sellainen ihminen josta joko tykkää, tai ei. Keksittiin miehen kanssa termi Aurajuustoihminen haha! Monet varmasti ärsyyntyvät ylipirteydestäni, hyperaktiivisuudestani ja puheliaisuudestani. Eipä se mikään ihmekään kun osa on niin juurtuneita pessimistisen pilveensä.

Ehkä teillä osalla on vaikeaa edes ymmärtää ajatuksiani, varmasti monet pitää minua juuri sellaisena pessimistinä avoimien myös ärsytysaiheisten postausten takia. Mutta tiedättekö mitä? Minun lasini on aina puoliksi täynnä.

Minut valittiin töissä koko palvelukeskuksen positiivisemmaksi työtekijäksi ja siitä tuli osittani kimmoke tähän postaukseenkin 🙂

”Tiina on aina iloisella tuulella, ja positiivisuus kyllä tarttuu ympäristöön! En ole kyseistä henkilöä nähnyt koskaan huonolla tuulella, ja siksi hän on mielestäni positiivisin baronalainen! Pieni ja pippurinen ilopilleri. Tsemppaa itsensä lisäksi myös muita positiiviselle mielelle, yleensä ihan vain olemalla oma itsensä. Tällä naisella on aina hymy herkässä 🙂 Huippu tyyppi!”

Kaikki eivät ole positiivisia ihmisiä nyt, eivätkä tule varmasti koskaan olemaankaan. Minusta olisi ihanaa, jos löytäisin keinon muuttaa ihmisten asenteita ja ajatusmaailmaa positiivisempaan suuntaan. Voikun olisikin jotain taikapölyä :D. Positiivisellakin ihmisellä voi keittää, mutta miun mielestä tärkeintä on miten senkin asian käsittelee. Jääkö muhimaan ja myrkyttämään lisää, vai käsitteleekö sen asian ja jatkaa iloa. Valitsen jälkimmäisen.

Tästä aiheesta voisin jatkaa sanatolkulla, mutta tässä intuitiolla kirjoitettua ajatusta asiasta.

Positiivisuus ei ole perseestä. Se on yksi elämän isoin voimavara jatkaa eteenpäin.

positiivisuus

Onko lasisi puoli tyhjä vai täysi?

 

SEURAA MAMAA Facebookissa/ Bloglovinissa / Instagramissa

Tiina / Fit Fat Mama

Bilehile lapsivihaaja muutti elämänsä ja on nykyisin pienen pojan Äiti, isomman pojan Vaimo. Harrastaa kuntosalia ja kärsii kroonisesta herkkuholismista.

13 vastausta artikkeliin “POSITIIVISUUS ON PERSEESTÄ?”

  1. Mää tiiäkkö just puhuin tästä yks päivä Jarin kans, ku paljo on ihmisiä jotka kokee elämän pienet, normaalit vastoinkäymiset kovina iskuina ja jäävät muhimaan siihen paskaan fiilikseen. :/ Että ite jotenki kokee, että osittain se onni on itellä siitäki kii, etten anna pienten vastoinkäymisten lannistaa… mitä sitten jos lasi tippuu lattialle ja hajoaa tuhansiksi säpäleiksi, tän jälkeen jotain muuta jne.

    Positiivisuus on hyvä asenne! 🙂

  2. Stay Positive – magneetti jääkaapin ovessa muistuttaa itsestäään joka päivä. Suurimmaksi osaksi suu ylös päin, mutta kyllä täältä huonojakin päiviä löytyy.

  3. Olen aika positiivinen. Huonot päivät ja hetket kuuluu elämään, mutta pääasiallisesti olen elämääni tyytyväinen ja aika seesteinen. Sieltä se positiivisuus kumpuaa 🙂

  4. Kuinka kevyemmältä oma olo tuntuukaan kun löytää asioista myös hyvän puolen!

  5. Mua niin ärsyttää ihmisten itsekeskeisyys, ilkeys ja piittaamattomuus ja vielä listan perälle hyväkskäyttäjät on perseest. Ite oon aina ollut kiltti, hyvätahtoinen ja hyväuskoinen kaikkia kohtaan, liian monia kohtaan, jopa niitä jotka ei sitä olisi ansainnut. Välillä on mukava käydä etelässä just sen ystävällisyyden vuoksi, mutta taas joulukuussa kotiuduttuamme helsinki-vantaalle niin ei mennyt kauan, kun ois mieli ottaa lento takas canarialle. Miksei vain vois olla rauhassa ystävällisiä kaikki kaikille niin elämä ois paljon kivempaa. Enkä itekään mikää räpätäti ole tuntemattomien kaa, mut ”terve” ja pien smalltalk hiljaisuudessa ois ok ja hyvät käytöstavat tekevät ihmeitä. Oon kokenut tosi paljon ikävää, mut silti ain mennään. Oonki siit kovamamma, että en kovin pitkäks jää murehtimaan vaan painan eteenpäin vaik väkisin! Ja iloa ei tuo kukaan muu kuin sä ite. 🙂

    • Moi pitkästä aikaa 🙂 (jos oot se Anna mitä luulen :D).

      Joo en voi tajuta, joka päivä joudun olemaan sellaisten iki-pessimistien kanssa tekemisissä ja alkaa syyä pikkuhiljaa..
      Itellä samaa vikaa, että liian monia kohtaan ollut hyväuskoinen ja liian kiltti. Sitten siitä jouduinkin kärsimään

      Canarialla oli ihania ihmisiä, käytiin pari vuotta sitten siellä :). Ihana asenne Anna <3!

  6. […] Ystävillekin toitotin, että vielä tänä vuonna plussaan uudelleen. Alkaa piru vie tulla jo hoppu. Ehkä ajattelen välillä liiankin positiivisesti ja kultareunoilla, mutta ehkä se on oma selviytymiskeinoni. Liika negatiivisuus ja pessimistisyys on muutenkin perseestä. […]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta