Pois Äitikuplasta kiitos!

Vauvakupla on yleinen termi, mutta mitenkäs Äitikupla? Toisaaltaan aika sama asia. Vauva täyttää kohta 8-kuukautta ja vasta nyt tuntuu, että vauvakupla on puhjennut. Itse koen vauvakuplan sellaisena, että se on sellainen Äitikupla. Asioita ei koe niin uhrautumisena, vaan kiinni oleminen vauvassa on ihan fine ja kiinni myös haluaa olla.

Haluan nyt kuitenkin olla TIINA enkä pelkkä Äiti. Muutakin kuin tissi, muutakin kuin paikkoja siivoava akka, muutakin kuin pyykkejä pyörittämä ämmä, muutakin kuin harakanpesää arkisin pitävä muija.

Vauva on kohta 8-kuukautta ja pisin aika erossa on ollut 2 tuntia ja 20-minuuttia. En aikaisemmin edes halunnut lähteä mihinkään, nyt tuntuu välillä, että olisipa huippua lähteä vaikka lietsuamaan ja joraamaan tanssilattialle. Mutta enhän mie pysty, koska vauvaa ei voi mies nukuttaa, koska imetys ja koska ei tuttipullo. Esikoisen aikana aloitin kuntosaliharjoittelun pari viikkoa synnytyksen jälkeen ja kävin aina 2-4 kertaa viikossa salilla. Siihen päälle ripsihuollot, menot sinne ja tänne, pikkujoulut kun vauva oli muistaakseni 3kk. Miinan aikana otin hänet mukaan pikkujouluihin ja se oli silloin ihan fine, olin vielä niin kiinni itsekin.En varmaan kovista puheistani huolimatta olisi edes oikeasti halunnut lähteä lietsumaan, mikäli vaikka se olisi mahdollista ollut.

Raskausaikana en ostanut itselleni melkein mitään vaatteita, koska mikä järki venyttää vatsalla vaatteita pilalle. Nyt imetysaika määrittelee pitkälti mitä voin laittaa päälle. Voin kertoa, että poltan varmaan roviolla kaikki saatanan rumat imetysliivit kunhan buubsittelu joskus loppuu.

Vaikka olen pitänyt edes joistain omista jutuista kiinni vauvasta huolimatta kuten lähes päivittäisestä meikkauksesta, niin monessa asiassa olen jäänyt vaan äitimoodiin. Kävin kaupungilla siskoni ja Miinan kanssa. Ostin ITSELLENI kahdet kengät. Mietin kaupassa, että voinko mie muka ostaa ITSELLENI kahdet kengät? Kun sanoin sen ääneen, tajusin oikeesti miten Äitikuplassa olen ollut.

Luukki kun käytiin miehen kanssa treffeillä. Kylläpä teki hyvää laittaa pitkästä aikaa kikkarakäkkärät feikkilettiin päälle kun ei tarvinnut pelätä, että vauva kiskoo klipsit päästä :D.

Mie olen AINA ollut sitä mieltä, että äitiydestä huolimatta nainen on nainen ja oma itsensä. Värkistä vauvan tunkeminen tai leikkauksella synnytetty vauva ei tarvitse muuttaa Äidin persoonaa.

Otan nyt operaation Tiina takaisin. Ostan ITSELLENI myös vaatteita. Otan ja vaadin enemmän OMAA aikaa itselleni. Perhe on perhe, ei ÄITIperhe. Jaksan paremmin kun saisin olla jatkossa enemmän TIINA, enkä vaan ÄITI.

Pahoittelut muutamasta ärräpäästä, mutta halusin kirjoittaa just silleen niinkuin tämän asian koen.

 

Miten pitkään siulla meni, että vauva/Äitikupla puhkesi? Milloin rupesit haluamaan omaa aikaa enemmän ja olla ihan OMA ITSESI enemmän eikä vaan Äiti?

 

SEURAA MAMAA FACEBOOKISSA / INSTAGRAMISSA / BLOGLOVINISSA

Tiina / Fit Fat Mama

12 vastausta artikkeliin “Pois Äitikuplasta kiitos!”

  1. Ihana teksti. Yksi hienommista vauvavuoden päivistä oli, kun sai tunkea raskaus- ja imetysrytkyt niin syvälle säkkiin kuin pystyi. Sen hetken arvoa ei kyllä oikeasti kaikki (miehet, lapsettomat jne) tajua.

    T. Kahden pienen lapsen äiti, joka etsii itseään vieläkin (2v ja 1v)

    • Kiitos :)! Nyt olen uhallaankin alkanut käyttää välillä normaaleja rintsikoita ja toppeja, vaikka imettäminen niistä on ollut hankalampaa. Imetyskerrat on onneksi vihdoin alkaneet vähentyä niin ei tarttee hinkkiä kaivaa esiin ihan jatkuvaan :D.

  2. Hyvä Tiina, enpä vois enempää samaistua sinuun. Meillä (sulla ja mulla) on viikon ikäerolla tytöt ja on ollut niin hauska seurata teidän vauvataivalta tässä oman taipaleen rinnalla. Aikalailla samaa tahtia ollaan kuplassamme edetty ja kyllä alkaa täälläkin jo kuplailut riittää. Olen ylpeä itsestäni, kuinka olen heittäytynyt äitiyteen ja nauttinut jokaisesta hetkestä vauvan kanssa, mutta kyllä tosiaan alkaa olla jo aika hieman irrottautua tästä kotoa ja uskaltaa lähteä etsimään itseään niin lenkkipoluilta kuin vaatekaupoista. Onneksi tulee kesä, helpottuu itsekseen ja vauvan kanssa lähteminen kotoa ulos ja muutenkin saa uutta energiaa elämään.
    Kyllä äideillä on lupa sanoa ääneen, että nyt ei vaan enää jaksa olla pelkkä äiti. Tsemppiä ja auringonpaistetta teille.

    • Kiitti Elina :). Oi kiva että niin samanikäinen neiti siellä <3. Miekin olen tällä kertaa heittäytynyt äitiyteen paljon enemmän kuin esikoisesta. Vaikuttaa varmasti kun olin sillon 24, nyt 28 ja kun tätä vauvaa piti yrittää niin pitkään.

      Eilen ja tänään kävin koiran kanssa kahdestaan lenkillä ja aa että, sekin teki hyvää. Aurinkoa sinnekin <3

  3. Kiitos ihanasta blogista! Meillä tyttö kohta 5 kk ja pelottaa oikeen et millon kupla puhkeaa, esikoisen aikaan 6 vuotta sitten tuntuu ettei kuplaa ollutkaan kun äitiyteen piti kasvaa.. Nyt tää on ihan erilaista, jännä juttu kyl. Täytyy kyllä ottaa omaa aikaa ehdottomasti! Tsemppiä!

    • Kiitos Cee kiva kun tykkäät <3. Hyvin sanottu tuo Äitiyteen kasvaminen, ehkä johtuu myös siitä etten esikoisen aikaan ollut niin kuplassa :). Tsemppiä sinnekin vauva-arkeen =)(

  4. Ihan hyvä idea poksauttaa äitikupla 😀 Monet jää sinne ja on todella rasittavaa kuunnella puklutarinoita ja muita ”mielenkiintoisia” juttuja, kun ei ole muuta puhuttavaa kuin vauva. Vaikka onhan se vauva keskeinen osa äidin elämää toki 😀

    • Joo mie en halua todellakaan puhua vaan vauvasta varsinkaan lapsettomille kavereille, enkä kyllä muutenkaan pelkästään baby juttuja :D. Muistan kun itellä ei ollut lapsia niin tuli vähän vaivautunut olo kun yksikin kaveri kertoi vaan ja ainoastaan lapsijuttuja…ei oikein voinut samaistua sillon.

  5. Äitikupla. Pieni mies täytti vuoden ja edelleen tuntuu hieman haikealta jättää hänet pidemmäksi aikaa. Mutta selvästi pieni irtiotto itselleen on tehnyt hyvää, pari kolme tuntia tai jopa koko päivä. Vaikeampi irrottautua kuin esikoisesta, mistä lie johtuu. Imetyksen suhteen oli hieman ristiriitaisia tunteita.. Ihana oli imettää mutta ne imetysliivit ja aina se vaatteiden miettiminen, aina ajattelin ”sitten kun niiin”… Sitten kun kävikin niin että jäbä päätti itse 11kk että nyt riitti tissi, eikä suostunut enää rintaa ottamaan niin itkuhan siinä pääsi… Imetysliivien ja -paitojen pois heittäminen oli kuitenkin vaikeata. Se oli meän oma juttu oma hetki täynnä rakkautta. Pienten kyyneleiden jälkeen siitä selvittiin 😅

    • Pienet omat hetket tekee kyllä hyvää <3. Mie ostin nyt pari v-aukkoista ei-imetyspaitaa mutta joista pystyy tissittelemään helposti niin tuli ihan jee-fiilis :D. Eetun aikana päätin itse imetyksen lopetuksesta ja se meni tosi hyvin, saa nähä miten tässä sit käy..varmaankin miullakin vollotus tulisi jos vauvan päätöksestä loppuisi :D.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 25
Tykkää jutusta