PASKA PÄIVÄ! Eiku…

Viikonloppu meni todella nopeasti. Olin siskoni luona Kajaanissa ja kotiuduin sunnuntaina 15.00 maissa. Ennätettiin käydä kaupassa, hengailla ja katsoa sarjaa. Mutta maanantai tulla tärähti taas armottomasti seuraavana päivänä kun kello pirisi 6.50.

”Missä v*tussa miun puhelin on?!” hermosin pari kertaa. En ymmärrä miten onnistun aina hävittämään sen. Ensimmäisen kerran se oli ihan vaan olohuoneen lipaston päällä josta en huomannut sitä ja toisen kerran leipäkorissa -loogista, ei.

Vein Eetun varahoitopäikkyyn jonne lapsi jäi Äitiä itkien. Ihan hanurista nämä lomaviikot kun normaali hoitopaikka on kiinni ja muksu joutuu varahoitoon. Jotenkin riipaisevaa viedä yht’äkkiä vieraiden hoitoon, vaikka miten yritin kertoa, että omat hoitotädit on lomalla.

pieniahyviahetkia

kahvileikkipuistossa

Matkalla töihin autolla huristellen kismitti se, että nyt jää hyötyliikunta välistä. Tajusin myös, että unohdin treenihousut kotiin joten pitää joko jättää sali jälistä, tai käydä kävelemässä ruokatunnin aikana. Muistin myös, että unohdin ottaa eväät.

Töissä ajatus ei ensin juoksenut ei yhtään ja mietin mitä tästäkin päivästä tulee. V*tun maanantai ja silleen. Kahvitauon jälkeen lähti rullailemaan pikkuhiljaa paremmin. Huomasin jättäneeni sittenkin yhdet treenihousut töihin –jes eli pääsen salille. Ajatus lähti myös rullailemaan ja tulikin hyviä asiakaskohtaamisia jotka lämmittää aina mieltä.

Menin salille ja siellä ei ollut ketään -jes saan treenata ypöyksin. Tein sekalaista treeniä kooten omia lemppariliikkeitäni ja sujui kivasti.

saippuakuplienpuhaltaminen

 

Kahvitauolla menin työpaikkaruokalaan ajatuksena ”pakko saada jotain kun unohdin ne eväät kotiin”. Valikoimaan oli tullut ihanan näköistä broileripatonkia alle 3e hintaa. Nappasin patongin ja ajattelin mielessäni, että noniin kumminkin menee maha kipeäksi kun joudun syömään vaaleaa vehnää. –Jes eipä mennyt vatsa vehnästä kipeäksi.

Kävin Eetun hakemassa hoidosta varttia vaille 17.00 ja tajusin minimiehen olevan viimeinen haettava. Siitä koin huonoa omaatuntoa, mutta minkäs mie 16.30 vuorolle mahdan. Valmistauduin kiukkuilevaan pikku-ukkeliin, mutta minimies olikin koko illan hyvällä tuulella. -Jes ei tarvinnut sietää uhmaa.

Postauksen punainen lanka on se, että vaikka aamusta ajattelin päivästä tulevan ihan paska -jes se ei sitä ollutkaan. Ei pidä tuudittautua ”tästä päivästä tulee kokonaan paska” ajattelumalliin jos niitä kökköjuttuja päivään mahtuukin. Ajattelen yleisesti ottaen aina, että lasi on puoliksi täynnä ja inhoan ylinegatiivisuutta. Myönnän kuitenkin välillä sortuvani nega-ajatteluun jos aamu alkaa huonosti. Maanantai oli siitä erittäin hyvä esimerkki.

 

Jos aamusi menee pieleen, ajatteletko automaattisesti koko päivän menevän reisille vai mietitkö, että kyllä se tästä?

 

SEURAA MAMAA FACEBOOKISSA / INSTAGRAMISSA / BLOGLOVINISSA

Tiina / Fit Fat Mama

Bilehile lapsivihaaja muutti elämänsä ja on nykyisin pienen pojan Äiti, isomman pojan Vaimo. Harrastaa kuntosalia ja kärsii kroonisesta herkkuholismista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta