PAKKO vai HALU liikkua?

Ensin haluan kiittää teitä ihanista kommenteista meidän First Look-kuviin <3. Tuli onnellinen fiilis muistella sitä päivää ja oli ihana huomata, että teidänkin mielestä kuvista huokui Onni isolla Oolla <3.

Ja sitten itse juttuun:

Kun hääpukua sovittaessani huomasin sen olevan liian tiukka, miulla oli selkeä motivaatio liikkumiseen ja terveellisempään ruokailuun. Oikeastaan oli PAKKO. Pakko liikkua, että en näyttäisi makkarapötköltä puvussani. Niin monta kertaa +30 asteen helteillä jumpatessani mietin, että kaikkeen sitä joutuukin yhden päivän tähden. Mutta jos en olisi tehnyt sitä, niin eipä olisi ollut kiva katsoa kuvia harmistuneena omaan makuuni liian plösöstä ulkomuodosta.

Toukokuu
Toukokuu

Nyt kun häät on juhlittu ja sain tavoitteeni kasaan, olo on ollut tosi outo. Pari päivää häiden jälkeen miulla oli kaamea wedding blues. Itkeä vollotin kotona mennyttä päivää. On jotenkin vaan niin outoa kun päivä jota odotti pari vuotta, meni niin nopeasti. Itkin sitä kun kaikki ei mennyt 100% nappiin. Sitten itkin sitä, että mitä väliä:vieraat viihtyivät ja ruoka oli hyvää -joka on mielestäni tärkeintä juhlissa. Mikään ei huvittanut. Ei huvittanut siivota, ei huvittanut treenata, eikä todellakaan tehnyt mieli syödä terveellisesti. Rahkaan en koskenut moneen päivään, puuroa sentää olen vedellyt entiseen malliin.

20140513_175711

Liikunnasta ja muustakin voi lähteä hohto hetkeksi jos on PAKKO. Pakko ei ole hyvä motivaatio buusti, vaan nimenomaan se HALU. Liikun yleensä siksi koska haluan, en siksi kun on PAKKO. En tarkoita että olisin inhonnut ”morsiusdiettiäni”, mutta tuntui jotenkin todella ahdistavalta kun tiesin, että jos en tee asioita tietyllä tavalla, puku on liian kireä.

jeeee puku istui!
jeeee puku istui!

Nyt on niin helpottunut olo kun puku istui ja tunsin oloni hyväksi. Mutta mitäs nyt? Kirjoitin aikaisemmin, että ruipelo haluaa lihasta -ja niin haluankin. Pitää vaan saada takaisin enemmän sitä treenin iloa ja halua. En halua liikkua, koska on PAKKO. En halua syödä terveellisesti, koska PAKKO. Eilen kun ostoskorissani oli vauva-lehti jossa kerroin treenaamisesta sekä karkkipussi, tuli jotenkin tosi morkkis olo. Mikä mie oon kertomaan treenaamisesta kun en ole käynyt salilla 2-viikkoon. Kaksi viikkoa! Tiedän ettei se ole ihmiselämässä pitkä aika, mutta tuntuu niin laiskalta. Ihan kuin olisin pettänyt lukijat kun en ole liikkunut entiseen malliin ja syönyt miten sattuu. 

1401175662490

Mietin syksylle eri vaihtoehtoja treeni innon nostamiseen ja harkinnassa on mm. nettivalmennukseen lähteminen. Osa teistä tietääkin, että olen ”hieman” kärsimätön enkä jaksa kitkuttaa samoilla ohjelmilla tai ruuilla kovinkaan pitkään, joten en tiedä olisiko sekään fiksu veto. Toisaaltaan olisi kiva haastaa itseensä.

Eilen kun Eetu kiukkuili, tuli pitkästä aikaa ikävä salille. Ikävä lihaskipua, tekemisen tunnetta ja musan pauhantaa. Omaa aikaa. Toivottovasti ensi viikko toisi entiset kujeet ja salifiiliksen taas takaisin!

10610986_541458339293293_1170366407_n

Edit: Kirjoitin tekstin eilen. Kävin tänään 2-viikon tauon jälkeen salilla ja ai prkl teki gutaa!!! Repäsin jalka-olkapää treenillä ja oi että! Lihaskipua oli niin ikävä! Huutomerkkejä huutomerkkejen perään, mutta olen niin onnellinen kun salilla tuntui, että en ole täällä PAKOSTA,vaan koska HALUSIN. Salin jälkeen olin paljon pirteämpi :)! Ostin myös omega 3 purnukan eli enköhän pääse taas treenimuudille :). Halusin silti julkaista tekstin ja näyttää etten miekään aina ole Puntti-Pirkko fiiliksillä.

Liikutko aina itse sen takia koska HALUAT vai siksi kun on PAKKO? Oliko itselläsi häiden jälkeen mieli maassa?

 

-Tiina

Tiina / Fit Fat Mama

12 vastausta artikkeliin “PAKKO vai HALU liikkua?”

  1. Hei!

    Halusin kommentoida, että tuo häiden jälkeinen masis- fiilis on vieläkin muistissa, vaikka omista häistä on jo muutama vuosi! Kesti melkein 2 viikkoa, että sain taas jonkinlaisen perspektiivin elämään ja arkeen, olin kuin lamaantunut siitä tyhjästä olosta! Kukaan läheinen ei tajunnut mun ajatuksia, mutta myöhemmin olen parilta tutultakin kuullut vastaavasta. Onneksi se menee ohi! 🙂

    Jos ei loukkaannu kysymyksestä, niin vieläkö imetät? Jos et, niin onko treeniteho parantunut imetyksen lopettamisen jälkeen? Tai vaikuttiko ylipäätään sulla treenitehoihin?

    Vauva- lehden juttu oli hyvä ja turha olla noin ankara itselleen! Ihan normaalia on syödä herkkuja välillä, vaikka olisikin valinnut pääasiassa terveellisen ja liikkuvaisen elämäntavan. Epänormaalia on kahlita itsensä kaiken maailman rajoituksilla ja joustamattomalla diettaamisella.

    • Okei, hyvä tietää etten ole ainoa jolla tuli apea olo häiden jälkeen! Tuomaskin jo ihmetteli miten mie yht äkkiä rupesin vaan itkemään vähän väliä, vaikka takana oli meidän rakkauden päivä. Onneksi olo meni jo ohi!

      Aina saa kysyä ja en tietenkään loukkaannu :)! Joo imetän vielä. Oon vähentänyt pikkuhiljaa ja kuukauden päästä kun Eetu täyttää vuoden, on tarkoitus lopettaa kokonaan. Vähän haikea olo. Eli en vielä tiedä onko imetyksestä vaikutusta treenitehoon, mutta en usko sillä olevan kovinkaan suurta -jos mitään vaikutusta. Ainoa asia joka imetyksestä + salista tuli mieleen, niin se kun alussa piti olla aina liivinsuojat salilla :D.

      Liian rajoitettua ruoka-juttua en ainakaan pitemmän päälle edes pystyisi noudattamaan. Elämä on nauttimista varten ja ite en ainakaan jaksaisi aina samoja ruokia :).

      Kiitos paljon kommentista <3!

  2. Mulla ei ole kokemusta naimisiinmenosta, mutta mä luulen, että sen kaltaisten isojen asioiden jälkeen voi monellakin olla vähän aikaa tyhjä olo, vaikkei siitä ääneen puhuiskaan. Häiden suunnittelu voi olla iso projekti ja se täyttää elämän pitkäksi aikaa, ja sitten kun hääpäivä on ohi, se odottaminen ja valmistautuminen ja suunnittelu ja kaikki on yhtäkkiä ohi… Pitkä valmistautuminen ja sitten se päivä kuluukin ihan hujauksessa. Teidän first look -kuvat viime postauksessa on upeita, niistä välittyy voimakkaita tunteita! 🙂

    Joskus aikaisemmin oon kovat laihdutustavoitteet mielessä ajatellut, että täytyy liikkua, koska on pakko. Viimeisen puolentoista vuoden aikana vasta oon löytänyt liikkumisesta ilon ja oon useimmiten (jos ei nyt ihan aina niin ainakin melkein) liikkunut siksi, että haluan, en siksi, että oisi pakko.

    • Niimpä. Meillä oli melkein parisen vuotta tiedossa se ajankohta jolloin mennään naimisiin ja suunniteltiin juttuja pikkuhiljaa. Nyt ei ole päällä mitään projektia tai suunnitelmia, niin senkin takia harmitti ja tuntui niin tyhjältä :/.

      Kiitos <3! Kuvat on muistoja ja tunnetta täynnä :)!

      Miulla on viimeiset pari vuotta ollu lähes kokoajan tahto liikkua, mutta ton morsius"dietin" aikana oli tietty paine ja sen takia tuntui varmaan pakolta. Nyt kuitenkin jo parempi fiilis :).

      Kiitos kommentista :)!

  3. Pakko kysyä, että miten ootte järjestäneet lapsen hoidon silloin kun treenaatte? 🙂
    Oma tekosyyni treenaamattomuuteeni on etten muka saa aksun kanssa treenattua.

    Kääk minuu alko pelottaa miten itse masennun häiden jälkeen kun odotukset on niin korkealla. :S

    • Tuomas kattoo Eetuu sillon kun käyn salilla :). Harmi kun nykyisin ei päästä yhtä aikaa treenaamaan.
      Salilla on myös lapsiparkki, mutta Eetu on vielä sinne liian pieni…kuulemma kunhan kävelee niin saa viedä. Sitä kokeilen kunhan Eetu on tarpeeksi iso poika :).

      Jos et saa hoitajaa, niin treenaa kotona lapsen unien aikaan. Shred josta kirjoitin aikaisemmin on tosi nopee ja tehokas kotitreeni, kannattaa koklaa! Kestää 25minsaa ja on todella tehokas 🙂

  4. Itse treenaan myös paljon koska on PAKKO (pakko laihtua, saada lihasta jne..), mutta myös koska HALUAN (haluans aada hyvän olon, tyhjentää juoksulla päätä, huokaista, olla hetken poissa kotonta jne.). Mulla oli n. 3 viikon tauko salilta ja nyt kun kävi tauon jälkeen niin jaksoi paljon paremmin. Eikö ne tauot tee välillä hyvääkin?

    Olen sitä mieltä, että jos perheessä on kaksi vanhempaa niin lapset on vaan tekosyy, jokusen treenikerran saa sumplittua kyllä, tietenkin ei voi olla aina niin paljon liikkumassa kun haluaa, koska sama pitää suoda miehellekin. Kotona tosiaan saa paljon aikaan, mutta itselle iso osa juttua on se, että pääsee hetkeksi huokaisemaan lapsista 🙂

    • ”Lihas kasvaa levossa” eli joo, siis lepokin on tottakai tärkeetä! Ja monet aktiivisesti treenaajat pitää välillä myös kevyitä viikkoja, se tekee hermostolle hyvää (jos muistan oikein).

      Koen itsekin salitreenin myös hengähdystaukona perus vauva-arkeen. Ei tarvitse sillä hetkellä kantaa mistään muusta vastuuta kuin omasta itsestään ja punttien paukuttelusta :). Tekosyitä liikkumattomuuteen löytyy jos jonkinnäköistä, sumplimisella saa varmasti kaikki aikaa jos vaan haluavat :).

  5. Mullekkin tuli häiden jälkeen kunnon masis! Huomaamattani olin tietysti kaikesta stressistä johtuen laihtunut ja sitten kun häät oli ohi niin huomaamatta alkoi kiloja kertymään takaisin ja mielen valtas se fiilis et tässäkö tää nyt oli?! Vuoden oli suunnitellut tiiviisti häitä ystävien kanssa ja yhtäkkiä kaikki oli ohi, ei ollutkaan enää yhteistä projektia. Oli se niin upeaa ja ihanaa aikaa silloin! Nyt pitää kehittää itse uusi projekti mitä duunata !

    http://www.lily.fi/blogit/nomanar

    • viesti oli jostain syystä ohjautunu roskapostiin,onneksi huomasin!

      Joo miulla sama,että vähän levisin häiden jälkeen :D. Miulla on ollu ihan fine olo muuten,mutta tänään sulhon bestman tuli sattumalta salilla vastaa ja tuli häiden muistot mieleen niin vähän haikee olo taas :/. Voi ku häät kestäis vaikka pari päivää,kerkeäisi jutella enemmän kaikkien vieraitten kanssa jne :/ :).

      Kiitos kommentista:)

  6. Pakosta ja halusta- hmm, joskus joudun pakottamaan itseni salille, mutta siksi, että tiedän saavani sieltä sen hyvän fiiliksen päivään.
    Osaan silti olla treenaamattakin ja antaa lepoa keholle, kipujen kanssa relataan ja kipeänä levätään.
    Kesällä oli aikakausi, kun takaraivossa huuti ajatus: ”pakko saada itsensä mahdollisimman hyvään kuntoon ennnen PT- opintoja! ” . Onneksi syksyn tultua tuo hassu ajatus on hiipunut pois takaraivostani.
    Huomaan itse, että välillä selkeesti kevyempi aikakausi treenauksessa saa ihan uutta buustia tähän touhuun, ehkä juuri siksi osaan ottaa myös rennommin ilman tunnontuskia. 🙂

    Häistä sen verran, että meillä ne on vasta edessäpäin, mutta olen silti jo osannut arvella, että edessä saattaa olla hyvin samankaltaisia tunteita. Varmasti tulee tietynlainen tyhjyys.

    • On niin ristiriitaista kun itekin monesti joudun ”pakottamaan” itteni salille vaikka treenin jälkeen on aina parempi fiilis! Voi kumpa saisi pullotettua sitä treenin aikana jylläävää jee jee-fiilistä jota voisi aina motivaatio pula puuskassa aina nuuskaista! 😀

      Se on hyvä, että osaat myös levätä ja varsinkin kipeänä. Ite olin aikaisemmin vähä tyhmä kun saatoin lähteä jumppaankin vaikka nenä vuosi kun putous, nykyisin osaan levätäkin helpommin jos on flunssa.

      Mie en osannu ennakkoon ajatella miten tyhjä olo häiden jälkeen tuli, joten apeus tuli ihan yllärinä :(. Onneksi se meni ainakin suurimmaksi osin ohi 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta