Pakko avautua ja pikkusen valittaa

Eilen oli hieman kökköfiilis ja lärpättelin siitä instagramissa storyn puolella. Sain hirmuisesti tsemppiviestejä ja tuli niin kiva fiilis <3. Tässä kirjoitettuna lärpätys siihen tapaan kuin videolla kerroin;

Moi, hyvää aurinkoista päivää. Nytten jos kaipaat sitä miun perus positiivista lärpätystä niin voit skipata tän, koska nyt on pakko hieman avautua ja ehkä hieman pikkusen valittaa.

Nyt on siis pari päivää ollut paljon ärsyyntyneempi ja ahdistuneempi kuin normaalisti ja mie oon vähän miettinyt, että mistä se voisi johtua. Kun välillä aamulla herää, niin toivoo että olisi jo ilta. Että pääsisi olemaan yksin. Kuulostaa ihan joltakin paska mutsi puheelta, mutta jotenkin niin kaipaa sitä, että voisi olla koko päivän yksin. Ja sitten kun mie ootan sitä, että Miina nukkuisi kokonaisen yön. Eiks se voisi jotenkin oppia nukkumaan koko yön ilman mitään unikoulua? Alkaa jo tämä 9-kuukauden , yheksän eikun 10-kuukauden heräily vähän tuntumaan. Silmät on niinkun näin, tarttee jotkut tikut silmiin työntää. Pitäis ottaa varmaan lisää kahvia tai jotakin.

Ne heräilyt on vaan ehkä kaksi kertaa yössä, tai nyt on herännyt useamminkin, niin tuntuu tyhmältä tavallaan valittaa niistä, koska jos vaan kaksi –joillakin voi 20 kertaa herätä yössä. Siis kun miekään en muista aina monta kertaa herään yöllä, koska Miina nyt nukkuu taas, jälleen kerran vieressä. Siis mie vaan tuikkasen sille tissin, jos se kätisee

Sit jotenkin kun somessa niin moni aina hehkuttaa omia lapsiaan, että AAAA kun on ihanaa kun ollaan kaikki kesälomalla ja diipadaa ja dippadaa niin tuntuu ihan paska mutsilta kun ite on välillä että voi v*ttu kun omat lapset ottaa hermoon.

Mut hei tuo valitusvirsi nytten päättyy tähän semmoiseen, että pääsen 2-viikon päästä kampaajalle! Vitsi miten ihanaa nää hirveät wooo mommy hairit saa sitten piristystä. Kivaa päivää!

Ai kamala kun tuli huono omatunto siitä, kun sanoi ääneen, että omat lapset voi v*tuttaa. Mutta aaa kyllä rakastan niitä yli kaiken jos joku mielensäpahoittaja siellä mielensä pahoittaa, että ”miten voit sanoa noin omista lapsistasi”. Rakastan heitä kyllä.

Onneksi mie oon tosissaan niinkuin tulivuori, että miulla tunteet menee niin, että jos mie kiivastun, niin mie kiivastuin näin PIUF ja kun mie tuun iloiseksi, niin sitten mie tulen myös nopeasti iloiseksi.

Kuvasin instastoryn kun olin vaunulenkillä koiran kanssa. Esikoinen oli naapurissa leikkimässä. Lärpättelin niin tuli parempi fiilis. Lenkin jälkeen hypin trampoliinilla, liikunnasta tuli parempi fiilis. Vauva jatkoi unia ja sain syötyä päivällisen alusta loppuun rauhassa –tuli hemmetin paljon parempi fiilis. Sain haliteltua esikoisen kanssa ennen kuin vauva heräsi –tuli kiva fiilis.

Valitus välillä on ihan ookoo ja negatiivisiakin tunteita myös Äidit saa näyttää. Kunhan niihin tunteisiin ei jää liian pitkäksi aikaa vellomaan ja itse olen –kuten videolla lärpättelin – tulivuori :kiivastun ja lepyn myös nopeasti.

Tsemppiä arkeen vaikkakin nyt on perjantai ja viikonloppu alkaa! Kannattaa seurailla instagramissa @fitfatmamatiina mikäli videomatskulärpätykset kiinnostaa arjesta!

 

SEURAA MAMAA FACEBOOKISSA / INSTAGRAMISSA / BLOGLOVINISSA

 

Lue myös:

Avautuminen kahden lapsen arjesta

Tiina / Fit Fat Mama

14 vastausta artikkeliin “Pakko avautua ja pikkusen valittaa”

  1. Käsittääkseni lapsillasi on isä etkä silti ole saanut 10 kuukauteen nukuttua kokonaista yötä?
    #tasa-arvo #sovinismi #naisenpaikka

    • Miina ei syö tuttipulloa, joten mies ei voi syöttää yöllä 🙁 Esikoisen aikana hänkin hoiti öitä välillä. Kun ei syö pulloa, niin ei voi mitään. Pitäisi vaan tehdä joskus se unikoulu.

  2. Lapsiperhearki, oma lapsi, jatkuva läheisyys, toisen tarpeiden huomiointi ja kaikki vastaava on vaan välillä ihan pyllystä! Ketuttaa niin ettei nahkaansa mahdu. Nukkumattomuus ja valvominen ketuttaa ja ahdistaa potenssiin ziljoona. Tekisi mieli ottaa vaan menolippu jonnekin ja sanoa että pitäkää tunkkinne! Tai ainakim tältä minusta välillä tuntuu. Joten ei muuta kuin tsemppiä! Feel you!

    • Joo tuo jatkuva läheisyys jotenkin ahdistaa välillä, kaipaa sitä omaa reviiriä. Kun Miina on niin miun perään plus imetys päälle. No, mutta sitten kohta se on siinä iässä ettei äidin syli kiinnosta,kuten Eetu monesti hermostuu jos yritän ottaa syliin ”minä olen jo ito poika :D”. Samaistun ja tsemppiä sinnekin 🙂

  3. Mun mielestä Maria Veitola on sanonut todella osuvasti, että kun on erossa lapsesta niin sitä lasta kaipaa jatkuvasti ja kun on lapsen kanssa, niin kaipaa yksinoloa.

    Mä ainakin olen täysin sitä mieltä, että joskus ne kaikista rakkaimmat todellakin myös ärsyttää ja joskus vaan on päästävä olemaan edes hetken yksin.

    Jos mikään ei myöskään koskaan ärsytä niin eihän onnellisista hetkistäkään silloin osaa kunnolla nauttia ja iloita. Kaikkia tunteita tarvitaan, mutta niinkuin kirjoititkin niin negatiivisuuteen ei voi jäädä vellomaan.

    Tsemppiä ja jaksamista arkeen ja lämmintä kesää koko perheelle!

    • Miekin taisin lukea haastattelun jossa Veitola sanoi noin, tosi hyvin sanottu :)! Niin totta; esikoinen on mummolassa ja on vähän ikävä. Sitten kun uhmaa ja raivoaa huvittaisi välillä myydä torilla, äitiys on tunteita kyllä niin moneen suuntaan :).

      Kivaa kesää sinnekin <3

  4. Niin , jos et itsestäsi saa sen vertaa ”irti” et Miinalle pidät unikoulua, niin sitten pitää vain kärsiä ha olla hiljaa …oma vika jos oot väsynyt.

    • Moi Armi! Tälläisessä tilanteessa ei tarvitse kärsiä ja olla hiljaa -päin vastoin; vaikeissa tilanteissa on hyvä puhua eikä jättää kaikkea sisälle.Ihan liian monet Äidit vaikenee monista ikävistä jutuista ja minä en aio olla yksi heistä.

      Ei ole kysymys pelkästään siitä ”etten saa itsestäni irti”, vaan siitä, etten halua myöskään huudattaa lasta. Miina on todella miun perään jo päivälläkin, niin tottakai yölläkin sitä on. Tämän toisen vauvan kohdalla olen ehkä paljon lapsentahtisempi monessa asiassa, kuten myös tässä unijutussa…

  5. Tsemppiä!! Arki helpottaa, kun lapset kasvavat! Kurjia kommentteja pari tossa yllä, ärsyttää tollanen negatiivisuus. Päivä kerrallaan. Jokaisella on huonoja ja sitten taas hyviä päiviä. =)

    • Kiitos Sara ja niinpä, päivät vaihtelee todella paljon :). Kirjoitusta seuraavana päivänä meillä oli ihan äly kiva päivä, vaikka olin koko päivän lasten kanssa ja mie koko päivän töissä <3

  6. Tsemppiä ❤
    Kyllä sitä saa joskus valittaa ja sanoa ääneen ketutiksiakin, sitten taas on tilaa paremmille fiiliksille kun on vähän tuulettanut. Myös kun tuo asioita keskusteluun voi huomata että että moni painii samojen juttujen parissa.
    Pari vähän töksöä kommenttia tässä oli, joihin hieman viitaten sanon, että meilläkin on hyvin osallustuva isä, mutta kun sen tisseistä ei tule maitoa niin…
    Toivot että kokonaiset yöt tulisi ilman unikoulua ja enemmin tai myöhemmin varmasti tulevatkin. Jos on pari yöheräilyä niin ite en välttis unikoulua miettisi, mutta tosin en osaa sanoa, miettisinkö tuossa iässä, meillä kun on pari kuukautta vähempi ikää. Tottakai sitäkin kannattaa miettiä jos väsymys on kova ja jos ei ala rauhoittua muutoin.

    Sun instas ja blogis on just parhaita aitoudellaan siinä hetkessä ja arjessa 😍

    • Kiitos Outi ja nimenomaan, vaikeneminen ei ole aina kultaa vaan kökköä. Vaikeista asioista pitää pystyä puhumaan myös ääneen, liian monet jättää tunteita sisälle.
      Niinpä, sille ei voi mitään ettei Äidin tissejä saa irrotettua jotta Isikin voisi syöttää :D.
      Miun pitää ens kerran melkein neuvolasta kysyä vähän vinkkiä, että miten kannattais…jotenkin lapsentahtisesti haluisin edetä, mutta sitten tietty jos vaikka 1veen jälkeen vielä heräilee, niin unikoulu olisi viimeistään ajankohtainen.

      Kiitos ja siullakin ihana blogi ja instastory <3.

  7. Tsemppiä ja jaksamista arkeen! ♡♡

    Lapset ovat meille niiiin rakkaita ja läheisiä, että jo senkin takia he meitä välillä ärsyttävät. Joskus myös arki v*tuttaa ihan tosissaan ja sen saa sanoa ääneen.

    Meillä esikoinen alkoi nukkumaan täysiä öitä 1v2kk iässä, kuopus 2,5v herää edelleen kerran yössä ja kömpii viereemme. Nukahtaa onneksi heti uudestaan.

    Kuopukselle pidin aikanaan parikin unikoulua, mutta niiden aikana ”kidutin” turhaan sekä itseäni että lasta. Vasta aika on auttanut siihen, että hän nukkuu esimerkiki sen 7-8h putkeen.

    Äidit tarvitsevat myös omaa aikaa, hetkiä, jolloin saa olla ihan yksin. Lapsiperhearki, varsinkin kotona ollessa, on niin intensiivistä, että hengähdystauot ovat aivan sallittuja.

    Minusta on ihana saada joskus olla aivan yksin kotona, omassa rauhassa ja hiljaisuudessa 🙂

    Hyvää loppukesää! 🙂

    https://polyapinnoilla.blogspot.fi

    • Moi Henna ja kiitti kommentista :). Joo totta tuo, että läheiset ja rakkaat ihmiset voi välillä ärsyttää.

      Esikoiselle pidettiin unikouluja parikin, unihommat meni pitkään tosi vaihtelevasti. Nykyisinkin tulee jalkopäähän nukkumaan :D. En tosin herää edes siihen, niin ei ole haittaa.

      Todellakin kaipaan välillä niitä hetkiä kun saa olla ihan yksin, ilman vastuuta kenestäkään. Niin nautin jos vaikka käy tunnin verran tsiimailemassa yksin kaupungilla :).

      Kivaa kesää sinnekin 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 23
Tykkää jutusta