Päiväkoti Kuulumisia

Työ+päiväkoti arkea on elelty tammikuusta saakka. Meillä sanonta ”alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo” pitää tämän asian kohdalla niin paikkansa. Alussa Eetu oli todella itkuinen ja sekä Äidillä että pojalla oli henkisesti rankkaa. Minimies oli joko todella kiinni minussa hoitopäivän jälkeen, tai todella kiukkuinen. Raukka pieni osoitti mieltään, ymmärtäähän sen.

Muistan aina sen, kun hoitaja sanoi ensimmäisen kerran ”nyt oli hyvä päivä”. Tuli niin hyvä fiilis. Hyvää jaksoa kesti jonkun aikaa, kunnes iltavuorot astui kehiin ja Eetun maailma meni taas sekaisin. Takapakkia kesti jonkin aikaa, mutta meni onneksi ohi.

5kk aikana poikamme on kehittynyt ihan valtavasti. Siitä miten hän tammikuussa osasi kävellä tönkösti, nyt juoksee ja kiipeilee kuin pieni marakatti. Kiipeily ei ole tämän mamman mielestä välillä yhtään hauskaa ja Eetun mielestä liiankin kun meno yltyy riehakkaasti ja viime viikollakin tuli musta silmä kun toinen törmäsi sohvaan 😀 :(.

IMG_3804b

Alkuahdistuksen jälkeen nautin siitä kun sain ns. omaa aikaa. Ei tarvinnut olla vastuussa muusta kuin itsestään sen 8-tunnin ajan.Olin ehkä horrori mamma kun soittelin alkuaikoina joka päivä hoitopaikkaan ja kysyin miten menee.Pari kertaa tuli itkukin töissä. Mutta alkujärkytyksen jälkeen olin ihan fine.

Nyt Eetu hokee lempihoitajansa nimeä kotonakin ja hoitoon viedessä suurinpiirtein juoksee leikkimään toisten kanssa. Välillä itse vien Eetun hoitoon ja välillä mies, työvuoroista riippuen. Hoitoon jättämisrutiineista olen pitänyt kiinni ja aina lähtiessä sanon ”Äiti rakastaa, isi hakee töiden jälkeen”. Tai kumpi meistä nyt hakeekin Eetun. Keskiviikkoisin Anoppi on Eetua meillä katsomassa, tekee hyvää kun saa keskellä viikolla rauhoittumispäivän päiväkodin hälinästä.

0P4A0539bb

Vasu-keskustelu oli pari viikkoa sitten ja olin pojastamme kyllä niin ylpeä <3. Vaikka hän on meidän harjoittelukappaleemme, eikä kummatkaan meistä tiennyt hölkäsen pöläystä penskoista, olemme startanneet Eetun ensihetket aika hyvin. Minimies ei kiusaa, ei töni muita, on hyvin empaattinen ja kaikkien kaveri. Eikä hän kuulemma edes kiukuttele hoidossa, mitä ihmettelen suuresti haha! Mutta niinhän se on, että Äidille uhmataan eniten.

Tuntuu toisaaltaan ihan karmealta sanoa, mutta toisaaltaan ikävöin sitä kun Eetu osoitti enemmän ikävää. Tunnen oloni paljon tarpeettomammaksi, varsinkin kun minimies hokee Isiä vieläkin jatkuvalla repeatilla. Sehän on vain todella hyvä, että Eetu viihtyy hoidossa, mutta jotenkin silti hieman haikea olo välillä. Varsinkin se ajatus, että mie en ole aina se henkilö joka näkee kun lapseni oppii uuden taidon.

IMG_3586b

Tällä viikolla minimies sanoi ensimmäisen kerran kaksi selkeää sanaa peräkkäin, ensimmäinen lyhyt lause ja en ollut sitä kuulemassa. Tuomas vain laittoi viestiä että Eetu sanoi ”mopo tänne”. Seuraavana päivänä Anoppi sanoi pojan päästäneen suusta ”minun mummo”. Enkä ollut kuulemassa sitäkään. Harmitti.

Toisaaltaan, olin todella intensiivisesti minin elämässä sen 1½ vuoden ajan ja mie olin se, joka näki ensimmäisen hymyn. Mie kuulin ensimmäiset sanat ja olin paikalla kun pikkuinen nousi ensimmäisen kerran seisomaan. Niitä hetkiä ei unohda koskaan.

IMG_3850b

Mutta onko ihmisellä koskaan se juuri täydellinen elämäntilanne? Silloin kun olin vain kotona, vuoden jälkeen iski ahdistus. Nyt kun olen töissä, harmittelen sitä kun en nää lastani niin paljon. Minun pitää vain hyväksyä ja jotenkin tajuta se, että Eetu ei ole enää mikään pikku-vauva. Iso, pieni mies joka ei enää kaipaa Äitiäkään niin paljoa kuin ennen. Hyväksyä se, että en ole todistamassa jokaista uutta opittua asiaa. Mutta harmittaa. Harmittaa kovasti.

 

Millaisia ajatuksia itselläsi on työssäkäyvänä vanhempana sen jälkeen kun työ+päiväkoti arkea on jo kulunut hetki?

 

SEURAA MAMAA Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa

Tiina / Fit Fat Mama

12 vastausta artikkeliin “Päiväkoti Kuulumisia”

  1. Niin <3
    Äiti on aina väärässä paikassa-siltä tuntuu harva se päivä. Uskon silti, että jaksan itse olla parempi äiti, kun olen välillä pois silmistä..työt, harrastukset tai muu poissaolo ei muuta äitinä kuitenkaan. Itse tein myös aiemmin lyhyempää työviikkoa; meille se oli silloin hyvä ratkaisu. Tsemppiä- olet paras äiti lapsellesi!

    • Oi kiitos Salla, sait hymyn miun huulille <3. Mieki jaksan olla parempi äiti kun saan olla muutakin, työntekijä, vaimo, ystävä yms. Mutta Äitiys on kyllä ihmeellistä kun silti tulee tälläsiä haikeuden fiiliksiä :/ 😀

  2. Ihana postaus! Siis oon miettinyt itse samaa vuoden ikäisen kanssa, että harmittaa kun hoidossa ollessa on vähemmän aikaa lapsen kanssa ja lapsi ei ikävöi, mutta sitten taas kun saa töissä olla ihan vaan ”itselleen”!

    Onko tuo Eetun haalari vähän iso? Minkä kokoisia vaatteita poika käyttää? Jokaisella äidillä on oma mieltymys sopivasta vaatteesta, mutta omaan silmääni pisti vain miten reiluilta vaatteet Eetun päällä näyttävät, esimerkiksi nuo juhlavaatteet sekä tuo puku!

    Mutta ihanaa nähdä tämä sun ”herkkispuoli” myös, vaikka vihapostaukset ovat aivan mahtavia aina!

    • Kiitos Kati, miusta on kiva pohtia tälläisiä ”herkkis” juttujakin ääneen, äkäisiä postauksia olen tarkoituksella jättänyt vähemmälle kun niistä aina joku hikeentyy :). Eikä miulla oo nyt oikein ollu ees sellasta kiukkua josta olisi huvittanut kirjottaa heh :D.

      Haalari on sellanen, jossa on irrotettava fleece, fleecen kanssa tuo on just hyvä mutta ilman on kyllä iso. Melkein kaikki puvut ja takit on Eetulle hihoista liian pitkät, mutta muuten sopivia :/. Mieluummin pikkasen reilu kuin sellanen joka menee heti pieneksi :). Juhlahousut on kyllä valtavat :DD. Ostin ne edellisenä viikkona sovittamatta, enkä kerennyt hankkia uusia :c.

  3. Itse päätin jäädä vielä kotiin pojan kanssa, menee hoitoon sitten kun täyttää 2 vuotta. Tämä on meille paras ratkaisu nyt:) Mutta kyllä sitäkin miettii, että oliko oikea ratkaisu. Pystyykö tarjoamaan tarpeeksi virikkeitä, viihtyykö poika kotona, miten käy omien töiden… Kyllä tämä äitiys on..:D huh

  4. Mun täytyy sanoa että vaikka aina kotona lapsen kanssa ei olekaan ihan huippu hauskaa niin olen tyytyväinen ja iloinen siitä että saan olla lapseni kanssa kotona eikä tarvitse viedä häntä vielä vieraille hoitoon. Mutta ymmärrän myös niitä jotka vie hoitoon ja ovat töissä. Toisille sopii toinen ja toisille toinen.

  5. Meillä tyttö menee hoitoon ennen kuin täyttää edes vuotta, mutta uskon että hoitoon meno on monella tavalla hyvä juttu. Ja taas toisaalta toivon että pystyisin vielä jäämään kotiin. Meidän tyttö on nyt jo todella sosiaalinen joten mie kyllä uskon että siellä pärjää. Meilläkin saa tyttö olla yhden päivän viikossa kotosalla 🙂 Kiva kun kirjoitit teidän hoitokuulumiset!!! 🙂

    • Varmasti pärjää jos on reipas ja sosiaalinen :). Mutta tosi hyvä, että teilläkin mahollisuus tuohon yhteen kotipäivään viikossa, se tekee varmasti lapselle hyvää <3. Kiva kun tykkäsit :). Jos muistat niin tuu halutessasi kertomaan sitten miten teillä hoitoelämä alkaa 🙂

  6. Ihania kuvia 🙂 Huoh, mie oon jo monet itkut jo itkeny, vaikka omat työkuviot alkaa vasta syyskuussa. Ahistaa tosi paljon. Meillä tosin Isä pitää isikuuksuden, joten vasta lokakuussa on päikkärikuviot. Huoh. Äitille tämä taitaa tiukin juttu olla!

    • Kiitos Nappi :). Joo, mieki vollotin parit itkut ennen hoidon alkamista ja sen alottamisen jälkeenkin :D. Vaikka kotona olo alkoi loppu ajasta ahdistaa, niin reagoin silti yllättävän herkästi. Alussa vaikeeta, mutta sitten helpottaa :).

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta