MIINA 4 KUUKAUTTA

Tässäpä meidän vauva 4 kuukautta kuulumisia. Neljä kuukautta tuli jo pari viikkoa sitten täyteen, mutta ei se ole niin justiinsa.

Käytiin perinteisesti neuvolassa, joka olikin lääkärineuvola. Neuvolan puolella vaihdettiin vain pikaisesti kuulumiset ja katsottiin mitat. Rintamaito ja täysimetys oli kasvattanut neitiä taas hienosti. On se joka kuukausi jotenkin niin ihmeellistä nähdä ihan paperilla kasvaneet mitat, vaikka kyllähän vaatekoostakin kasvun toki huomaa.

Edellisen kerran kun vauvalla oli lääkärikäynti hän oli 2 kuukautta ja huusi koko lääkärikäynnin. Nyt oli ihana kun Miina oli niin hyvällä tuulella <3. Lääkäri kehui kovasti miten topakka ja jämäkkä tyttö. Kaikki muutkin oli ok joten käynti sujui nopeasti. Huvitti vain, kun neuvolantädille ja lääkärille menin kehumaan miten paljon helpompaa arki on nyt ja Miina on paljon tyytyväisempi, niin heti kun lähdettiin huoneesta alkoi kunnon huutoepisodi odotustilassa haha!

 

Miina 4kk…

Oppi kääntymään selältä mahalleen ja treenaa sitä nyt ihan onnessaan. Hän ei osaa vielä kääntyä takaisin vatsalta selälleen ja kiukustuu kovasti jos joutuu omasta mielestään liian pitkään pököttää naama lattiaan päin. Saa olla jatkuvaan kääntelemässä takaisin selälle päin. Ensimmäinen kääntökerran näin onneksi itse <3. Jotenkin toivon, että just mie olen todistamassa niitä kehitysaskeleiden ensiensi kertoja. Harmittaisi jos mies näkisi ja mie en. Paras juttuhan olisi mikäli todistettaisiin hetkiä kun ollaan kummatkin paikalla.

Nukkuu edelleen vieressä <3. Välillä miun vieressä, välillä meidän välissä, riippuen siitä koisaako mies vierashuoneessa. Herää vaihtelevasti. Hulinaöinä hiton monta, mutta normisti ehkä 2-3.

Liikkuu akselin ympäri. Tätä on harrastettu jo tosin ennen 4kk iän täyttämistä jonkinverran, mutta nyt paljon enemmän. Kun laittaa vauvan lattialle, niin jos hän ei ole kääntynyt vatsalleen, kintut monesti osoittaa ihan eri kohtaan kuin alunperin. Jotenkin arvelen, että Miinalla tulee ensin liikkeellelähtö ennen puhetta.

On ottanut tuttia muutaman kerran silleen, kun on juuri nukahtamaisillaan. Näin on käynyt ehkä 2 kertaa ja herätessään tutti on lentänyt hyvin nopeaan. Pullo ei kelpaa vieläkään. Yhdellä automatkalla kokeilin ja otti ehkä 2 huikkaa, mutta ei silleen todellakaan, että nälkä olisi lähtenyt.

Pitää leluja hienosti kädessä ja tunkee niitä suuhun. Otettiin purulelut käyttöön ja ne on pop!

Päristelee hassusti <3.

Lue myös: Miina 3 kuukautta , Miina 2 kuukautta

SEURAA MAMAA FACEBOOKISSA / INSTAGRAMISSA / BLOGLOVINISSA

MAHA HURJASSA KUNNOSSA?!

Olen synnyttänyt toisen lapseni reilu 4-kuukautta sitten. Tein blogiin kirjoituksen, jossa oli kuvituksena muutama mahakuva. Sain kommentin;

Siis onko nää kuvat ihan reaaliaikaisia? Vai onko nää viime kesältä. Jos tuoreita niin aika hurjassa kunnossa maha edelleen.

Ihan realiaikaisia ovat,kiitos vain kovasti.Maha on pahemmassa kunnossa kuin vaikka 2kk synnytyksestä,koska joulukuu meni täysin reisille ja herkutellessa. Tällä kertaa en ole ottanut niin paineita palautumisessa mutta sekään ei näköjään ole joillekin hyvä. Sitten jos kirjoitan,että nyt haluan kropan kuosiin niin sanotaan että on pinnallinen kun haluaa palautua ja pitää antaa aikaa ilman stressiä. Oikein kivaa päivää sinulle,toivottavasti sinulle tuli hyvä mieli.

Mietin ensin jätänkö homman vain vastaamiseen. Kun itkin kommentin luettuani holtittomasti ja 4-vuotias lapseni tuli halaamaan ”äiti älä itke”, päätin että kirjoitan. Meni tunteisiin, kyllä.

Ensimmäisen lapsen kohdalla kävin jo synnytyssairaalassa vaa’alla ja hyvä etten saanut slaagia kun huomasin ettei paino ollut tippunut heti. Heti kotona otin käyttöön notepadin, johon kirjasin vaa’an lukemia vähintään joka viikolta. Kävin ulkona kävelyllä toisena päivänä kun olin kotiutunut sairaalasta. Kuntosalilla olin 2-viikon kuluttua synnytyksestä. Söin toki myös herkkuja, mutta olin välillä itselleni todella armoton ja suunnastaan vihainen kropan lölleryydestä. Treenasin myös liian rankasti liian nopeasti ja sen takia meinasin kusta housuun vielä vuoden kuluttua synnytyksestä. Onko tämä sitten muka hyvä?

Toisen lapsen jo raskausaikana päätin, että nyt haluan edetä toisin. Opetella olemaan armollisempi itselleni. Opetella tykkäämään itsestäni, vaikka peilikuva ei olisikaan se Fit Mama. Välillä olen sortunut moittimaan itseäni, mutta suurimmaksi osaksi olen ollut aika fine, vaikka pehmyyttä onkin ollut. Ja se -että olen itse huomannut oppineeni stressittömämmäksi asian suhteen on tuntunut todella hyvältä. Hyvä itseluottamus ja itsensä hyväksyminen ei ole mikään selkiö itselleni. Välillä huomaan kaikki virhekohdat itsessäni. Arvostelin itseäni todella julmasti ehkä senkin takia, kun en onnistunut raskautumaan nopeasti. Tunsin itseni huonommaksi naiseksi. Toisen raskauden aikana jokin miussa muuttui ja se auttoi olemaan enemmän okei itseni kanssa.

Sitten saan virtuaalisesti turpaan kuulemalla että mahani on hurjassa kunnossa.

Milloin on sitten sopiva aika raskaudesta palautumiseen? Jos Äiti haluaa palautua nopeasti, on hän todella pinnallinen, pitäisi elää vauvakuplassa ja nauttia hetkestä. Sitten jos elää hetkessä, ei stressaa niin sekin on väärin -koska tuolloinhan maha on hurjassa kunnossa. Ei mikään perkele ole oikein.

Kommentin luettuani ensimmäinen refleksi oli, että nyt äkkiä lenkille, diettaamaan ja v*ttu kaikkea. Toinen oli, että mitä ihmettä. Annanko jonkun tuiki tuntemattoman määritellä sen, kuinka ja milloin minun pitää palautua 9-kuukauden mahan kasvatuksesta? Ei todellakaan. Kroppani on tehnyt ison työn ja tuloksena täydellinen pieni tyttölapsi.

Sovitaanko niin, että annetaan Äideille raskaudesta palautumisrauha? Jos joku haluaa lähteä lenkille heti synnytyssalista ja vetää porkkanaa se on hänen asiansa. Jos joku haluaa vetää mättöä ja maata vauva sylissä sohvalla. se on hänen asiansa. Jos joku tekee vähän siltä väliltä, sekin on hänen asiansa.

SEURAA MAMAA FACEBOOKISSA / INSTAGRAMISSA / BLOGLOVINISSA