My Body

Ensimmäisen kerran sain pakkomielteen painostani ala-asteen kolmosluokalla. Olin mielestäni läski. En todellakaan tiedä mistä se johtui,silloin media ei myllyttänyt samaan malliin laihuus ihannetta eikä kotona keskusteltu liikkumisesta tai terveellisestä ruokavaliosta. Muistan kun puristelin mahaani ja ahdistuin olevinaan löysistä kyljistä. Itkin isälleni ”näytänkö mie läskiltä”, mihin iskä tietenkin antoi kieltävän vastauksen. Jostain päähäni kuitenkin iskostui se,että olen lihava. Kolmosluokkalaisella, joka on täysin lapsi vielä.

IMG_3249-620x930

 

Lauantain karkkipäivinä söin vähäsokerisia dietorelle karkkeja ja vähensin muutenkin herkuttelua. Edellisenä vuotena, ollessani kakkosluokalla kävin lähes päivittäin lähikioskilta karkkia joten kontrasti näiden kahden vuoden aikana oli melko suuri. Kolmosluokan perinteisessä kouluterveydenhoitajan tarkastuksessa järkytyttiin tuloksista, olin kasvanut pituutta reilusti ja paino oli tippunut verrattuna edelliseen tarkastukseen. Vähättelin terkkarin sanomisia ja sain kotiin ohjeet terveelliseen ruokavalioon.

Siitä eteenpäin miulla on ollut kausia jolloin olen ollut tyytyväinen itseeni, mutta enemmän niitä jolloin olen kokenut olevani jollain lailla vääränlainen. Mieleeni on painunut myös lause eräältä miespuoliselta henkilöltä vuosia sitten ”ootpa sie lihonu” josta otin itseeni ja vähän sen jälkeen aloitinkin aktiivisen liikunnan harrastamisen. Joka muuttui jossain vaiheessa liiankin aktiiviseksi, hormonitoimintani meni täysin sekaisin, kuukautiset eivät tulleet ja lonkkaluuni töröttivät.

IMG_3247

Eli pienestä pitäen ajatusmaailmani painoon liittyen on ollut hieman kummallinen. Kausia jolloin söin salaa perheen herkkukaapista fanipaloja ja valehtelin niiden tippuneen lattialle, hetkiä jolloin olen pöllinyt vierasvarat pakkasesta ja lahjaksi tarkoitetut karkit on kadonneet omaan suuhuni.

Olen monesti kirjoittanut Kultaisen keskitien etsimisestä, miten löytää elämään sopiva balanssi jossa treeni ja ruokavalio kulkisi käsikädessä sopuisasti. Ei niin, että mätän herkkuja pahaan oloon asti jonka jälkeen koen morkkista, eikä niin että vedän homman överiksi stressaamalla ja kuihtumalla liikaa. Nyt ymmärrän, että johtuen jo lapsena olevasta kieroutuneesta ajatusmaailmastani, se keskitien löytäminen on helvetin vaikeaa näin aikuisiälläkin.

IMG_3217

IMG_3236

IMG_3261

Mieheni rakastaa minua juuri sellaisena kuin olen ja muistaa sanoa sen lähes päivittäin. Varsinkin sinkkuvuosina koin itseni monesti riittämättömäksi, aina jollain lailla huonommaksi kuin muut. Itsetuntoni on ollut ajottain todella matalalla, ajattelin etten kelpaa kenelläkään omana itsenäni.

Minun pitää tehdä vieläkin töitä, että hyväksyisin itseni sellaisena kuin olen. Kun kuitenkin katson ylläolevia kuvia, olen tyytyväinen. Siinä olen minä. Minä joka yritän jatkossa rakastaa itseäni enemmän just sellaisena kuin olen.

 

Mitä ajatuksia tämä herättää? Hyväksytkö itsesi sellaisena kuin olet? Oletko saanut arvostelevia kommentteja vartaloasi kohtaan?

 

SEURAA MAMAA Facebookissa / Bloglovinissa / Blogilistalla / Instagramissa

 

Tiina / Fit Fat Mama

25 vastausta artikkeliin “My Body”

  1. Mä en myöskään hyväksy itseäni sellaisena kun oon, vaikka mies mua kuinka kehuu ja rakastaa tällaisena. Mulla on kanssa aina ollut huono itsetunto enkä viihdy omassa kehossani, en edes sillon kun olin suht tikissä juuri ennen raskaaksi tulemista. Nyt vasta jälkikäteen olen tajunnut, että olin sillon aika hyvässä kunnossa. On päiviä jolloin oon ihan fine asian kanssa ja sit on taas päiviä kun inhoan vartaloani ja puran sitä kiukkua mieheeni. Varsinkin niinä päivinä kun pitäisi lähteä jonnekin ulos, laittaa nätit vaatteet niskaan niin johan alkaa raivo 😀

    • Miulla sama. Tuntuu ihan typerältä katsoa jotain vanhoja kuvissa joiden aikaan muistan tunteneeni itseni tosi jenkkakahva leidiksi, vaikka luut vaan tyyliin törötti :D. Mutta ihanaa kun meillä on hyvät miehet jotka kehuu ja rakastaa <3.

  2. Voi apua, kuulostaa niiiiin tutulta. Tällästen ongelmien kanssa painiskelu ei todellakaan oo helppoa. Välillä on aikoja jolloin kaikki on ihan ookoo mallillaan, mut sit tullaan alas taas vauhdilla… 😀 Välillä sitä itsekkin tajuaa kuinka naurettavaa tälläinen on, mut hirveen vaikee näistä ongelmista on päästä eroon. Niinku sanoit, sen keskitien löytäminen ei oo ihan helppoo. Voi että sun selkä näyttää muuten hyvältä. 🙂

    • Kiva että pystyt samaistumaan ajatuksiini :). Ei oo helppoo ei, pää on kyllä välillä kummallinen kapistus. Oi kiitos, ihme että tuolla näkyy ees pikkase lihaa, vaikka salitreenit on jääny 🙂

  3. Näytät upeelta! Tosi surullista että oot joutunu noin pienenä miettimään tommosia 🙁 Mua ärsyttää aina jos mua sanotaan isoksi, uskon (tai uskottelen itelleni, haha) että se liittyy mun pituuteen mutta se kuulostaa vaan niin tökeröltä 😀 Tykkään itestäni paljon enemmän raskauden jälkeen, mikä on niin kliseistä, mutta totta 🙂

    • Kiitos Maria <3. Niimpä, todella ikävää kun noin pienenä oon jo ajatellu olevani vääränlainen. Teen kaikkeni, että Eetu kasvaisi ilman ulkonäköpaineita :).
      Ja minuu aina sanotaan pieneks, johtuen miun pituudesta :D. Hyvä että tykkäät itestäs enemmän raskauden jälkeen, oot upee ilmestys joten sietää tykätäkin <3!

  4. Rohkea, rehellinen teksti! Ihailin kuviasi, näytät hyvälle. Ole ylpeä itsestäsi!

    Onhan noita kommentteja tullut joo omilta vanhemmilta usein ja ilkeimmät vihjailut entiseltä parhaalta kaverilta. Ehkä paras kun kerran kinastelin yhden työkaverin kanssa kun se onnitteli minua, että olen raskaana ja kun en ollut ja se väitti että olen 😀

  5. Vaude! Siulla on tosi upee kroppa! 🙂
    Itse en ole tyytyväinen vartalooni. Pitäisi nauttia tästä ihanasta raskausmahasta (3 viikkoa laskettuun aikaan), mutta olo tuntuu vaan niin turvonneelta ja oma peilikuva, varsinkin naama suorastaan oksettaa! Toivottavasti naama kapenee raskauden jälkeen ja saisin suht helposti nämä ylimääräiset kilot pois ja sitä kautta myös omantunnon kohenemaan!

    • Oi kiitos Kuurankukka, tuli hymy huulille :)! Muistan tuon olotilan, mutta muista että on ihan normia turvota raskaudessa. Itekin näytin ihan pallokalalta, mutta nopeesti se sitten laski pois. Ihanaa loppuodotusta siulle <3

  6. Toisten mielipiteet kropastani, ovat saaneet miut ajattelemaan että oon oikeasti tosi ruma ja läski. Mutta kuitenkin peilistä katsoo suht vetävä mimmi, joka on sinut kroppansa kanssa. Toki sen eteen on vielä paljon tekemistä, että saan siitä itselleni täydellisen. Mutta kun itsellä on hyvä olla, se on pääasia. Todella paljon vaikuttaa kyllä toisten kommentit omaan itsetuntoon, vaikkei pitäsi antaa vaikuttaa.

    • Ikävä kuulla että toiset on laukonu typeriä mielipiteitä siulle :/. Pääasia, että ite tykkää itestään ja hyvä että oot sinut ittesi kanssa <3!

  7. Kun luin sun tekstin, oli niin ihanaa, että kirjoitit loppuun olevasi kuviisi tyytyväinen. Koska sä oot todellakin upean näköinen nainen! Tuntuu uskomattomalta, että sun näköinen ihminen ei ole itseensä tyytyväinen, mutta kaipa se on niin, että itse ei koskaan näe itseään niin kuin muut. Tässä on taatusti opittavaa kaikilla. Tee sun ystävien kanssa sellainen positiivisuushaaste, että kuvailette toistenne ominaisuuksia ja sitten kirjoitatte ne ylös. Suosittelen, sitten ne omat kivat piirteet muistaa itsekin paremmin kun ne näkee jossain 🙂

    • Kiitos Milla <3. Kerrankin, pitkästä aikaa olin omiin kuviini tyytyväinen joten senkin takia halusin laittaa nuo nettiin, vaikka hieman paljastavia tavallaan ovatkin. Oi kiva idea tuo positiivisuushaaste!

  8. Vau! Oot hirmu upea ja rohkea. Mä itse olen saanut kuulla kauan, kuinka mulla on hamsterinposket ja iso maha, jopa omalta äidiltäni ja nämä kolaukset itsetuntoon vetivät sen lopulta niin matalaksi, että masennuin ja sairastuin anoreksiaan ja meinasin kuolla laihduttamiseen. Ajattelin, että kerrankin riittäisin jollekin, ei tarvitsisi ikinä kuulla sanaa ”läski” kohdistettuna minuun itseen. Ketään en syytä omasta sairastumisestani, ne olivat vain asioita jotka johtivat laihduttamiseen ja lopulta anoreksiaan. Oma päätökseni oli aloittaa laihdutus. Toisten kommentit edes läpällä satuttaa edelleen, sillä parantuminen on vaiheessa ja tulee olemaaan vielä kauan, vaikka ulkoisesti olen biologisessa painossani. Pikkuhiljaa alan olla sinut itseni kanssa, henkisesti että fyysisesti. On niin väärin että näiden asioiden kanssa painitaan jatkuvasti, vaikka oikeasti ne aidot ihmiset ei katso sitä miltä sä ulkoa näytät vaan sisältä lähtevä kauneus on se mistä tykätään. Älä häpeile itteäs Tiina, oot niin vahva ja just sellanen kun Tiinan kuuluu olla <3

    • Voi Armi, miulla tuli melkein itku kommenttia lukiessa <3. Tuosta huomaa sen, ettei toisten ulkonäköä pitäisi arvostella kovin ikävästi, siitä voi olla kauas kantoiset seuraamukset. Kaikkea hyvää siulle ja kiitos kun kerroit kokemuksesi aiheesta, vaikka hieman arka asia varmasti siulle onkin <3!

  9. Tyttö sinä olet upea 🙂 Minua on kiusattu lihavuudesta lapsuudesta asti… Nyt ei tosin muutamaan vuoteen kun oon laihduttanut. Mutta silti itsetunto ongelmia ja jonkin sortin syömishäiriöitä ja liikunta addiktioita.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta