Mistä tunnet sä ystävän?

Kerroin raskaudestani lähimmille ystävilleni illanistujaisissa viime vuonna ystävänpäivän tienoihin. Sain halauksia, osa oli arvannu raskauteni ja moni itki onnesta. Katsoimme ensimmäistä ultrakuvaani ja luimme neuvolasta saatua opasta. Monet sanoivat, että mie voin vahtii vauvaa sitten ihan mielellään.

Raskaus eteni ja juttelin asiasta silloin tällöin ystäville. En halunnut että heille tuli tunne, että puhun ainoastaan raskaudesta, joten jätin paksuudesta puhumisen aikalailla taka-alalle. Keskustelin raskaudesta lähinnä siskoni ja Isimiehen kanssa. Olin perus ystäväporukastani ainoa, joka oli raskaana. Monet elävät parisuhteessa, mutta heille lapsen saanti ei ole millään lailla ajankohtaista. Kotona selailin neuvolan opuksia ja odottelin masun kasvua. Kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Miettii onko tämä normaalia, meneekö kaikki hyvin, entä jos se menee kesken?

Raskauden edetessä alkoi enemmän ja enemmän surettamaan se, että periaatteessa olen ajatusteni ja tuntemusteni kanssa yksin. Vuodatin ja itkin Isimiehelle kun kroppa muuttui ja tissitkin turposi tunnistamattomiksi. Saati sitten maha ja reidet. Isimies kuunteli ja lohdutti, mutta fakta on se, että kukaan joka ei ole ollut raskaana, ei voi tietää miltä sillä hetkellä tuntuu. Surffailin netissä etsien tietoa ja pohtien mitä tapahtuu milläkin raskausviikolla.

 Netistä tulikin pelastus : Kesällä perustettiin facebookiin  Syyskuiset 2013- ryhmä. Ryhmä oli suljettu, eli ulkopuoliset eivät nähneet sinne kirjoitettua. Ryhmässä kaikilla meillä oli laskettuaika syyskuussa 2013. Osalla oli aikaisempiakin lapsia, mutta suurimmalla osalla kyseessä oli esikoinen. Aloitimme kirjoittelemalla ensin ainoastaan raskaudesta ja sen etenimisestä. Pikkuhiljaa ryhmän tiivistyessä aiheet ja kirjoitukset vaihtuivat muihinkin aiheisiin. Aina jos joku mietitytti, pystyi kirjoittamaan ryhmään ja kysymään neuvoa. Face-to-face kavereitten kanssa aiheesta ei halunnut, eikä pystynyt samalla lailla puhumaan. Vertailimme ryhmässä mahojen kasvua, valitimme raskauden ei-niin-kivoja sivuvaikutuksia ja myös niitä ihania. Voisi melkein sanoa, että odotimme ja jännitimme yhdessä. Syksyn lähentyessä vauvat alkoivat myös pikkuhiljaa pullahdella. Muistan, kun luin elokuussa erään ryhmäläisen tekstin :mulla meni lapsivedet! Tajusin, että ei helvetti, kohta miullakin on oikea vauva! Nettitytöille raportoin tilannetta kun synnytys alkoi lähetä ja ilmoitin melkein heti synnytyksestä, että poika on ulkona nyt.

Vauvojen syntymän jälkeen olemme jatkaneet kirjoittelua. Vauva-arjesta, mahalöllerön karistamisesta ja kaikesta maan-ja taivaan väliltä. Nettitytöistä on tullut miulle tosi tärkeitä ja voin sanoa heitä Ystäviksi, vaikka emme ole vielä livenä nähneetkään. Helsingin reissulla meillä itseasiassa on ensimmäinen miitingi ja odotan sitä innolla <3.

kuva

Mutta muistellaampa tilannetta face-to-face kavereitten kanssa.
Kuukausi ennen laskettua aikaa pidimme tuparit ja meille kokoontui miun, sekä Isimiehen kavereita. Vielä loppuillasta halailtiin ja vannottiin, että tullaan sitten katsomaan vauvaa. No mites sitten kävikään?

Lähes kukaan Isimiehen ystävistä ei tullut. Eikä ole tullut vieläkään käymään. Tasan kaksi henkilö on vaivautunut tulemaan. Miun puolelta kavereita on käynyt, mutta monikaan ei pidä samalla lailla yhteyttä kuin ennen. Yksi ystäväni sanoi, että tulee seuraavana päivänä käymään. Ostettiin kahvileivät valmiiksi ja odotettiin. Illalla tulee puhelu, ettei hän pääsekään tulemaan, koska jumittui soittamaan pianoa kolmeksi tuntia eikä enää kerkeä. Joo-o. Sanoin hänelle, että jatkossa saa luvan ilmoittaa jos ei pääsekään tulemaan. Miksi on niin vaikeaa ilmoittaa ettei pääsekään tulemaan? En ymmärrä. Sanoin, että vaikka meillä on vauva, saattaa meillä olla muutakin tekemistä kuin istua kotona ja odottaa. Sama ystävä ei tullut meidän ystäväporukan pikkujouluihin, koska ei jaksanut reissunsa jälkeen.

Yksi kaveri itki onnesta, kun tunsi Eetun potkun mahan läpi. Hän oli ystävistäni itseasiassa ainoa, joka sai tunnettua potkun, aina kun joku kokeili, niin Eetu lopetti riehumisen. Synnytyksen jälkeen kysyin häneltä facebookissa milloin tulee meitä katsomaan. Vastausta ei tullut. Huomasin, että ystäväni on nähnyt viestini, koska facebookkihan ystävällisesti ilmoittaa onko henkilö lukenut viestin. Laitoin samaiselle henkilölle facebookin kautta myöhemmin toisenkin viestin, jonka hän huomasi, mutta ei vastannut. Tänään laitoin perään tekstiviestinkin ja vastausta siihenkään ei ole tullut.

Vaikka miulla on vauva, mie oon silti sama Tiina. Se, että on synnyttänyt ei tee miusta spitaalista jota tarvitsee vältellä!

Ennen puhelin pirisi viikottain ja istuttiin jonkun ystävän kanssa lähes joka viikonloppu iltaa yhdessä. Baarissa hyvinkin usein, mutta pidimme muutenkin paljon enemmän yhteyttä. En muista milloin tilanne tarkalleen muuttui. Isimiehen tultua kuvioihin yhteydenotto hiljentyi hieman, mutta näimme kuitenkin säännöllisesti. Näkemiset painottui eniten ryyppäjäisiin. Nykyisin kaikki meistä on aikuistuneet ja vähentänyt juhlimista. Extempore näkemisiä ei ole lähes koskaan, vaan aina pitää sopia monta päivää ja monta viikkoakin etukäteen. Pikkuhiljaa kaikki tuntuu lipuvan kauemmaksi. Myönnän, itsekin otan joskus heikonlaisesti yhteyttä. Monesti kuitenkin tuntuu, että mie oon se, joka tekee aloitteen näkemiseen.

Rakastan siitä huolimatta ystäviäni ja toisaaltaan niitä harvoja tapaamisia arvostaakin enemmän. En tarkoita kaikkia ystäviäni, kaikki eivät ole lipuneet kauemmaksi. Osa on tullut lähemmäksi ja muutama uusi ystäväkin on onneksi tullut elämääni. Tänään avauduin miun ripsiguru ystävälleni ja heti maailma tuntui paremmalta. Joskus sitä haluaisi olla taas se Pikku-Tiina joka leikki onnellisena barbeilla kavereitten kanssa.

kuva

Elämäntilanteista huolimatta ystävyyssuhteitten ylläpitäminen on tärkeää. Vauvasta huolimatta olen kuitenkin se sama Tiina kuin aikaisemminkin.

Onko oma kaveriporukkasi muuttunut jollain lailla lapsen jälkeen vai säilynyt samanlaisena?

Tiina / Fit Fat Mama

Bilehile lapsivihaaja muutti elämänsä ja on nykyisin pienen pojan Äiti, isomman pojan Vaimo. Harrastaa kuntosalia ja kärsii kroonisesta herkkuholismista.

18 vastausta artikkeliin “Mistä tunnet sä ystävän?”

  1. Onpas surullista luettavaa. Tosiystävyys varmaan punnitaan nyt! Huomaan itse, että osa ystävistä on kyllä jäänyt hieman taka-alalle, koska itsellä kun on kaksi lasta ja toinen juoksee baareissa ei juteltavaa hirveästi ole. Nyt yksi ystävä jota olen harvemmin nähnyt on raskaana ja nyt taas juteltavaa on. Omistan myös ystävän joka on vielä lapseton, mutta hän on aivan mieletön lasten kanssa. Toi jopa synttärilahjan esikoiselle kun kävi lähellä synttäreitä meillä kahvilla. Leikittaa esikoista ja ottaa spontaanisti pienemmän syliin jos mulla kädet täynnä hommaa. Esikoinen on ihan innoissaan tästä kaveristani.

    Sitten kun pääset puistoilemaan niin toivotaan, että sitten saat uusiakin ystäviä. Itse olen saanut vanhan asuinpaikan puistosta ja nyt tässä meidän puistoista ja meillä on viiden äidin yhteinen ryhmä ja pidettiin lasten pikkujoulutkin yhdessä. Surullista huomata kyllä, että osa ystävistä/tutuista jää, mutta sanoisin, että elämääni on tullut lasten myötä aivan uusia ihmisiä ja elämä on paljon rikkaampaa näin.

    Vauvavuosi on toisaalta aika kökkimistä, mutta me ruvettiin käymään esikoisen ollessa vuoden niin puistoissa, taaperokahvilassa jne. ja sitten se maailma aukesi. Meidän alueella on oma facebook ryhmä missä ihmiset sopii treffejä, tätä kautta itsekin olen tutustunut kahteen eri äitiin.

    Niin ja ihan sama ihminen sitä tosiaan on, tosin vielä rikkaampi kun on oma lapsi ja kokenut sen äidiksi tulon ihmeen iloineen ja suruineen. Itse ainakin nautin jos saan olla jossain ilman lapsia ja puhua jostain ihan muusta kun lapsista.

    Virtuaalihalaus sinne! (toivottavasti ymmärsit pointin, yritän tässä samalla handlata nämä neidit ja teksti voi olla sen mukaista)

    • Kiitos <3

      Pari mammaystävää onneks on, mut harmittaa tässä se miun vanha normikaveriporukka. Kerran oon käyny perhekahvilassa, tässä kuussa alotetaan vauva-uinti ja maaliskuussa vauvajumppa. Ehkä sielläkin sit tutustuu tyyppeihin. Välillä tää vauva-arki tuntuu kaatuvan vaan päälle.. ehkä se siitä pikkuhiljaa :).

      ja miekin nautin siitä että saa välillä olla ilman vauvaa ja en muutenkaan jaksa lätistä vauvajuttuja pelkästään 🙂

  2. Kyllä oma kaveripiirini supistui huomattavasti esikoisen odotusaikana, ja yhä hänen syntymänsä jälkeen(olin tuolloin 18v). Nykyään ystäväni ovat lähinnä itsekin äiti-ihmisiä, muutama lapsetonkin lukeutuu joukkoon. En tiedä onko se ajanpuute vai eri aaltopituuksilla seilaaminen, miksi olemme muiden eri elämäntilanteessa olevien ikäisteni kanssa erkaannuttu toisistamme. Välillä on kieltämättä ikävä aikoja ilman lapsia, jolloin mulla oli laaja kaveri-/ystäväpiiri, mutta en silti muuttaisi valintojani, jotka ovat mut tähän pisteeseen ajaneet. Tsemppiä sulle!

    • Eniten harmittaa ja ärsyttää tuo, kun niin paljon puhuttiin, että oi ku ihanaa ja plää plää ja nyt kun vauva oikeesti on täällä, niin osaa heistä ei ole näkynyt ollenkaan.

      Kiitos paljon tsempeistä 🙂 <3!

  3. tuttu tilane, ja todellaki harmi juttu! itseki menettin kaikki kavereit ku aloitin odottaa, pojan syntymän jälkeen vasta löysin jonkun ajan päästä uusia kavereita. Raskaudessa myös istuin nettissä vau.fi sivustolla, nii sieltä sit löysin jopa ystävän.. poika syntyi 19.7.2010 ♥

    • Netti on kyllä tälleen mammana ollessa kätevä, kiva että sieki löysit sieltä ystävän :). Meillä on aivan ihana tuo ryhmä, harmi vaan ku kaikki asutaan ympäri suomee :C

  4. sama täällä!! Omat kaverit vain jäi pois. Moni ei tahtonut myöskään ymmärtää sitä, että meillä oli tiettyjä rutiineja päivälle. Ei voi tulla enää 8 jälkeen illalla, koska iltapuuhat on pitkällä. Eräskin kaveri suuttui ja kysyi ettenkö mä voi vaan jättää sitä vauvaa sinne makkariin ja tulla takas keittiöön. Ei se ehkä ihan noi mene, jos nukahtamisen kanssa on jotain pientä ja siellä viellä imetetäänkin…

    Suurin osa kavereista oli bilekamuja ja ymmärrettävää että ne jäi. mutta harmittaa ne, jotka ei edes kysy, että miten menee tai mitä kuuluu…. on se jännä… mut et oo ainoa <3 tosiystävät on lähellä ja ne jotka häviää, ne saakin hävitä.

    Hyvä teksti!

    • Kiitos :). Tänään näin muutamaa ns. normikaveriini ja avauduin heille tuosta. Toinen kavereista sano, että voisin mieki enemmän pitää yhteyttä. mut ton tapaamisen järkkäsin ite. Pitäis kummankin osapuolten vähän tormistautua yhteydenotossa

  5. Niin totta tuo, että osa ystävistä on aivan kaikonnut vauvan syntymän jälkeen. Mutta kuten siekin, niin miekin oon saanut uusia mammakavereita foorumin ja facebuukin kautta.

    Olenko ymmärtänyt oikein, kun olen siinä käsityksessä, että asut Joensuun tienoilla? Meillä Joensuulaisilla syyskuussa vauvan saaneilla on ollut tapana treffata noin kerran viikossa Perheentalolla. Ajattelin vaan vinkata, mikäli olet samasta kaupungista ja haluaisit silloin tällöin tavata muita mammoja 🙂

    • Joo Joensuussa asustelen. Oi että, olis kyllä tosi ihanaa tulla joskus mukaan :)!
      Perheentalo on kiva paikka, kerran oo siellä käyny.
      Onko teillä facebookissa joku ryhmä vai miten ootte aina sopinu miittejä?

    • Joo facebuukissa on meillä oma pikkuryhmä, missä sovitaan aina tapaamisista. Pitää vaan eka lisätä kaveriksi, kun se ryhmä on salainen, niin ei saa muuten liitettyä. Pitäiskö vaikka sähköpostilla vaihtaa nimet, niin onnistuu sit se fb puoli 🙂

  6. Mua inhottaa suunnattomasti juurikin se, että jos sovin treffit kavereiden kans niin ne saattaa viime tipassa ne perua ja jos on sovittu et ne tulee vaikka kylään tiettynä päivänä ja mä leivon suunnilleen piirakat ja kaikki niin sitten perk*** ei tullakkaan kylään, ku ei muka kerkiä. Nehän tietty aattelee, et siellä se Tania kuitenki kotona vaa on että mitäpä menoja sillä ees ois. Ja sama ystäväpiiri itellä säilynyt, mutta yhteydenpito huimasti vähentynyt joidenkin kohdalla. Nykyisin jo rohkenen sanoa, että jos jotain sovitaan ni se kans pitää on mullakin muuta elämää kun istua kotona ja oottaa ”aktiivisen” elämän omaavia kylään!!!!! :DDD

    • No nimenomaan! Just toi mistä kirjotinki et oltiin pullat ostettu valmiiks jne ja sit ilmottaaki ettei tule. Niin ärsyttävää. Ja ei ole kovin pitkä aika siitä kun yks kaveri sano tulevansa tällä viikolla käymään. Eipä oo näkyny :P.
      Miullaki on sama kaveriporukka ku enne mut yhteydenpito on vähentyny. Nyt oon onneks saanu myös uusia tuttavuuksia 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta