Millainen Äiti minä olen?

Jokainen Äiti on erilainen ja jokaisella on erilainen tapa olla Äiti. Jenna keksi haasteen, jossa hieman pohditaan omaa Äitiyttää erilaisten kysymysten kautta. Haaste kiersi eri perheblogeissa ja  Maria heitti haasteen minullekin päin. Millainen Äiti minä olen?

10155439_10203386004592436_1295660351_n

Minkälainen Äiti olet?

Kyllä mie sanon, että olen hyvä äiti. Lähtökohtana se, etten ollut ikinä vaihtanut edes vaippaa, olen pärjännyt hienosti. Ensimmäinen lapsi on aikamoinen harjoituskappale ja google on laulanu moneen otteeseen kun olemme miehen kanssa miettineet ”onko tää normaalia” vaikka sun mistä asiasta. Nykyisin olen itsevarmempi Äiti kuin ennen, enää en stressaa niin herkästi eri mamma-asioista. Olen hassuttelija, pusuttelija, komentaja, leikittäjä, kiukkuilija, vaikka mitä. Ihmisessä on eri kerroksia joten tottakai Äidilläkin niitä on.

Eroaako se paljon siitä minkälainen äiti ajattelit olevasi ennen lapsia?

En jotenkin osannut edes miettiä millainen Äiti miusta tulee.  En miettinyt asiaa sen tarkemmin, kuin että lapsestani kasvaa tolkku jäbä, ei mikään ostarilla räkijä. Ja sitähän ei vielä voi ennustaa, mutta kaikkeni teen jotta Eetusta kasvaa kelpo sälli.

Mitä luulet että muut ajattelevat sinun kasvatustavoista?

Ei kukaan ole sanonut mitään poikkisanaa, ainoastaan ehkä miun sokeritietoisuutta on kyseenalaistettu pari kertaa.

Mitä sinun mielestäsi pitäisi tehdä toisin?

Aikaisemmin vedin stressiä liikaa eri asioista, joten toivon että voin pitää tämän tasaisen fiiliksen minkä olen saavuttanut. Ei kaiken tarvitse olla täydellistä tai mennä jonkun kasvatusoppaan tai perfecto mammablogien mukaan joista olen joskus ottanut painetta. Hermostuminen ja lyhyt pinnaisuus on tietty asioita joita voisi vielä petrata, mutta olen itsestäni kyllä todella ylpeä miten tälläisellä Pikku Myy-luonteella hermo on kestänyt yllättävän hyvin eri vittuperkele-tilanteissa. Voisin myös olla enemmän läsnä, mutta siinäkin asiassa olen parantanut.

10383884_10203804115444946_1257751081819607217_n

Mitä teet mielestäsi oikein?

Asiat alkoi soljumaan ihmeen luontevasti eteenpäin, Äidin vaisto ei ole paska puhetta. Annan Eetulle rakkautta ja näytän hänen olevan rakastettu maailman ihanin vauvva <3. Tärkeintä lapselle iästä huolimatta on se, että hän saa huolenpitoa ja hoivaa.

Oletko varovainen äiti? Annatko lapsen kokeilla esimerkiksi telineeseen kiipeämistä hyvillä mielin vai estätkö toiminnan? Oletko hankkinut turvalukkoja kaappeihin, pistorasioihin suojat tai portteja rappusiin tai joihinkin oviin? Perustelut vastauksiin.
Sekä että. Annan Eetun touhutakin, ei siinä perässä tarvitse jatkuvasti iilimatona olla. Kyllä niitä muksahduksia pakostikin tulee ja se on lapselle ihan normaalia. Leikkipuistossa ja muissa vieraissa paikoissa olen tarkempi, kotona rennompi. Mies väittää, että olen välillä liiankin tarkka mutta pyh. En ole mikään yli neuroottinen asian suhteen. MMeillä on 2 kerroksinen asunto joten lapsiportit on tottakai rappusten edessä. Tasan yhden pistorasian olen teipannut, eikä mitään turvalukkoja meillä ole. Osa laatikoista on teipattu kiinni, niinkuin yhdessä postauksessa manailinkin.

Miten toimit seuraavassa tilanteessa: lapsi huutaa kaupassa pää punaisena ja makaa kaupan lattialla kun et suostu ostamaan jotain tiettyä juttua mitä lapsi haluaa. Annatko olla? Heittäydytkö itsekin maahan? Keskusteletko aiheesta? Annatko periksi? Mitä ajattelet muiden kaupassa asioivien katseista ja huokailuista?
En anna periksi! Tälläistä tilannetta ei vielä ole onneksi tullut kohdalle, mutta periksi ei anneta. Se antaa todella huonoa esimerkkiä jos lapsi määrää missä kaappi seisoo, jatkossahan muksu yrittäisi muissakin kielletyissä asiassa saa tahtonsa lävitse, koska ”antoihan Äiti viimeksikin periksi”. Pitää osata olla biatch välillä. Meillä on kaupassa aina riisikakkuja tai muuta pientä jolla voin yrittää lahjoa Eetun hiljaiseksi. Aina nekään ei auta, mutta tähän mennessä ollaan vältytty paria kertaa lukuunottamatta kauppakiukuilta. Ja kyllähän se ahdistaa jos muksu vetää huudoksi julkisilla paikoilla, mutta sitten huutaa. Ei sille aina voi mitään.

1411_10202148135606485_481389728_n
Miten teidän perheessä suhtaudutaan herkkuihin? (karkit, jäätelö yms)
Tästä olen kirjoittanut aikaisemmin Ruokanatsi postauksessa, mutta pähkinässä: karkkia ei todellakaan näin pienelle, mutta muita herkkuja saa silloin tällöin maistaa, PIENISSÄ määrin. Alle parivuotias ei todellakaan ole mikään syöttöporsas jolle voi tunkea mitä vaan. Pienenähän se on opeteltava mikä on kunnon syötävää ja mikä ei.
Onko lapsellasi tarkat rytmit? Ruoka, uni, yms. Perustelut vastaukseen.
Arki on vaan niin paljon selkeempää kun on tietyt rytmit, eli kyllä. Eetu tarvitsee riittävästi unta, muuten meillä asustelee pikkumonsteri. Ruokailurytmitkin on melko selkeät, n. 3-tunnin välein. Siinä asiassa olen tullut jonkinverran joustavammaksi, esim. viikonloppuisin ei ole mikään kriisi jos lounas ja välipala vaihtaa keskenään paikkaa.
1509858_10203470921795313_7678407086924966395_n
Mitä luulet ja toivot että lapsesi ajattelevat aikuisena kasvatustaidoistasi?
Toivon, että Eetu ajattelee meidän kummankin olevan hyviä kasvattajia ja että hänelle jää kivoja muistoja lapsuudesta.
Mitä kasvatustapoja olet kopioinut omilta vanhemmiltasi?
Hmm, empä varmaan mitään? Tai no sen, että pitää aina kiittää, mutta se nyt on itsestään selvyys. Ja sen, että aina autetaan jos on hätä. Olkoon rahallisesti tai jotenkin muuten.
10304696_10203804119685052_6768059340218073273_n
Ulkoiletteko päivittäin?
Hoitopäivinä kyllä päikkärissä, mutta mammavuotena ei ulkoiltu todellakaan päivittäin. Viikonloppuisin yleensä käydään pihalla.
10172716_10203386002792391_1408279807_n
Paljon lapsesi saa katsoa telkkaria päivässä ja käyttää esimerkiksi tablettia?

Muumit pyörii telkkarista, välillä enemmän, välillä vähemmän. En ole määrittänyt mitään minuuttimäärää.

1471294_10202492813143208_687247609_n

Miten näytät tunteita jälkikasvullesi? Niin positiiviset kuin negatiivisetkin.

Meillä näytetään tunteita, niin iloisia kuin negatiivisiakin ja se mielestäni tärkeää. Elämään kuuluu eri tunnetilat, joten tottakai lapsellekin niitä näytetään. Korotan tarvittaessa myös ääntä, eikä Eetu siitä säikähdä. Kerrankin kun Eetun paiskasi lautasen lattialle joka meni säpäleiksi, siinä tilanteessa en paljon volyymia säästänyt. Aina kun korotan ääntäni, kerron jälkikäteen miksi tein niin ja selitän tilanteen. Minimiehelle elämisen äänet on tuttuja. Vauvanakin hän rauhoittui kun ääniä oli ympärillä, varmaan tottui masussa jo siihen että Äiti kälättää. Positiivisia tunteita en säästele, pusuttelen joka päivä, lässyilen niin paljon että hyvä ettei siirappia valu suusta. Hih pitäisi joskus ottaa videota ja näyttää joskus tulevaisuudessa Eetu 15-veelle joka angstaa, että näin Äiti sinnuu pusutteli ja musutteli.

ps. Jo toinen perjantaipostaus jossa tekstit menee näin linttuun, pahoittelut, en tiedä mistä tämä johtuu :/

 Tämä oli ihan mielenkiintoista. Millaisia tunteita tämä sinussa herätti? Samaistutko vai poikkeaako omat vastauksesi omistani?

Tiina / Fit Fat Mama

Bilehile lapsivihaaja muutti elämänsä ja on nykyisin pienen pojan Äiti, isomman pojan Vaimo. Harrastaa kuntosalia ja kärsii kroonisesta herkkuholismista.

6 vastausta artikkeliin “Millainen Äiti minä olen?”

  1. Kiva postaus! Mielenkiintoista lukea tällaisia missä joku kertoo omasta äitiydestään sekä siitä kuinka kokee sen 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta