Mikä minusta tulee Isona?

Viime päivinä olen pyöritellyt kysymystä mielessäni. Mikä minusta tulee isona? Olen 25-vuotias joka ei tiedä vieläkään mikä haluaisi olla isona. Olen valmistunut 2008 kotitalousyrittäjäksi, mutta päivääkään en ole sen alan hommia tehnyt, enkä tule tekemään. Ei paljon kyökkihommat kiinnosta. Uskon muutenkin siihen, että työ opettaa tekijäänsä ja todistuksella ei ole omissa työtehtävissäni paljon merkitystä ollutkaan, mutta olisi silti kiva olla joku muukin ammatti. Tiettyihin työtehtäviin tietysti vaaditaan alan koulutus, esim. kuka tahansa ei voi mennä operoimaan ihmisiä, siinähän nousisi taas uusi valelääkäri buumi.

Mielestäni on todella typerää kun 9-luokalla pitäisi olevinaan tietää mitä haluaa tehdä isona. Ysiluokkalaiset on ihan pentuja vielä. Kadehdin heitä, joilla on ollut tietty haaveammatti pienestä pitäen. Heitä jotka saavat tehdä unelmaduuniaan ja heitä jotka oikeasti tietää mitä he haluavat tehdä. Ja heitä joilla riittää pää lukemiseen. Mie kun en ole mikään ruudinkeksijöiden sankari, en omista huikeaa lukupäätä ja omistan joissakin asioissa kanan muistin.

Viimeiset vuodet olen työskennellyt erilaisissa puhelinpalvelukeskuksissa, tällaiselle pälättäjälle aika luonnollista puhua papattaa päivät pitkät. Puhelintyön lisäksi olen työskennellyt burgereiden pyörittäjänä ja palvellut ihmisiä yön pikkutunneilla baarissa. Olen työskennellyt myös kaikkien vihaamana lehtimyyjänä, never again.

 

IMG_8381

 

Vuosia takaperin olin elämäntilanteessa jossa tein kahta eri työtä ja opiskelin avoimessa ammattikorkeassa. Voin kertoa, että se oli aikuiselämäni rankin ja paskin puolivuotinen. Opiskelin samaa tahtia kuin normaalit opiskelijat, en kuitenkaan saanut mitään tukia ja jouduin vähentämään päivätyöni tunteja. Menetin säästöjä ihan hemmetisti, en nähnyt Tuomasta paljon mitään ja luokkahenki oli todella surkea. Minä, sosiaalinen ihminen jouduin monet kerrat syömään yksin ruokalassa. Ei vaan klikannut muiden kanssa. Lisäksi kun hain normiopiskelijaksi, en päässyt vieläkään sisälle kouluun. Yksilöhaastattelun haastattelijat eivät olleet yhtään samalla aaltopituudella ja sain todella huonosti pisteitä. Ryhmätilanteesta puolestaan paukautin lähes täydet pisteet. Olin sinä vuonna todella stressaantunut ja kuihtunut. Baarin lipunmyynnissä sain monelta tutuilta kommenttia ”ootpas sie laihtunut, syötkö enää mitään?”. En itse edes tajunnut olevani niin hoikka. Noh, paska puolivuotinen mutta tulipahan tehtyä. Eli laiskottelijaksi minua ei voi ainakaan sanoa, töitä olen tehnyt aikuisiällä äitiyslomaa laskematta koko ajan. Aina on parempi tehdä töitä kuin löhnöttää yhteiskunnan elättinä.

IMG_8400

Tunnen välillä olevani jotenkin niin hukassa ja ahdistunut. Minulla on määräaikainen työsopimus nykyisessä työpaikassani, joten pakko miettiä eteenpäin. Mitä haluan tehdä tulevaisuudessa? Tykkään tehokkuuden tunteesta, onnistumisen fiiliksistä ja uuden oppimisesta. Ja tietysti raha. Mitä enemmän, sen parempi haha. En koe opiskelemaan lähtemisen olevan taloudellisesti mahdollista. Enkä kyllä tietäisi mitä edes haluaisin opiskella. Miulla on todella huono lukupää, opin tekemällä paljon paremmin. On ylipäätänsä helvetin typerää miten Suomessa opiskelijoita ei tueta paljon mitään, samalla kun työttömät lusmut saa pummattua sossun luukulta siitä vaan rahaa. Näin kärjistäen, mutta on totta että opiskelijan tuet ovat hemmetin pienet. Työ+opiskelu+perhe-elämä kävisi sitä paitsi varmasti liian rankaksi.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olisi kiva kuulla teidän työtarinoita. Oletko tiennyt jo pienenä haaveammattisi? Teetkö unelma työtäsi? Oletko vaihtanut ammattia aikuisiällä? Mistä keksit mitä haluat tehdä isona?
SEURAA MAMAA Facebookissa / Bloglovinissa / Blogilistalla / Instagramissa

 

Tiina / Fit Fat Mama

49 vastausta artikkeliin “Mikä minusta tulee Isona?”

  1. Mulla on ollu haaveena jo 8-9 vuotiaasta lähtien että haluan poliisiksi 🙂 nyt ikää on 15 ja joka synttäri päivänä haave tulla poliisiksi kasvaa

    • Ihanaa kun siulla on ollu selkee toiveammatti pienestä pitäen :)! Miulla ei oo oikein ikinä ollut mitään selkeetä unelmaa siitä mikä haluan olla isona. Onhan tässä vielä elämää toivottovasti vielä monen monta vuotta jäljellä, toivottovasti jossain vaiheessa tiedän.

      Tsemppiä siulle tulevaan, toivottovasti pääset vielä joskus poliisiksi :)!

  2. Moikka,

    Ensinnä täytyy kiittää kivasta blogista. Vasta äskettäin olen tämän löytänyt ja seuraamaan jäin. Mukavan rehellistä ja suoraa tekstiä kiinnostavista aiheista. 🙂

    Sitten tuohon itse aiheeseen. Samassa veneessä ollaan. Aina pohtinut mikä musta tulee isona ja kadehtinut niitä, jotka sen nuoresta asti tietää.

    Itsellä ikää pian 27 ja ammatteja löytyy jo kaksi ja myyjänä tehnyt töitä useamman vuoden. Jollain tapaa olen tiedostanut, että terveys-/hyvinvointiala kiinnostaa, mutta ihan täysin omaa juttua en ole löytänyt. Nyt kuitenkin aion hakea amk opiskelemaan terveydenhoitajaksi. Kyllähän se pikkuisen ahdistaa kun koulutus on 4v, kotona on 1v tyttö ja toinen on lähitulevaisuudessa haaveissa. Tiedän, että taloudellisesti pärjätään kun vähän niukemmin eletään, mutta kyllä se ahdistaa olla miehen elätettävänä.

    Pakko vaan saada ammatti mistä tykkää ja työ mitä haluaa tehdä. Paskaduunit ainakin itselle alkaa jo riittää. Uskon, että oikealla asenteella selviää noista kouluvuosista mitkä takuuvarmasti tulee olemaan raskaita. Niin ja eka tietty pitäs päästä sinne kouluun. 😉 toivotaan parasta!

    Tsemppiä pohdintoihin ja toivottavasti jonain päivänä keksit mikä on sun juttu. Kenties liikunta-/hyvinvointiala sopisi sullekin. 🙂

    • Moi!

      Oi, tosi kiva kuulla, toivottovasti tykkäät jatkossakin ja saa heitellä postausideoita jos tulee jotain tiettyä mieleen :)!

      Hyvä kun siulla on kuitenkin kaksi eri ammattia, itellä on vaan se yks joka ei oo sitten yhtäään se juttu. Niin tyhmää kun ysiluokalla pitäis olevinaan tietää mitä haluaa tehdä. Sillon mietin vaan että ”no ruuanlaitto on kivaa joten haempa tonne” :D.

      Kiva kun oot keksiny mikä se siun mahdollinen haaveammatti on ja tsemppiä hakuihin! Ja joo, miekään en haluu enää mitään paskaduunei paskapalkalla. Niitä tein pari vuotta sitten ihan tarpeeks :D.

    • En ainakaan vielä tässä vaiheessa koe salitreeniä niiiin kiinnostavaksi, että ihan ammattia siitä haluisin :). Ja työajat siinä on varmaan aika epäsäännölliset, tai no riippuu tietenkin missä ois töissä..

  3. Mukava kuulla, että joku muukin painii saman ongelman kanssa. Itsellä ikää pian 23 ja ammatteja löytyy jo kaksi kappaletta, mutta silti tuntuu ettei kumpikaan niistä ole se THE ammatti. Jään kuun vaihteessa mammalomalle ja toivonkin, että kotona ollessa saisin mietittyä mikä olis se miun juttu, mutta pahoin pelkään, että ammattia ei ainakaan ole taloudellisesti mahdollista lähteä opiskelemaan mammalomailun jälkeen 🙁

    Tosi ihana tää siun blogi, tykkään paljon siun kirjotustyylistä 🙂

    • No mut siulla on hyvin kun 23 vuotiaana jo kaksi ammattia :)! Mie 25-vee ja sellanen paperi jolla ei tee hölkäsen pöläystä. Tosin työhaastatteluissa nimenomaan se cv merkkaa, kukaan ei oo tainnu kiinnittää huomiota pahemmin siihen todistukseen.

      Toivottovasti saat mammaloman aikana idiksen, aikaa ainakin on vaikka muille jakaa :D!

      Kiva kuulla ja tervetuloa jatkossakin kommentoimaan, kiva kuulla keitä kaikkee siellä ruudun toisella puolella on :)!

  4. Mukana kuulla, että on muitankin jotka painii saman ongelman kanssa! Itellä ikää pian 23 ja ammatteja jo kaksi, mutta tuntuu ettei kumpikaan ole se THE ammatti. Jään kuun vaihteessa mammalomalle ja toivonkin, että kotona ollessa saisin pähkäiltyä mikä vois olla se miun juttu, mutta pahoin pelkään, että mammaloman jälkeen ei ole taloudellisesti mahdollista ainakaan uutta ammattia lähteä opiskelemaan :/

    Tosi kiva tää siun blogi, ihana kirjotustyyli siulla 🙂

  5. Pitää tähän alkuun sanoa, että I feel you! Mullakaan ei oo koskaan ollut oikein mitään haaveammattia. Lukion kävin, koska en tosiaan vielä ysin jälkeen tiennyt mitä tehdä. Sen jälkeen olin hetken aikaa päiväkodissa töissä ja hain sekä pääsin terveydenhoitajakouluun. Koulun kävin, en pitänyt ja päivääkään en oo alan töitä tehnyt.

    Tein kuitenkin koko opiskelujen ajan töitä kaupassa ja siitä pidin todellä paljon! Joten valmistumisen jälkeen jäin tekemään niitä töitä. Ja päivääkään en ole katunut! Ja nyt parin kuukauden päästä aloitan apulaismyymäläpäällikön hommat, joten ihan hyvin, vaikka kaupan alan kouluja en ole päivääkään käynyt.

    Mutta sitä en tiedä onko tämäkään loppuelämän ammatti, sillä sosiaalityön pääsykokeet odottaa toukokuussa 🙂
    Ja ikääkin melkein jo 30 😀

    Tsemppiä pohdintoihin, uskon kyllä että säkin löydät sen oman jutun, ennemmin tai myöhemmin 🙂

    • Porukat yritti monta vuotta saada minuu lukioon ja sitä mieltä olin iteki 9-luokkaan asti, mutta sitten tajusin ettei oo miun juttu. Oishan se ollu yleissivistävää, mutta ompahan edes joku ammatti taskussa, vaikka ei olekaan oma juttu :).

      Harmi kun et kokenu terkkarii omaks alaksi, vaikka koulun kävitkin. Sama juttu miulla ton amislinjan kanssa..

      Oi kiva juttu! Siulla on elämä ohjannu, papereista viis :)! Sama homma miullakin työpaikkojen suhteen, mitään kaupallisen alan koulutusta miulla ei ole ja entisessä työpaikassa oli esim. tradenomeja tosi paljon ja ihan samoja tehtäviä tehtiin.

      Kiitos Sini kommentista ja tsemppi pääsykokeisiin :)!

  6. Painin itse samojen asioiden äärellä.. yksi ammatti jo on, muttei työ niissä hommissa oikein innosta. miten ois oppisopimus, oon itse sitä vakavissani miettinyt ja kuullut paljon hyvää kavereilta, jotka tällä hetkellä ovat oppisopparilla töissä/koulussa 🙂

    • Voit myös ottaa yhteyttä ensin oppisopimustoimistoon, he auttavat alan valinnassa ja sopivan työpaikan löytämisessäkin. Työnantaja saa koulutuskorvausta opiskelijasta, eli saattaisit olla haluttukin työntekijä 🙂

  7. Ainakin rehellisen oloinen teksi 🙂

    Olen unelmaduunissa:) Hoidan omia pikkuisia ja yhtä hoitolasta. Syksyllä tulee ehkä toinen hoitolapsi. Lastentarhanopena olen ylikoulutettu perhepäivähoitajaksi, eikä ”palkka” ole juuri mitään, mutta omia lapsia on ihana hoitaa ja samalla tarjota hyvää varhaiskasvatusta toisillekin lapsille.
    Päiväkotiin en enää mene töihin, katsotaan mitä teen sitten kun omat muksut on koululaisia.

  8. Mun pitäisi valmistua vuoden päästä yliopistosta (opintotukijuukaudet nimittäin loppuu maaliskuussa 2016) ja en todellakaan tiedä vielä mikä musta tulee isona :’D Tai siis tiedän, että metsäalalle olen kouluttautunut ja siellä haluan työskennellä, mutta mun koulutus on ns. niin yleispätevä, että en voi olla varma et mistä töistä itseni löydän. Toiveena olisi työllistyä joskus ympäristöalan puolelle tai että työ liittyisi jotenkin luonnonsuojeluun ja metsien monimuotoisuuden säilyttämiseen ja edistämiseen. Ja oikeasti haluaisin työskennellä koulutusta vastaavissa töissä tai edes ammattikorkeakoulututkintoa vastaavissa töissä, koskan en halua niin pitkän opiskelun jälkeen löytää itseäni postelijoonana (eikä siinä ammatissa varsinaisesti vikaa ole, mutta silloin kaikki opiskeluvuodet tuntuu hukkaan heitetyiltä).

    Itse menin aikoinani lukioon, koska en olisi yhdeksännellä luokalla tosiaankaan voinut tietää miksi haluan isona, enkä tiennyt kyllä 18-vuotiaanakaan 100%. Tai kyllä silloin ysillä mietin hevosenhoitajaksi kouluttautumista, mutta silloin olisi pitänyt muuttaa pois kotoa ja en ollut siihen valmis, joten hain sitten lukioon. Nykyään kyllä olen siitä kiitollinen, koska en tiedä olisinko sitten ikinä tavannut avokkia ja nykyisiä ystäviä!

    On kyllä harmillista, että niin nuorena pitää koittaa päättää, että mitä haluaisi tehdä töikseen koko loppuelämänsä. Tokihan voi aina uudelleen kouluttautua, mutta se ei kyllä ole nykypäivänä kovin tuettua ja opiskelijoiden tilannetta koko ajan kiristetään ja pitäisi pulpahtaa valmiiksi yliopistosta hirveällä kiireella (kuten muistakin koulutusasteista). Itse olen tosi kiitollinen, että pääsin sisään vanhan opintotuen kanssa, koska se uusi on ihan hirveä omasta näkökulmasta ja multa olisi tuki loppunut kesken kaiken.

    Pääsykokeet on siitä ärsyttäviä, etteivät ne oikeasti kerro miten siellä opinnoissa pärjää! Toki on ehkä vähän vaikeampi muuten mitata, että kuka pääsee sisään ja kuka ei. Itsehän pääsin yliopistoon dumpo varasijalta ja olen silti pidemmällä opinnoissani kuin jotkut kaverini, jotka ovat saaneet hyvät pisteet pääsykokeesta. Ettei se pääsykoe aina kaikkea kerro.

    Itse hain myös ammattikorkeakouluun ja yksilöhaastattelu oli ihan hirveä. Kun hain opiskelemaan sosionomiaa, niin haastattelija vaan kyseenalaisti, kun olen hakenut niin moneen luonnontieteelliseen koulutukseen ja päädyinkin selittämään jotain metsässä kävelemisestä ja mitä ihmettä :DD

    Tulipas kilometri kommentti, mutta oli ajatuksia herättävä postaus!

    • Nykyisin on kyllä niin paljon ”ylikouluttuneita” jotka joutuukin kaupan kassalle kun omia töitä ei oo :/. Onks teillä jotain harjottelujaksoja? Jos sieltä saisit vaikka idiksen mihin haluisit tulevaisuudessa erikoistuu :).

      Toi pääsykoe juttu niin totta! Amk:n sillä paskaluokalla oli montakin tyyppii, mitkä lopetti kesken. Yks sano jo ekana päivänä että ”hitto miks tulin tänne”. Vähä ärsytti kuunnella sellasta kun ite jouduin maksamaan siitä ”lystistä”. Ai että, ei enää ikinä.

      Kiva että herätti ajatuksia 🙂

  9. Itse kukin välillä miettii mitä sitä isona oikein tekee. -08 valmistuin datanomiksi ja päivääkään alan hommia en oo tehny, kun tajusin ettei oo miun ala lainkaan. Vaikka ei ollu mieluinen ammatti niin kävin siitä huolimatta loppuun ettei ihan rahaton tarvihe olla. Pidin välivuoden tehden osa-aikaisesti töitä ja miettien samalla mitä haluun tehä. Lopulta mieleen putkahti lähihoitajan ammatti. Seurv. keväänä olinkin jo pääsykokeissa käyny ja pääsin opiskelemaan. 4 vuotta sitten valmistuin ko. ammattiin. Oikeestaan katunut en ole, koska on semmonen ammatti millä ei työt lopu tekemällään, vaikka onhan niitä harvoja päiviä ku tekis kirota ammattinsa alimpaan helvettiin 😀 Kolmivuorotyö rajoittaa elämää, että parisuhdekin on välillä koetuksella, mutta on ihanaa olla välillä vapaalla viikollakin 🙂 Lapsenakaan miulla ei ollu mitään haaveammattia, joten en siis osaa sano onko tää miun nykynen ammatti se unelmien duuni 😀
    Voisin siut kuvitella hyvin jonnekin sosiaali- ja terveyspuolen että liikuntapuolen töihin 🙂 Ja iso kiitos ihanasta blogista! On niin ilo lukea sellaista blogia, jossa puhutaan suoraan kaikesta 🙂

    • Lähihoitaja, hoitoala yleensäkin on varmasti monelle sellanen kutsumusammatti. Siihen joko sopii tai ei sovi ja kiva ,että oot löytäny oman hommasi :)! Miulla kaveri työskentelee lähihoitajana ja on ihana huomata miten hän aidosti tykkää työstään ja töitä varmasti riittää jatkossa :).

      Hih, kiva kun tykkäät suorapuheisuudesta sitä riittää 😀 :)!

  10. Minä olen aikuis iällä opiskellut yhdistelmässä työ, lapset ja iltaopiskelu. Hyvin sujui. Tein osa-aikaista työtä ja koulua kävin 4 iltana viikossa. Kerkesin vielä treenaamaankin joten koulun penkille vaan! 🙂

  11. Joo en tiedä minäkään. Hiukan kyllä kauhistuttaa JA sapettaa jatkaa ensisyksynä koulua, kun sen jälkeen rahaa ulee se 250€/kk, kun ei ole enää oikeutettu opiskelijan asumislisään ja sitä yleistä ei saaha. Etenkin kun en ole ihan 100% varma tuosta tutkinnosta joka on kesken. HMMMMMMM. Voi kun olisi just joku selkeä päämäärä tai siteen helppo reitti. Yhyy.

    • Jep. Paitsi siihen tietty sit lapslisä vielä, mutta joo. Onhan sitten tietysti ne puolison tulot, mutta en mie ainakaan tahdo olla toisesta riippuvainen taloudellisesti tollain. Vaikka yhteiset rahat meillä onkin. 🙁

  12. Liikunta alaan liittyvä juttu sopisi sinulle! Liikunnan ohjaaja, personal trainer ym. Hyvinvointiin ja liikuntaan liittyviä opiskelu mahdollisuuksia on paljon! Toisaalta ihana tilanne kun voit vielä päättää mitä tulevaisuudessa teet työksesi:)

    • Höh olin olevinaan vastannu tähän mutta unohdinkohan painaa entteriä :D.

      Liikuntaala sinällään olisi kiinnostava kun saisi itse liikuntaa samalla, mutta palkkaus ja työajat mietityttää..

  13. Oletko miettinyt opiskella oppisopimuksella? Ymmärtääkseni opiskelun aikana saa myös palkkaa. Korjatkaa toki jos olen väärässä. 🙂

  14. Mä oon kans aina kadehtinu ihmisiä jotka tietää mitä haluavat tehdä! Mä en oo koskaan tienny, enkä siis tiedä vieläkään. Lähdin lukion jälkeen opiskelemaan yliopistoon kauppatieteitä, ja tutkinto on mulla edelleen kesken, joten kunhan lapset jossain vaiheessa hoitoon menevät, mä palaan vielä hetkeksi koulun penkille. Hain kauppatieteisiin kun en tiennyt mitä haluan tehdä, ja ajattelin että se on ainakin sellainen aika monipuolinen ala, että en valmistu vaan tiettyyn tehtävään vaan voin työskennellä aika monipuolisesti. Tänään kävin pankissa ja siellä niitä työntekijöitä katsellessani ahdistuin että en mä halua tällaiseen maailmaan töihin :/ Ei oo mun juttu kipsutella korkokengissä vimpan päälle laittautuneena bisneslookissa. Että saa nähdä mitä elämä täälläkin tuo tullessaan.. Paperit nyt ainakin tuolta tietenkin otan, en hukkaa monia opiskeluvuosia!

    • Kauppatieteet on kyllä sellanen monelle käyvä ala ja suuntauksia on monia. Eihän se välttämättä pankkia tarkota :). Siullahan ei (muistaakseni) oo hirmu pitkä aika kun beibi numero kakkonen tupsahtaa niin kerkeet vauvavuoden aikana pohtia mikä vois olla the juttu :).

  15. Ite oon 23v ja opiskelen parhaillaan.meillä on yhistelmä minä opiskelen,mies opiskelee ja kaks pientä lasta (nuorempi 3kk). Kyllä sanon että perheen rahataloudessa tuntu lapsilisien leikkaus! Vaikkei niitä paljon leikattukaan. Se bonus on että ollaan molemmat opiskelijoita, että kun jatkan koulua ja lapset täytyy laittaa hoitoon,saadaan hoito ilmaseksi. Toki ei saada kotihoidontukeakaan mutta kumminki. Osaa arvostaa tilinauhaa näiden vuosien jälkeen sitten ku on paperit molemmilla taskussa 😉 mutta kannustan opiskelemaan jos kiinnostaa,kyllä se pienten lastenki kans onnistuu! Se on vaan vähän erilaista ja saa käyttää luovuutta 😀

    • Ohhoh, no teillä on sitten varmasti aikamoista miettimistä sitten talouden jne kanssa! Mutta tulevaisuudessa kun ootte kummatkin töissä niin varmasti osaa entistä enemmän arvostaa sitä tilinauhaa :).

  16. Mielenkiintoinen postaus! 🙂 Täällä kans sama juttu, että olen koulun jälkeen ollut koko ajan työelämässä, mutta miulla on käynyt tuuri että olen koulutusta vastaavassa työssä ollut koko ajan. Ylä-asteella selkeni, mikä haluan olla isona ja minulla oli pari vaihtoehtoa, amiksen jälkeen päädyin sit jatkamaan ompelijana. 🙂 Välillä kieltämättä tekisi mieli lähteä opiskelemaan korkeampaa tutkintoa, mutta mieluummin töissä olen miekin ja eihän se sulje sitä, etteikö voisi jossain vaiheessa opiskelemaan lähteä. Nyt kuitenkin teen sitä, mitä haluankin tehdä ja olen todella onnellinen tästä tilanteesta! <3 Tsemppiä ammatin mietintään ja toivotaan, että se siun juttu löytyy pian! 🙂

    • Niin tästähä meillä oliki puhetta joskus :). Toi on kyllä ihanaa että oot saanu tehä oman alan hommia ja vielä tykkäätki siitä :).
      Sie jotenkin käyt niin hyvin siun työhön, siulla on niin visuaalinen ja taiteellinen silmä ja sitä tarttee varmasti työssäsi. ja uskon, että pääset vielä tuostakin pidemmälle jos halluut :)!

  17. Mietin aika monta vuotta mitä haluaisin isona tehdä. Keksin kyllä unelma-ammattini varhain, mutta en uskaltanut hakea kyseiseen kouluun. Viime vuonna päätin yrittää ja pääsinkin yllättäen sisään! 🙂 Tein kyllä tosi paljon duunia sen eteen, mulla on kauhean surkeat lähtöpisteet… Sillä aikaa kun pohdiskelin ja yritin hakea kouluihin, oon tehny tekstinkäsittelijän hommia, enkä kyllä jaksa tehdä tätä loppuelämää – onneksi ei tarvitsekaan! 😀

  18. Mä oon melkein 28 enkä vieläkään tiedä, mikä minusta tulee isona! 13 kesäisestä ollut joka kesä töissä, opiskelun ohessa töissä, venäjän kielen kääntäjän paperit on yliopsitossa laatikossa homehtumassa ja nytkin olen vakituisesti töissä, mutta en minä tiedä, mikä haluan isona olla! Milloin se pitää tietää? Kuka sen kertoo? Entä jos sitten onkin liian myöhäistä? :O

    http://ruusuillatanssimistasittenkin.blogspot.fi

    • Siulla on hyvä kun on niin hyvä kielipää ja taitoa siltä saralta! Joku työ missä voisi sitä hyödyntää olis varmaan jees :). Miun amisluokalla oli yli 40veitä jotka päätti vaihtaa alaa, niin eihän sitä tiiä jos vaikka siihen neljäänkymppiin mennessä keksisi sen unelmahomman :D.

  19. Hyvää pohdintaa! 🙂 itsehän olen opiskeluni hoitanu äitinä ensin yhdelle, kahdelle ja lipulta kolmelle häärätessä, ikää on se 25 ja 4.5 vuotisesta kätilökoulusta on jäljellä enää vuosi. Hoitoalalla parasta on että duuniin kelpaa opintojen ohellakin, aluksi lähärikksi sitten sh:n sijaiseksi ja hiljalleen pisteiden kertyessä yhä haastavampiin hommiin . Mä sain just sh:n kesäsijaisuuden lasten syöpätautien osastolta ja kiva käydä tässä kotiäitiyden välissä pari kk duunissa jotta jaksaa sit vuoden päästä rykiä synnäriharkat loppuun 🙂 opiskelemaan vaan rohkeesti! 🙂

    • Kiitti :). Vähä hauska muute ku näkyy toi siu profiilikuva, en oo aikasemmin tajunnukaa että ku kommaa kirjautuneena toiseen kaksplus blogiin niin näkyy toi :D. Näin btw.

      Sie oot kyl sissi ja motivaation pitää olla huipussaan kun lapsien kanssa jaksaa opiskella :). Pitäis vaan keksii mikä ois se THE thing mitä haluis opiskella..miulla kun on niin huono lukupääkin

  20. Meinaatko että kaikki työkkärin/sossun rahoilla elävät ovat vapaasta tahdostaan yhteiskunnan elättejä? Työttömyys ei aina ole vapaaehtoista! Monet työttömät kävisivät mielellään töissä jos töitä olisi tarpeeksi tarjolla kaikille. Joillakin aloilla on koulutettu niin paljon työntekijöitä ettei työpaikkoja riitä kaikille.

    • No en tarkoittanut todellakaan, että kaikki olisivat vapaaehtoisesti työttömiä. Mutta tiedän tapauksia jotka eivät edes halua mennä töihin. Ravaavat vaan sossun luukulla ja laiskottelevat kaiket päivät, yhteiskunta pummi pahimmasta päästä. On todella paljon sellaisia työttömiä jotka oikeesti hakee töitä, eivätkä ole vapaaehtoisesti työttömiä. Eivät he niitä pummeja tietenkään ole :).

  21. Hei tuttu tunne! Mä olen kymmenisen vuotta sitten valmistunut ammattikorkeasta, olevinaan aikoinaan pohdin tarkkaan mitä haluan tehdä. Ja valitsin sosiaalialan, työkenttä on mukavan laaja jne. Olen kuitenkin työskennellyt vain päiväkodeissa, vaihtanut paikkaa, varmaan monen mielestä turhankin usein. Ja nyt juuri huomaan taas pohtivani, että mitähän sitä tekis. Jatkaako tässä mukavan turvallisessa ja yleisesti ottaen miellyttävässä vakkarihommassa, hakeutua toiseen vastaavaan vai pyrkiä ihan johonkin muuhun. Vai kenties opiskella jotain uutta (ja kääk, se opiskelu! olisko musta siihen sit kuitenkaan..).

    Netin ammatinvalintatesti ehdotti puutarhuria tai kirjastonhoitajaa.. 😀 (Kuulostais kyllä houkuttelevan hiljaisilta työymoäristöiltä, ja olis varmaan ruokataukokin.. 😛 )

    • Elämä on välillä kyllä niin piiip. Sit just kun rupee liikaa miettimään niin ahistaa vielä enemmän :D. Ärh..
      Miekii oon tehny noita ammatinvalintatestejä, niistä tuli ainakin hoitoalaa.

  22. Mulla on kans olemassa jo yksi ammatti, mutta oon kokeillut opiskella yhtä jos toistakin. Pelkkä opiskelu ei innosta, kun silloin rahatilanne menee vähän vaikeaksi. Eikä niin vähänkään. Syksyllä yritin iltaopiskella töiden ohessa merkonomiksi, mutta siitä nyt ei tullu yhtään mitään, kun aika ei riittänyt mihinkään. 7-16 töissä ja 17:30-20:00 koulussa… Siinäpä ei paljon tehty.

    Nyt oon pohdiskellut, että jos oppisopimuksella yrittäisi opiskella. Siinä saisi täyden palkan ja samalla ammatin, kun vaan löytäisi sopivan oppisopimuspaikan. 🙂

    Nykyinen ammatti on muuten todella mielenkiintoinen, mutta tällä alalla ei tahdo olla töitä kuin kesäisin ja pidempiaikaiset työpaikat on kiven alla… Tällekin alalle päädyin vähän sattumalta, kun yläasteen jälkeen piti jotain keksiä ja lueskelin sitä hakuopasta ja kattelin, että ahaa, karttojen tekoa ja karttoja yleensäkin, niistä mie tykkään. 😀 Alasta ei ollut mitään käsitystä, mutta kun kiinnosti kartat ja luonnossa liikkuminen, niin tänne päädyttiin…

    • Rahatilanne opiskelijana olisi kyllä surkea…paitsi joillekin on kuulemma mahdollisuus opiskella ansiosidonnaisella. Kuulin siitä mahdollisuudesta juuri tänään kun työkaveri kertoi.

      Kiitos kommentista Elina ja mukavaa kevättä 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta