MAHA HURJASSA KUNNOSSA?!

Olen synnyttänyt toisen lapseni reilu 4-kuukautta sitten. Tein blogiin kirjoituksen, jossa oli kuvituksena muutama mahakuva. Sain kommentin;

Siis onko nää kuvat ihan reaaliaikaisia? Vai onko nää viime kesältä. Jos tuoreita niin aika hurjassa kunnossa maha edelleen.

Ihan realiaikaisia ovat,kiitos vain kovasti.Maha on pahemmassa kunnossa kuin vaikka 2kk synnytyksestä,koska joulukuu meni täysin reisille ja herkutellessa. Tällä kertaa en ole ottanut niin paineita palautumisessa mutta sekään ei näköjään ole joillekin hyvä. Sitten jos kirjoitan,että nyt haluan kropan kuosiin niin sanotaan että on pinnallinen kun haluaa palautua ja pitää antaa aikaa ilman stressiä. Oikein kivaa päivää sinulle,toivottavasti sinulle tuli hyvä mieli.

Mietin ensin jätänkö homman vain vastaamiseen. Kun itkin kommentin luettuani holtittomasti ja 4-vuotias lapseni tuli halaamaan ”äiti älä itke”, päätin että kirjoitan. Meni tunteisiin, kyllä.

Ensimmäisen lapsen kohdalla kävin jo synnytyssairaalassa vaa’alla ja hyvä etten saanut slaagia kun huomasin ettei paino ollut tippunut heti. Heti kotona otin käyttöön notepadin, johon kirjasin vaa’an lukemia vähintään joka viikolta. Kävin ulkona kävelyllä toisena päivänä kun olin kotiutunut sairaalasta. Kuntosalilla olin 2-viikon kuluttua synnytyksestä. Söin toki myös herkkuja, mutta olin välillä itselleni todella armoton ja suunnastaan vihainen kropan lölleryydestä. Treenasin myös liian rankasti liian nopeasti ja sen takia meinasin kusta housuun vielä vuoden kuluttua synnytyksestä. Onko tämä sitten muka hyvä?

Toisen lapsen jo raskausaikana päätin, että nyt haluan edetä toisin. Opetella olemaan armollisempi itselleni. Opetella tykkäämään itsestäni, vaikka peilikuva ei olisikaan se Fit Mama. Välillä olen sortunut moittimaan itseäni, mutta suurimmaksi osaksi olen ollut aika fine, vaikka pehmyyttä onkin ollut. Ja se -että olen itse huomannut oppineeni stressittömämmäksi asian suhteen on tuntunut todella hyvältä. Hyvä itseluottamus ja itsensä hyväksyminen ei ole mikään selkiö itselleni. Välillä huomaan kaikki virhekohdat itsessäni. Arvostelin itseäni todella julmasti ehkä senkin takia, kun en onnistunut raskautumaan nopeasti. Tunsin itseni huonommaksi naiseksi. Toisen raskauden aikana jokin miussa muuttui ja se auttoi olemaan enemmän okei itseni kanssa.

Sitten saan virtuaalisesti turpaan kuulemalla että mahani on hurjassa kunnossa.

Milloin on sitten sopiva aika raskaudesta palautumiseen? Jos Äiti haluaa palautua nopeasti, on hän todella pinnallinen, pitäisi elää vauvakuplassa ja nauttia hetkestä. Sitten jos elää hetkessä, ei stressaa niin sekin on väärin -koska tuolloinhan maha on hurjassa kunnossa. Ei mikään perkele ole oikein.

Kommentin luettuani ensimmäinen refleksi oli, että nyt äkkiä lenkille, diettaamaan ja v*ttu kaikkea. Toinen oli, että mitä ihmettä. Annanko jonkun tuiki tuntemattoman määritellä sen, kuinka ja milloin minun pitää palautua 9-kuukauden mahan kasvatuksesta? Ei todellakaan. Kroppani on tehnyt ison työn ja tuloksena täydellinen pieni tyttölapsi.

Sovitaanko niin, että annetaan Äideille raskaudesta palautumisrauha? Jos joku haluaa lähteä lenkille heti synnytyssalista ja vetää porkkanaa se on hänen asiansa. Jos joku haluaa vetää mättöä ja maata vauva sylissä sohvalla. se on hänen asiansa. Jos joku tekee vähän siltä väliltä, sekin on hänen asiansa.

SEURAA MAMAA FACEBOOKISSA / INSTAGRAMISSA / BLOGLOVINISSA

 

Tiina / Fit Fat Mama

41 vastausta artikkeliin “MAHA HURJASSA KUNNOSSA?!”

  1. Juuri näin! Kiitos, kun puet tämän turhautumisen sanoiksi, mikä on liian monelle äidille tuttu asia. Jokainen palautuu omaa tahtiaan, eikä se kuulu kenellekään muulle. Jokaisen kroppa on jokaisen oma.
    Kysely ja arvostelu alkaa jo ennen lapsia: ”Millon hankitte (HANKITTE??!) lapsia?”. Ensimmäisen lapsen jälkeen alkaa kysely ”Millon teette pikkusisaruksen?”. Ja sitten tässä välissä pitäisi vielä palautua, nukkua, käydä muskarit ja uinnit ja pitää koti kunnossa ja ulkoilla kahdesti päivässä ja aloittaa seksielämä viimeistään kuukauden kuluttua synnytyksestä ja ennen kaikkea näyttää vielä fressiltä.
    Milloin naisen kropasta tuli kaikkien yhteinen, yleinen asia? Naisen kroppa on naisen oma ja hänen ei tarvitse olla siitä vastuussa kenellekään muulle kuin itselleen!
    Tsemppiä sinulle Tiina vauva-arkeen. Olet juuri hyvä nuin. <3

    • Niin totta Mirva tuo arvostelu ja kysely asia! ”Milloin hankitte lapsia” on yksi typerimmistä, koska niitä ei todellakaan tosta noin vaan hankita kuin kaupasta kananmunia. Sitten tuo toisen lapsen kysely myös tuli meille tutuksi ja olipa kiva kun samaan aikaan oikeesti yritti….ulkoilua ei todellakaan tehdä kahdesti päivässä tai mikälie olikaan suositus että 2h päivässä. Ei täyty todellakaan läheskään aina, mutta paineta siitä en rupea ottamaan.

      Erittäin hyvästi sanottu! Kiitos <3

  2. Onpa asiaton kommentti tuntemattomalta. Voisin kuvitella että sinun aitous on osunut kommentoijan arkaan ja kipeään kohtaan. On hienoa osata olla itselle armollinen ja lempeä, vauva-aika on muutenkin kovin työlästä aikaa! Tykkään sun blogista ja instapostauksista. <3

    • Niinpä, aidosti löllerö ja julkisesti. Ja samaa rataa aion jatkaa edelleen, epätäydellisyys on pop ja raskaudesta palautumiseen ei ole olemassa mitään ”oikeaa” rataa eikä aikaa. Kiitos <3

  3. Tiedän tunteen… kommentin kirjoittajalla oli varmasti itsellään paha olla, en vaan usko että ihmisen, jolla on asiat hyvin, tarvitsee muuten saada purkaa sitä noin. Sit paitsi, monikaan ei ”palaudu” raskauksista koskaan siihen mitä oli ennen raskautta! Miks pitäis näyttää siltä ettei oo koskaan raskaana ollutkaan? Tokihan se ois kiva olla niin ”onnekas”, mutta itse haluan näistä raskauden aikana tulleista sipsisuklaapizzakiloista eroon siks, että ne on just niitä herkkukiloja, eikä tätä mässäilyä oo ehkä ihan terveellistä jatkaa loputtomiin 😀 itse RASKAUSkilothan kyllä lähti sillä millä tulikin :DD

    • Totta, monet ei näytä samalta enää koskaan raskauden jälkeen. Itselle ei tullu esim. raskausarpia, mutta vaikka jossain vaiheessa painoin esikoisen synnytyksen aikaan alle 50kg, treenasin ja söin hyvin -vatsan nahka oli silti erilainen kuin ennen raskautta 🙂

  4. Ainiin.. säähän näytät sitä paitsi tosi hyvältä ja oot hoikkakin, eikä sulla oo mitään hätää asian suhteen 🙂 voi kun oisin itse samassa kunnossa!

  5. Jestas mitä ihmisiä tämä maa päällään kantaakaan. Siis mikä kommentti!? Ei voi ymmärtää. Jokainen äiti palautuu synnytyksestä ja raskaudesta juuri omaan tahtiinsa. Ei siitä saa stressata. Stressi vaan pahentaa kaikkia asioita. Joillekin kova treeni yms pian synnytyksestä on kaiklo kaikessa ja toiset ottavat rauhallisemmin. Pitää nauttia pienen vauva-ajasta ja antaa kropan palautua rauhassa ennen yhtäkään treeniä. Vauva-aika on niin lyhytkin. Jos kroppaa haluaa kiristellä niin se on tehtävä sitten kun se tuntuu itsestä hyvältä ja oikealta.♥️

    • Stressi pahentaa kaikkea, kokemusta on. En todellakaan halua ahdistua palautumisesta, sen puolituntia kommentin jälkeen ahdisti ja vollotin, mutta sitten ajattelin että v*tut jonkun tuntemattoman mielipiteestä 🙂

  6. On kyllä kauheaa että joutuu selittelemään miksi näyttää siltä että on vähän aikaa sitten synnyttänyt.. koska on!
    Mielestäni hienoa on se että malttaa antaa kropan palautua rauhassa ja vielä osata olla sen suuremmin stressaamatta siitä, treenata ja dieetata ehtii vaikka kuinka mutta lapset on pieniä vaan hetken❤

    Itse synnytin myös toisen lapseni 3kk sitten ja yritän kyllä täysillä nauttia tästä vauva-ajasta vaikka tuo vatsanseutu välillä stressaakin mutta se jaksaa kyllä odottaa 😀

    Nauti perheestäsi täysillä ja unohda tommoiset typerät kommentit, olet kaunis ja rohkea!

    • Kiitos Riikka <3. Vedetään vaan pöksyjä ylemmäs, niin sinne se röllö katoaa niin tuleepahan arvostelijoille parempi mieli haha :D. Ihanaa vauva-aikaa siulleki<3

  7. Ei voi kuin ihmetellä ja miettiä mitä ongelmia on ihmisellä, joka pystyy noin törkeästi toiselle sanomaan! Sä näytät hyvältä, mahaasi myöden!

  8. Totta, armollisuutta kaikille äideille! Nautitaan uusista perheenjäsenistä!

  9. Mulla tulee itsellä myöhemmin tällä viikolla 3 kuukautta esikoisen syntymästä. Oon aina omannut näkyvän sixbäckin.. nyt omaan vatsan verran raskausarpia. Paino on toki imetyksestä johtuen sama kuin ennen raskautta mutta pehmeetä on… en oo ottanu palautumisesta ressiä vaikka alalla olenkin. Toisille ihmisille tuntuu todella olevan suurempi ongelma se kuin itselle. Kanna kroppas ylpeydellä; raskaus ja synnytys on kova rutistus kropalle ja kaikki palautuu omassa aikataulussa- toiset paremmin ja nopeammin ko toiset ja Seki on ihan fine!

  10. Olet hyvä juuri noin!<3 Kaikkea sitä kehdataankin kommentoida…

    Toivoisin muuten postausta, miten suhtaudut ja itse käytät esim. kännykkää netin selaamiseen tai katsot tv:tä vauvan ollessa hereillä ja läsnä tai imettäessä. Itseä mietityttää nämä omalla kohdalla… Varsinkin imettäessä tulee käytettyä kännykkää tai katsottua sarjoja…

    • Kiitos <3. Vastailen eka tähän kun en tiedä milloin saan kirjoitettua siitä; tänäänkin kun olin Miinan kanssa kahdelleen ja hän hereillä ,niin taustalla pyöri koko ajan Downshiftaajat -suosittelen muuten, hauska sarja! Kännykkää imettäessä käytän myös, paitsi jos Miina haluaa olla katsekontaktissa niin en räplää. Miina yleensä syö katse alaspäin. Kännykkää pitkiä aikoja en räplää jos hän on vaikka leikkimatolla.

      Äidit ottaa liikaa paineita ja huonoa omatuntoa kaikesta, niin itsekin monessa asiassa teen, mutta just toi että töllö pyörii taustalla ja kun ei tarttee teksteihin edes kiinnittää huomiota ja voi päristellä samalla vauvalle leikkimatolla tai sylitellä seisaallaan, on hyvä :). Sit laittelen astioita koneeseen tai jotain pientä puuhaa samalla kun sarja pyörii. Eetu jos on kotona niin ei anneta olla telkkarin taustalla tuolleen vaikka imettäisinkin(paitsi eetun lastenohjelma ajan).

  11. Kylläpä olikin törkeä kommentti! Huh. Uskomatonta, että joku edes kehtaa puuttua toisten asioihin ja laukoa tuommosia törkeyksiä.

    Raskaus ja synnytys on naisen keholle raskas, mutta mahtava suoritus. Se, miten siitä kukanenkin palautuu ja/tai haluaa palautua on jokaisen oma asia.
    Voimia sinulle Tiina. Kuulostaa hienolta ja arvostettavalta, että olet löytämässä rennon tavan suhtautua omaan kehoon. Ihana kun avaudut asioista, jotka koskevat monia, eteenkin naisia. Itsekin tunnistan painohysterian, josta olen yrittänyt pyristellä eroon nuoresta asti.
    Annetaan jokaisen kehon olla, lopetetaan vertailu ja arvostelu.

    • Painohysteria on inhottavaa, onneksi liiallisesta fanaattisesta kyttäämisestä olen päässyt eroon -ja toivottovasti siekin saat pyristeltyä eroon :). Hyvin sanottu Noppa; annetaan jokaisen kehon olla.

  12. Aargh, mikä kommentti! Pistää vihaks.
    Sä näytät hyvältä ja maha näyttää hyvältä, tosi hyvin oot palautunu. Taitaa olla kommentin heittäjä sokea.
    Blogi on ihan loistava, aloin seuraamaan kun odotin esikoista (poika 9 vkoa) ja mun maha on hirvee mut olkoon, sitä ehtii kuntoon sitten myöhemminkin .
    Kaikkea hyvää sulle 😊

  13. Meitä on joka junaan.. joidenkin elämä on niin köyhää että siihen mahtuu vain ulkonäkö ja treenit. Itse palauduin hitaasti ja vaatii kanttia olla reagoimatta kaikkeen siihen median suoltamaan paineeseen kuinka synnäriltä pitäisi heti kohta olla jo entisissä mitoissa. Olet pienikokoinen luonnostaan eikä kroppaasi nytkään ole iso tms joten keskity vauvaan ja treenaile kun tuntuu siltä. Itse olen raskaana ja ihan pelottaa mitkä paineet sitä taas iskee synnytyksen jälkeen ulkopuolisten mielipiteiden vuoksi😂

    • Media antaa vääristyneen kuvan siitä todellisuudesta kuvasta mikä suurimmalla osalla Äideistä tilanne on, täysin samaa mieltä! Ihanaa odotusaikaa ja tulevaa vauva-aikaa <3

  14. Tuollaiset typerät kommentit pitää jättää omaan arvoonsa. Itse 3kk sitten synnyttäneenä ainakin haluan keskittyä ihanaan pieneen vauvaan enkä siihen miten hyvin kroppa on palautunut. Liikun juuri sen verran mikä hyvältä tuntuu. Kroppaa kerkeän treenaamaan loppuelämäni mutta vauva-aikaa en koe välttämättä enää koskaan. 🙂
    Hyvä kirjoitus jokatapauksessa, näistä asioista on hyvä aina välillä muistuttaa, ja muistaa että meitä ”löllömahaisia” kohtalontovereita on täällä pilvin pimein. <3

  15. No juuri näin! Että ihmiset osaa olla ilkeitä, suututtaa.
    Todellakin saat palautua just niin rauhassa kuin haluat. Sun kroppa on tehnyt valtavan työn ja ansaitsee osakseen lempeyttä, sinulta ja muilta. <3

  16. Tuli mieleen, että mitähän se kenenkään mahan koko, kiinteys, löysyys tai muoto millään tapaa kuuluu kenellekään toiselle oli synnyttänyt vastikään tai ei. Eikö jokainen saa olla oma itsensä ja kaunis juuri sellaisena kuin on eikä mahan kokoa pitäisi joutua selittelemään kenellekään. Ei pitäisi joutua sanomaan että olen lihava tai löysässä kunnossa koska olen juuri synnyttänyt. Minä olen synnyttänyt kohta kaksi vuotta sitten ja vieläkin on 8 kiloa raskausajalta karistamatta. Mitä sitten?
    Vaikka kyllähän tämä nykyajan kohkaaminen supernopeasti tiputetuista raskauskiloista saa toisinaan mielen apeaksi? Olen jopa saanut kuulla, miten eräs tuttuni lähti synnäriltä vanhoissa raskautta edeltävissä, tiukoissa pillifarkuissa. No minä en lähtenyt, lähdin 20 lisäkilon kanssa, mutta vaikka kilot ovat lähteneet hitaasti, niin ainakin olen nauttinut ajasta lapseni kanssa. 😊😊😊

    • Jostain syystä tuntuu, että naisen -ja varsinkin Äitien kroppa on jotain julkista omaisuutta. Milloin miehiä ruodittaisiin niin kovalla ja arvostelevalla kädellä kuin naisia… ihan pöljää. Kiitos Katriina ja juuri näin, mitä sitten? Jos on itse sinut itsensä kanssa niin se on oikein hyvä 🙂

  17. Todella tökerö kommentti joltakin lukijalta, mutta minusta vastauksesi siihen on myös aika yliampuva. Kirjoitat julkisesti, eikä se oikeuta arvostelemaan julkisesti, mutta omalla vastauksellasi menet mielestäni vaan samaan hölmöilyyn mukaan kun reagoit niin voimakkaasti. Näistä sinun vastauksista paistaa jotenkin se, että ainoastaan kehuvat kommentit kelpaa. Jos ei ole aivan samaa mieltä sun kanssa, niin niihin reagoit ihan eri tavalla, enkä nyt tarkoita vaan tätä kommenttia josta nyt kirjoitat. Eipä sun vatsa kenellekkään kuulu, mutta en myöskään ymmärrä tuollaista lukijoiden kritisointia. Tuntuu ihan kuin näkisit itsesi jotenkin uhrina, että aina vaan arvostellaan. Eihän sun elämä oikeasti kuulu kenellekään muulle ja tuollaisia kommentoijia aina riittää, yleensä muut ei vaan mene siihen mukaan. Mikään pakko ei ole kuitenkaan kirjoittaa julkista blogia ja julkaista niitä kuvia. Melkein tuntuu, että sulle voisi tehdä hyvää tauko kirjoittamisesta ja keskittyä itsesi eheyttämiseen ja perheeseesi.

    • Huh huijaa! Pakko ei ole myöskään lukea julkista blogia ja tiirailla julkisia kuvia jos ei siihen kykene. Tiina kirjoitti niin totista totta kun vaan voi olla. Jännä että arvostellaan toisia ja ulkonäköä, kun kukaan ole sen ihmeellisempi. Silloin kun pystyy arvostelemaan toisia voisi katsoa peiliin, sieltä varmasti löytyy epävarmuus ja tyytymättömyys joka ihmisen ajaa mollaamaan toista. Palautuminen on jokaisella yksilöllistä, joillain voi mennä vuosikin synnytyksen jälkeen. Miusta on mahtavaa Tiina että tartut juuri niihin aiheisiin mitkä on tabuja! Go Tiina! 🙂

    • Tabuja haluan rikkoa todellakin, Suomessa tai muualla muutenkin näytetään sitä täydellisyyttä,pintaa niin paljon -kiva että tykkäät 🙂 <3

    • Moikka, mietin tosissaan kaksi kertaa kirjoitanko aiheesta vai en. Se, että oma reaktioni oli siihen niin voimakas ja pari lukijaa huomasi kyseisen kommentin jo kiinteytä keskivartalo raskauden jälkeen kokemus postauksessa ja heilläkin oli aiheeseen voimakas reaktio, halusin ehdottomasti tästä asiasta kirjoittaa. Koska media, varmaan suurinosa miehistä ja vaikka keistä luulee, että Äidin ”pitäisi” noudattaa jotain tiettyä palautumiskaavaa, kaikki vaan ei mene niinkuin iltalehtien shokkiotsikoissa. Vastasin myös alkuperäiseen kommenttiin asiallisesti, vaikka oma tunnereaktio oli vastatessa hyvinkin voimakas.

      Jotkut bloggaajat eivät edes julkaise mitään negatiivisia kommentteja, itse olen näiden 4-vuoden aikana joutunut terminoimaan ehkä 4 kommenttia. Tietenkin myös ei-kehuvat kommentit kelpaa; mutta valitettavan harva on sellainen joka antaa kritiikkiä asiallisesti eikä haukkuen. Tässä sinun esimerkissä nostan hattua nimettömyydestä huolimatta asiallisuudesta ja omasta näkökulmastasi. Miun mielestä olen oppinut vastaamaan asiallisemmin ja aikuismaisemmin myös niihin negatiivisempiin kommentteihin kuin mitä ennen (en tosin voi tietää luitko blogia esim. kaksplussan aikana jolloin sontaa tuli niskaan 100x enemmän kuin nykyisin).

      Itseasiassa mie pidin blogitaukoa viikon verran tuossa joulukuun alussa :). Kirjoittaminen on nimenomaan eheyttävää monessa asiassa. Ja haluan omalla esimerkilläni julkistaa edelleen kuvia ja tekstejä myös tälläisestä ”epä-täydellisyydestä” kuten löllöstä 4kk synnytyksen jälkeen.

    • Moikka, mietin tosissaan kaksi kertaa kirjoitanko aiheesta vai en. Se, että oma reaktioni oli siihen niin voimakas ja pari lukijaa huomasi kyseisen kommentin jo kiinteytä keskivartalo raskauden jälkeen kokemus postauksessa ja heilläkin oli aiheeseen voimakas reaktio, halusin ehdottomasti tästä asiasta kirjoittaa. Koska media, varmaan suurinosa miehistä ja vaikka keistä luulee, että Äidin ”pitäisi” noudattaa jotain tiettyä palautumiskaavaa, kaikki vaan ei mene niinkuin iltalehtien shokkiotsikoissa. Vastasin myös alkuperäiseen kommenttiin asiallisesti, vaikka oma tunnereaktio oli vastatessa hyvinkin voimakas.

      Jotkut bloggaajat eivät edes julkaise mitään negatiivisia kommentteja, itse olen näiden 4-vuoden aikana joutunut terminoimaan ehkä 4 kommenttia. Tietenkin myös ei-kehuvat kommentit kelpaa; mutta valitettavan harva on sellainen joka antaa kritiikkiä asiallisesti eikä haukkuen. Tässä sinun esimerkissä nostan hattua nimettömyydestä huolimatta asiallisuudesta ja omasta näkökulmastasi. Miun mielestä olen oppinut vastaamaan asiallisemmin ja aikuismaisemmin myös niihin negatiivisempiin kommentteihin kuin mitä ennen (en tosin voi tietää luitko blogia esim. kaksplussan aikana jolloin sontaa tuli niskaan 100x enemmän kuin nykyisin).

      Itseasiassa mie pidin blogitaukoa viikon verran tuossa joulukuun alussa :). Kirjoittaminen on nimenomaan eheyttävää monessa asiassa. Ja haluan omalla esimerkilläni julkistaa edelleen kuvia ja tekstejä myös tälläisestä ”epä-täydellisyydestä” kuten löllöstä 4kk synnytyksen jälkeen.

  18. Olen ihan samaa mieltä, mitä Nimetön 10.1. kirjoittaa. Kehut ja ylistykset saa kiitosta Tiinalta.

    • Niinkuin nimettömälle kirjoitin, myös ei-kehuvia kommentteja otan vastaan tottakai! 4-vuoden sisään terminoinut ehkä 4kpl,joka on todella pieni määrä kun julkaistuja kommentteja on tuhansia.
      Kritiikkiä voi toki antaa myös, harva vain osaa tai haluaa tehdä sitä asiallisesti. Kiva, että itse kirjoitit omalla nimellä ja nimettömälle kiitokset annoin myös asiallisesta kritiikistä. Mitään sydämenkuvia en ole ei-kehuviin laittanut 😀 – mutta asiallisesti kyllä pyrin ja mielestäni olen niihin vastannut 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 120
Tykkää jutusta