Lapseni on pieni, entäs sitten?!

 

”Voiiiii miten pieni”!, ”Ompa se pieni”, ”Kunnon mini”.

IMG_7435

 

Kyllä. Lapseni on pienikokoinen, on tullut jo selväksi. Olen kuunnellut ”voi miten pieni” lässytystä yli vuoden. Eetu oli syntyessään alle 3kg pieni rääpäle. Hän näytti enemmänkin nukelta kuin oikealta vauvalta. Niin pieni hän oli. Ensimmäinen lapsi, ensimmäinen vastasyntynyt käsivarsillani, joten en pitänyt häntä mitenkään erityisen pienenä. Vauvat on pieniä-ajattelin. Kun poika oli vierekkäin 4kg muksun kanssa, huomasin itsekin kokoeron olevan aikamoinen.

Sairaalassa pienen koon vuoksi minimieheltä seurattiin verensokeria säännöllisesti. Sen lisäksi häneltä otettiin verikoe, jossa tarkastettiin onko kromosomit normaalit. Ja normaalithan ne oli. Itse olin syntyessäni 2,800g ja tälläkin hetkellä olen melko taskukokoinen. Myös mieheni oli lapsena aikamoinen kirppu, joten olisihan se ollut aika outoa jos värkistä olisi pullahtanut järkäleen kokoinen möhkäle-vauva.

Kasvu jatkui tasaisesti miinus käyrällä. Neuvolantäti oli oikein mukava ja sanoi vaan Eetun kasvavan omaan tahtiinsa. Painoa tuli melko tasaisesti, pituuskasvu oli nimenomaan se jäljessä laahaava. Kunnes tuli kevät ja Eetu päätti että EN SYÖ. Mikään ei maittanut. Tissimaito oli ainoa joka kelpasi -ja hyvällä säkällä maissinaksut ja hedelmäpiltti. Hän huusi, pyöri syöttötuolissa kuin väkkärä, eikä vaan suostunut syömään isoja annoksia.

IMG_0759

Menimme rutiininomaisesti neuvolalääkärille jossa neuvolatäti otti ensin mitat. ”Oho, nyt kasvu on tipahtanut vielä alemmalle käyrälle. Lääkäri päättää pitääkö asiaa viedä eteenpäin”. Klunks. Mitä hemmettiä? No eihän se ole mikään ihme ettei kasvua ole tullut paljoa, kun ruokakaan ei ole maistunut. Lääkäri mittasi pojan uudelleen ja sanoi, että antaa lähetteen verikokeeseen. Kyseessä oli kuulemma poikkeama kasvussa. Poikkeama kasvussa? Kuulosti pelottavalta, enkä osannut sanoa oikein juuta enkä jaata. Nyökkäilin vaan hämmentyneenä päätäni.

Ennen Kreetalle lähtöä kävin minin kanssa sairaalassa, jossa hänestä otettiin verta tutkittavaksi. Kreetalla ruoka maistuikin muuten ihmeen hyvin! Kotiin palattuamme pöydällä odotti kirje sairaalasta. Siinä vaiheessa sydän alkoi tykyttää ja rupesin itkemään. ”Entä jos meidän lapsella onkin joku vikana?”  Tuomas soitti  sairaalaan ja kysyi mitä kirje tarkoitti, selvisikö verikokeesta jotain hälyttävää? Arvoissa ei ollut kuulemma mitään poikkeavaa, mutta silti meidän piti lähteä erikoislääkärin juttusille.

Kun selvisi ettei verikokeessa selvinnyt mitään poikkeavaa, meitä lähinnä ärsytti. Hei kamoon! Itse olin pieni syntyessäni, Tuomas oli pieni syntyessään, Eetu ei ollut syönyt –mutta kehittynyt silti motorisesti ja ikänsä mukaisesti aivan vaaditulla tavalla. Lääkäri katsoi mitat ja keskustelimme mm. meidän perintötekijöistämme. Hän sanoi Eetun näyttävän ihan terveeltä, eikä nähnyt välitöntä syytä jatkotutkimuksille. Hän kehotti meitä kuitenkin tulemaan vielä kontrollikäynnille.

pieni

Ruokatappelut jatkui. Koin siitä hirveitä paineita ja Paska Äiti fiiliksiä. ”On se perkele jos en saa edes omaa lastani syömään!”.Tulevat mittaukset ahdisti ja pelotti etukäteen. Entä jos pituutta ei ole taaskaan tullut riittävästi? Tiesin Eetun olevan terve, mutta jotenkin mittaukset vaan pisti melkein pelottamaan.Verikokeissa jouduimme käymään yhteensä kolme kertaa. Millään kerralla poikkeavaa ei löytynyt. Alkusyksystä saimme Eetulle ”terveen” paperit ja uusintakokeisiin ei ole tarvinnut ryhtyä. Huokaisin helpotuksesta. 

Hyvä, että Eetun kasvua on seurattu, mutta loppu vaiheessa ylimääräiset lääkärikäynnit ja verikokeissa ramppaamiset alkoi ärsyttämään. Kun ensimmäisessä testissä ei löytynyt mitään, lapsen vanhemmat ovat kummatkin olleet lapsena pieniä + että poika osaa kaiken ”vaaditun” jota ikäisellensä on yleistä, niin wtf?

Eetu on pieni ja sievä -entäs sitten?! Miksi keskikäyrä on niin jee jee? Käyrä sitä ja tätä. Sanon vaan, että käyrätkin voisi työntää välillä sinne minne aurinko ei paista.  Minua ei haittaa pätkän vertaa, että Eetu kasvaa miinuksella. Pääasia, että hän voi hyvin ja oppii asioita ikätasonsa lailla.

kulta

Kasvu riippuu niin paljon muustakin kuin syömisestä. Onhan aikuisetkin eri kokoisia, joten mitä ihmeellistä jos lapsi sattuu olemaan pienempi kuin keskiverto muksut? Minuu on sanottu Pikku-Tiinaksi, Mini-Tiinaksi jne. Siihen olen jo tottunut ja tietyllä tavalla myös Eetun pienikokoisuuden lässyttämiseen, mutta jos levy jää päälle ratkuttamaan ”voi kun miniä”, alkaa patti kohta kasvamaan otsassa.

Eetulla oli syyskuussa 1-vuotisneuvola jolloin painoa oli 8120g ja pituutta 72,5cm. Ne on myös viimeiset mitat jotka kerron blogin puolella.

Muita Mammoja joilla on pienikokoisia lapsia? Oletteko saaneet kuulla ihmettelyjä/kommentteja asiaan liittyen? Joutuiko lapsesi tutkimuksiin?

Nämä Kaksplussa yhteisön bloggaajat kirjoittivat myös hyvän postauksen aiheeseen liittyen:

Baby Shower, Munakoison kasvatusta, Pienen pojan haaveet

 

SEURAA MAMAA Facebookissa / Bloglovinissa / Blogilistalla / Instagramissa

 

Tiina / Fit Fat Mama

Bilehile lapsivihaaja muutti elämänsä ja on nykyisin pienen pojan Äiti, isomman pojan Vaimo. Harrastaa kuntosalia ja kärsii kroonisesta herkkuholismista.

93 vastausta artikkeliin “Lapseni on pieni, entäs sitten?!”

  1. Meidän esikoinen oli 2,8kg syntyessään ja aina kasvanut miinuskäyrillä. Jatkuvasti sai kuulla miten pieni lapsi meillä on. Aina kun tapasi vieraita, niin jonkun piti joka kerta painottaa kuinka pieni meidän lapsi on. Aivan kuin sillä mitään merkitystä olisi! Pahin oli kun erään kerran tultiin erikseen katsomaan poikaa ja toteamaan että ”mä kuulinkin että tää on normaalia pienempi.” öh…
    1,5vuotiaana poika oli 81senttiä ja rapiat 10kiloa. Taaperona onneks vähentynyt tuo koon jatkuva arvostelu, mutta vauvavuosi kyl hieman koetteli hermoja. 😀

    • No huhhu! Että varta vasten on jotkut sanoneet, että ”normaalia pienempi”. Ai että pistää ärsyttämään! Ihan niinkuin keskikäyrävauva olisi jotenkin parempi. Hemmetti. Meilläki onneks vähentyny minittely sen jälkeen jonkiverran kun Eetu täytti vuoden :). Pienet on just sulosii <3.

  2. Hyvin tutulta kuulostaa. Poikani kasvanut aina miinuskäyrillä, kasvukontrolleissa käytiin aina 3v asti Jorvissa ja sitten vaan todettiin, että poika on pieni 🙂 ensimmäiset kaksi vuotta syöminen oli yhtä itkua ja hammasten kiristelyä, poika ei oikeasti halunnut syödä lähes mitään. Lopulta lopetimme stressaamisen ja nyt meillä on hyvin fiksu, aktiivinen ja urheilullinen 6-vuotias napero, joka yhä edelleen on reippaasti ikätovereitaan lyhyempi + hoikempi, mutta täysin normaali lapsi.

    • Kohtalotoveri siellä siis myös tuon syömisen suhteen. Kesällä meinasi usko loppua, että eikö tämä poika ikinä rupea syömää.Olin asiasta tosi hämmentynyt, kun esim. siskoni poika sen ikäisenä pikemminkin suuttui jos ruokaa ei lappanut suuhun tarpeeksi nopeasti :D.
      Nykysin menee syömiset onneksi paremmin (koputtaa puuta).Asiasta stressaamisen lopetin sen jälkeen kun tuli terveen paperit lääkäriltä.

  3. Täällä ”pieni”vauva, tosin ex-sellainen, painoin ihan normiajalla syntyessäni tuon 2800 ja nyt oon 175, edelleen hoikkanen

    • Miekin synnyin normaaliaikaisena 2800g, tosin pituutta on vaan 157cm :D. Mutta mielenkiintoista kuulla, että myös pienenä syntynyt voi hurahtaa pitkäksi :).

  4. 🙁 loppuosa pitkästä tekstistä jäi pois. Pointti kuitenkin se, että parempi kun tutkitaan ja hoidettavissa olevat sairaudet hoidetaan jos sellainen on. Toki normaali lapsi voi olla pieni tai iso 🙂 Meillä olleet hoikkasia mutta sittemmin kirineet. Ja pituutta siis itsellä 175 cm 🙂

    • Tottakai hyvä, että asiat tutkitaan, mutta alkoi jo loppuvaiheessa tuntua turhalta kun missään ei mitään löytynyt :).

  5. Ärsyttävää tuollainen ja olen samaa mieltä, että kyllä ne pienet ja sirot lapset ovat söpömpiä! Meillä asustaa myös ”keskivertoa” pienempi poika. Koko vuosi ollaan saatu juosta painokontrolleissa, kun: ”ei ole nyt pojalla tarpeeksi painoa” ja sitten kun painoa on tullut sopivasti, niin pyydetään ylimääräiselle neuvolakäynnille, kun: ”ei ole pojalla pituutta oikein tullut”, huoh!

    Meidän Iivo oli syntyessään 3330g ja 51cm, semmoinen normaali. Jossain 3-6kk iässä poika oli vielä normaalin kokoinen, mutta kun liikkeelle lähdettiin niin alko painoakin pudota, eikä sitä nostanut ainakaan huono ruokahalu. Nykyään poika syö, mutta aikalailla hiirulaisen annoksia. Meidän 1v neuvolassa poika painoi 9,2kg ja oli 74,5cm pitkä. Painon kanssa mennään jossain -7 käyrillä ja nyt pituuden kanssa pikkuisen miinuksella. Mun mielestä noi käyrät on niin syvältä ja mulle riittä se, että poika kasvaa, voi hyvin ja näyttää terveeltä. Sitä pojan neurologikin sanoi, että terveeltähän ja hyvivoivaltahan tuo näyttää, samaa mieltä. Niinkuin myös teidän Eetu, oikein hyvinvoivan näköinen, eikä ollenkaan liian pieni! <3v

    • Jooo siis meillä oli samaa, että välillä painoa oli tullut liian vähän ja seuraavalla kerran sitten pituutta. Mutta ai että ne kerrat kun neuvolakorttiin kirjoitettiin ”Hyvin kasvua tullut” -olin niin liekeissä :). Niitäkin kertoja nimittäin oli, mutta seuraavassa neuvolassa oli sitten taas tullut liian vähän.

      Liikkeelle lähtö vaikuttaa kyllä tosi paljon plus siihen kombona ruoka kiukkuilu niin avot. Meillekin erikoislääkäri sanoi samalla lailla, että terveeltä ja hyvinvoivalta näyttää. Ollaan ylpeitä meidän minimiehistä <3!

  6. Hän on kyllä aika mini, Eliskin on tosi hoikka 9kg, mutta senttejä on melkein 10 enemmän eli aikamoinen luikuri. 😀 Mun mielestä noi käyrät on kyl kans ihan tosi hanurista, tärkeintä on että lapsi kehittyy muuten 🙂

    • EEtu on mini <3. Ohoh on aika paljon pidempi sitten :D. Nimenomaan, tärkeintä on että kehittyy. Näytti sitten plussaa tai miinusta käyrällä.

  7. Mimi oli syntyessään 3.8kg. Mutta painoi 1 vee neuvolassa vaan 8500g ja oli 74.5cm pitkä. Koskaan ei neuvolassa puututtu ns. Huonoon kasvamiseen vaikka painoa ei vuojessa paljo tullutkaan. 🙂 meil mimi ei oo koskaa syöny hyvin refluksin takia. Nytki 1.5 veenä painaa vieläki alle 10 kiloo. Pieni pallero siis täälläki.:)

    • Neuvoloilla on sitten luultavasti eri käytäntöjä missä vaiheessa ”puuttuvat peliin”. Oonki kattonu Mimin kuvista, että hän näyttää sirolta <3 :).

  8. Ymmärsin heti mistä puhut, kun luin tekstin alun. Meillä oli vauva-aikana toisin päin. Kaikkialta, ihan tuntemattomiltakin ihmisiltä kuuli, ”Onpa se iso”, ”Miten se voi olla noin iso”, ”Hei katso tän vauvan reisiäkin”. Onpa kumma, että ala-aste ikäisillä on jo vääristynyt kehon kuva, kun vauvojenkin kokoa niin raa’alla kädellä kommentoidaan.. Neuvolan mukaan kaikki oli kuitenkin kunnossa, tuhtityttövauva :),ei edes mietitty tutkimuksia. Ymmärsin sinua siihen asti kunnes ”Mutta jos vierekkäin on vaikka pieni söpö marakatti ja toisella puolella gorilla, niin kyllä marakatti on sievempi.” Tämähän on tietenkin oma mielipiteesi, mutta juuri tuossa teet samaa mitä itse olet muilta kuullut. Sun vauvaa on vertailtu muihin ja kauhisteltu/kommentoitu ja nyt itse teet samaa. Omasta mielestäni jos oma esikoiseni, joka oli suht pieni kokoinen ja oma kuopukseni joka oli isokokoisempi, olisivat olleet samanikäisinä vauvoina vierekkäin, olisivat he olleet yhtä sieviä, ei se koko sitä sievyyttä tuo.

    • ^^ Täysin samaa mieltä.
      Vaikka kovasti yritit kompata, ettei kukaan lapsi ole ruma, niin ainakin sait minulle pahan mielen aikaiseksi, ja syyllistyit itse juuri samaan mistä valitit muiden sinulle valittavan. Aikamoisen alhaisesti sanottu. 🙁

      Synnytin itse lähes viisikiloisen, joka ihan oikeasti on aina ollut ja on nykyäänkin Eetun ikäisenä ihan hirvittävän suloinen tapaus, joka kerää tosi paljon positiivista huomiota suloisuudellaan ventovieraisiinkin.

      Jokainen lapsi on kaunis. Koolla ei ole mitään merkitystä siinä asiassa.

    • Harmi jos pahoitit tekstistä mielesi, mutta en kyllä puolella sanallakaan sanonut minkään kokoista lasta rumaksi :). Enkä tarkoittanut etteikö isommat vauvat olisi söpöjä, siitä ei ollut kysymys.

    • Joo kyllä minuakin ärsytti tuo pienemmät on söpömpiä ja apinavertailu juttu! Meidän tyttö oli 1v. neuvolassa 11,5 kg ja 77cm, niin tekeekö se hänestä jotenkin vähemmän söpön? Ja serkkuni 2v. on pituudelta saman verran kuin tyttöni ja painaa 9,5 kg, eli on pieni. Eikä mieleenkään tulisi sanoa häntä vähemmän söpöksi. Ymmärrän ettei tarkoituksenasi ollut ketään loukata, mutta vähän huonosti tuon ajatuksesi muotoilit…

    • Se oli lähinnä sellanen heitto jota ei ehkä oisi pitänyt sisällyttää edes tekstiin. Kirjotin aika intuitiolla,mutta tarkoitus ei missään nimessä ollut loukata 🙂

    • Peukutan tätä!
      Meilläkin rasmus oli syntyessään 2,5kg eli aika mini. Kasvua tuli kuitenkin aika paljon ja sen jälkeen aina kaikki on sanoneet että ompa iso ja voikun iso poika. Eli kai sitä tulee molemmin päin ja vauvojen kokoja vaan vertaillaan, eikä kukaan varmaan tarkoita sillä mitään pahaa. Veikkaanpa vieläpä että kommentti tarkoitetaan yleensä kehuksi. Mutta pieni, iso tai keskikokoinen, kaikki ne on kuitenkin söpöjä ja ihania ♥♥ 🙂

    • Kiitti peukusta :D! Oiski muute kätsä nappi blogin puolella sellane! Teijän pojat on kyllä kasvanu tosi hienosti :)! Mutta niin tai näin, onko pieni tai iso, niin kommentteja tulee vaikka mistä. Eikä Eetun koosta kukaan ole varmasti pahalla sanonutkaan,paitsi eka lääkäri tuntui vähän syyttävältä.

    • Joo, samaa oon miettiny usein! Peukutus olis niin hyvä, kun ei aina ehdi sanoa mitään 😀

    • Noinkin päin on kyllä törkeää arvostelua, ei siinä mitään jos todetaan että ompas iso, mutta jos noin reisiäkin jne. ruvetaan arvostelemaan negatiivisesti vauvoilta, niin just :/.

      Vertauskuva oli aika tökerö, pahoittelut siitä.

  9. Ymmärrän toisalta että kasvua seurataan, mutta se ärsyttää ettei neuvolassa pahemmin katsota perintötekijöitä. Monet kerrat olen toistanut samaa lausetta miten pieniä me vanhemmat olemme olleet emmekä toki vieläkään ole mitään hujoppeja. meillä kaikki lapset ovat lyhyitä (paino onkin sitten kaikilla ollut ok). Pienin meidän lapsista on ollut tyttömme, joka oli 1-vuotis-neuvolassa n. 71 cm pitkä.

    • Kyllähän sitä täytyy seurata, vaikka perintötekijät kertoisikin esim. että pieni vauva ja vanhemmaat olleet pienikokoisempia myös. Mitäs jos ei tutkittaisi? Myöhemmin selviäisikin jotain ongelmia? Kyllä siinä vastuuta syytettäs neuvolalle, että miksi ei olla huomattu. Heidän vastuu on tutkia jos on jotain huomattavaa. Ei he voi vain kohauttaa olkiaan ja olla tutkimatta sen enempää.

    • Niinkuin tekstissä kirjoitinkin, niin tottakai hyvä että tutkittiin, mutta kun ensimmäisessa verikokeessa ei selvinnyt mitään (jossa tutkittiin yleisimmät ”viat” esim. kilpirauhanen), Eetu oli virkeä, sopusuhtainen ja oppi edelleen ikäiselleen vaaditut taidot, niin muut testit tuntui turhalta.

    • Joo miekin olen toistanut ja toistanut ja toistanut, että olemme kummatkin olleet vauvana pieniä. Ja mie vielä nykyäänkin lyhyt :D.
      Tottakai perintötekijät vaikuttaa myös lapseen 🙂

  10. Heips!

    Meillä tytön 1v mitat 8kg ja pituus 71.5cm.
    Saatiin myös kuulla paljon pienuudesta. Silti me vanhemmatkin ollaan pienikokoisia. Annoin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tutkimuksiakin tehtiin vaikka mitä. Lopputulos oli että tyttö on terve, pienuus taitaa johtua geeneistä. Niinpä. 😉

    • Oi, hän on ollut vielä pienempi kuin EEtu -jotenkin kiva kuulla :). Pienet vanhemmat -pieni lapsi, nimenomaan meillä sama! 🙂

  11. Meidän tyttö oli syntyessään 51cm ja 2600g. Ja miinuksella mennään, mutta ei hän ole pienenkpkoinrn vaikka paino meneekin miinuksen puolella, hän on tosi pitkä! 10 kk neuvolassa 78cm ja 9kg. Lääkäri totesi kuitenkin että kaikki on kunnossa, ei ole pitänyt seurata tilannetta. Ja meidän prinsessalle ruoka kyllä maistuu!! Mies on 2,05m pitkä ja itse olen pienenkokoinen 🙂 meille ei sanota että onpas pieni vauva, yleensä sanovat että onpas laiha tyttö. Vaikka mun mielestä ei ole laihan näköinen, just sopiva perfect vauveli <3

    • Meillä just nii päin, että pituus oli se suurempi ongelma :D. Teillä sitten hauskasti tasapainottaa kun teillä vanhemmilla on niin eri pituudet :). Tuomas on 179cm ja hän oli lapsena pieni, joten uskon että Eetukin hurahtaa sitten jossain vaiheessa:).

  12. meillä oli tilanne toisinpäin. Neiti hivenen keskikäyrän yläpuolella, ei edes hyvin paljoa. Normaalia minusta. Neuvolassa (ihan täällä joensuussa) sanottiin että vauvalle voi syöttää hivenen pienenmpiä annoksia! Neea kun söi vauvana maitoa ihan hurjan paljon. Miein että mitä hemmettiä, ettäkö vauvan pitäisi alkaa dieetille!! Ihan naurettavaa! Sain kuulla yheltä ärsyttävältä sukulaiseltakin, kuinka tyttömme on aika pullakka. Ihan normaali tyttö, suunnilleen keskikäyrällä, eikä todellakaan mikään pullukka! Mutta joittenki on vaan pakko saada kommentoida ja päteä ihan joka asiaan.

    • Siis mitä vittua suoraan sanottuna :o?! Tosi tyhmää! Vauvoilla varsinkin ruokahalu saattaa mennä välillä paremmin ja välillä huonommin, kasvu saattaa hyppii ylös alas jonkinverran ja tasottuu monella jossain vaiheessa, joten todella tyhmää käskeä syömään pienempiä annoksia 😀 :/.

  13. Tuttua on! Meillä tyttö syntyi täysaikaisena ja pitkänä ja hontelona (2,8kg ja 52 cm), yksivuotismitat olivat 9 kg ja 79 cm. Me vanhemmatkin olemme pitkiä ja syntyessämme keveitä, itse olen normaalipainoinen ja mies ultrahoikka – syy tytöm keveyteen on siis geeneissä.

    Meillä tyttö on aina syönyt, nukkunut ja kehittynyt hyvin joten olen saanut olla hyvin mielin ympäristön kommenteista huolimatta (”on niiiiin hoikkanen, on niiiin kapeat ranteet, tytöstä tulee vielä ballerina”). Neuvolassakin painoon on aina suhtauduttu ihan hyvin koska kasvu on ollut tasaista. Kerran eräs erityislääkäri halusi meidän lähettävän tytön ruokapäiväkirja ravitsemusterapeutille ja olin niiiin loukkaantunut: enkö mie muka osaa omaa lastani syöttää? Ruokapäiväkirja oli ok enkä todellakaan olisi halunnut mihinkään lisätutkimuksiin jotka koen meidän kohdalla turhiksi ja jotka aiheuttaisivat vain stressiä kaikille.

    Tsemppiä teille ja ihanaa joulunodotusta! Joidenkin pitää olla niitä sirppanoita ja toisten vähän tukevampia, kyllä meitä kaikenlaisia tähän maailmaan mahtuu. 🙂

    • Jos syö, nukkuu ja kehittyy hyvin, niin mitä väliä jos on ”normaalia” pienempi. Normaalikäyrän ihannointi on ihan pyhpah. Yks lääkäri harkitsi pitäisikö Eetun ruokailusta täyttää päiväkirjaaa,mutta toinen lääkäri kuittasi sen turhana juttuna, koska Eetu on sopusuhtainen, eikä mitenkään laiha, vaikka onkin pieni. Selkäpiitä melkein karmi kun lääkäri sano päiväkirja jutusta, onneksi ei tarvinnu tehdä.

      Kiitos Minna ja hyvää joulunodotusta sinnekin :)! Sirppana -ihana sana <3 :D.

  14. Meillä on ollut tuota samaa mutta toisin päin. Poikani on aina ollut iso kokoisekseen ja kasvanut plussakäyrällä. Siitä on aina saatu kuulla synnytyssalista lähtien. Hän on myös motorisesti lahjakas ja lähtenyt liikkeelle todella ajoissa. Siitä saa myös aina kuulla.. joten meidän elämä on aina yhtä ihmettelyä ja poikaa luullaan aina vanhemmaksi mitä on. Tuntuu että se on monille vaan tapa ihmetellä.. ja ps. on meidänkin poika valtavan söpö vaikka iso onkin 😉

    t

    • Sehän on vaan hyvä jos oppii nopeasti liikkumaan ja motoriset taidot :). Kummaa, että siitäkin jaksetaan taivastella :D. Varmasti on <3!

  15. Meidän tyttö taas on lyhyt, vuoden iässä oli 68,5 cm ja painoa 8445 g. Siitä ei olla kontrollissa, kysyivät vaan onko suvussa lyhyitä ja että ”oothan itsekin lyhyt”. Onneks neuvolan täti totes vaan, että hyvin kasvaa OMALLA KÄYRÄLLÄÄN! Niinhän se on. Mutta onhan noita pakko seurata, ettei paljastu jotain sairauksia tms. Niin ja pieni tämäkin oli syntyessään, mutta syntyikin reilusti ennenaikaisesti että siihen nähden paino 2560 g ja pituus 44 cm oli ihan hyvät mitat 😀

    • Aha, aika jännä että teillä on vaan kuitattu tuolla geeniperimä jutulla ja meillä meni sitten tutkimuksiin asti. Näköjään tosissaanki aika neuvolatäti kohtaista :). Hienosti hän on kyllä kasvanut jos ennenaikaisena vielä syntynytkin :)!

  16. Ei nyt ihan liity aiheeseen, mutta tutkimuksissa ollaan pojan kanssa käyty kun tuo pipon koko ei mahdu käyrille. Mitään ei ole koskaan löydetty, ja kehitys on ollut iänmukaista. Molemmilla vanhemmilla nyt vaan sattuu olemaan vähän isompi päänympärys. Poika on muutenkin isokokoinen, kasvanut +1 käyrällä.

    • Päänympärys Eetulla oli aina ookoo -onneksi! Jossain vaiheessa pelkäsin jos sekin menee liian pieneksi, mutta onneksi ei. Päänympärystä tarkkaillaan ainakin aivojen kehityksen takia joten hyvä tietty katsoa sekin :). Jännä että siinäkin on niin isoja eroja muksujen kesken

  17. Meillä kans täällä kaks mini ipanaa.. Pieniä luikkuja molemmat. Kohta kolmevuotias tyttö painaa rapiat 10kg ja kohta vuoden ikänen pikku ukko reippaasti vähemmän.. Ja alle 3 kilosia ollu molemmat syntyessään. Muuten ihan normaaleja osaavia ipanoita. Eikä neuvolassakaan olla vielä ainakaan huolestuttu noiden ipanoiden koista. Ehkä ne on kattonu et eipä noi vanhemmatkaan kovin suuria ole.. Hyvä jos molemmilla on pituutta se 165 ja painia 50.. Ukolla onneks vähän enemmän..

  18. Moikka Tiina! Nuo neuvolan ohjeet on niin jämähtäneet 50-luvulle ja varsinkin näissä pituus/paino- taulukoissaan. Tuntuu, että tuo neuvolan ajatusmaailma on yhä siellä pula-ajan Suomessa, jossa terveen lapsen merkit olivat vain painossa. Meillä pikkumies on kanssa aina mennyt alakäyrillä ja ihmekös tuo, kun äiti ja isikin on aika tappeja. 🙂

    Terkuin,
    Piritta/ Head over heels

    • Ei ne varmaan 50-luvulle oo jämähtänyt, kun uudet otettiin käyttöön olisko vuosi-pari sitten.

    • Luin just viime viikolla, että kasvukäyrät uusittiin, mutta ne ei ole vielä ihan joka neuvolassa käytössä :).

    • Hehe :D. Käyrät on joillekin niin henki ja elämä. Onneksi meidän neuvolatäti on kiva, muutamat lääkärit oli vaan vähän ei-niin-ymmärtäväisiä

  19. Täällä yksi 1,4 vuotiaan äiti. Sama virsi erittäin tuttu juttu paitsi etten suostunut tutkimuksiin 😀 siis sairaalan päässä. Kontrolleissa ollaan koko vauva aika rampattu neuvolassa ja rasva&öljy lisät käytössä. Tyttärelläni on myös luonnetta joka näkyy erittäin hyvin myös syömisessä…. Et sä vaan pysty pakko syöttämään toista 😀 1v tasan 8kg & 73cm ja 1,3v tasan 8,5kg& 74,5cm

    Pitänee vielä avata oma ja miehen pieni painoisuus lapsena on varmasti vaikuttava tekijä myös täällä. Kaikki omat siskoni (3kpl) myös mennyt samaa kasvukäyrää (miinus merkkistä, minun esimerkistäni? :D) ja kukaan meistä ei ole painanut 1vuotiaana yli 9 kg

    Terveisin äiti joka odottaa innolla 1,5vuotis neuvolaa….

    • Mie en uskaltanu kieltäytyykään, vaikka loput tutkimuksista tuntui turhilta :D. Meilläkin Eetu saa päivittäin rasvalisää puuroon. Joo ei onnistu pakottaminen -yritetty on. Kummatkin hermostuu pakottamisyrityksestä vaan enemmän, joten nykyisin jos hän ei parin yrityksen jälkeen syö, en jaksa stressaa. Syö sitten toisella ruualla ehkä enemmän :).

      Hauskasti että teillä on menny noin synkassa siskojen kanssa kasvu :D. En ite muista miten miulla ja siskolla on..nykyisin pituuseroa vaan 1cm :).

  20. Molemmat poikani oli pieniä syntyessään. Toinen 2600g ja toinen 2450g. Kasvoivat alamitoissa murrosikään asti. Murrosikä teki tehtävänsä. Toinen (pienempi) on nyt 185cm ja yli 100kg. Toinen 178cm ja ~90kg. Minu ”pikkupojat” jaksaa vieläki hämmästyttää sukulaisia kuin isoja niistä tuli ku äiti on tämmöne 155cm pitkä.

  21. Ihana kirjoitus, täällä myös pikku miehen äiti ja kyllä siitä on saanut kuulla. Onneks neuvola tädin lapsi on ollu myös pieni niin siltä suunnalta ei kauheasti oo tullu paineita mutta kyllä kaikki vaan ihmettelee kuinka laiha on.. Esikoisen ja kuopuksen painoero vuoden iässä oli 4kg eli toinen on ollu ”jättiläinen” ja toinen on kirppu sellasta se elämä on ei kaikki voi olla samanlaisia!!

    • Kiitos SM :)! Aika jännä että sisarukset ollu niin eri mittaiset, luulin jotenkin että ovat yleesä suht samankokoisia. Mutta kaikki lapset on tietty erilaisia, olkoon sisaruksia keskenään tai ei :).

  22. Minulla pieni mies. Syntyessään niin sanotusti normi kokoinen 51cm 3900g mutta syntymän jälkeen pituus kasvu erittäin hudasta ja miinus käyrällä vetelee. Mitä sitten kunhan on muuten terve ja onnellinen. Ekalle luokalle mentäessä pieni mies oli 98cm pitkä. Ja kyllä olen kuullut myös kommentteja onpas pieni.

    • Kaikki ei vaan kasva samalla tahdilla. Hyvin sanottu tuo kunhan on muuten terve ja onnellinen -niimpä! 🙂

  23. Pienet vauvat ovat suloisia, pääasia on että kasvaa suht tasaisesti omaa käyräänsä. 🙂 Meillä kans on kuultu pojan pienuudesta ja neuvolassakin ollut puheen aiheena, mutta ei tarvinnut tutkimuksiin mennä kun myö molemmat vanhemmista ollaan vähän pienempiä. Ei kuulema silloin voi vauvakaan olla iso. 😉 Vaikka sitähän ei välttämättä voi ennustaa minkä kokoinen vauva tulee, mutta kuulemma yleensä normaalikulkuisessa raskaudessa vauvan paino kulkee käsikädessä äidin koon kanssa.

    • Ai teilläkin pieni mies :). Jännä miten eri käytännöt näinkin lähellä olevissa neuvoloissa. Miulla raskaus meni normisti ja maha oli kyllä aika pieni, niinkuin sen asukkikin :).

  24. Meiltä löytyy mini-neiti. Pituus alkoi laahaamaan 6kk:n iässä jolloin otettiin perusverikokeet. Vajaan vuoden ikäisenä käytin yksityisellä endokrinologilla, jonka mukaan huolta ei ole. 1v:na neidin mitat oli vajaa 8kg ja pituus huikeat 70cm:ä. 2v mitat olivat 9,6kg ja 80,7cm… kauhulla odotan 3v-mittoja. Pieni neitihän tuo on, mutta kehitys muuten ihan normaalia. Aina välillä tulee ajatus siitä, että mitä jos kaikki ei olekaan hyvin…

    • Miulla kävi ensimmäisen verikokeen jälkeen ajatus onko kaikki hyvin, mutta ensimmäisten verikokeiden tulosten jälkeen olo helpottui. Tiedätkö mitä kaikkea lapseltasi testattiin? Tärkeimmät testattavat oli muistaakseni kilpirauhanen ja ruuan imeytyminen. Jos mietityttää, niin voithan mennä testeihin uudelleen, ihan oman mielenrauhan kannalta :).

    • Muistaakseni perusverikokeet+ keliakia+igA+kilpirauhaskokeet on katsottu. Suurin huoli varmaan neuvolan puolelta oli, että neiti tiputteli käyriänsä eli ns. ei kasvanut omallakaan käyrällänsä. Nuo uudistetut käyrät eivät oikein suosi näitä ”minejä”, koska eikö niitä juurikin ole uudistettu, koska nykyihmiset ovat isompia..

    • Joo niin mieki luin, että nykylapset ovat pidempiä kuin ennen. Pyh pah, ei kaikki ole samasta muotista! :/

  25. Meillä poika oli 1v6kk neuvolassa muistaakseni vähän vajaa 10kg. Nyt ikää on 1v 9kk ja paino on ehkä just vähä yli 10kg. Meillä on aina sanottu vaan että hyvin kasvaa 🙂

    • Aijaa :D. Ja joillekin tossa tilanteessa on tyyliin heilutettu raippaa :D. Outoo että mene niin eri lailla eri paikoissa 🙂

  26. Mun siskolla oli taas aina sitä, että ”oi miten suuri poika” oli jo syntyessä 4,8kg 😀 ja kasvu jatkui.. Eli jos et oo normaaliKäYRÄLLÄ sitten olet jo pienestä asti erityishuomiossa. Että tälläistä elämä on.

  27. Meidän kolmonen oli 2 kk sitten 1 v neuvolassa 8,4 kg ja 73 cm. Syntyessään oli 3,1 kg (pituutta en muista :D). On pienin meidän lapsista, ja kovasti yrittivät painokontrollia jossain vaiheessa tyrkyttää, mutta en suostunu menemään kun söi kuitenkin ihan ok ja kehittyi kaikinpuolin normaalisti. Ihan liikaa tuntuvat tuijottavat niitä käyriä neuvolassa…

    • Niimpä! Jos meille joskus toinen tulee,niin en ees haluu nähdä mitään käyrävertailuja. Miehen kaverin vaimoke kieltäyty kokonaan neuvolan käyräjutuista 🙂

  28. Voi jestas! Mä olen paasannut tästä aiheesta blogissani monta kertaa ja ne neuvolan käyrät tulis kyllä julistaa pannaan! Ekan kanssa mä stressasin ihan järjettömästi kasvusta, etenkin painosta! Niin paljon välillä, että nautinto oli vauvaelämästä kaukana. Ja ne neuvolan huomautukset, tietyt äänenpainot, kehotukset, käskyt MEIDÄN lapseen liittyen, ei siis HEIDÄN! – Argh! Mielestäni on tärkeintä, että lapsi kasvaa tasaisesti omaa latuaan ja kehittyy ja on tyytyväinen. Ollaanhan me aikuisetkin jokainen omia yksilöitämme! Eetu on niin suloinen ihana poika! <3

    • Tyhmää jos neuvolasta on painostettu noin paljon,että perus arkeenki vaikuttaa :/.
      Niimpä! Aikuisetkin on eri muoteista tehty :).

  29. Omat tytöt olivat syntyessään ilmeisesti gorilloja, n. 4kg painoa per vauva. Yksivuotiaana mitat näyttivät kumminkin pienemmän kohdalla 8,0kg ja 74cm, esikoinen oli samanpituinen, mutta kilon painavampi tuossa iässä ja nyt neljävuotiaana on ikätasoaan edellä kasvussa. Kuopuksesta synnärin osastoaikana labrantätikin kommentoi, että ”ompas iso vauva!!”, ihan kuin 3,9kg olisi joku jättiläinen mitä ei olla ennen nähty. Ja sittemmin olen kuunnellut taivastelua siitä, miten pieni se on, syökö se ja eikö se yhtään kasva. Että onko ne nyt sitten gorillamörssäreitä vai söpöjä marakatteja, kun koskaan ei ole hyvä 😀 Apinoita ainakin, metelistä ja käytöksestä päätellen 😉

    • Ai kauheeta ku säikähdin näkiessäni nimimerkin että nyt tulee joku mielensäpahoittaja purkautumaan :D. Onneks osasit ottaa ton huumorilla,kun mitään pahaa en tarkottanu isojen muksujen äideille :). Hehe Eetukin on varsinkin iltariekun aikaan melkoinen apinanpoikanen 😀

  30. Oma poika oli 2,3 kiloinen syntyessään ja ihan täysiaikainen. Itse olen ollut melkein 4 kiloa ja mieheni myös. Meillä ei ole siis mennyt geenien piikkiin… Kävimme ensimmäisen vuoden aikana saman lääkäri/verikoe-rumban kuin te ja lääkäri totesi että kunhan kasvaa ja kehittyy kuten ikäisensä niin mikäs tässä… kyllä turhautti ja ärsytti turhan paniikin aiheuttaminen!

  31. Omat tyttäreni ovat olleen yksivuotiaina suunnilleen samankokoisia kuin poikasi. IKINÄ eivät meille alkaneet sanomaan pienikokoisuudesta. Isänsä on ollut myös pieni, mutta minä en.
    Syntyessään toinen oli painoi 3030g ja toinen 2870g (synt. rv37+4).

    Nykyään ovat hoikkia molemmat, syövät sen mitä syövät. Nuorimmainen oli alle kuusivuotiaana -15 käyrällä. Neuvola ei huolissaan, koska kasvaa omaa tahtiaan =)

    Maalaisjärkeä saisivat käyttää välillä, turhaa hysteriaa lietsotaan! Ei kaikki ole samankokoisia..

  32. Luin postaustasi suurella mielenkiinnolla ja tuntui, että tässäpä hyvä kirjoitus, mutta sitten kosahti: ”Pieni lapsi on söpömpikin kuin iso.” Tuosta alkanut teksti vei kyllä pohjan tältä kirjoitukselta. Tuolla kohdalla liityit itsekin arvostelijoiden joukkoon, harmi. 🙁

    • Tekstin pointtina ei ollu arvostella isompia vauvoja negatiivisesti,se oli vaan heitto sinne väliin. Mietin julkaistuani,että oiskohan pitäny jättää pätkä pois,mutta sinne se unohtu väliin. Kiva kuitenkin et tykkäsit muuten tekstistä 🙂

  33. Oli pieni tai suuri, tärkeintä on että lapsi tuntee itsensä rakastetuksi. Se antaa energia, voimaa jne. selvitä ihan omassa tahdissaan HYVÄKSYTYSTI Toki on hyvä, että mahdolliset sairaudet selvitetään, sekin on lapsen oikeus!

  34. Hyvä, että mahdollisuudet sairaudet suljetaan pois. Malttia pienten/isojen vanhemmat, ei kyse ole arvostelusta vaan huolesta. Minä täysimetin, lapsi oli koko ajan pieni mutta kehittyi hyvin kaikin tavoin. Ystäväni lapsi oli täysimetyksellä ja …paksu 😀 , mutta kehittyi hyvin kaikin tavoin. Nyt 4-vuotiaana molemmat ovat suht. samankokoisia, liikkuvia ja hyvinvoivia lapsia 🙂

    • Alkoi vaan kypsyttämään loppuvaiheessa kun tiesin, että kaikki on hyvin,mutta silti taas testejä lisää. Kokoerot tasottuu kyllä monesti :). Muutama beibi mikä oli vauva-aikana todella paljon isompi kuin Eetu,niin nyt ovat suurinpiirtein samankokoisia 🙂

  35. Meillä on ollut monenkokoista lasta. Jokainen on kasvanut omalla käyrällään. Toiset + ja toiset -. Nauratti ihan vuosi sitten, kun tytön (9v.) 3lk:n terveystarkastuksessa terveydenhoitaja (aika nuori) oli huolissaan tytön pituudesta ja painosta (koko ajan kasvanut samalla käyrällä). Kun on niin lyhyt ja hoikka… Nousin seisomaan ja kysyin, että olenko minä sitten liian lyhyt ja laiha, (165cm/54kg) tyttö kasvaa samaa tahtia, kuin minä pienenä. Tähän th totesi, että niinpä näkyy tekevä käyrienkin mukaan…
    Lapsi syö ruokaa paljon, mutta myös liikkuu paljon, minkä huomaa vatsalihaksista, jotka näkyy. Aivan naurettavia kommentteja joskus kuulee, mutta eipä niille kannata muuta kuin nauraa ja antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. 😀

    • Hhaa hyvä kun teit noin :D! Niin monella vauvallakin käy, että kun alkaa liikkumaan niin paino ei nouse hetkeen, niin tietty liikkuminen vaikuttaa myös isompien lasten vartaloon :).

  36. Neuvolassa seurataan lasten kasvua sen vuoksia, että mahdolliset sairaudet huomattaisiin, ei toki siksi, että voitaisiin arvostella vanhempia. Käyriä tarvitaan siksi, että voidaan verrata kasvua muihin terveisiin lapsiin. Jos lapsi kasvaa tasaisesti omalla käyrällään, ei mitään ongelmaa pitäisi olla. Meillä on 9 kk asti hyvin kasvanut tyttö, mutta sen jälkeen painoa ei ole tullut neljään kuukauteen. Yritän olla stressaamatta syömisestä. Jos meidät joskus tutkimuksiin ohjataan asian tiimoilta, olen vain tyytyväinen, että mahdolliset sairaudet saa poissuljettua.

    • Eetulla tuli joka kuukausi painoa ja pituutta, mutta muutamana kertana liian vähän. Tietenkin hyvä, että sairauden poissuljettiin testeillä, mutta kun hän oli muuten ihan normaali,kasvoi eikä ensimmäisestä (tärkeimmästä) kokeesta löytynyt mitään, loput testit tuntui turhalta.

      Syömättömyysjaksot on kyllä inhottavia :/

  37. […] Vauvan ruokailu. Tissiä, tissiä, tissiä ja tarvittaessa korviketta pullosta. Ruokailut piti olla just eikä melkein vähintään 3tunnin välein tai tapahtui kauheita. Tiheän imun kaudesta puhumattakaan jossa olin naulittuna sohvaan ja vauvaan. Vaikka imetys oli myös ihania läheisyyden hetkiä, niin tykkään paljon enemmän tilanteesta jossa en ole tissin orja. Tai maidon lämmityksen. Kiinteiden harjoittelu joissa ensimmäinen kokeilu osottautui failiksi ja vauva huusi kipua. Kesän syömättömyysjakso, josta seurasi kasvukontrollit ja ihmettely meidän lapsen pienikokoisuudesta. Ärh. […]

  38. […] 2-vee neuvola ja vähän jänskittää miten meidän kirppu on  kasvanut. Muistatte varmaan toissakesäisen kasvukyttäyksen.  Minimies täytti jo syyskuussa 2-vuotta, mutta lääkäriaikoja on aika nihkeästi täällä […]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 2
Tykkää jutusta