Kurittomat Kakarat

Lapsen kasvatus on asia, joka herättää itsessäni yhä enemmän ajatuksia. Lapsemme tajuaa yhä enemmän ja enemmän asioita, vaikka hänen omasta suustaan kuuluukin vielä enimmäkseen täättää ja äättää. Ymmärtäminen ja muisti on kuitenkin jo kehittynyt Taaperollamme melkoisesti ja meidän pitää alkaa pikkuhiljaa miettimään myös niitä kasvatusasioita. Eihän kukaan halua lapsestaan tulevan kuritonta kakaraa, ostarilla räkijää tai mummojen tönijää.

Rajoja ja rakkautta. Kaksi sanaa, jotka kulkevat nyt ja varmasti tulevaisuudessa käsi kädessä mitä tulee meidän ajatusmaailmaan lapsen ”koulutuksessa”. Äitiys ei ole aina vaan leikkejä tai lepertelyjä, äidin ei tarvitse käyttäytyä aina kuin kaveri. Äidin tehtävä on myös asettaa rajat ja tietyt käyttäytymismallit, joita lapsen on noudatettava. Meillä myös kirotaan ja komennetaan sen lisäksi, että iltaisin ilokiljutaan ja juostaan hippaa ympäri kämppää.

IMG_2426

 

Me pidetään rytmeistä melko tarkasti kiinni ja meillä on tiettyjä sääntöjä joita noudatetaan. Ruokapöydässä ei leikitä leluilla, eikä ruualla. Pari ruuannakkelua lattialle on ihan fine, mutta jos perseily jatkuu ja lautaset lentää, se on leikin loppu. Leluilla paukuttaminen Isin ja Äidin päähän, raapiminen ja nakerohampailla näykkiminen on muksusta myös välillä hirmuisen hauskaa. Me tehdään hyvin selväksi se, ettei toista saa satuttaa. Siinä vaiheessa kun Eetu paukauttaa täysillä päähän kaukosäätimellä, kyllä meidän volyymi nousee ja komennetaan. ”Ei saa satuttaa, pyydäpä anteeksi” ja Eetu halaa nolon näköisenä Iskää tai Äiskää. Lässytyksellä ja piipertämisellä ei pitkälle pötkitä.

Muistan kun näin sairaalan odotushuoneessa Äidin ja hänen n. 3-vuotiaan lapsensa. Lääkäri huuteli ovelta heidän vuoroaa ja lapsi vaan jatkoi leikkimistä. Äiti toisteli hennolla äänellä pojalleen ”tule nyt”. ”lopettaisitko jo leikin”. ”tulisitko nyt” ”mentäisiinkö jo”. Lääkäri seisoi ja odotti, lapsi senkun jatkoi leikkejään ja  Äiti piipersi vieressä.  Jokainen hoitaa oman lapsensa kasvatuksen ja komennon, mutta ai perkele minua ärsytti katsoa vierestä. Vanhemmilla on oltava myös pokkaa olla se angry biatch, joka määrää.

IMG_2427

Jos ei ole mitään sääntöjä, en yhtään ihmettele joitakin ongelmanuoria jotka ajautuu vaikeuksiin. Tottakai ongelmat johtuvat monista eri asioista, mutta jos lähtökohtana perheessä on se, että lapsi saa mitä haluaa, eikä häntä komenneta tai kasvateta ollenkaan, syyllä on varmasti seurauksensa.

Tietenkin lapsella on oikeus päättää tietyistä asioista, mutta loppupeleissä vanhempi on se, joka päättää rajat. Kaikki ei voi olla aina ihanaa ja apinoimista, onhan aikuisillakin tiettyjä pelisääntöjä joita pitää noudattaa. Miksi sitten lapset saisivat tehdä mitä huvittaa?

 

Komennetaanko teillä? Kumpi määrää;lapsi vai vanhempi?

 

SEURAA MAMAA Facebookissa / Bloglovinissa / Blogilistalla / Instagramissa

Tiina / Fit Fat Mama

22 vastausta artikkeliin “Kurittomat Kakarat”

  1. No komennetaan! 😀 Mua rupes ärsyttään kans toi lääkäri esimerkki, vaikken sitä oo itte nähnytkään. :DDD

    Mää nappaan aina lapsen kainaloon, enkä piiperää että tuuppas nyt jos ei muuten tottele, enkä rupia piipittää mitään tulisitko.

  2. Mie niin arvasin tuosta otsikosta jo, että mie tykkään tästä postauksesta! 🙂 Teillä on kyllä hyvä linjaus kasvattamisessa, aika paljon samantyyppistä kuin meilläkin. Rajat pitää tosiaan lapsellakin olla, mutta pitää silti muistaa että lapsi on lapsi, varsinkin kun ikää on vasta tosi vähän. 🙂

  3. Pitää lapsilla olla rajat, mutta jotkut lapset ovat myös todella tempperamenttisia. Siksi, jos nään vaikka kaupan lattialla rääkyjän, voi olla, että vanhempi on tosissaan yrittänyt kaikkensa. Rajat pitää asettaa, mutta täytyy muistaa, että juuri kolmevuotiaiden kanssa tulee haastavia tilanteita vastaan..

    • Temperamenttinen kuvasti hyvin meidän tämän päivän tilannetta, kun Eetu huusi naama punaisena ulos lähtiessä kun en antanut ottaa pupupehmolelua ulos, eli joo todellakin ne raivarit on myös normia lapsilla :). Kauhulla odotan millon poitsulla tulee sellanen julkisella paikalla :D.

  4. Toisaalta komentamisessakin on parempia ja huonompia keinoja. Esimerkiksi sellainen jatkuva nalkuttaminen tai huutaminen ovat aika mielikuvituksettomia (ja ärsyttäviä) sekä melko tehottomia keinoja pitää kuria. Mielestäni huutaminen ei opeta lapselle rakentavaa tapaa ratkaista konflikteja. Jatkuva nalkuttaminen on taas tehotonta jos ei reagoi muuten lapsen luvattomaan toimintaan, esimerkiksi siirrä lasta pois tapahtumapaikalta tai muuten lopeta tuhmuutta. Lapsi tavallaan oppii että äiti/isä vaan räkyttää, mutta sillä ei ole mitään seuraamuksia.

    Mutta tämä on tosi hyvä keskustelun avaus! Käytännön kasvattamisesta puhutaan aika vähän vaikka kyseessä on aihe jonka kanssa kaikki vanhemmat päivittäin painivat.

    • Ei meillä jatkuvasti nalkuteta tai huudeta, asiasta vaan. Miusta on hyvä vaan, kun Eetu oppii näkemään ja ilmaisemaan itsekin myös niitä negatiivisia tunteita. Aina jos joudun huutamaan/korottamaan ääntä, niin selitän sen jälkeen miksi näin tein :). Samaa mieltä ehdottomasti siitä, että komentaminen pitää myös vielä toiselle tasolle, eli lopettaa tuhmuus, eikä vaan valita siitä lapselle.

      Kasvatuksesta kirjotetaan kyllä ihmeen vähän perheellisissä blogeissa, mielelläni näkisin muillakin tämän tyylisiä :). Kiitos kommentista 🙂

  5. Hoh, vai että komennetaanko? Toki 😀 sen lisäksi että meillä vanhemmilla on tietty linjaus, myös esikoinen on kova komentamaan 😀 meihin Se ei tehoa, mutta isovanhempiin kyllä 😀 Meillä on myös selkeät rajat, ja niistä pidetään kiinni. Ruokapöydässä käyttäydytään ja syödään vain ruoka-aikoina: jos ei ole nälkä niin ei ole, mutta ei napostella sitten aterioiden välissä. Lelut kerätään leikkien jälkeen omille paikoilleen, eli viimeistään ennen nukkumaanmenoa. Lelut korjataan myös pois esim. lääkärin vastaanotolla 😉 Satuttaminen on ehdoton ei. Me väännetään asioista niin kauan kuin on tarvis, mutta ei lipsuta. Tärkein on oma käytös, jolla sen esimerkin näyttää 🙂

    • Haha :D. Saa nähä miten meillä käy kuhan EEtu oppii puhumaan, kietoo isovanhemmat pikkusormensa ympärille veikkaan :D. Meillä on säännölliset ruoka-ajat, mutta välillä lipsutaan sen verran, että annetaan vaikka kurkkupala tms. pieni napostelu ennen ruokaa jos kiukku on kova. Pukiessa myös talkmurot oli helpotus.

      Niimpä, lapsi oppii vanhemman esimerkin kautta:)

  6. Kyllä meillä komennettiin ja mulla jäi päälle vaikka ukot jo aikuisia onkin, komento kohdistuu nykyisin muiden jälkikasvuun. En näes osaa olla puuttumatta ilkeyden tekoon tai paikkojen rikkomiseen tai kiusaamiseen. Julkisen itkupotkuraivarin hoitoon suosittelisin Hannan temppua tyttären kanssa. Ei kuulemma tarvinnu monesti tehdä…

  7. Hyviä ajatuksia! Rajat on rakkautta. Pienelle lapselle juuri nuo rutiinit ovat rajoja. Homma tulee vain asteen monimutkaisemmaksi, kun lapset kasvavat. Miten asettaa lapselle rajat mutta myös luottaa ja antaa tehdä päätöksiä? Miten pitää kiinni omista rajoistaan? Miten rajoittaa turvallisesti olematta autoritaarinen… Siksi vanhemmuus on niin mielenkiintoinen matka – hienoin kaikista!

  8. Tosi hyvä kirjotus!!:) Mun mielestä on tosi tärkeetä keskustella myös lapsen kanssa kaikista asioista. Näin lapsi oppii kekustelemaan, kuuntelemaan myös toisen mielipiteen asiasta, ja ottamaan sen huomioon. Omat vanhempani on keskustellut meidän lapsien kanssa usein, ja oon siitä tosi kiitollinen, ettei asioita ole vaan hoidettu sillain, että ensin lapsi tekee väärin, sitten vanhempi huutaa ja huuta ja lopulta käskee omaan huoneeseen miettimään, vaan on keskusteltu asioista rakentavasti.

  9. Komennetaan! 🙂 Sekä isompia että pienempää – vuosien ja ymmärryksen karttuessa tietysti vähän eri tavalla, mutta kun pelisäännöt ja käytöstavat tekee selväksi jo pienenä, helpottuu homma mun mielestä vuosien mittaan. Huvittavinta on, että kun komennan isompia tyttöjä (yleensä huudan lopettamaan keskenään tappelemisen) niin pieni tilliäinen komentaa heitä yhtälailla kiljuen vieressä. 😀

  10. Nyt on helppo huudella, ku oma lapsi on vasta vuoden mutta väittäisin että tullaan komentamaan. Mistä sitä tietää mikä riiviö tytöstä kuoriutuu 🙂 Olis kiva kuulla Eetun kuulumisia taas.

    • Hehe ootahan kun alkaa ne tuhotyöt, varmaan alkaa komennus siullakin hihi :D. Joo mie aattelin tehdä päiväkoti kuulumispostausen Eetun liittyen ihan lähipäivinä 🙂

  11. Samoilla linjoilla ollaan! Meidän kolme veellä on nyt joku ihmeen vaihe, että kaikkialta lähteminen on kauhean kamalaa. Viimeks lähdettiin kerhosta kunnon raivarilla, kun ei halunnut pukea. Oli meidän eka kunnon raivari muualla, kun kotona. Mutta kyllä siitäkin hengissä selvis. 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta