Kiroileva Äiti

Kiroilen ihan kauheasti. Olen kuin merimies joka sadattelee päivässä varmaan sata kertaa. Hurjilta teinivuosilta olen saanut edes vähän vähennettyä sitä v*tun viljelyä, mutta aikamoinen ärräpää varasto täältä vieläkin löytyy. Ihan hävettää miten muutaman mammakaverin luona käydessä aina livahtaa vitt…. ja äkkiä yritän korjata vitt…si! Tiedätte keitä ootte, yritän jatkossa kiinnittää enemmän huomiota puheeseeni :D.

Muutenkin nolottaa jos vaikka kaupungilla kävellessä on muita lapsia ympärillä ja viljelen sitä v*ttua ja perkelettä. Eihän se kiroilu kovin kauniin kuuloista ole, enkä halua olla syypukki siihen että toisen lapset oppii noitumaan. ”Täti sanoi kaupungilla v*ttu”. Toi tädittely on muuten yks jota en ymmärrä. Pitäisi keksiä nais-ihmiselle joku muu sana kuin TÄTI. Täti-sanasta tulee mieleen plus nelkytvee ja mie oon sentään vasta 25!

IMG_8211

Eilen olimme yhden mammaystäväni kanssa kahvilla ja juttelimme normaalisti. Helkkarin kovalla äänellä jutellen siitä mitä sylki suuhun tuo. Hänkin on aika paha suustaan ja nauroimme, että olemme kuin kaksi mustaa mamma-varista kun muut on sellaisia kauniin valkeita puhtaita pulmusia.

Onneksi Eetun ensimmäinen sana oli Äiti, eikä ittu. Olisipa kiva kertoa sukulaisille ja kirjoittaa vauvakirjaan ”Ja ensimmäinen sanasi oli”.

Jotkut tilanteet kyllä vaatiikin niitä voimasanoja. Jos isken varpaan pöytään, niin en paljon siinä tilanteessa hitsin vitsittele vaan kirosanaviidakko on valloillaan.

Puhun välillä paljon ja niin nopeasti, ettei miulla ole kunnon suodatinta.En edes tajua kironneeni kun se tulee niin luonnostaan. Yritän puhtoistaa puhettani ettei tulevaisuudessa tarvitse hävetä kun Eetu opettaa muille lapsille Maman sanavarastoa.

IMG_7057

Kun puhekielessäni liuhahtaa itut ja perkeleet, niin niitä näkyy myös blogissakin jonkinverran. Olettekin sen varmaan jo huomanneet. Joissain tilanteessa tekstinkin muodossa se saatanan sanominen tuo kivasti twistin ja käy tilanteeseen.

Kun kävin ensimmäisen kerran Anopin luona, hän kertoi tilanteesta jossa Tuomas 2-vee oli sadatellut ittu taatana kun kenkä oli juuttunut lumipenkkaan. Nauran sille vieläkin kun voin nähdä sielujen silmin pikku-ukkelin lumipenkassa kiskomassa kenkäänsä :D. Saa nähdä jatkuuko sama meno meidän mukelolla, toivottovasti ei ainakaan paljoa. Muuten on monta noloa kauppareissua tiedossa.

 

Mie oon vaan se musta varis joka kiroilee.  Muita variksia vai oletteko enemmänkin puhtaita pulmusia?

ps. Akkavalta-blogissa oli hyvä kirjoitus kiroiluun liittyen -kaikenkirjava vittu. 😀

-Tiina

Tiina / Fit Fat Mama

37 vastausta artikkeliin “Kiroileva Äiti”

  1. Täällä toinen merimies!! =D vittu lentää ja perkeleet soi =D ei voi mtn.
    Hauska postaus!

  2. Mä oon ollut aikoinaan ihan hirveä suustani, yksi vanha kaveriporukka kutsui mua ”rääväsuuksi”, mutta äitiyden myötä on kyllä suu siistiytynyt huomattavasti =D Vieläki pääsee ärräpäitä jos sattuu jotain, tai joku oikein vatuttaa, tai sitten justiin voimasanoina ku on vihanen jollekulle.
    Toi kolmivuotias kyllä toistaa KAIKEN, ja sitten kertoo ne eteenpäin puistossa ja kylässä, joten en kyllä hänen kuullen kiroile! Joskus tietenkin pääsee joku väärä sana vahingossa, mut eiköhän se ole ihan inhimillistä =D

    • Minuu yks porukka sano Vittu-Tiinaks :D. Sit ne toissa juhannuksena vaan et oothan sie vähän siistiny suutas entiseen verrattuna :D.
      Nii ehkä sit miunki pitää miettii vielä tarkemmin kunhan Eetu osaa kunnolla puhuu ja toistaa kaiken, nyt sanavarastoon kuuluu vaan Äiti, iti ja tää-tää-täää vauva talkii :).

  3. Hauska kirjoitus, ja oon ehkä vähän huomannut sussa tuota kiroilua, videolla ja kirjoituksissa 😀 Mut mua se ei haittaa, tai ei ole mielestäni ollut mitenkään ylikorostunutta. Itsekin kirjoitan joskus kirosanoja kun ne mielestäni saattaa tekstiin sopia, ja kyllä kiroilenkin. En kuitenkaan ole mikään merimies tai linnamuija suustani, mutta niin, vähemmänkin varmaan voisi kiroilla, mutta en ota siitä stressiä kun ei mun kiroilu ole mitenkään silmiinpistävää.

    Sana ”täti” ei kyllä sovi +40 ikäisillekään, hitto vie 😀 Mä olen 35 (henkisesti 25) ja koen olevani nuori, ja pidän yli nelikymppisiäkin aika nuorina. Mun äitiä voisi ehkä sanoa tädiksi ja se on 62. Mut ehkä parempi käyttää vaan sanaa neiti, rouva tai ihan vaan NAINEN. Tosin, mä saan hepulin jos mua sanotaan rouvaksi, ja jotkut kaupassa on sanoneet esim. ”anteeksi rouva” tms. Siis KÄÄK. Rouvakin on musta +60 sanonta. Oon neiti 😀

    • Sellanen puheeseen sointuva kiroilu ei häirihde niin kuin jos se olisi sellasta vitun ja perkeleen tunkemista joka väliin 🙂 :D.
      Hehe, linnamuija on hyvä ilmaisu :D!

      Joo minuu on myös rouviteltu ja virallisestihan mie rouva oon ku naimisissa, mutta nouuu. En haluu rouvittelua, siitä tulee mieleen joku tiukkanutturainen vanha akka :D.

  4. Yritän olla puhdas pulmunen, mutten ole ihan musta variskaan, joten ehkä vain harmaa naakka? 😀 Yritän olla kiroilematta, koska mielestäni se on tosi ruman kuuloista jos kirotaan arkipuheessa, oli se sitten naisen tai miehen suusta päässyttä sadattelua. Sitten kun minua suututta, perkele on minun voima sana. Tai *ittuperkelesaatana (tilanteissa kuten pahamaineinen varpaan iskeminen). Valitettavasti se on jo tarttunut meidän verbaalisesti lahjakkaaseen lapsoseen, ”penkele!” 😀 Onneksi se saatiin aika hyvin kitkettyä pois sanavarastosta kun yritettiin vihaisesti mulkaista ja sanoa ”hyi, tosi ruma sana!”. Mutta onhan se vaan aika humoristista kun pätkät kiroilee konsonantittomalla aksentillaan… 😀 Sanoinkin Vilperille, että äitiä ja isiä pitää kans torua jos hän kuulee meidän suusta ruman sanan 😛

    • Harmaa naakka on ihan jees :D. Haha mikä ilmaisu :D.
      Miulla pääsee kirosanoja kyl iha hitokseen ihan arkipuheessakin, välillä sitä havahtuu vähän et ohhoh.

      Joo se kyllä kuulostaa hassulta jos lapsi kiroilee,vaikka nättiä tai hyväkäytöksistä se ei millään lailla ole :). Saa nähä miten itellä pitää pokka sit :D.
      Vilperi on muuten aivan ihana nimi <3!

  5. Mun vauvakirjassa lukee: ”2-vuotiaana kirosanat tulivat kuvioihin”..nii että se minkä nuorena oppii nii vanhana taitaa ja silleen 😉
    Ja meillä ei tosiaan kotona kirottu,mistäpä lie sitte oon oppinu

    • Haha :DD. Äitis on ollu neuvolassa varmaan nolona :D.
      No mut nykypäivänä kiroilun kuulemiselta on hankala edes välttyä kun kaupungilla,kaupassa ja vaikka sun missä sitä kuulee

  6. Hahahaha! 😀 oon 15.v ja minua yksi äiti tädittelo lapselleen. Ei naurattanu sillo eikä ehk iha vielkään! 😉

    • Hahah :DD. Jotkut äidit tuntuu sanovan lapsilleen kaikkia naispuolisia henkilöitä tädeiksi, iästä viis :D.

  7. Mää en kiroile, en oo koskaan oikein alkanu siihen. Mun mielestä se on ruman kuulosta, jotenkin varsinki naisten suusta.. mutta ymmärrän toki että joskus on tilanteita, jossa ns kiroiluttaa 😀 mun kiroamiset on voi pska-tyyliä, toki onhan sekin rumien puhumista. 🙂

    • Ihan hyvä että et oo alkanu kiroilemaan, niin ei oo sitä ongelmaa, että tartuttas sen vahingossa muille :D.

  8. Hhahha 😀 ”Ihanaa”, kun en oo ainoa jonka suusta pääsee liiankin helposti ärräpäitä 😀 Poikaystävä välillä kauhistelee, kun kiroan niin kauheasti :’D Mutta siis mulla kyllä ihan normaaliin puheeseen ne vaan tulee.

    • Joo et oo todellakaa ainoo :D. Tuomas kiroilee kyl melkee yhtä paljon kun mie, välillä torutaan toinen toisiamme :D.

  9. Täälläkin ilmoittautuu yksi kiroileva äiti! 🙂 Mies huomauttelee mulle tosi usein tästä miun kiroilusta, ei halua että tyttö oppii 😀 Yritänkin sitten vähän ajatella sanomisia, vaan eise aina onnistu.. 😀 Vaan toisaalta, minun vanhemmat, tyttöni isovanhemmat, kiroilevat aivan kamalasti ja heidän kielenkäyttönsä on aivan kamalaa, joten eiköhän tyttömme opi kirosanat viimeistään sieltä, jos ne eivät täältä kotoa tartu.

    • Huh, hyvä etten oo ainoa mustavaris kiroilija mamma :D!
      Mieki aina yritän välillä skarppaa, mut huomaamatta lipsahtaa. Omassa lähipiirissäkin moni kiroilee aika paljon joten väistämättä jostain Eetu sitä kiroilua kuulee,vaikken ite sitä v*ttua sanoiskaan :D.

  10. Mä aina luulin että olen ainoo kiroileva mamma.. Mutta joo pitää tosiaa välillä mietiä mitä suustani päästän 😀

  11. Itsekin kiroilen liikaa, mut yritän koko ajan vähentää:) toisaalta, jos paljon päästelee ärräpäitä, niin kirosanat menettää myös tehoaan. Mun äiti ei normi arkikielessään kiroile koskaan, mut sit kun se s.tana sihahtaa, niin todellakin kaikki tiedetään että nyt on tosi kyseessä!

    • Se on kyllä totta! Miekin oikein säpsähdän jos kuulen jonkun kiroilevan joka sitä ei yleensä tee :D.

  12. Mä oon kyllä niin sysimusta varis kun vaan olla voi. Kiroilen ku merimies, tai oikeastaan enemmän kuin merimiehet. Nyt sitten kun tuo rakas esikoiseni on ruvennut tavailemaan sanoja, niin on ollut vähän pakko (yrittää) siistiä omaa puhetta. Perkeleen vaihoin kerpeleeksi ja vittua on tullut vähän vähemmän viljeltyä, yleensä vain suuttuessa – ja sitten välillä huomaa kun ihan normaalisti puheen seassa livahtaa *itussa, *itun, *ituttaa ja kaikki mahdolliset variaatiot. Tutut on jo niin tottuneet mun kiroamiseen, että ei enää oikein kiinnitä siihen huomiota – mutta kyllä häpeän silmät päästäni, kun uusien tuttujen kanssa tulee kirottua normaalisti ja huomaa miten ihmiset sitä säpsähtää. Mut huh – onneks muksun eka sana oli äiti, eikä vittu.

    Niin ja mitä tohon tädittelyyn tulee, mä olin ’tyttö’ siihen asti että sain lapsen – nykyään sitten mua täditellään. Niin ja mä olin 21-vuotias kun mua täditeltiin ekaa kertaa. Ihan aidosti ryystin kahvit sillä hetkellä väärään kurkkuun kun se kuulosti niin karulta.

    • Joo vitun eri varitaatiot on niin tuttuja. ärsyttää sanan korvaa monesti vituttaa jne.Blogissa vituttaa sana on yleensä ärsyttää-muodossa etten ihan niin paljoo sitä täällä viljelis :D.
      Miunkaan tutut ei sano siitä mitään, ei edes porukat. He on niin tottuneita siihen. Riippuu pitkälti myös seurasta missä on, että miten paljon kiroilen. Tuomaksen ja sellasten kavereiden kanssa jotka kiroilee, annan mennä niinkuin huvittaa, mutta sellaisten pulmusten kanssa yritän olla nätimmin :).

  13. Kiroilu on just jees! 😀 No itsehän en omista lapsia, mutta mun äippä huomauttaa kyllä aina kun yhdessä mökkeillään että taas sanoit tuhman sanan 😀 Se vaan jotenki kuuluu mun luonteeseen, just se vitun viljely.. 😀 tulee välillä ihan huomaamatta, ups.. Mutta mun mielestä ihmisen täytyy saada käyttää voimasanoja, se vaan on niin 😉

    • Hehe, joo kiroilu kuuluu aika isona osana myös miun luonteeseen :D. Ei oikein suuhun istu se hitsin vitsettely

  14. Kyllä! Täälläkin yksi 25v kahden lapsen äiti joka on aika paha suustaan. Joka toinen sana saattaa huonona päivänä olla vittu ja jonkun kömmähdyksen sattuessa tulee se normi ”voi vittu Saatana Perkele!” 😀
    Ja esikoinen ei saanut ulko-ovea auki 3 vuotiaana ja sieltä tulikin niin sujuvasti suusta ”voi aatanan peekeleen ovi!”

    • Hahah nauroin ääneen tolle lapsesi tokaisulle 😀 <3!
      Hyvä etten ole ainoa musta varis! 😀

  15. Mä olen kanssa ikävä kyllä tosi kova *itun viljelijä ja monen muunkin sanan 🙁 Onneksi lapset ei vielä ole kiroilleet ja toivottavasti ei rupeakaan. Välillä hävettää kyllä kun se v-sana tulee kaverien kanssa liiankin helposti.

    • Toivottovasti ei sit rupeekaan, toivon ettei Eetuunkaan tartu. Ainakaan että julkisesti noituisi :D.

  16. Olen kahden lapsen àiti, valitettavasti kiroileva sellainen. Onneksi kirosanat eivàt ole vielà tarttuneet lapsiin. Taisin pikkuveljieni kanssa kiroilla aika paljon myòs lapsena, sillà muistan vielà niin elàvàsti, kun pienin sisaruksemme (minua 8 vuotta nuorempi) istui noin vuosikkaana rattaissa ja toisteli tyynenà ”pakka, pekkele”…

    • ”minkä pienenä oppii, sen vanhana taitaa” :D.
      mie en pienenä kiroillu oikeestaan ollenkaan, muistaakseen vasta kutosella tai seiskalla alkoi ärräpäät lennellä enempi :D.
      hehe, eetun ekaa kirosanaa odotellessa :D.

  17. tää sattui löytymään niin osuvaan hetkeen <3 kiitos… viime aikoina on ollut itsellä niiin paska mutsi fiiliksiä että ei oo edes todellista… Mitä enemmän lapsia ja väsymystä/ oman ajan täydellistä puuttumista niin voi *kele! Tulee äksyttyä pienissäkin asioissa ja kun jokin ei toimi/löydy/satuttaa itsensä niin tulee noita kirosanoja mikä harmittaa kun niitä lipsahtaa lapsen kuulleen… Mutta onneksi löytyy tätä vertaistukea muiltakin äideiltä sekä kielenkäytössä että lasten suusta…. Meilläkin poika kuuli tappeluni jäätyneen bioroskapöntönkannen kanssa ja lipsahti suusta *itun kansi! jonkin aikaa myöhemmin poika oli isovanhemman kanssa viemässä roskia ja kuinka ollakkaan oli taas kansi jumiutunut kiinni… poika oli siihen todennut että *ITUN KANS!

    • Hehe, eipä mitään, hyvä että meitä on muitakin :)! Se vaan livahtaa puheessa niin hiton helposti… pitäis kyllä yrittää skarppaa, mutta puhdasta pulmusta miusta ei tule tekemälläkään :D.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta