KIRJOITTAMISEN VOIMA

Katselin Vain Elämää sarjaa telkkarista ja kuuntelin kun Lauri Tähkä kertoi miten hänelle musiikki on terapeuttista. Tunteiden purkamista musiikkiin ja miten hänelle on helpompi purkaa tuntemuksia biisien sanoituksiin. Tuli jotenkin sellainen BAM fiilis, ja tajusin miten tärkeää kirjoittaminen on itsellenikin. Hyppäsin samoin tein tietokoneella ja aloitin näppäilemään tätä tekstiä.

Jo lapsena kirjoitin päiväkirjoja useiden vuosien ajan. Muistan kun hankin ensimmäisen päiväkirjan ja pitkän automatkan aikana tein ensimmäisen tekstini. Se oli jotain tyyliin ”Moi, ollaan ajamassa kotiin päin ja vielä on tosi pitkä matka. Ärsyttää kun Iskä ja setä puhuu tyhmiä juttuja”. Päiväkirjat oli aikamoisia tunteiden sekamelskoja varsinkin ylä-asteaikaiset sellaiset. ”Tykkään kyllä siitä yhestä pojasta, mutta en tiiä tykkääkö se miusta”. Sitten viikon päästä ”Yäk en tykkääkään siitä”. Ihan harmittaa kun ei ole mitään hajua missä kaikki vanhat päiväkirjat on. Toivottovasti en ole heittänyt niitä roskiin. Hauskaa luettavaa näin jälkikäteen.

Ylä-asteella otin joka vuosi myös valinnasaineena luovan kirjoittamisen. Silloin opettaja antoi vaikka aiheen josta meidän piti kirjoittaa novelli. Muistan kävelleeni koulun pihalla ja ideoineeni ajatusta kirjoitukseen. Sitten kun se pälkähti mieleen, annoin mielikuvituksen lentää ja kynän sauhuta. Kouluaikana äidinkielen tunneilla muut huokaili voi v*ttua kun opettaja kertoi tehtäväksi novellin, minä sen sijaan hihkuin sisäisesti. Harvoja opinalueita joissa minäkin olin oikeasti hyvä ja opettaja luki lähes aina joko minun, tai yhden toisen luokkalaisen tekstin luokan edessä, ja siitä tuli tosi hyvä fiilis.

tp5d8251

Omia tuntemuksiaan kirjoittamalla on muutenkin helppo kertoa. Face-to-face kun läväyttää jonkun tiedon päin pläsiä, vastapuolelta reagointi tulee samoin tein ja siinä ollaan jotenkin paljon paljaammin tilanteen kanssa. Lisäksi kun tekstiä miulta tulee välillä puhua papattaessa liikaakin, niin saatan monesti möläytellä jotain mitä ei välttämättä pitäisi. Olen pikemminkin opetellut enemmän hiljaa olemista,kuin että sanaoksennan kaikki kerralla ulos.

Monesti olen miettinyt olenko liiankin avoin bloginkin puolella. Välillä tulee olo, että annanko itsestäni liikaakin. Aina ennen julkaise nappia kuitenkin mietin julkaisenko vai enkö. Melkein 3-vuoden blogihistorian aikana olen tosin poistanut vain muutamia postauksia jälkikäteen. Mikä oli yli 600:sta postauksesta aika todella pieni osa.

kirjoittamisenvoima

Elämä ei ole aina niin mustavalkoista, vaan mukaan mahtuu myös niitä sateenkaarejen kaikkia sävyjä. Ja niitä sävyjä on ihana kirjoittaa paperille, olkoon se sitten tietokoneen näppäimistö tai paperivihko joita myös kotosalla kirjoittelen.

Kirjoittaminen on parhaimmillaan ihanaa, antoisaa, helpottavaa, terapeuttista, luovuuden käyttöä ja itsensä ilmaisemista. Vaikka joskus tulisin lopettamaan bloggaamisen, kirjoittamista en usko hylkääväni täysin koskaan.

 

Olisi mielenkiintoista tietää löytyykö ruudun siltä puolen henkilöitä, jotka tykkäävät kirjoittamisesta? Ei välttämättä blogin, vaan ylipäätänsä kirjoittamisesta. Novellien kouluaikana, esseiden tai vaikka päiväkirjojen?

 

SEURAA MAMAA FACEBOOKISSA / INSTAGRAMISSA / BLOGLOVINISSA

Tiina / Fit Fat Mama

Bilehile lapsivihaaja muutti elämänsä ja on nykyisin pienen pojan Äiti, isomman pojan Vaimo. Harrastaa kuntosalia ja kärsii kroonisesta herkkuholismista.

4 vastausta artikkeliin “KIRJOITTAMISEN VOIMA”

  1. Mä tiedän täysin mistä puhut!
    Nyt en ole ihan varma sun iästä, mutta ainakin itse luin kakarana mekaks ja sinäminä lehtien novelleja ja kirjoitin paljon itsekin 😀
    Äikkä oli aina ysi tai kymppi, enää tuskin.. 😀
    Mä saan parhaat kirjoitusinspikset yleensä juoksu/kävelylenkeillä tai yöllä!
    ps. niitä päiväkirjojakin oli..

  2. Mie luin just niitä vanhoja päiväkirjoja ja voi ihanuus mitä sieltä löytyy 😀 huippuja juttuja!

    mie kirjoittelen tällä hetkellä tuolle muksulle päiväkirjaa mitä puuhaillaan mitä oppinut mistä tykkää jne välillä myös lällyn lällyä kuinka rakas hän onkaan jne 🙂 vauvana tuli enemmän kirjotelin nyt vähemmän mutta välillä aina tulee inspis 🙂

    • Hitsit toivottovasti löytäsin omatkin, voisi naureskella :D.
      Oi vähän ihana ajatus tuo päiväkirja juttu <3. Mie tulostin Eetun 3kk-12kk kuukausittaiset kuulumispostaukset blogista sen jälkeen kun poistin ne täältä, ja niitä olen jälkikäteen melkein vollotellut lukiessa hih 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta