LÄÄKÄRIKÄYNTI: SEKUNDAARINEN LAPSETTOMUUS

Nyt vähän tilannetta missä mennään vauva numero kakkosen yrityksessä. Olen halunnut kertoa asiasta avoimesti ja on ollut voimaannuttavaa kuulla ruudun siltä puolelta kokemuksia ja saada vertaistukea.

sekundaarisenlapsettomuudenhoito

Kävin terveyskeskuslääkärillä maanantaina. Kerroin heti alkuun kärsiväni sekundaarisesta lapsettomuudesta ja iso ongelma on puuttuvat ovulaatiot sekä kiertohäiriöt. Munasarjat on ultrattu viime vuonna yksityisellä gynellä ja todettu pienirakkulaisiksi, kilpirauhanen ymv on tarkistettu verikokeella. Ovulaatiotestit sekä ”luonnolliset” kokeilut todistaa ettei ovulaatio ole selkiö joka kierrossa. Kierron olen saanut vihdoinkin tasoitettua, uskon akupunktion olevan yksi iso auttava tekijä siihen.

Sanoin haluavani Clomifen lääkkeen, joiden avulla saisin apua ovulaatio ongelmaani. Noh mitenkäs kävi.

En saanut Clomeja, vaan lähetteen lapsettomuuspolille. Terveyskeskuslääkäri ei kuulemma voi clomeja määrätä, koska kyseessä on erikoisala. Voin kertoa, että siinä vaiheessa veetuskäyrä nousi helvetin korkealle ja rupesin vain itkemään. Olin henkisesti valmistautunut siihen, että saan heti reseptin ja ehkä ensi kierrossa olisin kokonainen nainen, jonka munasarjat toimisi tuottaen ovulaationkin. Mutta ei.

Minun, sekä miehen pitää käydä veri+virtsanäytteessä ja sitten vain odotellaan keskussairaalalle lapsettomuushoitoihin pääsemistä. Kysyin kuinka kauan menee, että pääsen polille. Lääkäri ei voinut luvata tarkkaa aikaa, mutta 3kk päästä viimeistään. Eipä hirveästi nappaisi enää odotella.

Minä, 27-vuotias yhden lapsen Äiti on yrittänyt toista lasta jo 2v 4kk. Välissä yksi epäonnistunut raskaus. En olisi koskaan uskonut tämän olevan näin vaikeaa.

laakarisekundaarinenlapsettomuus

Syy, miksi hakeudun vasta nyt toisen kerran lääkäriin (1 kerran kävin viime vuoden maaliskuussa yksityisellä) on oikeastaan se, että olen ajatellut liian ruusuisesti. ”Kyllä se kohta tulee”. Tässä asiassa olen ollut liiankin optimisti. Jossain vaiheessa on vain pakko myöntää että tarvitsemme apua. Toinen syy on se, ettei voimavarat ole riittänyt avun hakemiseen.

Mikäli tammikuussa ei ala kuulua mitään lapsettomuuspolille pääsemisestä, varaan suosiolla ajan taas yksityiselle gynekologille.

Sain myös kuulla perinteisen ”olet vasta 27”. Vastaukseksi siihen itkin ja sanoin etten halua mitään olette niin nuoria lässytyksiä kun ollaan yritetty niin pitkään.

Eipä muuta kuin toivotaan vuodesta 2017 tulevan parempi.

 

Mitä apukeino auttoi sinua raskautumaan? 

 

SEURAA MAMAA FACEBOOKISSA / INSTAGRAMISSA / BLOGLOVINISSA

 

 

MIELIPIDE POIKIEN JA TYTTÖJEN LEIKEISTÄ

Sanoa täräytän sen suoraan; mielestäni poikien tai tyttöjen leikkejä ei ole. Vaan LASTEN leikkejä.Kummastelen suuresti miten jotkut ajattelevat kuinka nukke tai keittiöleikit kuuluu vain tytöille.

”Leikki on lasten työtä” kuuluu sanonta ja se on juuri niin. Lapset oppii asioita leikkien ja tekojen kautta ja ajatus esimerkiksi siitä, ettei poikalapsi saisi leikkiä nukella on typerä. Ajattelen sen niin, että lapsi voi miettiä, ettei miesten tarvitse vaikka hoitaa lapsia. Lähteekö alunperin  ajatukset ja oudoksunnatkin ”miesten” ja ”naisten” töistä jo lapsuudesta? Mikäli mies on päiväkodissa töissä, sitä voidaan kummastella ja myös toistepäin; jos nainen on vaikka rekkakuski, se ihmetyttää monia. Tosin sitä en ymmärrä miksi tyttölapsen autoilla leikkimistä ei ihmetellä, mutta poikien nukkeleikeistä pyöritellään silmiä.

Miksi myös lasten maailma on jumahtanut näin pirun mustavalkoiseksi? Lapset on tulevaisuus ja itse en todellakaan halua kasvattaa lastani myrkyttämällä hänen mieltään ja kieltää joitain olevinaan liian tyttömäisiä leikkejä.

Olimme kirpputorilla jossa nostin käteeni Barbin. Katsoin sitä ihaillen ja ihmetellen halpaa hintaa. ”Mie haluun ton” tokaisi poika-lapseni. Ostimme siis barbin ja nimesimme sen Lilli-Lotaksi. Leikimme mm. että Lilli-Lotta ajaa Eetun autolla ja kruisaillaan ympäri asuntoa.

Eetu rakastaa autoja, mopoja, kaivinkoneita ja kaikkea huriskoja. Hän myös tykkää kannella käsilaukkujani ja kokeilla korkkareita. En kiellä häneltä mitään ”tyttömäisiä” leikkejä. Ja miksi pitäisi?

Päiväkodissa oli kerran hemmottelupäivä ja hoitotäti kysyi hieman varovaisesti saako Eetulle halutessaan laittaa kynsilakkaa. Saa tottakai! vastasin sekuntiakaan miettimättä.

Olen myös kuullut sellaisen typeryyden sanottavan kuin, ”teet lasta homoa jos se leikkii liikaa tyttöjen leikkejä”. Siis what the fuck?

Ei ole tyttöjen tai poikien leikkejä. On LASTEN leikkejä.

lapsienleikkeja

Mitä mieltä itse olet tästä vanhoillisesta jaottelusta? Leikkiikö teidän poikalapset myös ”tyttömäisiä” leikkejä?

 

SEURAA MAMAA FACEBOOKISSA / INSTAGRAMISSA / BLOGLOVINISSA