Joskus vaan tuntuu että seinät kaatuu päälle

Tänään on ollut astetta paskempi fiilis. Viime yönä Eetu heräili about tunnin välein ja tänään tuntuu kiukkuuvan vähän väliä jostakin. Välillä asettuu ja sit alkaa taas napina. Päiväunia nukkui reilu tunnin. Poika itkee ja sitten Äiti itkee. Sitten tulee Paska Äiti fiilis siitä kun hermostun.

Olen todella harvoin kipeänä ja tänään mittari näytti vähän lämpöä ja nenä vuotaa kuin esterin perse. Sitten jos tämä tarttuu vielä Eetuun, niin voi tulla astetta mielenkiintoisempaa. Kiukkuinen, kuumeinen vauva. Ou fuck jee. Kuumetta ei ole kuitenkaan miulla ole, pikkaisen lämpöä, mutta olo on silti kuin zombilla.

Juuri kun pari päivää sitten kehuttiin miten Eetu on nykyisin meidän oma pieni hymypoika ja arki on jo aika kivaa, niin alkaa napinapi yhyy olen vauva-kitinät taas. Ruokaa on mahassa, vaippa on puhdas, kylmä ei ole. Koko ajan työntää jotakin suuhun, niin olisiko ne hampaat? Terävää ei kuitenkaan suussa tunnu. Vai olisiko se peruna-porkkana jota kokeiltiin eilen ensimmäistä kertaa ja tänään uskaltauduin antamaan useamman teelusikallisen. Keksikää joku helvetin vauva-Äiti generaattori, tai joku mikä kertoo mikä sitä vaivaa?

Tiedän, että vauvan napina ja itku on normaalia. Mutta se ei tarkoita sitä etteikö se voisi ärsyttää. Eikä pelkästään ärsytä, vaan vituttaa ja surettaa.

Kaverit on monesti ihmetelly miten pirteä ja iloinen aina olen. Vaikka olisin aamulla ollut miten väsynyt, niin miitingeille saan itseni aina skarpattua. Tottakai kerron heille, että arki on välillä perseestä, mutta en halua siitä jauhaakaan. Negatiivisuus kasvaa negatiivisuudella eikä liika synkistelykään tee hyvää. Luonteeltani olen kuitenkin perus positiivinen ja ajattelen lopulta aina, että  asiat voisi olla miljoona kertaa pahemminkin. Joskus silti tuntuu, että pälli leviää. Paskimmat fiilikset iskee nimenomaan yksin. Tänäänkin vain odotin, että kello juoksisi eteenpäin ja Isimies tulisi töistä.

Vaikka Isimies katsookin Eetua ja pääsen käymään salilla, ripsihuolloissa ja kavereitten luona yksinäänkin, silti päävastuu on silti aina miulla. Hyssytän ja hypyytän jos Eetu raivoaa. Herään joskus triljoona kertaa yössa. Tottakai mie hoidan yösyötöt, koska Isimies käy töissä, mutta ei se jatkuva herääminen mitään herkkua aina ole. Huolehdin onko hoitokassi pakattu. Mietin onko kaikki tarvittavat hoitovälineet ja vaatteet. Mie nukutan. Mie imetän eli ruoka tulee ensisijaisesti miun buubseista. Alusta asti ollaan annettu myös pulloa, mutta nyt tuo pikku mies on alkanu syrjimään sitä. Toivottovasti pullo angsteilu loppuisi lyhyeen.

Kun Isimies tuli töistä, niin hän toi tullessaan miulle piristykseksi kasan proteiinipatukoita ja Eetulle oli ostanu uuden unipussin. Lisäksi hän lupasi hoitaa viikonloppuna toisena yönä Eetun yösyötöt pullolla (jos se siis suostuu siitä syömään), että mie saan levätä. Onneksi miulla on maailman ihanin ukkeli joka rakastaa ja hoivaa meitä kumpaakin <3. Eetu oli Isimiehelle yhtä hymyä ja mie pääsin lähtemään salille.

Onneksi lämpö laski ja uskalsin lähteä salille. Jos kuume olisi noussut, niin olisin mennyt makariin korvatulppien kanssa ja hengähtänyt hetken. Salilla sain nollattua pään ja kotiin kun pääsin niin vieläkin Eetu oli Isimiehelle kiltisti, mutta miulle alkoi kiukku. Selkeesti muksu on kyllästyny miun naamaan :D. Rupesi uudestaan ärsyttämään kun heti kitinä alkoi uudestaan kotia tultua.

Toivon sydämeni pohjasta, että kiltti-Eetu tulee pian takaisin ja kitikiti-Eetu menee pois.

minäkö muka kiukkuan?

Miten yhdestä vauvasta voikaan ärsyyntyä niin kovasti ja samalla rakastaa sitä ihan hemmetisti?

Anteeksi avautuminen. Tänään vain oli tälläinen päivä ja oli pakko päästä jonnekin purkamaan. Toivottovasti ette saa miusta yltiö negatiivista kuvaa, joka pelkästään valittaa vauva-arjesta. Niinkuin ylempänä kirjoitin, että perus luonteeltani olen positiivinen. Ne negatiiviset tunteet pitää vain silti välillä saada purettua, niin sisälle ei kasva kiukkukasaa.

-Tiina

Tiina / Fit Fat Mama

Bilehile lapsivihaaja muutti elämänsä ja on nykyisin pienen pojan Äiti, isomman pojan Vaimo. Harrastaa kuntosalia ja kärsii kroonisesta herkkuholismista.

25 vastausta artikkeliin “Joskus vaan tuntuu että seinät kaatuu päälle”

  1. Oot tosiaan onnekas kun sulla on noin huomaavainen mies. Mä oon monesti miettinyt et miten ihmeessä yh-äidit pitää paketin kasassa ja vielä itsensäkin edes jotenkin järjissään!

    Peruna allergisoi ja tekee helposti mahavaivoja pienille. Meidänkään tytölle ei peruna tunnu edelleenkään sopivan vaikka sitä ollaan nelisen kuukautta silloin tällöin tarjottu. Kannattaa varmaan koittaa jättää se pois ja vaihtaa vaikka bataattiin? 🙂

    • Niin oon <3. Joo ite oon miettiny samaa, varsinkin jos on haastava vauva/lapsi.
      Nyt oli eka kerta kun perunaa kokeiltiin. Porkkanalla alotettiin kuukausi sitten kiinteet ja siitä tuli hirvee huuto, niin en tiiä kumpi noista tällä kertaa aiheutti ton. Bataattii ollaan annetukin ja siitä Eetu tykkää, eikä se käy mahaan 🙂

  2. Kahden kanssa toi ”ihanuus” tuplaantuu. Mullakin ollut tänään vähän pehva päivä. Molemmat nukkuu huonosti, isompi ei vaan ikinä ole ollut nukkuja ja on sit väsyneenä tosi kiukkunen, pieni ei nuku kun tekee hampaita. Nuku se viikonlopun yö eri huonessa, josko se pullo kelpaisi kun sinua ei näy. Tsemppiä! Ja todellakin saa nurista!

    • Kiitti Janica <3.
      Joo se on taas asia mitä en tajuu, et jos vauvaa/lasta nukuttaa, niin miks se ei nukahda :D. Meillä väsykiukkuu aika usein myös
      Me tehään silleen, että ite nukun yläkerran makarissa ja poika nukutetaan alakertaan vaunuihin. Toivottovasti suostuu syömään

  3. Voi kuule 😀 meillä kiukutellaan hampaista. Koko eilisen päivän pelkkää kitinää. Ees lempisoseet ei maistunu. Ainoastaan sukka oli Antonin mielest kiva mutustaa! Tiiän ton tunteen siis 🙂 samalla kun rauhottaa vauvaa, päässä aattelee ”oo nyt vaa hiljaa ees sekunnin” eiköhä noita päivii oo kaikil 😀

    munkin mies onneks auttaa arjes niin paljo ku pyydän. Meilläki päävastuu on kuiteski mulla ja hoidan kans yöt. Mut iha ymmärrettävää kun toine käy töis. Muistan vielä ku mies tuli kotii töistä kun poika oli iha pieni ja sillä oli mahakipui. Mä tulin huutavan vauvan kans eteiseen kyynelehtien ”Se vaa huutaa! Mä en osaa tätä!” onneks ne mahavaivat on ohi…*kop kop*

    huomenna on onneks uus päivä 🙂

    • Onneks siullaki mies auttaa! 🙂
      Hampaat on kyllä oudot ku niitä tehdään niin pitkään. Eetulla 2kk iässä tuntu ikenet tosi kovilta, mutta ei oo edenny homma mihinkään suuntaan. Saa nähdä milloin räsähtää läpi.

      Sillo ku mies oli ekaa päivää töissä Eetun syntymän jälkeen, niin mie vaan vollotin sohvalla ku se tuli kotiin :D.

  4. Mulla on pian 5kk poika ja samanlaisen tekstin oisin voinu tänään kirjoittaa! meillä kans aikamoinen kiukkupylly vaikkei mitään tunnu olevan oikeasti vialla. Ja myös pulloo ei syödä enää! Itku tuli tälläkin mamalla tänään.. Mä haluan kans vauva generaattorin! Alkuun kaikki lohdutti et vatsavaivat vähenee 3kk jälkeen.. No eipä oo vielä loppua näkyny. Kaakao teki meillä päivistä ihan sietämättömiä, sen pois jättämisen jälkeen sujuu vähän paremmin. Löysin hiljattain sun blogiin, tätä on kiva seurata kun pojat on samanikäiset ja ilmeisesti melko saman luontoiset.. Ihanaa kun sanot asiat suoraan! Just samoja ajatuksia pyörii mun päässä. Tuttujen vauvat vaan on, kattelee ja syö, en käsitä! -J-

    • Ensin mahaoireita aiheutti jotkut ruoka-aineet, d-tipat ja mikälie ja sit kun niistä päästiin eroon, niin alkaa miettiminen mitä soseita sitä antas ettei tule maha-vaivoja. Plaah. Joo ja meillekin on hoettu ota 3kk juttuu, että sit kaikki murheet jää taakse jne.
      Viime yön Eetu onneks nukku paremmin ja aamulla olin virkee herätessä, ihana tunne :). Toivottovasti päivä jatkuskin hyvin

      Kiitos kommentista ja kiva kun löysit tänne :)!

  5. mulla taas menee hermo nuoremman neidin kitinään huh huh, vauva ei osaa ees kitistä mut isommat lapset kyllä ja mä en jaksas, 2 pv ollu sellasta huutoo et huh huh on pikku veliki alkanu huutaa myötä tunnosta ku iso sisko vetää kiukut,

  6. voih on minullakin joskus tuollaista varsikin kun toinen yöllä herää jatkuvaa niin päivällä jos on väsynyt ja toinen vaa kitisee ja itse yrittää kaiken tehdä että toisella olis hyvä ja ei kun silti vaan itkua ja kiukkua niin kyllä se joskus v*tuttaa itseäkin! et siis ole ainut 😀 en tiiä kyllä miten voi rakastaa vauvaa niin paljon mutta samalla siihen voi ärsyyntyä myös

  7. Tsemppiä!
    Meillä ollut muutama päivä ihan samanlaista kuin teillä. Kitisee vaan eikä mikään ole hyvin.

    Toivotaan, että menee pian ohi:)

  8. Mihin mun kommentti on kadonnu :/ kirjotin kauheen kirjeen melkeinpä ja se ei vissii tullu perille asti :((

  9. Voi minä niin tiedän tuon paska äiti syyllisyys fiiliksen kun hermot menee kun tietää, ettei toinen kuitenkaa tahalleen kiukkua tai muuta 🙁 Mutta siitäkin kyllä tietää miten hyvä äiti oikeasti olet. Tsemppiä sinne! 🙂 <3

  10. Pakko sanoo että aivan mahtava postaus. Harva mamma uskaltaa sanoa ääneen saati kirjottaa näistä asioista, vaikka ei varmasti kenenkään perheessä ole kaikki päivät ja yöt yhtä naurua ja hymyä, mutta silti pitää muka aina antaa semmonen kuva että pilven päällä eletään. Pienen muksun äitina yhdyn kyllä ihan tähän postaukseen, ei mua ainakaa naurata yhtää herätä yöllä tunnin välein rauhottelemaan itkevä pojua tai vaihtamaan haisevaa vaippaa vaikka kuinka tota pojua rakastanki. 😀

    • Kiitos paljon :).
      Joo minuu niin ärsyttää asioitten kaunistelu. En usko et kenenkään muksu aina on yhtä hymyy, niin tyhmää kun moni antaa olettaa niin. Ite oon alusta asti kertonu miten meillä oikeesti menee 🙂

  11. […] jos lukisi isona tälläistä tekstiä”. Vaikka kerroin vauvavuoden aikana esimerkiksi miten seinät meinasi välillä kaatua päälle ja  Taaperon erinäisistä oikuista, mutta niissä ei ole mitään noloa. Lähes jokainen lapsi on […]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta