ITSENSÄ PALKITSEMINEN

Yhdessä Jutta ja puolen vuoden superdietit jaksossa oli treenari, joka oli aikaisemmin palkinnut itsensä aina ruualla. Dietin aikana ruuan sijaan hän palkitsi itsensä ottamalla uuden tatuoinnin.

Rupesin pohtimaan aihetta omassa pienessä pääkopassa vähän enemmän. Olen itsekin monet monet kerrat palkinnut itseni jollain herkulla. Joskus salitreenin jälkeen olen miettinyt, että olipas kova treeni, nyt voinkin vähän ostaa suklaa

Miksi palkinnon pitäisi aina olla joku herkku? Herkun tuoma mielihyvä kestää vain hetken. Hetkellinen. Voisi miettiä: mistä muusta tykkään kuin herkuista? Asia joka kestäisi pitempään kuin höttö jonka tunkee suuhun ja sulaa sekunnissa. Jäljelle jää hetkeksi hyvä maku suuhun ja suklaa menee taas suoraan perseeseen. Voisiko palkinto olla uusi laukku, kasvohoito, leffa-ilta, uudet vaatteet. Palkintoon ei välttämättä vaadita rahaa. Jättäisinkö kodin siivouksen seuraavalle päivälle ja viettäisin hetken sohvannurkassa lempikirjan kanssa. Mikä muu saa iloiseksi kuin herkku?

Palkinto voi olla uusi kahvimuki...
Palkinto voi olla uusi kahvimuki…
Se,että antaa pyykkien olla hetken pidempään telineellä
Se,että antaa pyykkien olla hetken pidempään telineellä
Hengailla eripari villasukat jalassa sohvalla
Hengailla eripari villasukat jalassa sohvalla
Tai vaikka uusi huulipuna
Tai vaikka uusi huulipuna

Itsensä palkitsiminen voi myös motivoida. Dietin aikana sovitin yhtä ihanaa treenitoppia ja teki hirveästi mieli ostaa se. Totuus hengarissa oli eri, kuin totuus pukukopissa. Tiukka, ihonmyötäinen treenitoppi paljasti tursottavat jenkkakahvat joten jätin vaatteen kauppaan. Päätin, että ostan uusia treenivaatteita vasta sitten kun jenkkikset on sulanu pois sen verran, että voin käyttää häpeilemättä istuvia salitoppeja. Nyt tiputettuani mahastani ne 11cm voin paremmalla mielellä pitää tiukempia treenivaatteita. Muutamat salihousutkin alkaa jo lököttää, joten on jo aikakin uusia vaatevarastoa. En palkitse itseäni siis uudella suklaalevyllä vaan uusilla treenivaatteilla.

 

Olin kirjoittanut tämän aikoja sitten ja bongasin tämän luonnoksista jonka näköjään unohdin julkaista aikoinaan. Samoja ajatuksia edelleen ; miksi palkitsiminen pitäisi aina tehdä ruualla?

 

Millä muulla kuin herkulla SINÄ olet palkinnut itseäsi?

 

SEURAA MAMAA FACEBOOKISSA / INSTAGRAMISSA / BLOGLOVINISSA

Tiina / Fit Fat Mama

8 vastausta artikkeliin “ITSENSÄ PALKITSEMINEN”

  1. Viime talvella ja ja alkukeväästä luin ylioppilaskirjoituksiin ja tuolloin palkitsin itseäni pitämällä noin kerran viikossa vapaapäivän lukemisesta. Tuolloin varsinainen palkinto oli usein jakso lempisarjaa. 😊 Kirjoituksista selvittyä palkitsin itseni mm. menemällä kampaajalle ja näkemällä kavereita. Käytiin kyllä myös ulkona syömässä. 😄 Herkuttelu ei kuitenkaan ole ainoa kunnon tapa palkita itseään!

  2. Miksi kummassa pitäisi palkita itsensä tekemisestä joka tuottaa itselle hyvää? Jos urheilee/liikkuu, mitä palkitsemista siihen tarvitaan – varsinkin jos sen tekee mieleellään ja osana treeniohjelmaa? Eli tässä maratonille treenatessa homma menisi niin, että mulla on tänään 17 km:n lenkki ja millähän itseni sen jälkeen palkitsen…hmmm….?!

    Jokainen ajattelee kuten lystää. Minä en treenaa palkintojen vuoksi. Juoksen ja käyn salilla tiettyjä omia päämääriäni varten. Jos haluan, ostan huulipunan. Koska haluan, en palkintona jostain, koska olin reipas ja vedin mukavuusalueeni yli. Jos tekee mieli makeaa, syön. Koska haluan. Herkku ei ole palkinto vaan hyvää josta tykkään ja jota ilmankin toki pärjään.

    Mistähän tällä palkintofilosofialla lopulta revitään se treenimotivaatio…?

    • Kaikille liikkuminen ei varsinkaan alussa ole pelkkää mielihalua vaan kaipaa jotain tuomaan buustia. Pieni palkinto, mikä jottei jos se auttaa tavoitteeseen pääsemisessä :). Pieni palkinto itselle voi olla toki hyvä myös muussa kuin liikkumisessa. Hyvin mennyt koe, suursiivous, rankka työrupeama, tai joku muu. Pointtina ei ollut pelkkä treenimotivaatio, vaan yleisesti ottaen itsensä palkitseminen muulla kuin herkulla =)

      Koska haluan aiheesta oonkin kirjoittanut itsekin, löytyy täältä ; http://fitfatmama.fitfashion.fi/koska-huvittaa/

  3. Hyvin kirjoitettu! Itse mietin tätä samaa, tosin tupakan polton lopettamisen kannalta. Toki paras palkinto on päästä irti tupakasta ja elää ehkä terveempi ja pidempi elämä. Mutta useamman vuoden polttaneena tulee päivittäin tilanteita missä normaalisti menis röökille ja saa ihan tosissaan käydä pään sisällä taistelua, että ei mene sitä röökiä polttamaan, edes sitä ”vain yhtä”. Ja lisäksi huomasin että rööki oli itelle palkitsemiskeino. ”Kun saan tämän homman loppuun niin sitten röökille”. Joten päätin, että kun näitä tilanteita tulee niin mulla pitää olla joku konkreettinen juttu, millä pääsen ”röökipeikon” niskan päälle. Esim. eka viikko meni savuttomana, kun päätin että ostan pitkään haaveilemani laukun kun viikko savutonta elämää tulee täyteen. Se kummasti autto niissä pahoissa tilanteissa.

    Lisäksi mietin sitä,että monet sanoo että painoa tulee tupakanpolton lopettamisen jälkeen ja monille jopa niin paljon että alottavat sen takia uudestaan polttamaan. Ehkä voi johtua siitä, että jos normaali setti oli vaikka kahvi ja rööki, ja sen röökin korvaa pullalla tai vaikka suklaalla. Kun nuo kahvitauotkin on eräänlaista itsensä palkitsemista vaikkapa töissä 😀 tähänkin varauduin hedelmillä, pähkinöillä, Jenkki-hopea toffeella (😀) ja pepsi maxilla. Nyt kuukaus savuttomana ja -5kg 💪👍

    Tää nyt ei ihan täysin aiheeseen liittyny, mut halusin vaan sanoa, että tosiaan on muitakin palkitsemiskeinoja kun ruoka. Ja ihminen tiedostamattaan palkitsee itseänsä päivittäin vaikkapa just ne kahvitauot töissä tai vapaapäivänä pitkät unet. Itseään on hyvä välillä palkita, koska niin tulee enemmän motivaatiota saavuttaa tavoitteita ja vaikka motivaatio olisikin kohdallaan niin voi silti palkita itseään siitä isosta työstä minkä on tavoitteen eteen tehnyt. 😉

    • Kiitos :).

      Ensinnäkin todella hieno päätös, että lopetit tupakanpolton ja onneksi olkoon ekasta kuukaudesta+ -5kg:sta:). Itse poltin aikoinaan 7-vuotta, nyt uutenavuotena tulee 6-vuotta siitä päätöksestä. Nykyisin poltan ainoastaan silloin kun olen viihteellä, eli n. 2-3 kertaa vuodessa.
      Tupakasta kirjoitinkin tässä postauksessa: http://fitfatmama.fitfashion.fi/tupakka/

      Laukun ostaminen onkin hyvä motivaattori, nim. laukkufriikki hih. Miulle ei muuten tainnu tulla kiloja lopettamisesta..tosin aloitettiin seurustelemaan silloin joten herkuttelua tuli enemmän joten pari kiloa taisi tulla niistä :D.

      Kiitos kommentista ja kertomuksesta =)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta