ITSENÄINEN VAI ITSEKÄS?

Tarvitsen omaa aikaa. Olkoon itsekästä, mutta minä olen minä. Lapsesta asti olen ollut itsenäinen ja oppinut olemaan myös yksin. Isäni oli aikoinaan vuorotöissä ja opin olemaan myös paljon yksin kotona ja se sopi minulle hyvin. Aina löytyi tarvittaessa hoitajakin, mutta muistan kun sanoin itsekin jossain vaiheessa, että pärjään -ja haluan olla yksinkin kotona. ”Tiina on niin reipas tyttö” sanottiin minulle lapsena ja se varmasti vaikuttikin voimakkaasti luonteeseeni. Totuin pärjäämään ja olemaan yksin.

asukuva1

Paita Hm / T-paita Emporio Armani / Hame edc by esprit / Kengät Tommy Hilfiger / Laukku Louis Vuitton

emporioarmanit-paita

 

 

Äidiksi tulon jälkeen oma aika on tietenkin vähentynyt huomattavasti ja se on itsestäänselvyyskin. Epäitsekkyyttä on pakko oppia ja opetella, lapsen tarpeet menee aina edelle. Mutta. Äiti, nainen, sisko, vaimo, Tiina. Minä olen silti Minä ja kaipaan myös omaa rauhaa. ”Äitiys muuttaa kaiken” -ei muuta. Se ei ole muuttanut sitä, että tarvitsen myös omaa aikaa. Oma aika voi olla aamukahvi ihan omassa rauhassa, lenkki koiran kanssa tai salkkarit löhötuolilla pojan nukkuessa ja miehen ollessa töissä. Oma aika ja omat hetket ovat täysin erilaisia kuin ennen lasta, mutta kuitenkin tarvitsen niitä ihan pällinikin takia.

Vauvavuoden aikaan inhosin mieheni iltavuoroviikkoja, mutta nyt myös nautin niistä. Kun olen laittanut Eetun nukkumaan, saan lähes pari tuntia täysin omaa aikaa. Vakio omaksi puuhakseni on tullut syödä iltapalaa meidän karseassa, mutta mukavassa löhötuolissa ja katsoa Salkkareita. Se on hetki, joka on minun.

Vauvavuoden aikana kävin kuntosalilla ja ripsihuolloissa, enkä todellakaan potenut niistä huonoa omaa tuntoa. Olen todella kiitollinen, että mieheni mahdollisti sen minulle. Keskustelimme kyllä jo raskausaikana ja tein selväksi, että minä olen silti minä, enkä vaan Äiti joka lätisee kakkapissipylly juttuja eikä halua enää mitään omaa. Lapsen luonne vaikuttaa myös toki paljon siihen miten aikaisin Äiti voi käydä missään. Eetu söi tarvittaessa pulloakin, joten tunnin irtiotto kotoa ei haitannut mitään.

louisvuittonazurpochette

IMG_1235

Sairasloman aikaan kävin koiran kanssa lenkillä. Aurinko paistoi ja löysin ihan superkivan lenkkipaikan. Kävelin pitkospuita pitkin, matkan varrella oli penkki jota hyödyntämällä tein treeniä. Penkille nousua, perään punnerruksen ja sen jälkeen kävelin lähelle rantaa tekemään hengitysharjoituksia. Jotenkin huvittavaa, miten vaikka hengitysharjoitus on tuntunut vuosia ”v*ttu mitä hippihommaa”, mutta hengitystavallakin saa päätä kivasti rauhoitettua.

Pitkospuu kävelyn jälkeen menin juoksemaan rappusia. Päällä miulla oli lyhyt urheilutoppi, eikä edes ahdistanut yhtään. Elämässä on tiettyjä hetkiä, jotka piirtyy ja jää mieleen. Tuntuu, että tuo lenkki oli yksi niistä. Tuli niin endorfiinipuuskat tuosta ulkoilusta ja tajusin oikeasti, että todellakin kaipaan omaa aikaa. Itsekästä, vai itsenäisyyttä? Omaa itseäni.

Mietin asioita jolla saisin arkeen enemmän omaa aikaa, ilman että se vaikuttaisi negatiivisesti Eetun kanssa oloon. Miehen iltavuoroviikkoisin voisin kokeilla käydä aamulenkillä ennen töitä, mutta se tarkoittaisi lyhempiä yöunia.Joskus voisin ottaa myös lenkkikamat töihin mukaan ja käydä hölkkäämässä vaikka laulurinteen rappusia. Oma, pieni, kiireetön hetki joka tuo mielihyvää.

Eilen heräsin 5.55 ja kävin aamulenkillä nilkkapainot jalassa ilman musiikkia. Reipasta kävelyä vajaa 30min. Omaa aikaa, liikuntaa ja koiran ulkoilutus. Kolme kärpästä yhdellä iskulla ja oli todella mukavaa. Omasta ajasta ei kärsinyt lapsi eikä mies, he jäivät kotia koisimaan.

äidinomaaika

Miten omalla kohdallasi, tarvitsetko omaa aikaa? Saatko järjestettyä itsellesi omaa aikaa, vai  kaipaatko edes sitä?

 

SEURAA MAMAA FACEBOOKISSA / INSTAGRAMISSA / BLOGLOVINISSA

 

Tiina / Fit Fat Mama

5 vastausta artikkeliin “ITSENÄINEN VAI ITSEKÄS?”

  1. Kaipaan. Ja saan ja en saa. Oon edelleen kotona, joten ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa siitä, että jäisi lapsien kanssa liian vähän yhteistä aikaa. Miehen vuorotyö ja tissillä oleva nuorempi lapsi rajoittaa jonkin verran. Toisen lapsen syntymän jälkeen oma aika unohtui tai jäi taka alalle. Nyt olen ruvennut ottamaan sitä tietoisesti. Minusta siinä ei ole mitään itsekästä. Eikä oikeastaan mitään itsenäistä. Jotenkin se tuntuu perustarpeelta. Tästä voi monet tietysti olla montaa mieltä 😉 Ihan lyhytkin hetki voi riittää. Vaikka just se ihana hiljainen aamupala omassa rauhassa.

    • Kotona ollessa ei tarvii totee niin sillä lailla omasta ajasta huonoa omatuntoa kun muutenkin niin 24/7 melkein lapsen kanssa :). Tissittely tietty vaikuttaa varmasti..
      Hyvä että oot ruvennu ottamaan sitä tietoisesti, tekee varmasti hyvää 🙂

  2. Minäkin tarvitsen säännöllisesti omaa aikaa mutta näin töissä käyvänä se on kyllä aikamoinen järjestelykysymys. Käyn joskus aamulla salilla, jos toisilla on myöhäisempi aamu ja he ehtivät hoitaa koiran aamulenkityksen. Ihan parasta on se, että tyttönikin onnyt saanut kuntosalikortin, eli voimme käydä yhdessä treenaamassa <3 Se vain on hankalaa, että pikkuveli ei vielä saa tulla mukaan ja haluaisin antaa lapsille aikaa ja huomiota tasapuolisesti…

    • Niimpä, arki monimutkistui huomattavasti sen jälkeen kun aloitti työt vauvavuoden jälkeen..
      oi kuulostaa kivalta! Toisaaltaan itsekin odotan sitä, että voidaan Eetun kanssa käydä vaikka lenkillä yhdessä, mutta toisaaltaan lenkki omassa rauhassa on ihanaa 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta