Isimiehen ajatuksia synnytyksestä ja vauva-arjesta

Pyysin Isimiestä kirjoittamaan omia tuntemuksiaan synnytyksestä ja vauva-ajasta. Pillitin kun luin tämän tekstin. On se niin Isimies ihana <3. Tässäpä tämä:

Nonni, nyt on sit isimiehen vuoro kirjoitella (pakotettuna, kiristettynä).  Ajatuksia synnytyksestä ja vauva-arjesta miehen silmin, siis silleen sensuroituna ettei mene näkö lukiessa.
Vaikka synnytykseen oli aikaa valmistautua henkisesti se perinteiset 9kk, jätin senkin homman tyypilliseen tapaani viimeiseen viikkoon. Se olikin heti se ensimmäinen virhe, poika kun halusikin syntyä viikkoa etukäteen!
Kun lapsivesi päätti sitten tulla, juuri kun oltiin mukavasti lämpimän peiton alle asetuttu, alkoikin tärinät. Sairaalaan soittelun jälkeen tärinä olikin jo niin kovaa, että muistikuvat lentelivät päästä ulos tunnin ajan. Siinä sai hetken itsenään keräillä, eihän sen vielä pitänyt tulla, yhtään ei ehtinyt varautua!
Syntymän odottelu oli tuskaa, vaikka välillä hoitajanretkut pakottivatkin kotona piipahtamaan. Ei sitä emäntää olis millään halunnut jättää yksin kärvistelemään… Parin pitkän päivän jälkeen se poika sitten saatiin suostuteltua tulemaan ulos lämpimästä pesästään, ja kun sen näki ensimmäistä kertaa, ei voinut iso mies mitään. Silmistä tuli vettä niin, ettei enää puhuakkaan osannut. Miehisyyden rippeidenkin kadottaminen oli kuitenkin hienoin tunne minkä olen koskaan kokenut, melkein jokainen isä sen jo tietääkin. Ja oli se poika kyllä niin komiakin! Siinä vaiheessa ei vielä huuto haitannut pätkääkää, oi niitä aikoja!
Pask… kakkavaippojen vaihdon opettelu ja muu harjoittelu ei oikein jättänyt muistikuvia päähän, oli se poika niin komiaa katsottavaa J Ensimmäiset viikot kuitenkin menivät kotona lupsakkaan, öitä lukuunottamatta. Kun arki koitti, ja työt kutsuivat, alkoivat myös ongelmat. Kaikki yökukkujien vanhemmat tietävät, että se ei herkkua kyllä ole, hermot koko ajan kireällä ja virta ei riitä mihinkään, ja töitä pitäis jaksaa tehdä.  On tullut sanottua typeriä asioita ja raivottua väsymyksestä turhautuneena, ja myöhemmin katua. Parin töissä sattuneen läheltä piti –tilanteen jälkeen onkin tullut sitten nukuttua enemmän ja aika on ruvennut kulkemaan siivillä. Nyt kun poika on jo 3kk, alkaa arki jo sujua, mitä nyt ne pitkät yöunet ovat vain haaveita vielä. Ehkä sitten 15 vuoden päästä. Ainakin on aamuvuoroon herääminen entistä helpompaa kun ei ehdi nukahtaakaan :D. Eniten kyllä on saanut ihmetellä miten meidän mamma tuliluontoisena naisena on kestänyt käsittämättömän paljon paremmin.
Vaikka pas… huonoja päiviä onkin välillä ja huuto sattuu edelleen korviin, kaikki paha unohtuu, kun Eetu väläyttää sitä valloittavaa hymyään JPieni asia, mutta se jo yksistään saa jaksamaan ja tajuamaan, että oman pojan syntymä oli parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut. On se niin pirun komea!
-Isimies
Tiina / Fit Fat Mama

17 vastausta artikkeliin “Isimiehen ajatuksia synnytyksestä ja vauva-arjesta”

  1. Ihana teksti 🙂 <3 Kyllä isimies osaa!
    Meidän isukkia ei kyllä saisi kirjoittamaan yhtään mitään 😀

  2. Haha, ihana isimies 🙂 Meidän isukilta ei irtoais sanan sanaa, ei uhkailemalla, eikä kiristämällä. 😀

    • Kiva kuulla :). Ainii hyvä ku kirjotit, miun piti jo aikoja sitte lisätä blogis lukuluettoloon mutta unohdin, teempä sen nyt :):

  3. Univelka ja sen tuoma hatara pää on kyllä lasten myötä tullut niin miehelle kun mulle. Vauvavuosi on haastava ja välillä täälläkin tuntuu, että vaan auotaan päätä toisillemme. Onneksi lapset kasvaa (välillä liiankin nopeasti) ja kyllä se helpottaa 🙂

  4. Ihana teksti! Mullakin melkeen tuli itku tätä lukiessa. On se niin hellyyttävää, kun miehet puhuu tunteistaan <3 Voi kumpa meilläkin isimies suostus kirjottelemaan joku kerta blogiin 😀
    En näköjään ollut muistanukaan viimeksi liittyä lukijaksi, mutta onneksi löysin tän blogin uudestaan. Täältä saakin huippu treenivinkkejä vauvan kanssa treenaamiseen ja ruokavalioon! 🙂

    • Räpsyttele nätisti ripsiä jos se vaikka suostus runoilemaan jotain sitten :D. Jee tervetuloa lukijaks! Pitääkin kehitellä uutta vauvajumppaa joku kerta ku katon salkkareita 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta