Hetki jolloin sanoimme Tahdon

Hahaa luulitte varmaan hää-postauksien olevan mennyttä, mutta eipä mitä. Vielä näitä tulee! . Halusin tarkoituksella ripotella häihin liittyvät postaukset blogin puolella, enkä survoa kaikkea vaikka viikon sisään.

_MS_6549

Kun olimme ottaneet potrettikuvat, lähdimme ajamaan kohti Utran kirkkoa. Kirkko on pieni ja sievä, vanha hirsikirkko.

Mie menin kaasojen kyydillä ja Tuomas bestmanin. Ajoimme kirkolle ja moni vieras oli jo parkkipaikalla. Olin ihan hermona asiasta, koska en halunnu kenenkään näkevän minuu. Yritin huomaamatta livahtaa kaason pitäessä huivia miun edessä, hehe ihan kuin famous joka yrittää pakoilla paparatzeja.

_MS_6561 _MS_6563_MS_6567

Sakastin puolella olin ihan tyynenä. Mutta kun saimme käskyn lähteä Iskän kanssa kävelemään sakastista kohti kirkon ovia päin, sydän alkoi pumppaamaan ihan hulluna. Nytkin kun kirjoitan tilanteesta, syke nousi. Otettiin Iskän kanssa hermohuikat taskumatista kirkon sivustalla, hehe hyi minua :D. Seisoimme kirkkosalin oven takana. Hengittelin, puhaltelin ja jännitti niin maan perkeleesti. Ovet aukesi ja lähdimme kävelemään käsikynkässä kohti Tuomasta. Jännitti, pelotti, itketti ja olin ihan pihalla. Tuijotin vaan maahan, en uskaltanut pälyillä vieraita etten rupeaisi itkemään. Muistan nähteeni ainoastaan 2 vierasta, muuten on ihan sumua. Tunne oli jotain sanoinkuvaamatonta. En olisi etukäteen arvannut, että minua jännittää niin paljon. Onneksi jännitys katosi täysin kun pääsin Tuomaksen käsikynkkään.

_MS_6576 _MS_6580Vähä jännittääää… _MS_6605

Seremonia itsessään oli hyvin simppeli ja lyhyt. Meillä ei laulettu virsiä, eikä muutakaan. Alunperin yhden kaasoista piti laulaa, mutta hän ei pystynytkään, koska olisi ruvennut kuulemma itkemään. Asia harmitti hiukan, mutta pysyipähän tilaisuus vieläkin naftimpana. Me ei todellakaan olla nimittäin mitään ihanaa Jeesus ihanaa-kansaa. Miulle on kuitenkin aina ollut itsestäänselvyys, että haluan kirkkohäät.

_MS_6600 Tahdon! <3_MS_6614Sinne menee rinkula.. _MS_6621<3

Kun pappi puhui meistä sen henkilökohtaisen osuuden, miun piti todellakin taistella kyyneliä vastaan. Vilkuilin Tuomasta ja hänkin selvästi herkistyi. Sormuksien pujottaminen sujui, eikä kummankaan rinkula tipahtanut lattialle, vaikka Tuomaksella se meinasi kuulemma lentää.

_MS_6635 _MS_6636 _MS_6643

”Lähtekää rauhassa” – no joo, poistulo ei sujunut niinkuin harmonisessa elokuvassa :D. Kun lähdimme rauhallisesti kävelemään, puvun helma meni kenkieni alle. Jumahdin siihen ja yritin jatkaa matkaa. Ei onnistunut, vaan helma meni taas kenkien alle. Sanoin muistaakseni ”ei se oo niin justiinsa!” ja nostin helmat kunnolla korviin ja käveltiin naureskellen loppumatka. Tilanne ainakin rentoutti tunnelmaa ja tuli selville ettei meidän häissä tarvitse pököttää :D.

_MS_6665 _MS_6673 _MS_6676Kirkon portailla wuhuutin, pusuteltiin ja meidän päälle heitettiin karkkeja. Karkkimonsteri-teema siis tässäkin mukana. Yksi kova karkki lensi melkein miun silmään ja kipittelin kirkuen autoon.

_MS_6685

Autossa juotiin kuoharia ja tehtiin Facebookin päivitys ja selfie, nörttejä kun ollaan.

Matka jatkui kohti Juhlapaikkaa….. joka sitten seuraavassa hääpostauksessa!

 

Oliko omissa häissäsi lyhyt vai pitkä kaava? Jännittikö?

 

-Tiina

 

SEURAA MAMAA Facebookissa / Bloglovinissa / Blogilistalla / Instagramissa

 

Tiina / Fit Fat Mama

19 vastausta artikkeliin “Hetki jolloin sanoimme Tahdon”

  1. Voi ihana 🙂 Meillä oli kans lyhyt kaava, ei virsiä eikä mitään musaa eikä ylimääräisyyksiä. Meidäthän vihittiin siellä juhlapaikalla, eli mun vanhempien mökillä laiturilla. Pikkusenko meitä jännitti et tippuuko sormus ku se ois ollu sit järvessä! 😀 Ei onneks tippunu 🙂 Meitä ei kyllä jännittäny yhtään, mut meillä se tilanne oli alusta asti vielä rennompi kun teillä. Käveltiin yhdessä vieraiden kanssa laiturille ja kun kaikki oli löytäny paikkansa alotti pappi puhumaan. Eikä itkukaan tullu, vaikka olin ihan varma et vollotan ku pieni vauva!

    • Hih, kiitti :)!
      Haha voi apuva, sehän se ois ollu jos rinkula ois järveen lentäny :D. Onneks ei!
      Mieki olin varma, että itken hulluna mut sain pidettyy pokan 🙂

  2. Nätti häälook! 🙂 Muistan kuinka mua jännitti omissa häissä tuo alttarille kävely, väkisin yritti vaan pidätellä kyyneleitä!

    Hei kiva blogi sulla, just mun tyylisistä aiheista postailet! 🙂

  3. Meillä se oli parin minuutin kaava maistraatissa. Niin lyhyt, että melkeen repesin lopussa, kun se olikin jo siinä. Eipähän tarvinnu ainakaan jännittää virallisia osuuksia kauaa. Mutta olihan se aika pliisu ja varmaan sitten haluan jonkun seremonian hääjuhlien alkuun, jossa kaikki voi ihastella minua.. 😀

    • Nojoo maistraatissa se ois ollu omaan makuun liianki lyhyt :D. Kirkossa saa olla enemmä huomion keskipisteenä :). Vaikka jännitti,nii oon sen verran perinteinen et halusin krkkohäät :).

      Teidän pitää tehä hääjuhlassa sit sellanen hitaaaasti kävely 😀

  4. Oii! Ihanaa löytää teidän trendi-illassa olleiden blogeja luettavaksi! Lueskelin blogiasi ja jotenkin miulla on sellanen hassu olo, että tiedän siut jostain aikaisemmin! En vain saa päähäni, että mistä…

    • Mie en itseasiassa ollu siellä trendi-illassa :/.
      Me oltiin Ilosaarirockissa siel juustodiscossa töissä yhtaikaa 😀 :).

  5. Oi että <3 <3 <3 Ihana postaus:)
    Meillä oli lyhyt kaava. Ja kyllä jännitti!! Olin niin varma että kompastun mekkoon, itken naamani särjen näköiseksi tms.. Mutta kai se ihan ok meni!!=D

    • Hih kiitos Liisa <3!

      Joo mieki olin ihan satavarma, että vollaan meikit pilalle, mutta en onneks! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta