HENKINEN HYVINVOINTI SYNNYTYKSEN JÄLKEEN

Raskauden aikana välillä päässäni maalasin kauhukuvia siitä, että entä jos sairastun raskauden jälkeisen masennukseen. Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö kun oli ennen raskautta ja alkuraskaudesta voimakkaasti läsnä. Neuvolasta kerrottiin, että baby blues tai raskauden jälkeinen masennus puhkeaa yleensä n. viikon sisään synnytyksestä. Baby blues ja itkuisuus johtuu kuulemma hormoneita. Ihan kuin niistä mokomista ei olisi muutenkin paljon vaivaa. No mites kävi omalla kohdallani? Koinko baby bluesta tai masennusta?

Hallelujaa ja uunasanktaa voin rehellisesti sanoa, että tällä hetkellä -ja heti synnytyksen jälkeenkin voin oikein hyvin. Olen asiasta todella positiivisesti yllättynyt. Ahdistukseen raskausaikana söin lääkkeitä lääkärin luvalla ensimmäiset 3kk, sen jälkeen ajoin lääkkeen alas ja sen jälkeen olen joutunut ottamaan ainoastaan kerran lääkkeellistä apua.

Sitä ei vielä voi tietää miten henkinen hyvinvointi tästä eteenpäin menee, mutta tällä hetkellä ollaan tyynillä vesillä ja olen aika todella onnellinen.

Synnytyksen jälkeen ainoa isompi ahdistus oli kun kävin ensimmäistä kertaa kaupungilla ja oli niin paljon ihmisiä. Se fiilis kun olet ollut 3-viikkoa  tietynlaisessa kuplassa ja sitten oletkin tilassa, jossa on ympärillä runsaasti muitakin ihmisiä. Käytiin pikaisesti keskustassa koko perheen kanssa ja sen jälkeen Prismassa. Jotenkin kun jännitti koko ajan, että milloin vauva rupeaa huutamaan. Myy heräsi onneksi vasta Prismassa ja lähdin sitten kaupasta pois vauvan kanssa ja pojat jäi tekemään ostokset loppuun. Perjantai-päivä ja Prisma, voin kertoa että oli nimittäin ihmisiä.

Olen onnellinen siitä, että vointini on hyvä. Näen värit väreinä enkä mustavalkoisena kuten huonolla tuurilla olisi voinut käydä.

Viikon sisään synnytyksestä miulla tuli kuitenkin jonkinverran hormoni-itkuja vaikka mitään baby bluesta ei ollutkaan. Otin caseja ylös ja tässä pari esimerkkiä loppukevennykseksi;

Hormoni-itkut kun…

Esikoinen osasi oma-alotteisesti vaihtaa vessaan uuden vessapaperirullan.

Soitin kysyäkseni äidinmaidon luovutuksesta ja puhelimessa oli todella töykeä nainen.

Sain ystävältäni Myylle ihanan kortin ja lahjakortin postissa.

Myyn tulevat kummit vei esikoisen lasten ulkoilmatapahtumaan.

Myy katsoi vaan niin söpösti minua silmiin.

Olisi mielenkiintoista kuulla teidän kokemuksia synnytyksen jälkeisestä henkisestä hyvinvoinnista. Koitko baby bluesin tai raskauden jälkeisen masennuksen? Kuinka pitkään se kesti ja miten pääsit asiasta yli?

 

SEURAA MAMAA FACEBOOKISSA / INSTAGRAMISSA / BLOGLOVINISSA

Tiina / Fit Fat Mama

6 vastausta artikkeliin “HENKINEN HYVINVOINTI SYNNYTYKSEN JÄLKEEN”

  1. Olen itse ollu tosi reippaana molempien synnytysten jälkeen, oikeen intopiukeena et kohta pääsee vaunulenkille vauvan kanssa, omalle hikilenkille ja jo pelkästään ruokakauppaan ilman etukuulaa! Jotain onnenitkun sekaisia tunteita, herkistelyä on tietenkin ollut 😍

    • Huippua että sie olet voinut molempien raskauksien jälkeen hyvin :). Itse muistan itkeneeni enemmän esikoisen raskauden jälkeen, mutta baby bluesta ei onneksi kuitenkaan ollut. Ai että mie ootan, että pääsisi hölkkäämään! 🙂

  2. Heips! Pitkään olen jo sinun blogia lueskellut, nyt vasta kommentoin ekaa kertaa 🙂 Itsellä tällähetkellä elämässä hyvin samanlainen vaihe menossa, esikoispoika 3,5 v ja kesäkuussa syntyi pikkusisko joka juuri tänään täytti sen 3 kk 🙂 Kiva kuulla että sinun vointi on hyvä synnytyksen ja raskauden jälkeen! Itse koin molempien synnytysten jälkeen hyvin voimakkaan babybluesin, joka kesti molemmilla kerroilla reilut pari viikkoa. Mieliala meni yhtä vuoristorataa, välillä olin super onnellinen ja väillä taas todella ahdistunut ja mietin että mitenkähän tästä oikein selvitään ja miksi olen tähän ryhtynyt! Itku oli herkässä mutta onneksi masennukselta kuitenkin vältyin, nyt voi jo huokaista helpotuksesta:) Kiitos kivasta blogista, mukava lukea kuulumisia teidän vauva-arjesta ja saada samalla hieman vertaistukea 🙂

    • Moi Elina, oi että aina kivaa kun tulee tälläisiä jossa lukija ekan kerran kommentoi :). Toivottovasti jatkossakin tuut 🙂
      Onnea siulle pienestä, mukava kuulla että samassa elämäntilanteessa oleva ruudun sillä puolen. Oi varmasti ollu rankat pari viikkoa, muutenkin uuden opettelua kun pieni vauva ja sitten vielä vuoristorata fiilikset ollu. Onneksi siulla meni sitten se ohi :).

  3. Ihanaa, että menee hyvin. <3 Itsellä ei reilu vuosi sitten mennyt. Loppuraskaus oli raskas mun uniongelmien vuoksi. Koin itse synnytyksen ja sairaalassa olon hyvin ahdistavana. Kotiin pääsy oli helpotus ja pari viikkoa meni onnellisena, joskin hieman hormonihuuruisena kuten asiaan kuului. Meidän vauvalla oli paljon mahavaivaa ja refluksioireilu alkoi varhain. Mun oma kroppa (lähinnä selkä) oli ihan hajalla kun etupaino hävisi nopsasti ja vatsalihaksista ei ollut tukemaan. Imetys ei sujunut ongelmitta myöskään. Itkuisen vauvan kantaminen yötä päivää, se että kukaan ei ottanu mun kertomia tosissaan vaan sain vain kuulla olevani ylihuolehtivainen ja liikaa googlaileva sai mut romahtelemaan hyvinkin usein. Mies jaksoi tukea ja ilman häntä en olisi selvinnyt.

    Neuvolaa ei pahemmin kiinnostanut mun jaksaminen. Kun yritin ottaa puheeksi sain vain kuulla että "vauvat itkee". Koin vain olevani huono äiti, kun en jaksanut. Pahimmillaan meillä herättiin öisin15 min välein kipuitkuun. 🙁 Vyöhyketerapeutti oli ensimmäinen joka otti mun jaksamisen tosissaan. Vyöhyketerapia ja lopulta lääkekuuri helpotti refluksia ja sain nukkua jopa neljä tuntia yöllä putkeen.

    Vasta nyt koen että alan olemaan tasapainossa itseni kanssa. Nukkuminen on edelleen isoin haaste arjessa ja mun mielialat ja jaksaminen on vahvasti liitoksissa hyviin öihin. Onneksi hyviä öitä on enemmän kuin huonoja.

    Itse diagnosoin itsellini synnytyksen jälkeisen masennuksen. Ei siitä muut ole ollut huolissaan. Tajusin sen itsekkin vasta kun pari viikkoa sitten luin artikkelia synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.
    Onneksi kuitenkin loppu hyvin kaikki hyvin.

    • Moi Satu,
      Uni vaikuttaa mielialaan todella paljon. Siitä meidän perheessä valitettavasti paljonkin kokemuksia josta jäi pelkotila, että jos se toistuu niin mitä käy, en enää ikinä halua sitä aikaa takaisin…nyt toivon todella, että ongelmat ei palaa.

      Miulla oli onneksi sairaalassa ihan kivaa, ihana henkilökunta oli niin sekin varmasti vaikutti :). Vauvan vatsavaivat ja refluksi päälle on varmasti ollu kaikinpuolin arkea ikävöittävää 🙁
      Jotenkin ihan pöyristyttävää, että neuvolassa ei ole sinua tuettu tai autettu, monella äidillä varmasti iso kynnys sanoa ääneen miten asiat on -ja sitten kun vastaanotto on tuollainen niin huhhu…

      Onneksi olet nyt paremmassa tilanteessa, kiitos kokemuksestasi 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 5
Tykkää jutusta