HELVETIN HERKUNHIMO!

Tiedättekö ne ihmistyypit joille riittää herkutteluun 100g karkkia ja joille tulee paha olo yhden suklaapatukan jälkeen?  Tai ne joilla se makeanhimo lähtee parin päivän jälkeen veke? Mie en todellakaan ole niitä ihmisiä.

Pienestä pitäen ruoka on maistunut ja paljon. Yläasteen kotsan tunnilla minä olin se roskasankko joka veti jämät jos muut ei jaksanu. Teininä vedin suklaalevitettä suoraan lusikalla purkista ja aamupalaksi suklaamuroja sokerillisessa banaanijogurtissa. Olin ystäväni kanssa yläasteella Mc Donaldsissa työharjoittelussa ja syötiin isoimmat hampparit, isoimmat ranskalaiset, isoin juoma ja jälkkäriksi jätski ja se upposi vielä aika helposti. Seuraavana päivänä mäkkärin työntekijä tokaisi ”söit eilen kuulemma aika paljon” -joo. ”siis söitkö sie sen kaiken” -joo ”siis ihan kaiken?!” -niin!

Siskoni sanoo aina, kun sanoo sanan SUKLAA, niin Tiinan silmät alkaa säihkimään. Eikä se varmasti ole kaukana totuudesta. Siinäpä muutama ruokakokemukseni, joten uskotte varmaan ettei minulle se tarkka linja ole aina niin helppoa.

Kuukauden herkuttomuuden jälkeen ote on meinaan lipsunut ja pahasti. Kun antaa pikkusormen se vie koko käden, niin tälläkin kertaa. On niin naurettavaa, kun tiedän miten teoriassa pitäisi toimia, mutta en silti tee niin. ”Vältä napostelua, syö tasaisin väliajoin, juo paljon vettä”. Totta maar niitä ohjeita noudatan arkisin, mutta auta armias kun tulee viikonloppu. Sitten ote heltiää niin heeeelvetisti. Kaikenlisäksi toleranssini on niin iso. Voisin vetää litran jätskipaketin tuosta vaan, keksejä ja karkkia päälle sekä ehkä pari palaa suklaata. Sairasta. Miulla on varmaan joku venyvä maha. Miettikää, olen kaikenlisäksi taskukokoinen 157cm pituinen tyllerö –mihin hemmetin mahaan mie edes saan kaiken sen paskan ahdettua?

Liikunnasta olen saanut iloa ja pidettyä homman balanssissa, salitreenit on säilyneet mukana ja nautin lenkkeilystä. Mutta se herkuttelu. Perkele.

IMG_3264

Kumpi on sinulle vaikeampaa: liikunnan vai herkuttelun pitäminen balanssissa? Muita herkkulipsureita?

 

SEURAA MAMAA Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa

Äänestä blogia Indiedays Blog Awards LIFIE-osiossa ja osallistu arvontaan.

Tiina / Fit Fat Mama

Bilehile lapsivihaaja muutti elämänsä ja on nykyisin pienen pojan Äiti, isomman pojan Vaimo. Harrastaa kuntosalia ja kärsii kroonisesta herkkuholismista.

24 vastausta artikkeliin “HELVETIN HERKUNHIMO!”

  1. Mulla löi kans hiuka yli tossa viime kuun aikana 😀 Nyt sit ilman mitään sen suurempaa päätöstäkään, herkut on jääny pois. Ja niin uskomattomalta ku se kuulostaa siirto herkuttomuuteen on käyny tosi hyvin. Päätin jossain vaiheessa, et ite en osta, mutta jos jossain on tarjolla voin syödä. Eihä se siis sillo pitäny, mut nyt pitää! Vaikka nälkäisenä tänäänki tuli kauppaan sännättyä, ei herkut tullu ees mieleen. Kuukaus sitte oli toisin 😀 Kai se tuo mieli ja kroppa tekee päätöksen iha tiedostamatta. Ja asiaa auttaa se, et kaapit ammottaa herkku tyhjyyttään 🙂

    • Hyvä Elina! Monellahan on itseasiassa silleen, että jos päättää ”en saa syödä” niin tekee mieli kahta kauheammin. Sit jos antaa luvan, niin ei välttämättä edes herkuttele niin paljon :D. Meilläkin on kaapit ilman herkkuja, en ymmärrä sellasta ”herkkukaappi” systeemii kun me syödään aina kaikki heti pois 😀

  2. Kuulostaa ihan liian tutulta! Teini- ikään asti pystyi vetämään ihan mitä vaan eikä näkynyt missään. Sitten rupesikin ja vähän liiankin kanssa. Urheilin toki koko ajan ja edelleen, mutta se herkuttomuus ei onnistu. Sieltä osin repsottaa ja pahasti:D Suklaalevy menee hetkessä, eihän siinä ehdi edes nauttia! Ja niin, en todella ymmärrä kuka edes saa ostettua vain 100g irtokarkkia… Nimittäin itsellä tulee aina vahingossakin se puoli kiloa, APUA 😀

    • Joo miullakin on ikääntymisen myötä (iha ku mikää mummeli vielläkää oisin mut enivei) muuttunu kropan suhtautuminen herkkuihin. Ennen riitti se, että olin viikon tarkemmalla linjalla ja hups -sinnee meni pari kiloa. Ei menekään enää niin helposti :c. Joo, mie en ole varmaan ikinä ostanu vaan 100g -pikemminki just puol kiloa 😀

  3. Kyllä kyllä ja kyllä. Voisko sokerin myymisen kieltää lailla? Mä en ehkä vedä hirveitä määriä mutta aina pitää kahvin kanssa olla vähän jotain makeeta. 😀

  4. Jep, täällä puolella ruutua kans sokerinarkki. Treenit sujuu, mutta ruokavalio nykyisin se hankalampi. Asiaa ei helpota et asun yksin eli kukaan ei ”vahdi”. Poikakaverin kanssa asuessa oli paljon helpompaa ku iten oli helpompi pitää joku roti touhussa kun toinenki ties mitä suuhuni pistän. 😀

    • Niin sama juttu -treenit menee jees, mutta tuo herkuttelu :/. Höh voi ei, se varmasti vaikuttaa, ainakin jos hän on kattonu mitä syöt. Meillä mies ei motkota miun herkuttelusta -pikemminkin kannustaa siihen kun ei halua, että laihdun samaan mitä ennen olin :D.

  5. Tää kuullostaa hyvin tutulta. Tälla hetkellä meneillään herkkulakko(yritän vähentää sokeria)jonka tarkotus kestää vielä 5vko tiukan ruokavalion kanssa enkä tiiä tuunko selviimään :’D viikolla ei mitään ongelmaa kun syö säännöllisesti ja treenaa, mut viikonloput itellekki ollu ne pahimmat ja ahdan itteni täyteen irtokarkkeja, suklaat, pullaa, jätskiä yms. ja sit saa joka maanantai lähtee samasta ällöstä turvotus olosta liikkeelle 😀 aina tulee myös luvattua että ensi viikonloppunahan toimin eri tavalla…helpommin sanottu ku tehty :’D

  6. Taas aivan kuin mun k7rjoittama! 😀 helkkarinmoinen sokerihimo täälläkin. Mulla menee sillain sykleissä. Saatan olla pidempiäkin aikoja ilman herkkuja. Sitten syön jotakin ja sitten se lähtee ihan lapasesta. Varmaan verrattavissa alkoholismiin tämä riippuvuus! Ihan sairasta. Tiedä sitten kuinka paljon lapsena ja nuorena syödyllä sokerilla on merkitystä. Vedin myös suklaalevitettä suoraa purkista ja aamupalaksi suklaamuroja. Yläasteen elin suklaapatukoilla. Mut joo ärsyttää tällainen kun ei haluaisi olla näin perso makealle, mutta silti se repsahdus aina tapahtuu. Teoriassa kyllä tietää miten torjua makeanhimoa, mutta toteutus on sitten ihsn eri. 🙂

    • Kiva että pystyt samaistumaan :). Miullakin menee juuri noin; saatan olla niin natsilinjaa niin natsilinjaa. Sitten otan vaikka yhden karkin ja mietin, että no kerran herkuttelin vähän niin menköön samalla paljon enemmän. Kaikki tai ei mitään, niin raivostuttavaa kun en saa kanavoitua tuota ajatusmaailmaa pois :X

  7. Juu täällä myös yksi, joka voisi olla tekstin kirjoittanut! Onneksi mies on järkevämpi ja pitää jatkuvaa herkuttelua turhana, muuten kiloja ois varmasti paljon enemmän…
    itse saatan jopa ns. haaveilla herkkujen ostamisesta ja syömisestä, sairasta! 😀 välillä mietin että ostan hitto kohta monta levyä suklaata ja syön niin kauan putkeen kunnes ei enää ikinä tee mieli! mutta tulis varmaan se suklaan määrä kalliiksi ja ei se mitään herkkuhimoja kuitenkaan veisi… 😀
    Eikä ole ees herkulla väliä, jos kaapissa ei mitään ole (niin kuin ei ikinä olekkaan,arvata saattaa miksei ole), niin saatan syödä esim. leipää,riisikakkuja tai jopa vaikka keittää nuudeleita syömishimoihin ? :’D

    • Hittolainen kun meillä menee just sillee, että miestä ei haittaa miun herkuttelu -päin vastoin :D. Hän ei halua että laihdun samaan pisteeseen missä olin, kummallista 😀 :).
      Joo sama täällä ton haaveilun suhteen haha! Ja sit kun syön vielä niin hiton nopeesti että se ilo kestää vaan hetken, niin on niiiin turhia kaloreita et hiphei. Vaikeeta tää sokeriholismi 😀

  8. Tunnistin niin itseni tekstistäsi ☺ ! Voisin syödä vaikka ns. hevosen, pienestä määrästä suklaata ei tule kuin vihaiseksi, silmät loistaa kun puhutaan suklaasta… Olen tässä yrittänyt olla herkku ja karkkilakosss…

  9. Loistava postaus!!! Täällä ilmoittautuu herkkuaddikti: ei tee tiukkaa vetää elokuvissa poppareita,karkkii 400g ja viel 0,5l limppari..eikä tuu ees paha olo. Herkuttelu lähtee helposti käsistä ja on huono omatunto, varsinkin nyt kun raskauden myötä liikunta jääny vähemmälle. Täytyykin rueta lukemaan sun blogia aktiivisesti 🙂 sopii omaan elämäntilanteeseen hyvin 🙂

    • Kiitos Iina, kiva että sieki pystyt samaistumaan :). En tiiä mihin toiseen mahaan kaikki herkut oikein menee, raivostuttavaaa :D. Kiva kun tulit lukemaan, toivottovasti viihdyt jatkossakin <3. Mikäli raskaus etenee normaalisti, niin suosittelen silti liikkumaan, kunhan tietenkin tuntuu hyvältä. Siitä on hyötyä synnytyksessäkin kun pohjakunto on hyvä 🙂

  10. Haha, kuulostaa tutulta!! Etenkin nyt raskausaikana olen kyllä ollut todella heikkona herkkujen edessä! Nimenomaan viikonloput on ihan mahdottomia, vaikka viikolla pysyisikin suurimmaksi osaksi poissa sokeriherkkujen tieltä! Miten se kroppa voi tietää, että on perjantai ja alkaa tehdä mieli kaikkea hyvää? 😀 Ja juu, en myöskään ole niitä, joille herkutteluun riittää pari suklaapalaa vaan se on paljon enemmän. No, onneksi myös terveellinen ruoka maistuu ja uslon lopulta tasapainoon syömisten suhteen, mutta voi olla, että jossain vaiheessa pitää ottaa pieni herkkulakko (taas), ettei mene ihan överiksi! 🙂

    • Miulla oli raskauden aikana myös ihan hervottomia herkkuhimoja :D. Vaaleeta vehnää en himoinnu ennen sitä, mutta paksuna oisin voinu vedellä päivän croissantteja ja kaikenmaailman höttöjä. Kroppa on kyllä aikamoinen epeli, miullaki alkaa aina viimeistään perjantaina suklaahiiri kolkuttelee olalla :D. Onnea odotukseen <3

  11. Luin postauksesi ja kommentit. Minusta kuulostaa sokeririippuvuuden sijaan enemmänkin syömishäiriöltä jollain tasolla. Kova kielto sinulla on herkkuja kohtaan. Kuvaamasi ”natsi” meininki johtaa helposti yli lyönteihin. Tiedän, koska olen tässäkin samanlainen.

    • En enää kiellä niin rankalla kädellä herkkuja,enkä koe niistä niin huonoa omatuntoa kuin ennen :). Onneksi. Jotenkin romahduksen jälkeen olen opetellut olemaan itselleni armollisempi tietyissä asioissa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta