Häsä mutsi

Olen välillä ollut aikamoinen Häsä mutsi. Yksi iso asia on ollut vauvan nukkuminen.

Onkohan se vielä kyljellään, ei kai vaan ole mennyt vatsalleen? Eihän peitto ole naamalla? Hengittääkö se? Onko kaikki hyvin? Voinko nukuttaa ulos? Entä jos itkuhälytin ei toimikkaan? 

Voi jösses. Miulla meni pitkään, että en käynyt kyttäämässä vauvaa kesken unien. Jos kävi hyvä säkä ja Miina nukkui heräämättä nukutuksen jälkeen, kävin leffan aikana aina välillä kurkkimassa onko kaikki hyvin -vaikka ääntäkään ei kuuluisi. Tai sitten se oli juuri se ”onkohan kaikki hyvin, kun mitään ei kuulu?

Sama homma päiväunien kanssa. Yleensä vauva ei nuku niitä pitkiä päiväunia, mutta auta armias ne kerrat kun hän ON nukkunut vaikka 2-tuntia, arvaa kuka on käynyt välillä kurkkimassa onko kaikki hyvin?

Tuota yöunihäsäilyä miulla kesti aika pitkään. Nykyisin osaan onneksi olla ihan rauhassa ja nauttia hetkestä joko yksin miehen ollessa töissä tai ukkelin kanssa sarjoja katsoen. Ei tarvitse enää pomppia vähän väliä kurkkimaan huoneeseen ja laittamaan kättä nenän eteen testatakseni että ”hengittääkö se vielä”. Onhan tuo aika pönttöä, mutta onhan se lapsi niin rakas, että eihän siitä varmistelusta mitään haittaakaan ole.

Esikoisen aikana en ollut tälläinen häsäiliä.  Jännä juttu sinällään, luulisi että ensimmäisen kanssa olisi paljon Häsä mutsimpi.

Yksi juttu kyllä pitää sanoa jossa olen ollut reippaampi kuin esikoisen vauva-aikana; kylvettäminen. Uskokaa tai älkää, mutta esikoisen kylvetin ehkä vain kerran vauva-aikana. Minua jotenkin pelotti niin paljon, että vauva jotenkin vahingossa tipahtaa veteen, tai kaadun laatalla vauva sylissä tai jotain muuta. Tällä toisella vauvakierroksella olen kylvettänyt Miinan ihan reippaasti, eikä se ole pelottanut.

Onko siellä muita häsä Mutseja?

SEURAA MAMAA FACEBOOKISSA / INSTAGRAMISSA / BLOGLOVINISSA

Tiina / Fit Fat Mama

6 vastausta artikkeliin “Häsä mutsi”

  1. Olin häsä-mutsi esikoisen ajan. Hyvä että öisin uskalsin nukkua kun tarkkailin että hengittääkö ja tosiaan mulla oli vaunuissa kamera että pystyin tarkistamaan vauvaa. Muutenkin olin esikoisen kanssa niin varovainen kaikessa ja jotenkin meni se vauvavuosi ihan stressissä. Täytyy sanoa että nyt kolmannen kanssa en ole tainnut paria kertaa enempää tarkistaa kesken unien tai muutenkaan häsäillyt. Nyt on tullut vedettyä tosi rennolla fiiliksellä läpi koko vauvavuosi.

    Tekase kuule kolmas 😉 Sit menee jo ilman häsäilyä.

    M/Äiti jumppaa-blogi
    http://www.lily.fi/blogit/aiti-jumppaa

  2. tuttua,mmä varmistelen aina yölläkin että kaikki on hyvin ja vaunulenkilläki kurkin aina että ei oo pulauttanu tms 😀 vaikka vauva jo 10kk nii ei kyl pulauttele enää ja osaa kyl itr kääntää pään sillai et saa happea.. mutta on jääny päälle toi varmistelu.

    • Meillä Miina pulautteli kun oli pikkuvauva, söi niin paljon yli tarpeensa tissiä :D. Nyt ei ole moneen moneen kuukauteen. Miulla nykysin kun meen nukkumaan ja jos vauva vielä pinniksessä, niin kurkkaan kyllä onko missä asennossa jne, mutta en enää niin paljoa häsävarmistele 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 5
Tykkää jutusta