FITFARM LITE IN SHAPE: Viikko 5

Nyt te, jotka ette siedä Neiti Negatiivisuutta, katseet pois.

Lupasin Lite In Shapen alussa, että tulen raportoimaan projektista rehellisesti ja niin olen tehnyt. Viime viikko oli jakson viides ja v*ttumaisin.

Miulla tekee ja teki mieli juustoa. Miulla tekee mieli normaalia leipää. Sitä, että voin extemporena käydä vaikka ulkona syömässä ja sitä, että jos huvittaa, voin vetää vaikka kilon karkkia nassuun.

Olen kyseenalaistanut koko dietin. Mitä järkeä? En ole mikään ylipainoinen, en ole ikinä ollut. Tiedän teoriassa miten pitää syödä ja ylimääräinen nipotus ja niuhotus, vaakapelleily pöperöiden kanssa alkaa kyrsiä. Katson vierestä kuola poskella valuen kun mieheni vetää monipuolisia karppiruokia kera juustokuorrutteen ja itselläni pyörii samat raaka-aineet jatkuvasti. Tekemäni ruoka on ollut 90%:sti hyvää, mutta normaalia ruokaa alkaa olla jo ikävä. En todellakaan, en ikimaailmassa pystyisi elämään tälläistä elämäntyyliä jatkuvasti.

IMG_8645

Aamupala, lounas ja välipala on ihan jees, samalla laillahan söin ne ennenkin Liteä. Mutta päivällinen. Ikävä sitä, kun söimme kaikki kolme samaa ruokaa, samaan aikaan pöydässä. Extempore juttuja ei voi tehdä. Viime viikonloppuna meidän piti lähteä torikirpparilta ajoissa kotia, koska välipalan syömisestä oli kulunut jo niin kauan. En voinut käydä extemporena kojulta vaikka wokkia. Ei herranjestas kun niitähän ei olisi saanut punnittua. Tsösses.

Miulla oli tänään niin lähellä, että olisin ostanut suklaata. Olen aikuinen ihminen, joka aloitti tämän projektin oman itseni takia ja saan päättää jatkanko sen noudattaen loppuun vai en. Kuitenkaan en halua olla mikään luovuttaja. Ää, niin ristiriitaista!

Tulevana viikonloppuna menen kummipoikani syntymäpäiville ja mikäli haluan noudattaa diettiä, miun tulisi ottaa omat eväät mukaan. Tuntuu ihan helvetin pelleltä. En ole tähtäämässä ikipäivänä mihinkään kisoihin, en siihen että olisin yyber hottis lihaskimppu muikkeli, vaan siihen, että miulla on hyvä olo omassa kropassa. Ja sen etapin olen saavuttanut. Tunnen oloni entiseksi Tiinaksi jälleen kropallisesti. Lihakset on toki rupsahtaneemmat kuin vaikka vuosi sitten, mutta olen jälleen enemmän sinut itseni kanssa. En halua laihtua liikaakaan. Ylävartalo on muutenkin kuin pikkupojalla ja tästä jos paino vielä tippuu, niin hohhoijaa.

IMG_8791

IMG_8792

Treeni määrätkin oli viime viikolla naurettavat. KAKSI treeniä. Huonoin viikko tähän mennessä. 1 kahvakuula ja 1 crossfit. Käytiin työporukan kanssa crossfittaamassa ja oli huippu kivaa! Sellaista hyvän olon puuskaa en ole saavuttanut liikunnan avulla aika päiviin. Alunperinhän miun pitikin aloittaa crossfit peruskurssi, mutta peruin sen Liten takia. Virhe, olisi pitänyt valita toisin näin jälkikäteen ajateltuna.

Tarvitsen vertaistukea! Onko ruudun sillä puolen normaalipainoisia, normaalivartaloisia jotka ovat/ tai ovat olleet laaditulla ruokavaliolla? Oletko jaksanut loppuun asti? Oletko kuljettanut juhliin omia eväitä?

 

SEURAA MAMAA Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa

 

Tiina / Fit Fat Mama

Bilehile lapsivihaaja muutti elämänsä ja on nykyisin pienen pojan Äiti, isomman pojan Vaimo. Harrastaa kuntosalia ja kärsii kroonisesta herkkuholismista.

14 vastausta artikkeliin “FITFARM LITE IN SHAPE: Viikko 5”

  1. Ei voi olla että mie oon eka joka tähän mitään sanoo, ihan kuin mie tietäisin mitään tälläisistä dieteeistä tai treenimeiningistä 😀

    Mutta kyllä mie itsekieltämyksestä ja itselleen ankarana olemisesta tiedän, myös liittyen painoon. Aika hassua kun tästähän sie et tiedä mitään, kun asuin silloin siellä PPohjanmaalla, mutta sillon kun mie laihduin 22 kiloa neljässä kuukaudessa, niin eihän sellainen määrä lähde vähän koiran kanssa lenkkeilemässä. Siihen tarvitaan tosi paljon lenkkiä, tosi paljon jumpaa ja tosi paljon porkkanaraastetta ja linssejä ja tosi vähän mitään kivaa ja ei yhtään mitään luksusta. Ja ihminen tarvii sitä, ja ne on oikeasti ihan ansaittuja onnenhetkiä kun työäivän jälkeen ostaa sen suklaapatukan. Tulee kinder bueno fiilis. Ja se on ihan tosi hyvä fiilis ja sie oot kaunis ja ihana ja niinkuin itsekkin sanoit, siulla ei ole mitään syytä noin orjallisesti katsoa sen erään mitä syöt.

    Ymmärtäähän sen kun tuo on tuollainen projekti, ja kun siitä on maksanutkin niin ei viitsisi rahojansakkaan sinne kaivoon heittää ja onhan siihen syy ollu miksi tohon lähdit ja tarkoituksena kuitenkin on ollut katsoa homma loppuun.

    Mutta muista että ei kai se nyt luovuttamista ole, jos tajuaa mikä sopii itselle ja mikä ei. Esimerkiksi mie tiedän etten koskaan voisi karpata kun syön niin vähän lihaa että ei tulisi onnistuu. Ja tiedän myös etten oikein voi edes alkaa katsoa painon perään, kun oon niin jokotai ihminen että siinä menee äkkiä ilo elämästä. ja vähän järkikikin. Siis just toi, että se oma syöminen rajoittaa elämää ja sitä joutuu miettimään mitä voi tehdä ja minne pitää ottaa omat eväät ja mitä sanoa vieraspöydässä.

    Olen silti vähän ollut pahoillani siitä juustokakusta ja siitä että se seisoi pyödällä niin pitkään siinä siun edessä.

    ps. Ihana kun siulla on tää blogi, luen tätä nykyisin aika usein ja ajattelen siuta niin lämmöllä <3. Mennäänkö vaikka rantsuun joku iltapäivä jos on kaunis sää, miten oot töissä?

    • Ihana Arla <3. Hih, ei se juustokakku minnuu ees härnänny kun vedin niin paljon cokis zeroo :D. Se viikko meni itseasiassa muutenkin dietin kannalta jees, ei ees tehny mieli herkkuja mutta tällä ja edellisellä viikolla on ärsyttäny koko homma.

      Laitetaan feississä viestii! 🙂

  2. Normaalipainoisena, niitä tavallisia ruokasuosituksia noudattavana ja hetkellisesti pari-kolme kiloa viime syksynä ”lihoneena” aattelin nyt siule viestiä laittaa.
    Noudatin laadittua pt:n ruokavaliota, jota ensimmäiset 4viikkoa siedin. Siedin, huolimatta siitä, että kananmunien määrä ahdisti ja aiheutti mahakipuja. Siedin, vaikka ärsytti elää kellon kanssa. Siedin, vaikka piti mitata joka hiivatin bataatti, kurkku, tomsu ja kanapala. Siedin, vaikka juuston syöminen ja ruisleipä kiellettiin. Siedin, vaikka iltapalalla ei näkynyt kuin protskua ja kasvista.
    Sietäminen loppui siihen, kun oman kummipojan synttärit lähestyivät ja kroppa alkoi oireilla. Flunssakierrettä kesti 5vkoa ihmisellä, joka ei koskaan aiemmin ollut kärsinyt pitkistä flunssista. Toisena asiana tuntui maailman HÖLMÖIMMÄLTÄ kantaa porkkanat, kukkakaalit ja maca-jauheet mukana kummipojan synttäreille, kun toiset söi tavallista kotiruokaa jälkkäri kakkujen ja keksien kera. Itkee tihrustin vessassa ja mietin, onko tää kaikki tämän arvoista? Ihminen, joka on liikkunut ja syönyt normaalisti koko elämänsä. Jonka painoindeksi on koko ajan ollut normaali ja liikuntaa harrastanut 4-5kertaa viikossa. Onko tässä mitään järkeä?

    Siinä vaiheessa päätin, että ”lihotut” pari kiloa kehossa saavat lähteä muulla keinoin ajan kanssa. Omaa hyvinvointia on myös se henkinen puoli. Läheisten kanssa oleminen, hetkestä nauttiminen. Jos se tarkoittaa lasia viiniä illalla, otan sen. Jos se on kakkupala synttäreillä, syön sen.
    Ja kyllä nämä lihotut kilot ovat karisseet. Liikuntainto edelleen 5-6 kertaa viikossa ihanalla Energyn salilla ja ryhmiksissä!! Mutta mitä tästä oppineena? Miekin ensin ajattelin, et kaikki ajattelee: ”vähän noloa ku jättää ton keske”, ”makso tosta eikä mitään muutosta.” ”eipä riittäny pää!”. Päätin antaa niiden olla, sillä kukaan muu kuin ihminen itse ei tiedä, koska on hyvä olla.

    Tsemppiä hurjasti, jos päätät jatkaa! Muista, ettet ole sen huonompi ihminen, vaikka päättäisit jättää homman tähän.
    Ps. Blogisi on ihanan rehellinen! Jatka samaan malliin 🙂 Siun ansiosta löysin energyn salinkin Joensuuhun tullessani. Hih!

    • Moi Leena!

      Kiitos todella paljon kun kommentoit ja kerroit omasta kokemuksestasi. Tätä just kaipasin, että saan kuulla muiltakin normaalipainoisilta ajatuksia dieteistä.

      Ikävää, että siulla on reagoinu kroppa niin rajusti ja ehdottomasti hyvä ratkaisu kun lopetit! Miulla on ollu ihan jees olo muuten, mutta juuri tämä rajotteneisuus rassaa…olen kuitenkin ihminen, joka nauttii ja rakastaa ruokaa, eri makuja ja just niitä hetkiä kun katsoo vaikka leffaa ja on jotain kivaa napsittavaa. Ja tuntuu jotenkin todella epäkohteliaalta jos pitäisi roudata omat eväät juhliinkin. Ja typerältä. Niille, joille tarkka ruokailu on elämäntapa ja sen noudattaminen nautinko, heille on se on tietysti ihan itsestään selvää ja kuuluu lajiin. Mutta tälläinen peruspulliainen, niin tälläselle tuntuu tyhmältä. Ehkäpä tämän lopettamisen jälkeen se treeni-intokin palaisi, kun ei olisi tavallaan suorituspaineita siitä…

      Kiitos ihan hurjasti ja olipa kiva kuulla toi että löysit energylle :). Tuu toki moikkaa jos satutaan samaan aikaan!

  3. Täällä takana Liten in shape vuonna -14 ja bikini challenge vuonna-15. Liten vedin aika kunnialla läpi ja melkein sen jälkeen vuoden!! punnitsin ruokia. Tähän väliin voisin mainita, että minulla on ollut n. 10v epätyypillinen ahmimishäiriö, joka aluksi tuntui Liten ohjeilla paranevan, mutta olin niin väärässä. Se vain piilotti oireet ja sitten, kun rutiininomainen punnitseminen alkoi ärsyttämään, en osannutkaan enää syödä normaalisti vaan ahmin lähes aina tavallisen ruuan. Ja tunsin huonoa omaatuntoa ylimääräisestä hedelmästä (joka on siis aivan järjetöntä, koska sehän nyt on terveellista). Bikinichallengen jätin kesken. Homma meni ihan naurettavaksi. Tytöt ryhmässä ottivat homman mielestäni liian tosissaan ja skippailivat jos jonkinnäköistä -one in lifetime- juhlia välistä sen pirun ruokavalion takia. Myöskin siihen kuuluvat 5treeniä viikossa + aamuaerobiset näännyttivät minut loppuun. Lopetin ja nykyään nautin elämästäni ja joka ruokapalasta ilman punnitsemista. Piste i:n päälle oli Fitfarmin hyvinvointiristeily, jossa tajusin miten Bull &kumppanit eivät näe muuta kuin sen fitin elämäntavan, mihin kuuluu punnitut ruuat, raejuustopuuro ja aamuaerobiset kuntosalin kera. Oma painoni nousi ruuan tarkkailun jälkeen n.3kiloa, mutta nyt se pysyy samana (vielä ihannepainon sisällä), vaikka söisin ihan niin kuin huvittaa. Jos vähääkään alkaa ahdistaa, niin suosittelen jättämään homman kesken. Eihän siinä hommassa ole järkeä, jos aiot kuitenkin palata vanhoihin ruokatottumuksiin tämän jälkeen. Pilaat vaan hienon kesän, kun joudut miettimään joka kolmas tunti ruuan punnitsemista. 🙂 Tsemppiä kuitenkin, jos aiot jatkaa loppuun!

    • Vuoden punnailuja, huh, se on jo saavutus :)! Voi ei :/. Toisaaltaan ymmärrän täysin. Kontrollin menettäminen tässä itseänikin pelottaa, mitään ahmimishäiriötä ei ole, mutta ajatusmaailmani on välillä vinksahtanut ”kaikki tai ei mitään” ajatukseen. Monesti jos syön herkkuja, mätän niitä niin pitkään että tulee huono olo. Jos äklöä oloa ei tule, tuntuu että herkuttelu ois jäänyt puolitiehen. Typerää.

      Tuo bikinichallence touhu kuulostaa ihan sairaalta :o. Elämässä on muutakin kuin laihdutus/kropan muokkaus ja oma ulkonäkö. Voisin tuntea oloni aika epämukavaksi tuollaisella risteilyllä :D. Tähän jaksoonhan olisi kuulunut myös Liten tapaaminen Tampereella, mutta en ole menossa. En ole kuitenkaan nyt, enkä koskaan ollut niin sisällä tässä touhussa.

      Kiitos hurjasti kun kerroit kokemuksesi <3!

  4. Moi Tinttara! Älä ota stressiä! Tiedätkin, että miulla oli se Fitfarmin 6kk PT-valmennus tuossa kolmisen vuotta sitten. Kyllähän sinä aikana sai tosi hienoja tuloksia aikaan: vatsa oli litteä kuin bikinikuvastosta mutta toisaalta pipo kiristi niin, etten nauttinut enää juuri mistään. Parhaimmillaan (lue: pahimmillaan) paino oli 45kg (nyt mietittynä ihan liian alhainen), ja samoihin aikoihin sain syömisestä niin pahoja kilareita että tajusin touhun lähteneen aivan lapasesta. Ja kun alkoi syödä taas normaalisti, niin kilotkin alkoi tulla takaisin. Mutta kuka oikeasti jaksaa syödä kanaa ja parsaa koko ajan?!

    Nyt noin kolme vuotta valmennuksen jälkeen kaikki ”kilot” on tulleet takaisin ja pari lisääkin. Oon monesti ajatellut, että pitäisikö taas laihduttaa, mutta toistaiseksi olen joka kerralla tullut siihen tulokseen, että haluan mieluummin nauttia elämästä. Ei siinä ole järkeä, että rääkkää itseään ja kiikuttaa juhlille omia rahka- ja kanapurkkeja, varsinkaan kun ei ole sitä ylipainoa (kuten ei siullakaan).

    Joten, nauti siekin kesästä ja elämästä ja jäätelöstä tai karkeista. Sie oot sievä ja pieni, eikä kannata yhtään ottaa stressiä painosta! 🙂 Ja jos tuntuu siltä, että haluat jättää Liten kesken, niin jätä! Ihan ilman tunnontuskia 🙂

    • Hehee kiva kun sie tulit kommentoimaan, ekaa kertaa :)! Joo niin mie muistan kun olit sillä ja olit kyl tooosi hoikkanen, ihan liiankin kun ethän sie ikinä oo mikään iso ollu.
      Totta, kyllä kesästä pitää nauttii!

      Painosta en oo nyt ottanu stressii onneks aikoihin, oon saanu vaaka-mörön peloteltuu poikkeen =)

  5. Tämä ei nyt suoraan liity aiheeseen, muuta kun että toivotan tsemppiä jatkoon, teet niinkuin itse parhaaksi näet! 🙂 Liika stressi ja itseltään kieltäminenkään ei ole hyvästä. Mutta, mua kiinnostaisi tietää, miten liikuit viimeisellä raskauskolmanneksella? Itse kohta jo sille siirtymässä ja vointi on aivan loistava. Edelleen kulkee salilla hyvin, ja pohdinkin, uskallanko treenata samalla tavalla synnytykseen asti? Postaus aiheesta olisi tosi kiva, erityisesti kuntosalitreenistä raskausaikana.

    • Ai niin sie oot jo niin pitkällä, hurjaa :)! Joo siis mie tein blogin alkuaikoina itseasiassa postauksen raskaana treenaamisesta joka löytyy TÄÄLTÄ.

      Kävin salilla torstaina ja synnytin seuraavana maanantaina joten ihan loppuun asti reenailin :D. Kyykkyjä yms en tehny loppuvaiheessa ja osa liikkeistä piti korvata joillain muilla kun maha oli tiellä. Muuten en oikein rajoitellu mitään, oman olon mukaan. Salilla ei ikinä ees supistellu 🙂

  6. Mä olin. Jaksan aina 5 viikkoa enintään oikein tiukalla dietillä mut sit on jo pakko syödä jotain ”tavallista”. En oo mikää itsekurin kuningatar vaan päinvastoin. Väitän kyllä että tää erityistaaperon omaishoitajuus ja yleisesti pikkulapsen huono unisuus ni aiheuttaa itelle nii kauheet väsyt että sokeria tekee kamalasti mieli. 😀 Kyllä sitä kaipaa noilla dieteillä just sitä että voi syödä sen punnitsemattoman ruuan. 🙂 Tsemppiä sulle loppuun! Jos kiinnostaa ni oon kirjotellu samoista asioista mun blogissa http://kaninkolossa.weebly.com/ .

    • Miulla menee itsekurin kanssa joko tai. Joko olen hirmuisen tarkka, tai sitten vastakohtana hirmuisen välinpitämätön :D. Just se välimuoto olisi ihana löytää. Huonet yöunet vaikuttaa varmasti sokerin himoon ja omaan vireystilaan tottakai.

      Kiitos linkistä ja kommentista, käyn lukemassa :)!

  7. Olen miettinyt fitfarm Moven aloittamista, kun ruokailutottumukset ovat niin ja näin… syön paljon leipää, hedelmiä, juustoa ja jäätelöä. Kunnon ruokia ei välttämättä ollenkaan joka päivä. Haluaisin jotain rytmiä, olo on tosi väsynyt välillä.
    Liikun hirveästi, combat, step, lenkit, kuntosali ja kävely eli joka päivä jotain. Olen itseasiassa aika hoikka 171 ja 57 kiloa, mutta löysääkin löytyy, vaikkei tietty paljoa voi. Eniten ärsyttää ruokailutottumukset ja se että joinain aamuina aivan järkyttävän väsynyt. En tiedä mistä voi johtua, mutta joku roti tähän elämään pitäisi saada…

    Kannattaatko tuo Move, onko kellään kokemuksia? Itsekuria löytyy, mutta järki päässä haluan toimia eli esim. täysin en leivästä ja juustosta halua luopua. Löytyykö hyviä neuvoja tai vinkkejä, mitä tehdä? Vai lähtiskö joku mua tsemppaamaan uuteen järkevämäpään systeemiin?

    • Mitoiltasi kuulostat kyllä todellakin normaalilta ja jos liikut jo paljon, niin mitään laihdutettavaa ei siulla kuulosta ainakaan olevan. Mutta jos oma olo on löysä ja kaipaa kiinteämpää ja ei niin turvonnutta oloa, niin miten jos lisäisit salitreenien määrää ja vähentäisit aerobista? Kun lihas kasvaa, kroppakin muuttuu kireämmäksi ja se täyttää sitä ”löysyyttä”. Kun liikkuu paljon aerobista, voi olla monesti vaan laiha. En ole millään lailla ammattilainen näissä, mutta kun mietin omaa kroppaani ja miten se reagoi eri liikuntamuotoihin, niin säännöllisen salitreenin aikaan olin kireämpi kuin jumppa-pirkko aikoina 🙂

      Kirjoitit myös että kunnon ruokia ei välttämättä ollenkaan joka päivä, niin siinä on melko varmasti just se ongelma. Normaali ruoka, aamupala-lounas-välipala-päivällinen-iltapala. Siinä on perusrunko miten varsinkin treenaajan pitäisi syödä :). Kaikissa FitFarminkin ohjeissa painotetaan ruokailun säännöllisyyteen. Entä jos väsymys johtuu osittain siitäkin kun syöt liian vähän? Syötkö omegaa, d-vitamiinia tai muita lisäravinteita? 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta