Entä jos syy onkin ADD?

Kello oli jo puoli yksitoista, mutta olin vieläkin yökkärissä. Olohuone oli pommin jäljiltä, keittiössä astiat siellä täällä ja bongailin taas jälleen tavaroita sieltä, missä niiden ei olisi pitänyt olla. Miten voi olla niin vaikeaa olla siisti?! Miksi muille arkipäivän asiat tuntuu olevan pala kakkua ja miulle se on välillä kuin perkele tarpoisi tervassa.

Lapsena olin ihan ”normaali”, saatoin jumittaa miulle mieluisiin juttuihin todella intensiivisesti kuten vaikka lukemaan. Silloin en kuullut enkä nähnyt mitään. Tavarat oli kuitenkin usein hukassa ja kirjaston kirjat myöhässä.

Jossain vaiheessa, olisikohan ollut yläkoulussa tai amiksessa monet rupesi kyselemään ”onko siulla joku ad/hd?” Kälätin, pälätin ja sairastin joidenkin mielestä kroonista puheripulia. Pari vuotta sitten kävin psykologin tutkimusselvittelyssä joka sisälsi kaksi tapaamista ja isän haastattelun puhelimitse. Tehtiin Pai persoonallisuuden arviointia varten sekä tarkkaavaisuustehtäviä.

”Viitteitä ADHD-oireistoon löytyy” Vuorovaikutuksessa on motorisesti levoton. Puhe on runsasta ja paikoin poukkoilevaa. ” Ote psykologin kirjoittamasta sairauskertomuksesta.

Tuon jälkeen kävin erikoislääkärin kanssa juttelemassa, joka sanoi kuitenkin että ADHD potilailla keskittymisongelmia on jo lapsena. Työterveyslääkärin kautta miulle diagnosoitiin yleistynyt ahdistuneisuushäiriö johon määrättiin ylläpitävä lääke. Kyseinen lääke auttoi paljon keskittymisongelmaan – ADHD potilailla se lääke kuulemma vain lisää levottomuutta, joten se oli myös merkittävä tekijä tuohon ahdistuneisuushäiriö juttuun.

Mutta. Vaikka syön edelleen lääkettä pienellä annoksella, niin se ei ole missään vaiheessa vienyt läheskään kaikkia arkipäivän ongelmia…kävin lukemassa artikkelin jossa ADD oireita oli nämä:

1. Alisuoriutumisen tunne. Menestyksestä huolimatta voi olla tunne siitä, ettei pysty hyödyntämään luontaisia kykyjään.

2. Jatkuva vitkastelu ja aloittamisen vaikeus. Uuden tehtävän aloittaminen aiheuttaa ahdistusta, ja aloittamista pitää lykätä. Lykkääminen taas lisää ahdistusta. Tekemisen aloittaminen on vaikeaa, etenkin jos se liittyy epämieluisaan aiheeseen.

3. Taipumus vaipua omiin ajatuksiin kesken kaiken. Ajatusten harhailu ei ole tahallista ja liittyy myös taipumukseen ylikeskittyä niihin asioihin, jotka taas kiinnostavat.

4. Taipumus sanoa, mitä mieleen juolahtaa riippumatta siitä, onko hetki oikea.

5. Puutteellinen kyky arvioida omaa toimintaa. ADD-ihmiset eivät hahmota tarkasti, miten heidän käytöksensä vaikuttaa muihin ihmisiin.

6. Loputon huolestuneisuus. Taipumus etsimällä etsiä huolen aiheita ja toisaalta olla piittaamatta todellisista vaaroista.

7. Vaikeus toimia arjessa järjestelmällisesti. Jokapäiväiset asiat voivat kaatua päälle, kun kukaan muu, kuten koulu tai vanhemmat, ei ole hoitamassa niitä.

Olisi jotenkin ihanaa tietää etten ole laiska, tyhmä ja saamaton ihan vaan kun olen Tiina vaan. Sille olisi joku syy oikeasti. Ihmiset on erilaisia tottakai ja tykkään monesta omasta piirteestäni kuten sosiaalisuudesta jne, mutta välillä mietin olisiko elämä jotenkin helpompaa toisenlaisena. Jos pystyisin olemaan sellainen saakelin fengshui lalalaa rauhallinen, järjestelmällinen ja kaikki olisi niin tiptop että terve. Vai onko kaikki vaan osa miun temperamenttia? Entä jos syy onkin ADD miksi olen tälläinen? Haluan laittaa asiaa eteenpäin ja selvittää tämän.

 

Onko siulla aikuisiän ADD? Tai yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja kärsit noista samoista jutuista?

 

Lue myös:

Diagnoosi

Elämä ahdistuneisuushäiriön kanssa

Voi kun itsestänsä lomaa ottaa voisi

 

SEURAA MAMAA FACEBOOKISSA / INSTAGRAMISSA / BLOGLOVINISSA

Tiina / Fit Fat Mama

15 vastausta artikkeliin “Entä jos syy onkin ADD?”

  1. Sinua tuntematta tai asiaa muutenkaan kommentoimatta voin antaa ainakin vertaistukea. Jos kello oli puoli yksitoista aamupäivällä, on enemmän kuin normaalia seisoa yöpuvussa keskellä kaaosta. Jos kello läheni jo puoltayötä ja siinä kaaoksessa pohdit, joitko jo aamukahvin vai et, niin kai sekin on vielä ihan tavallista!

    Minäkin olen kotona vauvan kanssa ja samalla vielä koitan ahkerasti opiskella. Vanhempi lapseni on jo kouluikäinen. Meillä on koti monesti kuin hävityksen kauhistus ja olen oppinut pikkuhiljaa hyväksymään sen. Jos vaikka vanhempi lapsi on koulussa ja vauva nukkuu, niin useimmiten käytän sen ajan kouluhommien tekoon. Tai sitten välillä vaan huilaan. Kaikkea ei ehdi yhden päivän aikana tekemään, jolloin jotain pitää jättää tekemättä.

    Haluan kymmenen vuoden päästä muistella ihan muita juttuja kuin ”Mutta kylläpä meillä olikin siistiä!” Kaikella aikansa, ehkä meillä jo kymmenen vuoden päästä pysyy tavarat järjestyksessä.

    • Kiitos vertaistuesta Sanja <3! Joo todellakaan siisteys ei ole tärkeintä vauva-vuodessa(kaan) ja silloin jos Miina nukkuu unia ja esikoinen on kotona, keskityn häneen ja leikin. Sitten jos sattuu olemaan esikoinen poissa ja vauva nukkuu, en todellakaan siivoa silloin :D.

  2. Niin ja onko sulla joka päivä tällaista kuten kerroit?
    Siis tarkoitan että armollisuus itseä kohtaan tässä pikkulapsiarjessa🤗🤗

    • No joka päivä huomaan jostain huolimattomuutta ja sotkuisuutta :D. Niin turhauttavaa vaan kun oikeasti yrittää pitää paikat järjestyksessä niin ei vaan kykene siihen. En koskaan oo kyennyt ja sitten jos yritän, se vaatii ihan älyttömästi voimia ja keskittymistä. Osaan olla armollinenkin, mutta rupeaa vaan kypsyttämään välillä oma ittesä 🙁 😀

  3. Itse saatuani adhd diagnoosin +20vuotiaana on opettanut antamaan armoa itselleni. Suosittelen julkiselta puolelta laittamaan asiaa eteenpäin.
    Vaikeaa voi olla, koska kaikki ongelmat on muotia laittaa adhd:n piikkiin. Joku muotidiagnoosi siitäkin tullut…
    Mutta oikeasti neurologisen poikkeavuuden omaava henkilö kärsii oireistaan, varsinkin nykyajan suoritusyhteiskunnassa. Itse koen olevani luonteeltani rauhallinen, mutta aivojen aktiivisuuden tason takia käyttäydyn useasti päinvastaisella tavalla, esim. Häslään ja pölötän..

    • Julkisella puolella kävinkin silloin pai+psykologihommassa ja aattelinkin soittaa julkiselle mikäli homma nyt jatkuu vielä pitkään tälläisenä :). Joo totta tuo, että tuntuu olevan joku ”muotijuttu” että jos on tyyliin yhtään levoton, niin tokaistaan viittausta ad/hd:n. Häslääminen ja pölöttäminen -tsek 😀

  4. Väsymys ja erityisesti yliväsymys varmasti korostaa kaikkia tällaisia piirteitä! Mä oon ite kaikkein keskittymiskyvyttömin ja ahdistunein silloin kun oon pitkiä aikoja (yhden!) lapsen kanssa kotona kahdestaan, pienen lapsen kanssa elämä on jotenkin niin kaaottista vaikka perusarkea painetaankin. 😀 tai kaipaan just semmosta kunnon uppotumista johonkin omaan juttuun. Ei oo kyllä mitään diagnoosia mulla siis.

    • Totta, että väsymys vielä korostaa keskittymisvaikeuksia…ite en voi laittaa pelkästään väsymyksen piikkiin :c. Joo yksikin lapsi kerkeää kyllä vaikka mitä, varsinkin kun oppinut liikkumaan:D

  5. Täällä ilmoittautuu yksi Bipo2 ja ADD-diagnooseilla (usein noissa myös korreloituu oireet) elämässä eteenpäin porhaltava ihmistornado… :’) Ei tää paske helppoa ole, mutta ei jääsä maahan makaamaan! Pitää löytää ne hyvät puolet ja keskittyä niihin <3 Mielialan tasaavilla selviän itse arjesta, mutta vielä en oo oppinu siivoomaan.. heh

    • Hyvä että oot diagnoosit saanu ja nuo tasaavat lääkkeet saanu, niin arki helpottuu :). Oiskin joku siivouspilleri niin ostaisin heti 😀

  6. Hei Tiina.
    Helpottaako yhtään, kun kerron olevani siivooja ammatiltani ja mun koti on usein kaaoksessa!
    Siis siivoan kyllä, mutta järjestyksen pito on supervaikeaa. Juhlien jälkeen on vähän aikaa ok, mutta sitten homma leviää taas käsiin 😁
    Olen kyllä hieman kade niille joilla asiat tuntuvat hoituvan kuin melkein itsestään.

    • Oi ihana kuulla :D! Helpottaa kyllä vähän. Meillä sama, että juhlien jälkeen on oikein ooo nyt homma pysyy balanssissa varmasti, niin kippas kappas homma taas räjähtää 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 10
Tykkää jutusta