ENSIMMÄINEN KERTA POIS VAUVAN LUOTA

Esikoisen syntyessä olin 24-vuotias ja aikamoinen salipirkko. Kun tulimme sairaalasta kotiin, lähdin muistaakseni heti seuraavana päivänä käyttämään yksin koiraa lenkillä. Sairaalassa makaaminen lähinnä ärsytti, vaikka vauvaakin toki nuuskuttelin. 2-viikon päästä synnytyksestä olin kuntosalilla, jossa kävin sitten 2 kertaa viikossa. Jälkitarkastuksen jälkeen 3-4 kertaa. Menohaluja oli hirveästi.

Nyt tilanne on täysin eri. Sairaalassa tuijottelin, silittelin ja vaan ihmettelin vauvaa paljon enemmän. Oli kivaa köllötellä saikkuhuoneen sängyssä vierekkäin. Kun tulimme kotiin, ensimmäisen viikon aikana kävin kerran viemässä roskat. Muuten olin vain ja ainoastaan sisällä. Pari viikkoa sitten olin ulos lähdössä ja mies kysyi menenkö koiran kanssa kahdestaan. En miettinyt nanosekunttiakaan kun sanoin; en raahdi.

Jotenkin tuntuu ihan oudolta miten on näin kiinni vauvassa. Miten iso ero siihen edelliseen vauvakertaan oli. Olen muuttunut 4-vuoden aikana todella paljon tässä asiassa.

Eetun synttäriaamuna aikataulu meinasi ja menikin vähän lörinäksi, miun oli pakko päästä käymään postista hakemaan jätkän synttäripaita. Tuolloin oli ensimmäinen kerta pois vauvan luota kun en ollut a. suihkussa b. viemässä roskia c. vessassa. Olin vauvan luota poissa 20-minuuttia yhteensä ja ajoin autolla kuin heikkopäinen, juoksin autolta äkkiäkkiä sisälle. Naapurille kerroin tilanteesta ja hän sanoikin, että ihmetteli kun näki miun juoksevan hirveetä kyytiä sisälle,että mikä ihme on hätänä haha!

Jotenkin niin läppää otsikoida postaus; ensimmäinen kerta pois vauvan luota kun lopputulos on 20-minuuttia häsäreissu lähipostiin haha! Myyn ollessa kuukauden ikäinen. Toinen kerta pois vauvan luota oli kun kävin koiran kanssa lenkillä pari päivää synttäreiden jälkeen. Silloin vaan 20-minuuttia. Siitä kerrasta jopa osasin ihan nauttia, takana kun oli hyvin kitinäinen päivä vauvalla. Puhuttiin miehen kanssa, että jos tehtäisiin joka toinen päivä systeemi koiran ulkoilutuksessa, niin miekin saisin lenkkeillä edes pieniä pätkiä ilman vastuuta vauvasta ja hänen ei tarvitse lähteä tarpomaan syyssateisiin.

Olen aikaisemmin ihmetellyt äitejä, jotka ovat niin överi kiinni vauvassa. Mutta nyt mie olen samanlainen, että 20-minuuttiakin pois tuntui oudolta. How weird is that. Kuka olisi uskonut, että miusta tulee tälläinen mamma toisen lapsen kohdalla? En mie ainakaan. 

Miehelle ja kavereille olen sanonut, että pikkujoulut on sitten se mihin haluan päästä. Siihen on kuitenkin varmaan vielä pari kuukautta aikaa. Eetun vauva-aikana olin pikkujouluissa myös ja miehellä meni oikein hyvin vauvan kanssa.

 

Milloin ja missä tilanteessa olit ensimmäisen kerran pois vauvan luota? Minkä aikaa? Tuntuiko oudolta vai olitko ihan jee jee nyt menoks mielellä?

 

SEURAA MAMAA FACEBOOKISSA / INSTAGRAMISSA / BLOGLOVINISSA

Tiina / Fit Fat Mama

2 vastausta artikkeliin “ENSIMMÄINEN KERTA POIS VAUVAN LUOTA”

  1. Kuulostaa niin tutulta tuo häsääminen 😀 Mä taisin olla puolisentoista viikkoa vauvassa kiinni kun piti lähteä ostamaan imetysliivejä (raskauden aikana ostetut olikin liian isoja) ja kauheella paniikilla kaivelin sieltä H&M rekistä oikeeta kokoa. Jostain syystä ne oli vielä alimmalla rekillä että jouduin kyykyssä kyyhöttämään ja hädin tuskin vastasynnyttäneenä pääsin edes ylös sieltä… Sit kassalla oli joku vanhempi nainen joka kertoi elämäntarinaansa kassaneidille ja sillä oli lahjakortin oston kanssa jotain ongelmaa. Puolijuoksua tulin kyllä kotiin just sellaisella fiiliksellä että kohtu roikkuu puoli metriä perässä 😀

    Nyt tuntuu jo ihanalta päästä välillä pois, ja viikonloppuna kävinkin ekaa kertaa yökylässä kaverilla. Teki hyvää nukkua kokonainen yö ekaa kertaa yli vuoteen, ja vauva oli pärjännyt isin kanssa tosi hyvin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 7
Tykkää jutusta