ENNEN-JÄLKEEN Kroppakuvia!

Motivaatio Maanantain ensimmäinen osa alkaa omilla ennen-jälkeen kuvillani. Kuvat starttaa plussauspäivästä, eli tammikuusta 2013. Muutosta on tapahtunut sekä parempaan, että pahempaan suuntaan. Kuvat onkin ehdottomasti yksi suurin motivaattori.  Kuvat ei valehtele (paitsi jos on pelleilyt photoshopin kanssa, mitä en ole näissä tehnyt). Joten masut, makkarat ja pavut kehiin:

ennenjälkeen

Ensimmäinen kuva otettu plussatestin jälkeen, tammikuussa 2013. Treenasin monta kertaa viikossa, mutta en syönyt läheskään riittävästi. Lounaaksi oli monesti tyyliin ananasrahkaa. Eipä ihmekkään että näytin karselta luikerolta. Kädet on kuin spagetit. Manailin itse tuolloin vielä ”kylkiläskejäni”. Mitkä kylkiläskit? Hyvä ettei luut törötä.

Toinen kuva otettu tammikuussa 2014. Synnytyksestä oli kulunut 4kk. Pullataikina vyötäröllä. Masuun upposi paljon suklaatia ja karkkia sekä ruokailurytmit oli perseelleen. Ajattelin, että ”no mie imetän”. Pöljä tekosyy. Imetys ei ole tekosyy mättää kaksin käsin paskaa ja olla välittämättä ateriarytmistä.

Kolmas kuva räpsäisty vatsahaasteen jälkeen marraskuussa 2014. Ensimmäisessä ja viimeisessä kuvassa painan itseasiassa suurinpiirtein saman verran, ei kyllä uskoisi!

 

naamaennenjälkeen

Syyskuussa 2013 synnytyksen jälkeen naama oli pikkasen pulleampi kuin nykyjään 😀. Sori melkein tissi-vilautus köhröm. Buubsit meinasi räjähtää noina aikoina.

jenkka

Jenkkaa vähän enempi Joulukuussa 2013, kuin elokuussa 2014

 

ennenjälkeen2

Elokuu 2013 möhömahana ja joulukuu 2014 lähdössä Timanttisten blogi-iltaan.

selkäennen

Tässä taasen kehitys on lähtenyt laskusuuntaan. Ensimmäinen kuva on räpsästy toukokuussa 2014, kun viereinen elokuussa 2014. Keväällä salitreeni oli selkiö, aina lähes poikkeuksetta 3-kertaa viikossa. Kesällä salitreeni koki notkahduksen ja tein Shred-ohjelmaa. Eli verrattuna; söin enemmän ja treenasin lihaskuntoa, kun taas toisessa aerobinen oli hallitsevampi, mutta en syönyt sen enempää. Itse tykkään ehdottomasti enemmän vasemmanpuoleisesta kuvasta! Ihan tuoretta selkäkuvaa miulla itseasiassa ei ole…selkä ja takaolkapäät erottuu hieman enemmän kuin elokuu-kuvassa, mutta vielä on toukokuun selkään matkaa. Suoraansanottuna vituttaa huomata miten on päästänyt itsensä menettämään ne pienetkin selkälihakset mitä oli.

vatsaennenjälkeen

Vasemman puoleinen mahakuva otettu samana päivänä, kuin ylläoleva selkäkuva. Tässä huomaatte miten miulla kroppa on monesti eriparia ja keskivartaloon kerääntyy helpoiten löllyys. Vasemman puoleinen kuva otettu marraskuussa 2014.

käsienne

Pulkannarukuvia. Vasen elokuu 2014 morsiusdietin ja shreddirääkin jälkeen, oikeanpuoleinen otettu viime viikolla.

PicMonkey Collage

Sama toppi, pikkasen eri näkönen muijja. Vasen tammikuu 2014, oikeanpuoleinen marraskuu 2014.

 

Tämä kuvien vertailu oli aika herättävää. En muistanut olleeni noin pullanaama, tai saati sellainen lommomaha mitä plussauspäivänä olin. Omalle peilikuvalleen tulee helposti sokeaksi, joten kehotan teitäkin ehdottomasti ottamaan niitä kuvia! Niitä ei tarvitse levitellä pitkin feissibuukkeja tai blogisivuja, mutta jos haluat kehittyä, laihtua tai ylipäätään muokata kroppaasi : Kuvat kertoo ja kuvat opettaa. Kamera käteen ja hops!

Missä kollaasissa oli mielestäsi paras ennen-jälkeen viba? Otatko itse kehityskuvia?

tänään

ps. Viime yö oli aika katkonainen horrori, pikkumiehen nokka valui ja oli tukkoinen. Kuumetta ei kuitenkaan onneksi nostanut ja oli aamulla pirteä, joten poitsu meni silti päiväkotiin. Kävin vetämässä jalkajumpan ja iltapäivällä menen korjauttamaan käsitatuointiani. Lisätään siihen l:n jälkeen heittomerkki ja vahvistetaan muutamaa kohtaa. Ensi viikolla luvassa ensimmäinen vieraspostaaja Motivaatio Maanantai-postaussarjassa!

 

SEURAA MAMAA Facebookissa / Bloglovinissa / Blogilistalla / Instagramissa

 

Tiina / Fit Fat Mama

Bilehile lapsivihaaja muutti elämänsä ja on nykyisin pienen pojan Äiti, isomman pojan Vaimo. Harrastaa kuntosalia ja kärsii kroonisesta herkkuholismista.

26 vastausta artikkeliin “ENNEN-JÄLKEEN Kroppakuvia!”

  1. Vitsit kuinka sä olet rohkea mimmi! En ihan tajua sun kommentteja pulkannaruista, mun mielestä myös niissä kuvissa sun käsivarret on upeat 🙂
    Mä oon treenannun salilla pian 2 vuotta. Aloitin Jutan ohjelmalla joka toi huikleasti tulosta kolmessa kuukaudessa. Sen jälkeen painot on junnannut suunnilleen samoissa lukemissa… Esim. hauista tein taljassa 10 kg:lla kun aloitin ja nyt, 1v. ja 9kk myöhemmin teen 15kg:lla. Mun mielestä se on aika hidasta kehitystä :/ Tietenkin ikääkin jo on pian 40, ei enää lihasmassaa ja voimaa voi tulla kauhean nopeasti näillä vuosilla.
    Aloin postauksen myötä kuitenkin ajatella syömisiä. Mä syön vähemmän proteiinia ja määrissä ylipäätään vähemmän ruokaa kuin Jutan dieetillä. Tämä siksi, että inhoan löysää keskivartaloani, jonka haluaisin sulattaa.
    Pitäisiköhän sittenkin ruveta taas mättämään kaurapuuroa ja raejuustoa…?

    • Kiitos :)! Rohkenen laittaa sellasia kuvia joista näkee muutoksen, mutta eivät oo liian paljastavia =). Heheh, kauneus on katsojan silmissä, omasta mielestäni ne kädet oli lähinnä ällön näköiset kun niin laihat :D. Mut kiitos siitäkin!

      Mie oon käyny aktiivisesti salilla kohta 3-vuotta, mutta on ollu jeejee-nyt treenataan kovaa ja syödään oikein kausia ja sitten niitä huonompia kausia. Alussa se kehitys tarttuukin tosi nopeesti ja monelle tulee kehitysstopin takia turhautuminen tekemiseen. Siitä se pikkuhiljaa lähtee voimatasot uudestaan nousuun.

      Proteiinia kannattaa ehdottomasti ainakin lisätä ruokavalioon, se pitää nälkää pidempään poissa. Aamupalaksi syön itse aina mikromunakasta, joka pitää paaljon paremmin nälkää kuin kaurapuuro+raejuusto -suosittelen :). Ja raejuustoa tungen vähä joka paikkaan, esim. leivän päällä on tosi hyvää!

  2. Tosi hyvä teksti! Itse otan myös kehityskuvia aika ajoin, mun mielestä ne kuvaa paljon enemmän todellisuutta kuin vaaka! Flunssassa makaan tällä hetkellä kotona ja viikko treenaamattomuutta takana. Olinkin juuri kaivamassa suklaata kätköistä päivän piristykseksi…:D Sun tekstin luettuani muutin kuitenkin mieleni ja päätinkin pysyä ihan normiruokavaliossa, eli rahkaa naamaan välipalaksi..;)

    • Kiitos Anniina :)! Joo kuvat kertoo enemmän ku vaaka -niiku huomas tosta ekan kollaasin kuvista :D. Se on kyl jännä, että jos treenit jää välistä niin herkemmin sortuu herkkuihin, tai ainakin tekee mieli niitä. Jotenkin pää ajattelee, että paskaks vaan kaikki kerralla kun ei kuitenkaan pääse puntille :D. Nim. kokemusta on. Kiva kuulla, että teksti motivoi jättämään suklaan kaappiin :)!

  3. Juuri olinkin aloittelemassa taas treenaamisen, niin tää tuli sopivaan saumaan! 🙂

    synnytyksen jälkeen (1,5 vuotta) en ole saanut aikaiseksi treenata säännöllisesti vaan se aina menee niin että aloitan ja innostun, ja viikon päästä tulee jokin este (sairaus tai hullu kiireinen aikataulu) jolloin treenaaminen jää pitkäksi aikaa. Mutta uskon kuitenkin, että kunhan vain tarpeeksi monta kertaa aloitan aina vain uudelleen, niin se säännöllinen ja pitkäaikainen treeniputki tulee onnistumaan! Tosiaan ennen raskautta treenasinkin säännöllsesti neljä kertaa viikossa ja olo oli mainio ja tuloksia näkyi! 🙂 Otinkin tuossa postauksesi innoittamana kuvat lähtötilanteesta.. jospa se tästä nyt lähtisi! 🙂

    • Jes, huippu juttu :)!

      Mie olen entinen Neiti treenaan viikon -ja kyllästyn :D. Se aloittaminen on nimenomaan se pahin juttu! Virtuaalinen potku perseelle lähtee sinne ja tsemppiä :)!

  4. Nää motivaatio maanantait on kivoja! Vau ja vau noita sun kuvia taas 🙂

    Mulla on nyt tosi hyvä fiilis päällä. 1.1 alkaen alkoi ”uusi elämä” ja nyt painoa on tippunut muutama sata gramma vajaa 3kg jo. Kaikki turha ruuasta pois ja herkut tauolla. Liikuntaan olen koukussa ja tulee morkkis ja turpee olo jos ei pääse! Toivotaan, että tämä on pysyvää! 🙂

    Miten usein treenaat yläkroppaa muuten? Teetkö kolmijakoisella ohjelmalla? Itse voisin panostaa yläkroppaan enemmän, ehtisi kesäksi jotain tuloksia jo saamaankin 🙂

    • Kiva et tykkäät ja hei jos haluut vielä tehä sen postauksen, nii laita mailiin :)!

      Hyvä Janica! Ruokavalio on nimenomaan se suurin vaikuttaja. Nesteet ja pöhötys kun lähtee veks, niin vaaka heilahtaa heti alaspäin. Mie tein aikaisemmin säännöllisesti just 3-jakoisella ohjelmalla, mutta sitten kun tuli ei kiinnosta-muudi, niin tein jonkinaikaa koko kroppaa tai vähän mitä sattuu. Nyt pyrin tekemään taas kolmijakoisella ja jako menee suht näin: selkä-hauis, rinta-olkapää-ojentaja, jalat. Vatsoja johonki väliin (jos muistan :D). Kannattaa kokeilla selkä-hauis tehdä samama päivänä, kädet menee tosi hapoille! Aikasemmin nimittäin tein rinta-selkä ja hapat ojentajien kanssa, paljon paremmin toimii selkä-hapa tyyliin ainakin itelle =)

  5. nää sun postaukset on kyllä älyttömän mielenkiintosia, tsemppaavia ja herätteleviä! omalle kropalleen tosiaan tulee sokeaksi, tuo kuvien ottaminen oli älyttömän hyvä vinkki 🙂 ja vau, millasta kehitystä noiden kuvien välillä on tapahtunu! itekin haluaisin vähän lihasta kasvattaa, ja ennen kaikkea kiinteytyä. muutama kilo pois ei olisi pahitteeksi 😀

    ja hei, mä muuten näin sut la escobar familiassa! pyörähin siinä tiskillä suunnittelemassa tatskaa ja aikaa varaamassa,ja näin sut siellä 🙂 oli vaan niin paljo porukkaa ja häslinkiä etten kehannu lähtee sinne haahuilemaan :/

    • Oi ihana Jenni, kiva kuulla :)! Se on tarkotuskin, että näistä sais tsemppii ja potkuu perseelle joten kiva :). Onneks me bloggarit räpsitään kuvia Päivän Asujen muodossa ainakin usein ;)!

      Ai sie olit siellä, katoinki että joku blondi tiskillä, mutta en tunnistanu.Siellä oli kyllä aika paljo lössii. Jeej varasit vihdoin ajan, tee sit postaus :)!

    • tykkään myös tosi paljo sun rehellisestä kirjoitustyylistä, harva kirjottaa noin aidosti, rohkeesti ja rempseästi! 🙂 piristävää luettavaa kaiken ihkuhehkutuksen keskellä.

      joo siellä mä olin, tosin liikuntatunnilta tulossa ryönävaatevuoreen hautautuneena, ettei ihme jos et hoksannu 😀 tarkoitus on kyllä tehäkin kunhan tatska on valmis, helmikuun alussa on aika 🙂

  6. Mulla ei oo noita viikon putkia vaan mun putki kestää puoli vuotta ja ku se loppuu se loppuu..öh..kuukausiksi. Saatan käydä kerran kuussa tuona ”loppuu” aikana salilla. Oon kans ottanu noita kuvia mutta iän tuomat muutokset on vaan vaikeempi saada kuriin. Esim allit. Ne pyrkii väkisin roikkumaan vaikka kuinka treenaa. Oon jättäny blogista treenauksesta kirjottelun kokonaan kun taas on ollut sellanen hiljanen kolme kk. Eilen olin salilla ja hyvällehän se tuntu! Niin…ikää 47. Mut siis kiitti herättelyistä ja tsemppiä!

    • Motivaation ylläpitäminen voi olla joskus vaikeeta. Kannattaa kokeilla salilla vähän vaihtelua, tee erilaisia liikkeitä ja vaikka eri toistoilla kuin yleensä :). Tulee uutta buustia tekemiseen! Kiva kun tää herätti ja tsemppiä siullekin treeneihin :)!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta