EI ENÄÄ FIT MAMA

Kontrasti esikoisen raskausaikaan on aikamoinen; silloin olin duracel superodottaja, joka kävi torstaina vetämässä kuntosalitreenin ja synnytin maanantaina. Tässä raskaudessa en olekaan kovin Fit Mama. Keskiraskauden liikunta menee nyt täysin erilailla.

Kun alkuraskauden pahoinvointi lakkasi, muistan yhden lenkin jolloin pystyin hölkkäämään yökkimättä. Hitsi mikä fiilis silloin oli; syke ei noussut liikaa, jää oli sulanut maasta joten ei tarvinnut pelätä kaatumista ja koirakin totteli kivasti lenkillä. Pari päivää siitä ihmettelin mikä ihmeen kipu haaravälissä tuntuu ja yritin salilla venytellä sitä. Tuntui kuin joku olisi pistänyt puukolla nivuseen. Lantion löystymiskipujahan ne. Lapsen harrastuksen aikana kävimme miehen kanssa rauhallisella kävelyllä puolisen tuntia. Kävelyn jälkeen tuntui kuin joku olisi survonut puikkoa värkkiin ja säikähdin tuntemusta aikalailla. Nyt tiedän mitä sukkapuikkokipu on.

Ostin tukivyön, joka auttoi tuntemuksiin todella paljon. Nyt kuitenkin Rodoksen reissun jälkeen olen arkipäivisin saanut lähes päivittäin harjoitussupistuksia, jotka tuntuu todella ikävältä. Painontunnetta vatsassa, pistontaa ja vihlontaa. Tuntemukset pelottaa välillä ja reagoin niihin ehkä ”normiodottajaa” herkemmin tuon ahdistuneisuushäiriönkin takia. Rakenneultrassa kätilö totesi vauvan pään olevan todella alhaalla ja sanoikin että ”onneksi olet hankkinut tukivyön”.

Viime viikon maanantaina kävin kuntosalilla ihan vaan heiluttamassa pienesti käsipainoja ja jo sekin aiheutti ikävää painetta ja tunnetta vatsaan. Puntit lensi hyllyyn ja instassa totesinkin minividella että pakko myöntää etten ole enää mikään sporttimamma.

Toisessa raskaudessa lantion löystyminen ja muut kivut ovat kuulemma paljon yleisempiä, paikat kun on suoraan sanottuna jo kerran aikaisemmin lörpähtäneet. Pari seuraajaa ovat myös kertoneet tyttöraskauksien olevan heillä paljon vaikeampia. Minimimmi taitaa olla temperamenttinen siis kohdusta lähtien hih.

Ei enää Fit Mama, eikä mikään sporttimamma. Tuntemusten mukaan ja oma, sekä vauvan hyvinvointi on ensisijainen. Raskausaika on kuitenkin ihmiselämässä lyhyt, maailma ei kaadu siihen jos en voi duracel pupuilla lenkkipoluilla. Hölkän sijaan lyhennän askelta, kävelen ankasti ja puuskuttelen. Katoavat lihakset saa palautettua myöhemminkin. Silti, tuntuu välillä todella oudolta. Kuin olisin kadottanut omasta itsestäni pienen palasen. Aktiivisuus ja liikunta ovat kuitenkin olleet osa elämääni niin monta vuotta. Muuttopäivänäkin tuntui laiskottelulta kun en pystynyt nostelemaan laatikoita. Siivoaminen ja tavoroiden järjestäminen sen sijaan onnistui onneksi ihmeen hyvin kun kävin välillä lepäämässä.

Myös työmatkapyöräily jää pois. Muutettiin uuteen asuntoon, mutta Eetu jatkaa kesäkuun ajan vielä nykyisessä päiväkodissa ja välimatkat ovat sen verran pitkiä, että muuta vaihtoehtoa ei ole kuin ajaa autolla. Siinä mielessä hyvä asia, koska viime viikolla pyöräilykin alkoi tuottaa kipua vatsaan.

Aktiivisuutta haluan jollain lailla säilyttää ja nyt kun pyöräilykin jää pois, pitää kokeilla ruokkiksella salilla tehdä edes 10-minuuttia kuntopyörällä. Hyvästä kunnosta on nimittäin hyötyä synnytyksessäkin. Voinnin mukaan. Tänään itseasiassa tein pitkästä aikaa pienen yläkropalle kevyillä punteilla ja hyvin meni.

Mutta älkää siis ihmetelkö kun liikuntaaiheisia postauksia nyt ei vaan tule pahemmin. Raskauspilates/joogajututkin on muuttohulinoissa jääneet tekemättä, ne tekee kehonhuollollisestikin hyvää, joten tavoitteena on silloin tällöin harjoitella niitä.

Keskiraskauden liikunta omalla kohdallani alkoi siis kevyellä salilla ja kävelyllä työmatkapyöräilyn kera. Loppuvaiheessa keskiraskautta salikäynnit harveni entisestään, vapaa-ajan kävelylenkit jäi minimittaisiksi ja nyt työmatkapyöräilykin jää pois.

Oletko itse voinut keskiraskauden aikana liikkua paljon? Huomasitko eroa ensimmäisessä vs. toisessa odotuksessa?

SEURAA MAMAA FACEBOOKISSA / INSTAGRAMISSA / BLOGLOVINISSA

 

Tiina / Fit Fat Mama

Bilehile lapsivihaaja muutti elämänsä ja on nykyisin pienen pojan Äiti, isomman pojan Vaimo. Harrastaa kuntosalia ja kärsii kroonisesta herkkuholismista.

9 vastausta artikkeliin “EI ENÄÄ FIT MAMA”

  1. Mulla loppui raskaampi liikunta jo ihan varhaisessa vaiheessa siihen, että tuli heti karmea pissahätä, aivan housuun meinasi tulla 😁 Ei voinut lenkille mennä, kun parin minuutin jälkeen olis pitäny päästä puskaan pissille 😂

    Kävelylenkit kuitenkin jatkui ihan loppuun asti. Varsinkin kun likka pyörähti lopussa perätilaan, ei painanut pää enää virtsarakkoa 😁 Kipuja minulla ei juuri ollut pientä liitoskipua lukuunottamatta.

    Tuo on kuitenkin just oikea asenne, että mitä sitten jos ei ole niin fit ja sport, kun vauvan hyvinvointi on kuitenkin se pääasia ☺

  2. Siellä vaihdellut olot jokaisen raskauden kohdalla. Ensiminen meni lähes huomaamatta, toinen meni hyvin puoliväliin asti ja sitten tuli rasituskielto ennenaikaisten supistusten vuoksi. Kolmannessa raskaudessa koin 24/7 pahoinvoinnin alusta loppuun, järkyttävät liitoskivut joihin vain liikunta olisi auttanut, mutta liikunta jälleen aiheutti supistuksia. Neljäs raskaus taas meni alun pahoinvoinnin loputtua normaalisti liikkuen, liitoskivut ja iskias pysyi aisoissa venyttelyllä. Niin ne vaan on raskaudet erilaisia ja joutuu menemään oman olon mukaan ja kuuntelemaan kroppaa. Itselle se oli todella kova pala niellä, ettei liikkumaan pääse, mutta onneksi sitten vauvan synnytyä voi alkaa turvallisemmin liikkumaan vähitellen 🙂

    • Miullakin meni ensimmäinen ihan huomaamatta, ei melkein mitään ongelmaa.Ensi viikolla on onneksi lääkäri joka tarkastaa eihä oo mitään pehmentymisiä tai muuta noilla harjoitussupistuksilla tullut.
      Nyt pari päivää on onneksi ollut helpompaa ja Myy ei ole oikutellut niin paljoa (koputtaa puuta :D).

  3. Mä kävin kolmannesta tytöstä pyörälenkin iltaa ennen synnytystä ja pojasta lopetin liikunnan rv.30 kohdalla.
    Myös jälkisupistuksia ei ole ekan jälkeen mutta ne pahenee synnytyksien lukumäärän jälkeen

  4. Minä pystyin ensimmäisessä raskaudessa liikkumaan hyvin aivan loppuun saakka. Edellisenä iltana tein vielä 7km kävelylenkin. Synnytys käynnistyi minulle ihan puskista vesien menolla, ei ollut mitään ennakoivia tuntemuksia ja syntyi siro tyttö 3230g 49,5cm. Toisen odotuksen aikana kivut ja harkkasupistukset olivat kamalia jo joskus rv25 lähtien. Viimeisen kuukauden koin olevani jo lähes invalidi kun kaikki liikkuminen sattui alapäähän niin järkyttävästi. Jouduin kulkemaan kilometrinkin matkan bussilla kun ei vaan kipu antanut myöden, potra poika varmaan junttasi itsään lähtökuoppiin ja syntyikin mitoin 4520g ja 52cm. Kolmannen kohdalla kipuja oli vaihtelevammin myös noin rv20 lähtien. Muistan, että vajaa viikko ennen synnytystä teki niin kipeää, että luulin joutuvani vuodelepoon, mutta kyllä siitäkin selvittiin ja syntyi tyttö 3560g ja 51cm.

    • Kiva kuulla että siullakin meni ensimmäinen raskaus helposti :). Itelläkin alko vesien menossa, ei ollu mitään ennakkovaroituksia…
      Joo alapää kipu tuntuu kyllä tosi karmeelta, ihan ku koko värkki tipahtas kun kunnolla sattuu :D. Kiitos kokemuksestasi (:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 7
Tykkää jutusta