EN HALUA LAIHDUTTAA

Ensimmäisen kerran kriiseilin vaa’an lukemaa kolmosluokalla ala-asteella. Laihduin kakkosluokalta kolmosluokalle ja kasvoin paljon pituutta. Terkkari huolestuneena laittoi lapunkin kotiin mitä oli käynyt.

Voi siis sanoa, että aika varhaisesta iästä asti minäkuvani ei ole ollut ihan kunnossa.

Blogin historian aikana olen postannut kymmeniä kirjoituksia eri treeneistä, ennen-jälkeen tuloksista ja myös ”mollannut” jenkkakahvojani tai jotain muita virheitäni. Muistan kun jo blogin alkuaikoina sain ihmetystä lukijalta miten normaalipainoinen puhuu itsestään tuohon sävyyn.

Nyt, ensimmäistä kertaa aikuisiällä minusta tuntuu että EN HALUA LAIHDUTTAA. En, vaikka vaa’n lukema näyttää 4kg enemmän kuin vuosi sitten. En, vaikka 34 housut kiristää. En, vaikka solisluut ei paista ja rintojen välissä ei ole luukuoppaa (se oli vielä vuosi sitten mielestäni siistiä).

enhalualaihduttaa

En edes muista milloin olen viimeksi käynyt vaa’lla.

Vuoden aikana olen tehnyt ajatustyötä todella paljon itseni hyväksymisen kanssa, eikä matka todellakaan ole ollut niin yksiselitteinen. Ei, vaikka puoliso kehuu miten pari kiloa enemmän pukee minua. Itsensä hyväksyminen lähtee sisältä.

Kirjoitin asiasta jo ensimmäisen kerran instagramissani ;

Bikinikuva siksi,että tällä viikolla kävin pitkästä aikaa vaa’alla ja huomasin,että paino on laskenut raskauden jälkeen vain kilon. Kokeilin myös farkkuja jotka ei mahtunut jalkaan. Sen sijaan,että olisin ahdistunut,mietin vaan että jaa. Pitää sit vissiin ostaa isommat housut. Sellainen ajatus on itelleni tosi iso juttu,vaa’an lukema ja vartalo on ollut monta vuotta asia johon olen suhtautunut liiankin itsekriittisesti. Puin biksut päälle hyvillä mielillä ja kävin spassa:) #mirrorpic #bikini #feelinggood #hyväolotäältätullaan

enhalualaihtua

Tämä voi tuntua joidenkin mielestä vähän typerältä, miksi normaalipainoinen puhuu tälläisiä kun ei nytkään ole todellakaan mikään lihava. Joillekin vaaka voi olla vaan isompi peikko ja kriisin paikka jos lukema ei ole sitä tuttua ja turvallista. Minulle on tämä on todella iso asia, että on oppinut katsomaan peiliin ahdistumatta vaika kyljet hieman löllöttääkin.

Miksi en halua laihduttaa? Siksi, koska olo on nyt aika jees ja terveempi kuin luut töröttäen ja poskot lommolla. Ja se tuntuu pirun hyvältä.

 

Miksi sinä ET halua laihduttaa?

 

SEURAA MAMAA FACEBOOKISSA / INSTAGRAMISAS / BLOGLOVINISSA

 

 

Tiina / Fit Fat Mama

8 vastausta artikkeliin “EN HALUA LAIHDUTTAA”

  1. Hyvä Tiina! Älä laihduta enää koskaan. En minäkään. Kenenkään itsetunto tai hyvä olo ei voi lähteä painosta, painolla ei ole mitään väliä. Jokainen ihminen on arvokas ja hyvä, painoi 50kg tai 100kg! Terveelliset elämäntavat ovat todellakin jees, mutta painolla ei ole niiden kanssa mitään tekemistä. Mielenterveysongelmat ja syömishäiriöt, niitä se paino saa aikaan.

  2. Kuulostaa tutulta!
    Aloitin kuukausi sitten salilla käynnin, vuosien tauon jälkeen. Hämmästyksekseni se on niin kivaa!
    Olen paksumpi, huonokuntoisempia ja vanhempi kuin koskaan aiemmin, mutta vasta nyt osaan treenata ilon kautta. En itseäni inhoten, vaakalukemasta itseäni rangaisten. Haluan edistyä ja parantaa kuntoani, mutta vaa-alla en aio käydä.

    Hyvä olo, peili ja kehonkoostumus ovat niin paljon parempia terveyden mittareita kuin vaaka. Lukemat puntarilla eivät enää määritä ihmisarvoani ja mielialaani.

    • Huippu kuulla, että siun mielestä salilla käynti on kivaa- harrastuksen on sitä oltavakin, muuten menee pakkopusertamiseksi joka taas aiheuttaa stressiä.

      Erittäin hyviä ajatuksia ja nimenomaan Ilon kautta :)!

  3. Kiva kuulla että olet sinut itsesi kanssa, miustakin sie näytät oikein hyvältä! 🙂

    Mie oon pariin otteeseen laihtunut ”vahingossa” sellaset 10 kiloa. Eka oli kun muutin opiskelujen perässä kaupunkiin ja hyötyliikunta kasvoi mittavasti. Toinen kun alotin sali harrastuksen ja spinning tunnit. Kuitenkaan sen kummemmin ruokavaliota muuttamatta. Nyt kun haluaisin tuon kympin pois paisuneesta kropasta ei se niin vaan onnistukkaan, stressi, työt ja muut vaikuttaa. Tauon jälkeen on salilla käynti alotettu lupaavalla innostuksella. Tosin viitisen kiloa kun saisin edes pois olisin tyytyväinen, mahtuisin taas vaatteisiini ja erityisesti toppahousuihin mitä taitaa tänä talvena tarvita. Pitäs vaan saada stressi pois kuviosta, niin auttas aikas mittavasti..

    • Kiitos Elina <3.

      Oho, aika reilu tiputus :). Hyötyliikunta kyllä tekee tosi paljon hyötyä!

      Stressi vaikuttaa todella isosti painonhallintaan, sekä myös uni. Tsemppiä tiputukseen ja ilon kautta nimenomaan niinkuin aikaisempi kommentoija ilmaisi 🙂

  4. Moi, pitkään olen sun blogia lukenut, en vain ole rohkaisunut kommentoimaan. Kiitos tästäkin postauksesta, se puhutti ja hienoa että oot päässyt tuollaseen ajattelutapaan! Itsekin samojen asioiden äärellä tuskaillut jo ihan ala-asteelta lähtien.. Ja jotenkin noista sun tekteistä saa oikeasti voimaa ja hetkittäin pystyy myös antamaan tiettyä hyväksyntää omaa kehoa kohtaan. On huippu, kun kirjotat niin elämästä, sellaisenaan kun se on. Toisaalta kovasta treenaamisista, toisaalta myös siitä puolesta että ei tarvi elää pelkillä porkkanoilla ja toisinaan saa tehdä myös valintoja hampurilaisen puolesta. Hyvähyvä 🙂

    • Moi Noppa, huippua että rohkaisit itsesi kommentoimaan -tervetuloa jatkossakin heittämään ajatuksia :)! Vuorovaikutusta lukijoiden kanssa olenkin kaivannut ,nykyisin on suurempi kysymys jotenkin tulla kommentoimaan kuin ennen silloin vaikka blogger aikoina pikkublogina ollessa.

      Oi että, niin ihana kuulla että saat miun teksteistä voimaa <3. Hitsi, kaikenpuolin ihana kommentti <3.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta