ELÄMÄÄ AHDISTUNEISUUSHÄIRIÖN KANSSA

Burn Outin ja yleistyneen ahdistuneisuushäiriö diagnoosin jälkeen olen pakostikin ruvennut kuuntelemaan omaa jaksamista enemmän. Olen karsinut todella paljon kaikkea, mutta silti arki monesti uuvuttaa täysin.

Paniikkikohtaukset ovat lääkityksen jälkeen lähes loppuneet, thank kaad. Edellisen kerran pahemmin tunsin kohtauksen hyökkäävän päälle pikkujoulujen vietossa baarissa. Salakalavasti, ilman että mitään ahdistavaa edes tapahtui. Päin vastoin, oli ihan huippua hengailla parhaiden ystävien seurassa. Mutta sieltä se olo hiipi päälle. Ahdistaa, puristaa, en saa henkeä. Tuntuu, että kaikki tuijottaa ja tipahdan jonnekin epätodellisuuteen. Soitin miehen hakemaan ja heti autossa alkoi hengen haukkominen. Tuntui todella raivostuttavalta, miksi näin vaikka mitään kummallista ei edes tapahtunut.

Aikaisemmin isot ihmismassat eivät tuottaneet ahdistusta lainkaan. Päin vastoin -nautin jos ympärillä oli hälinää ja tungos ei haitannut. Nykyisin on toisin, mieli alkaa laukkaamaan ties mitä ajatuksia. Riikassa kun kävelimme jonkun alikulkutunnelin läpi hieman hämärässä n. 19 aikoihin, pelkäsin hulluna kun näin muutaman hengen seurueen. Mielikuvitus laukkasi miten kohta joku heistä hyppää eteemme, pöllii laukun tai muuten vain uhkailee. Ja kävikö mitään? No ei.

Yksi mikä on ehkä tyhmä juttu, mutta en pysty melkein ollenkaan lukemaan enää uutisia. En edes muista milloin olisin viimeksi käynyt vaikka iltalehden sivulla. Kaikki uutiset on vain ahdistavia, ikäviä ja surullisia.

yleistynytahdistuneisuushäiriö

Keskittymisongelmani on kokenut todella positiivisen loikan eteenpäin lääkkeiden aloittamisen jälkeen, joka on ihan super ihanaa! Olen myös paljon rauhallisempi, eikä pinna pala niin nopeasti. Muutenkin olen tosin opetellut omaa itseäni ja hillitsemään hermojani. Hyvää harjoitusta antaa joka päivä 3-vee ja aviomies haha!

Huomasin viime viikolla taas ahdistuksen tunteen nousevan, joten oli pakko hiljentää taas. Stressin käsittely on miulla huomattavasti vaikeampaa kuin ”perus janttereilla”. Vähensin somettamista, netin selaamista, blogin kirjoittamista. Luin kirjoja ja katselin sarjoja. Välillä tuntuu niin ärsyttävältä, että eikö miusta enää koskaan voi tulla se miljoona rautaa tulessa eikä tunnu missään-Tiina. Päätyö, kaksi sivutyötä, perhe, treeni ja kaikki muu oli tavallista arkea vielä vuosi sitten. Nyt en todellakaan jaksaisi samanlaista.

Keskenmenneen lapsen, Cepon laskettu aika olisi ollut ylihuomenna 1.2 joka ehkä aiheutti jollain lailla näitä ajatuksia..

Tammikuu on muutenkin ollut jotenkin vaikea, niinkuin timmitön tammikuu postauksessa kerroin. Siitäkin huolimatta, vaikka parikin irtiottoa olen päässyt tekemään. Kohta onneksi kuukausi vaihtuu ja toivottovasti mielikin kevenee. Valon määrä lisääntyy ja ehkä silläkin tulee olemaan merkitystä.

Sairaudestani olen kertonut ihan avoimin mielin, koska mikäs siinä. Ihmisiä maailmaan mahtuu ja toisilla on erilainen polku kuin toisilla.Onneksi kuitenkin yleisesti ottaen olen voinut aika jees, miljoona kertaa paremmin kuin viime vuonna. Nyt tuntui vain siltä, että halusin kertoa syvemmin mitä mietteitä tähän liittyen.

Eipä muuta, mukavaa maanantaita <3.

 

SEURAA MAMAA FACEBOOKISSA / INSTAGRAMISSA / BLOGLOVINISSA

 

Tiina / Fit Fat Mama

18 vastausta artikkeliin “ELÄMÄÄ AHDISTUNEISUUSHÄIRIÖN KANSSA”

  1. Miusta on ihanaa kuinka avoimesti kerrot asiasta. Mukava kuulla, että olet saanut apua itsellesi eri keinoilla 🙂
    Itse otin tänä vuonna hieman tavoitteeksi, että stressaan vähemmän ja näin ollen, olen pyrkinyt vähentämään niitä aiheuttavia tekijöitä, jossa olen myös aika hyvin onnistunu! 🙂
    Tsemppiä jaksamiseen! 🙂

    • Moikka Riksu, kiva että sieki oot saanu stressattua vähemmän :). Se helpottaa yleistä hyvinvointia kyllä tosi paljon! Kiitos kommentista ja tsemppiä siullekin jaksamiseen 🙂

  2. Vau, nostan hattua sulle, oot rohkea💜 kommentoinkin siihen sekundääriseen lapsettomuuspostaukseen myös meidän tarinan keskenmenoista ja yrityksestä ja kuinka ollakaan, myös mulla yleistynyt ahdistuneisuushäiriö! Kyllä sanon että kun elämä koettelee, ei ole ihme, jos tällaista oireilua tulee. Oon käynyt läpi lähes saman kuin sinä ja nyt tuntuu hyvälle – karsin kaiken ylimääräisen, samoin kun sä kuvasin tuossa. Myös omasta itsestään huolta pitäminen on ollut tärkeää ja itsensä etusijalle laittaminen. Mulla ei oo lääkitystä mutta käyn terapiassa, sitä suosittelen! Tsemppiä lapsettomuuden tunteiden ja tämän ahdistuneisuushäiriön käsittelyyn, niidenkin kans voi elää ihan täysillä! ☺ 💜

    • Kiitos Maija <3. Aijaa sepäs sattui, aika kiva että ruudun sillä puolella on noin samantapainen tilanne kuin miulla :). Vaikka ikävää siinä mielessä,koska rankkoja juttujahan nämä on , varsinkin lapsettomuusjuttu.
      Mie en ole vielä käynyt terapiassa, mutta tarkoituksena on kartoittaa sekin mahdollisuus ehdottomasti jossain vaiheessa. Kiitti ja tsemppiä siulleki =)=

  3. Oot tosi rohkea kun uskallat tuoda julki asiasi! Useinhan mieleen liittyviä sairauksia/ häiriöitä ei mielletä sairaudeksi ollenkaan vaan pidetään jopa naurettavana hölynpölyltä…valitettavaa mutta totta. Ne tietää jotka on itse kokenut tai lähipiirissä ollut. Tsemppii ja jaksamista 🙂

    • Jotenkin on kiva murtaa vähän niitä tabuja, asioita joista ei yleensä puhuta.
      Itsekään en aikaisemmin ymmärtänyt mielen sairauksia, mutta nykyisin osaan ajatella oman ja lähipiirin kokemusten pohjalta avoimemmin. Rikki voi olla vaikka ei sinällään ulospäin ei näkyiskään
      Kiitos Johanna :).

  4. Oot Tiina todella rohkea! Näistä kirjoituksista on varmasti monenlaista apua ja hyötyä: vertaistukea heille, jotka ovat kanssasi samanlaisessa tilanteessa ja ymmärrystä meille muille, joilla omakohtaisia kokemuksia ko. oireista ja fiiliksistä ei ole.

    Ihana huomata, miten pystyt käsittelemään tätäkin asiaa. Lääkityksen ohella silläkin on nimittäin varmasti ihan suunnaton voima ja vaikutus 🙂 <3

    • Kiitos ihana Anna <3. On kyllä älyttömän kivaa se, kun lukijat ovat myötäeläneet ja kertoneet omia vaikeita juttujaan. Kiva jos voin olla edes hieman suunnan näyttäjänä kohti avoimempaa kommunikointia mitä näihinkin asioihin tulee.

  5. Olet oikeassa, maailmaan mahtuu ihmisiä! Ja ymmärrän kyllä nuo tunteet; miekin kirjoittelin tarkistelusta ja ahdistuneisuudesta vähän aikaa sitten. Minäkään en lue uutisia, koska ne aiheuttaa vain mielipahaa ja pelkotiloja, omaan vilkkaan mielikuvituksen ja jään helposti murehtimaan asioita ihan liian pitkäksi aikaa. Ja pelkään menettämistä, sitten ahdistun vain lisää, kun alan liikaa analysoida uutisia.

    Tsemppiä siulle, pääasia, että huolehdit itsestäsi <3

  6. voi tiina ♥ oot niin rohkea kun kirjoitat näistä jutuista tosi avoimesti, niin rehellisesti! oon itekin kirjoitellut blogiin vähän kaikkea omiin ongelmiini liittyen, ja saanut myös hyvän vastaanoton ja paljon tukea lukijoilta ja muilta ihmisiltä. ihana kuulla, että sulla on keskittymisen suhteen ongelmat vähentyneet. oon itsekin hyvä ahdistumaan milloin mistäkin, joten pystyn hyvin samaistumaan sun fiiliksiin. toivottavasti säkin käyt säännöllisesti jossain juttelemassa, ainakin mä oon kokenut sen hyödylliseksi! ja jos yhtään tuntuu että haluat juttuseuraa, niin viestiä saa aina laittaa ♥ oot huippu, haleja!

    • Se on ihana miten siekin oot avoimesti puhunut ongelmista, vertaistuki näissä jutuissa on kyllä hyvä <3. Joo keskittyminen on kyllä parantunu tosi paljon -onneksi :D.
      Kiitos Jenni <3

  7. Rohkea kirjoitus! Itse kärsin pakko-oireisesta häiriöstä joten ahdistuksen tunteet ovat valitettavasti liiankin tuttuja… Kuitenkin lääkitys ja keskusteluapu ovat auttaneet paljon. Läheisten tukea unohtamatta <3 Mun mielestä on hienoa että mielenterveyden häiriöistä puhutaan nykyään avoimemmin sillä ne yleisiähän ne ovat… Oon kuitenkin sitä mieltä että sairaudesta huolimatta voi myös nauttia elämästä ja elää täysillä. 🙂 Sä oot tästä hyvä esimerkki! Tietysti tulee niitä huonompia ja parempia hetkiä mutta niinhän meille kaikille. Niistä huonoistakin pääsee lopulta yli. Tsemppiä sinne! 🙂

    • Miunkin mielestä on tosi hienoa, että vihdoinkin vuonna 2017 alkaa ihmiset olla avoimempia puhumaan myös niistä henkisistä ongelmista :). Aikamoinen tabu aiheena ollut niin pitkään.
      Kiitos ja jaksamista siullekin arkeen :)!

  8. Voi Tiina <3 Ihanaa kuulla, että olosi on helpottunut <3

    Itsellä viime vuosi oli todella stressaava gradun, töiden teon ja jatkuvan muuttamisen myötä ja kärsin stressin aiheuttamasta ahdistuksesta ja ahdistun edelleen aika helposti jos tuntuu, että on liian monta rautaa tulessa.

    Kun kirjoitit, että ärsyttää joskus että voiko susta koskaan tulla miljoona rautaa tulessa-Tiinaa niin tarviiko siis tullakkaan? Tarkoitan siis nyt tällä sitä, että tuntuu et itsellä viime vuosi tuntui menneen suorittamisen sumussa ja välillä harmittaa jos makaankin töiden jälkeen sohvalla ja en jaksakkaan tehdä mitään, että tarviiko aina jaksaakkaan ja olla hemmetin tehokas? Toki on kiva saada asioita aikaiseksi ja ehdottomasti tehdä itselle mielekkäitä juttuja, mutta hienoja hetkiä itselle pitäisi myös olla se lepääminen.

    Tsemppiä Tiina <3

    • Liian montaa rautaa tulessa aiheuttaa itelläkin nimenomaan sitä ahdistusta helposti. Hyvin sanottu tuo, että tarviiko tullakaan. Ehkä ei, mutta jotenkin se suorittaja Tiina on piirtynyt niin syvälle, että vaatii paljon opettelua antaa itselleen armoa :/ :).

      Kiva oli kuulla siusta ja tsemppiä uudelle paikkakunnalle <3

  9. Itselläni takana burn out, jonka mukana tuli paniikkihäiriö. Oman kokemuksen pohjalta suosittelen kokeilemaan TRE-stressin purku menetelmää! Todella toimii. Löytyy googlaamalla TRE- finland.

    • Ikävää että siekin olet kärsinyt samasta :/. Kiitos Ilona vinkistä, pitää googlettaa tuo! =)
      *googletin ja olikin vain Helsingissä 🙁

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 17
Tykkää jutusta