DIAGNOOSI

Vihjailinkin palkaton vapaapäivä postauksessa, että kävin lääkärissä ja nyt tiedän mikä miulla on. Mietin kirjoittaisinko tästä vai en, mutta koska olen aikaisemminkin halunnut kirjoittaa tabuaiheista, joten ajattelin että anti mennä vaan. Olette kulkeneet läpi matkaani antaen myös vertaistukea niissä vaikeissa asioissa. Tämä on myös helppo tapa kertoa monelle tutulle, sekä sukulaiselle jotka lukevat blogia. Ei ole kuitenkaan sellainen aihe, josta koen miellyttäväksi kasvotusten keskustella tuosta vaan.

Olen saanut paniikkikohtauksia silloin tällöin jo ylä-asteelta asti. Olen myös tosi herkkä, vaikka moni ei sitä välttämättä uskoisi. Nuoruudessa tapahtuneen ikkunaan koputtamisen takia en uskaltanut pitkään aikaan edes käydä vessassa tai suihkussa ilman, että peitin ikkunan. Pelotti, että joku yht’äkkiä kurkistaa sieltä.  Vuosien ajan olen myös kuullut kyselyä ”onko siulla joku ad/hd”?

Aloitin keväällä matkan käymällä työterveyden kautta psykologilla, sekä parilla eri lääkärillä. Sain lääkkeen, joka minun piti kuitenkin raskauden takia kesällä lopettaa. Keskenmenon jälkeen paniikkikohtaukset tulivat taas mukaan kuvioon. Muistan illan kun lapsi oli nukkumassa ja mies töissä. Paniikkikohtaus iski päälle voimakkaammin kuin koskaan, itkin ja haukoin henkeä sohvalla ja otin lääkärin määräämän lääkkeen. Ei auttanut. Lopulta sain unta silmät turvonneina peläten seuraavaa päivää.

Sain diagnoosin Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja vuoden reseptin.

Ahdistumishäiriön oireena on mm. paniikkikohtaukset ja keskittymisvaikeudet. Kävin myös AD/HD laajoissa tutkimuksissa. Psykologin mukaan viitteitä on runsaasti siihen, mutta isoin syy siihen, ettei minulla olekaan varsinaista keskittymishäiriötä on se, että AD/HD on olemassa jo lapsena. Alakoulussa kun minulla ei mitään keskittymisongelmaa ollut.

Eli kaikille teille kyselijöille vuosien mittaan ja tuleville kyselijöille; minulla ei ole AD/HD:tä. 

Nyt arki on paljon helpompaa ja myös keskittymiskyky parantunut todella paljon. Hyvä ystävänikin sanoi viime viikonloppuna, että ”siun kanssa on helpompi puhuakin kun et vaan härvää ympäriinsä”. Myös mieheni sanoi huomanneen eron etten enää aloita tekemään 10 eri asiaa yhtä aikaa ja lopeta kaikkia kesken. Keskityn paljon paremmin, ajatukset pysyy paremmin kasassa ja jatkuva ahdistus on vähentynyt huomattavasti.

Siskoni sanoin ”ehkä sie et olekaan vaan niin töhö”. En niin. Vaan sairastan yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä.

tp5d8736

 

SEURAA MAMAA FACEBOOKISSA / INSTAGRAMISSA / BLOGLOVINISSA

 

Tiina / Fit Fat Mama

17 vastausta artikkeliin “DIAGNOOSI”

  1. Hienoa että kerroit tästä. Kiitos. Itselläni myös yleistyneen ahdistuneisuushäiriön oireet, mutta diagnoosia ei ole tehty. Oot rohkee mimmi! Tsemppiä <3

    • Kiitos Janna <3. Suosittelen käymään tutkimuksissa, jos yhtään epäilet että siulla voisi olla se. Mie en ollut aikaisemmin edes kuullut tuollaista termiä, mutta oli kyllä mukava kuulla että löytyi joku syy noihin oireisiin 🙂

  2. voi tiina ♥ olet niin valtavan rohkea kun kirjoitat tällaisistakin asioista blogiin, ihailen sua suuresti. voimahali sinne ja tsemppiä jatkoon ♥

    • Kiitos tsempeistä Riksup <3. Rohkeutta ja avoimuutta ja myös niitä tabuja haluan tuoda esille. Blogit ja somet on niin kiiltokuvaa, että jonkun täytyy näyttää ettei kaikki olekaan niin höttöä aina =)

  3. Rohkeasti kirjoitettu! En voi olla sanomatta, että ADHD:n kirjoitusmuoto on Suomessa ihan adhd, ei ad/hd. 🙂

  4. Hei,

    Ihana kun kirjoitat noin avoimesti tästä mielestäni hyvinkin yleisestä aiheesta!
    Itse samaisesta häiriöstä kärsivänä voin sanoa, että rentoutuminen ja läsnäolo ovat avainasemassa. Se että osaa erottaa tosiasiat omista kuvitelmista ja mielikuvista, sekä että osaa pysähtyä.
    Olen aina ”kärsinyt” samanlaisista oireista, mutta ymmärtänyt tehdä asialle jotain vasta muutama vuosi sitten, kun syömishäiriö vei voimat lopullisesti ja tuntui että pää ei kestä enään kasassa. Nyt ymmärrän että syömisen kontrolli (ja kaiken muun kontrollointi) on ollut oire ja että se syvin syy löytyy jostain ihan muualta.
    Anna itsellesi aikaa käydä asioita läpi ja tee juttuja, joista sinä oikeasti ja aidosti nautit! Ei sellaisia, joista luulet pitäväsi tai joita pidetään yhteiskunnassa hyvänä tai tärkeänä vaan niitä, jotka saa sut hymyilemään ja kokemaan aitoa iloa!

    Haleja ja jaksamista syksyyn 🙂

    • Voi kiitos Nora ja ihana kun kerroit kokemuksesi tästä <3. Mie en ollut aikaisemmin edes kuullut tälläisestä, mutta kun luin taudin kuvaa, tuli menneisyydestäkin todella monta haa hetkeä mieleen.
      Miullakin ollut kropan ja painon kanssa kamppailuja vuosien ajan, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Vaakakin joutui varastoon jossain vaiheessa kun ravasin sillä liian usein. Nyt olen varmaan 4kg painavampi kuin vuosi sitten, mutta kehonkuvaan ihme kyllä en ahdistunut =)
      Hyviä vinkkejä ja olenkin nykyisin miettinyt "mitä haluan" juttuja, eikä että aina "pakko tehdä" ajattelua :).

  5. Hei! Itselläni on sama ”diagnoosi”,jota olen hoitanut useamman vuoden terapialla eikä nykyään ahdistumisherkkyyteni enää haittaa elämääni juurikaan.Kirjoitin sanan diagnoosi lainausmerkkeihin,sillä itse en oikeastaan usko diagnooseihin.Nehän ovat ainoastaan ihmistä hoitavien asiantuntijoiden tapa niputtaa tietyntyyppistä oireilua yhteen,jotta sitä olisi mahdollista jotenkin hoitaa.Aina kun mieli oireilee,on hyvä muistaa, ett
    ä takana on useimmiten sellaisia syitä,joiden selvittäminen vaatii aikaa.Suosittelen siis sinuakin selvittämään syyt oireilusi takana.Se on pitkä tie mutta kannattava sijoitus loppuelämää varten.Lääkkeet eivät poista ongelmaa,ainoastaan hävittävät oireet.En tietenkään moralisoi sinua tai muita lääkehoidon valinneita mutta suosittelen lämpimästi pitkäkestoista terapiaa,jotta ymmärrät ajatus-ja toimintamallejasi ja niiden taustoja paremmin.

    Kaikkea hyvää sinulle!:)

    • Miullekin kerrottiin mahdollisuudesta terapiaan, mutta en ainakaan vielä ajatellu mennä…ehkä jossain vaiheessa mikäli tilanne huonontuu. Nyt on jotenkin paljon parempi olo, mutta ihan totta, että taustalla on useitakin syitä kaukaa menneisyydestäkin jotka olisi hyvä käsitellä enempi läpi.

      Kiitos Kirsi kokemuksestasi ja kommentista <3.

    • Hei 🙂

      Pakko kommentoida, koska olen samoilla linjoilla. Terapia hoitaa ja parantaa, lääke siinä yhteydessä auttaa jaksamaan käsitellä kaikki asiat. Jos haluaa elää lääkkeetöntä elämää, suosittelen myös kohtaamaan itsensä terapiassa.

      Voimia sinulle arkeesi:)

      Nimimerkillä: Terapia vahvistaa <3

    • Kiitos Maija ajatuksesta :). Kävin 5kertaa psykologilla sekä pari kertaa adhd psykologilla ja he kertoivat myös terapia mahdollisuuden. En vaan jotenkin vielä ole halunnut,tai saanut aikaiseksi. Luulen että jossain vaiheessa tulee käytyä 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta