AVAUTUMINEN KAHDEN LAPSEN ARJESTA

Nyt on pakko hieman avautua kahden lapsen arjesta. Vauva-arki ei ole miulla aina helppoa ja siihen kun yhdistää 4-vuotiaan pakka meinaa välillä levitä käsiin.Kyllä, olen  itse halunnut kummatkin lapseni. Toista yritettiin 8-kuukautta ja toista yli 2-vuotta 6kuukautta. Kyllä, kärsin sekundaarisesta lapsettomuudesta. Kyllä, rakastan kumpaakin lastani niin paljon, että antaisin vaikka pääni heidän vuokseen. Onko minulla oikeus myös lössönlössöhattaratunteiden lisäksi tuntea välillä myös negatiivisia tunteita ja myöntää, että välillä olen väsynyt ja vittuuntunut? Kyllä.

Arki kahden lapsen kanssa on täysin eri kuin yhden. Se on täysin eri kuin vauva-aika pelkästään vauvan kanssa ja täysin eri, kuin pelkästään 4-vuotiaan kanssa.

Esimerkiksi nyt juuri tällä hetkellä kun kirjoitan tätä, kävin vaunulenkillä jotta yliväsynyt vauva nukahtaisi päiväunille. Jätin vaunut ulos, kävin tietokoneen pöydälle ja ennätin kirjoittaa kaksi kappaletta ennen kuin Miina heräsi. Kävin hänet kantoreppuun ja yritän jatkaa edes hetken.

Kaikki on niin erilailla kuin esikoisen aikaan. Kuten olen useaan kertaan kertonut, esikoisen synnytyksen jälkeen olin 2-viikon päästä salilla. 2-kuukauden päästä synnytyksestä kävimme ensimmäisen kerran treffeillä. Nyt kumpikaan ei tule kysymykseenkään. Ensin en itse ollut valmis poistumaan melkein edes roskia viemään ja ensimmäinen kerta pois vauvan luota oli postissa käynti 20-minuuttia. Nyt 2-kuukauden jälkeen alkaa tuntua, että haluaisi edes tunnin, pari olla hetken vastuuvapaa yhdestäkään lapsesta. Mutta se ei ole yksinkertaisesti mahdollista kun Miina ei syö pulloa vieläkään. Ostettiin MAM-pullo ja pari huikkaa sain hänelle annettua, mutta ei…harjoittelua jatketaan, mutta on niin turhauttavaa! Ei voi viedä edes roskia nopeasti jos on yksin lasten kanssa kotona.

Minulla ei ole mitään omia juttuja, paitsi tämä blogi. Kirjoitusajatkin menee pätkissä, ihan miten sattuu. En pääse kirjotusflowun ja en saa ”iloa tuottavaa” fiilistä samalla lailla kuin normaalisti. Koska koko ajan kirjottaessa pitää samaan aikaan olla vastuussa, pelätä että toinen herää huutamaan ja homma jää taas kesken.

Kun kaikki jää aina puolitiehen, keskittymisongelmat ja ahdistuneisuushäiriö on alkanut nostaa päätään. Yhtenä aamupäivänä kun 4-vee oli erityisen uhmakkaalla päällä ja vauva itkuinen, oli jo pakko ottaa puolikas lääke ja siitäkin tuli jo paska mutsi olo. Yksi lääkäri sanoi raskausneuvolalääkäri käynnillä, että imetyksen aikana sitä saa käyttää, mutta silti tuntuu jotenkin epäonnistujalta jos joudun uudelleen aloittamaan lääkkeen, kun siitä jo kertaalleen olen eroon päässyt. Toisaaltaan, se on kuitenkin sairaus ja jos pieni nappula parantaa arjesta selviytymistä niin miksi ihmeessä ei? Jo ulos lähteminen kahden kanssa ahdistaa. Kauppaan lähteminenkin on niin iso revohka koko porukalla että morjens. Nyt pelottaa lapsi hakea hoidosta kun hän oli aamulla niin pahalla tuulella, että alkaako uhmaaminen heti kun tulee kotiin.

Kun on äitiyslomalla niin lasten hoitaminen ja kasvattaminen on miun hommaa kyllä. Mutta välillä vaan toivoisi miehen tullessa kotiin, että voisin samalla tavalla kuin 4-vuotta sitten lähteä huitelemaan salille ja tehdä omaa juttua sen 1,5 tuntia ihan itse. Edes joskus. Tai istua vaikka kuulokkeet päällä 1,5 tuntia ja keskittyä kirjoittamiseen. Mutta sitten tulee myös huono omatunto nakittaa miehellekään paljon lapsihommia kun hän on ollut jo 8-tuntia töissä.

Esikoisen uhma on myös ollut välillä todella todella voimakasta ja myös se vie voimia. Samaan aikaan pitää hoitaa vauvaa, pitää sylissä lähes koko päivä, tissitellä päivässä x miljoona, yrittää olla esikoisen kanssa ettei hän tunne olevansa vähemmän rakastettu, hoitaa 4-vuotiaan viihdytys, uhman hoito, välipalat, siivoaminen ja v*ttu kaikki.

Nyt tuntuu, että olen huono bloggaaja, huono äiti, huono vaimo, huono ystävä, huono kodinhoitaja. Nyt tuntuu epäonnistujalta sanoa tämä ääneen, mutta nyt oli vain pakko päästää ahdistusta hieman ulos. Nyt Miina nukkui koko kirjoituksen ajan kantorepussa ja sain kirjoitusflown toteutettua ja on paljon parempi fiilis <3. Nyt rakastan häntä ja Eetua, eilen, huomenna ja aina. Nyt ja aikaisemminkin tiedän, että tämä aika on lyhyt ja menee kyllä ohi. Nyt lopetan kirjoittamisen ja keitän kahvia.

Enkä keksi tähän nyt mitään järkevää kysyttävää, mutta jos sinulla on avautuminen vauva-arjesta tai kahden lapsen arjesta, kerro ja kommentoi se. Vertaistukea kiitos! 

Katso myös esikoisen vauva-aikana kirjoitetut : Joskus vaan tuntuu että seinät kaatuu päälle

ps. Kävin Eetun hoidosta ja hän oli onneksi hyvällä tuulella. Miina nukkui ja mie sain leikittyä esikoisen kanssa lumessa <3

SEURAA MAMAA FACEBOOKISSA / INSTAGRAMISSA / BLOGLOVINISSA

Tiina / Fit Fat Mama

49 vastausta artikkeliin “AVAUTUMINEN KAHDEN LAPSEN ARJESTA”

  1. Niin tuttu fiilis 🙈
    Itselläni on 3kk ja 1.5kk ikäiset tytöt ja kyllä, välillä vituttaa. Ja sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen, kun en uskaltanut myöntää niitä negatiivisiakin tunteita, vaan yritin suorittaa ja väsytin itseni.
    Lisäksi some täydellisine äiteineen ja täydellisine vauvoineen ahdisti, kun mun vauva ei ollu yhtä kiltisti kuin muiden 🙁
    Nyt tilanne on hyvä, vauvakin muuttui rauhalliseksi yhdessä yössä ❤️

    Tsemppiä teille ja toivottavasti pullotreenit tuottaa pian tulosta ❤️

    • Voi ei, varmasti ollu tosi rankkaa kun tuo masennuskin vielä kaiken lisäksi tullut :(. Suomalaiset -ja äidit varsinkin on monesti suorittajia, eikä uskalleta sanoa että nyt ei jaksa.
      Joo samaistun myös tuohon ”täydellisenine äiteineen ja vauvoineen” juttuun. Vauvojakin vertaillaan ihan pienestä ”miun hymyilee niin paljon, miun nukkuu niin hyvin” jne.

      Hyvä että tilanteesi on nyt hyvä <3

  2. Voi ei, kovasti tsemppiä sinne! Tämän takia olen ajatellut, että meille riittää yksi lapsi. Olen katsellut vierestä, kun siskolla 2 muksua parin vuoden ikäerolla ja kyllä se rankalta näyttää. Tytöt riitelee koko ajan ja koko ajan repii äitiä eri suuntiin.. vaikka nyt jo vanhempi toka luokalla, niin sama meno jatkuu. Musta ei olis siihen. Jaksamisia!

    • Parin vuoden ikäero varmasti vielä rankempi kun tämä 4-vuoden, Eetu osaa kuitenkin onneks jo niin paljon itse jne. Mutta joo, riittämättömyyden tunnetta tunnen kyllä varmaan päivittäin kun pitää sanoa niin monta kertaa päivässä jommalle kummalle ”oota”.

      Kiitos! 🙂

  3. Näitä on aina omalla tavallaan mukava lukea (ei siis siksi että mä olisin ilonen toisen pahasta olosta vaan se _vertaistuki_!!). Sillon tällön lapsiperheblogeissa ihmiset näistä avautuu ja hyvä niin, ei siitä rankkuudesta ja huonoista päivistä pidä tehdä tabua.
    Itse odotan toista lasta ja ja ikäeroa esikoiselle ja tälle toiselle tulee vajaa kaksi vuotta. Mitään ruusuisia kuvia en ole edes viitsinyt maalailla, vaikka toki sitä toivoo että toinenkin olisi helppo just tän pullosta syönnin, viihtymisen ja nukkumisen kannalta! Tämmösiä postauksia lukiessa saa kuitenkin hyvin sitä ”ennakko” myötätuntoa että ei haittaa vaikka välillä saattaskin alkaa vituttamaan, itkettämään jne jne. Ne on niin sallittuja tunteita, ja kuitenkin lopulta päivissä on edes joku se piristyskin – yleensä!

    Tsemppiä, joku on joskus sanonut että pienten lasten kanssa pienet murheet, isompien kanssa isommat murheet, niitä odotellessa 😀

    • Samaa mieltä, mieluusti näistä lukisin enemmänkin. Useampi vaikenee ja haluaa pitää kulissia tai pelkkää positiivisuutta yllä, se on ihan fine jos niin haluaa, mutta itse saan tästä todella paljon helpotusta kun sanoo ääneen ettei aina mene niin hyvin. Vaikka yritin raskausaikana miettiä, että joo eihän se helppoa tule olemaan, niin välillä on kyllä silti tämä arki yllättänyt :D.

      Kiitos kommentista ja onnea odotukseen <3

  4. Ymmärrän tunteesi täysin! Täällä myös kahden lapsen kanssa kotona ja samoja tunteita käyn toisinaan läpi. Tsemppiä!

  5. No voe että, en voi toivottaa kun tsemppiä ja toivoa että ajan kanssa helpottaa!

    Itselläni ei ole kun 4 kk vanha poitsu, mutta olen kyllä ihan täystyöllistetty tämänkin kanssa, kun hän ei nuku päivisin kuin 20 min päikkäreitä tai liikkuvissa vaunuissa, kaiken muun valveillaoloajan on kiinni minussa…

    Pahinta on just se ettei pääse itsekseen tekemään mitään mistä saa nautintoa, että saisi niitä akkuja vähän ladattua ja uutta energiaa elämään.

    Kyllä miusta on hyvä sanoa ääneen myös ne negatiiviset ajatukset tässä vauva/perhearjessa. Ei se ole pois siitä rakkauden määrästä mitä lapsia kohtaan tuntee.

    Oikeastaan miun kommentin syy oli se, että useammalla mammakaverillani on vauvalle alkanut yhtäkkiä pullo ja tutti maistumaan 3 kk:den iässä. Tuo 3 kk tuntuu muutenkin olevan maaginen siirtymä vastasyntyneestä isoksi pikkuihmiseksi, joten ehkäpä Miinallekin alkaa pullo maistua kun tulee ikää vähän vielä!

    • Kiitos Riitu! Päiväunet vaikuttaa kyllä arjen sujuvuuteen, meilläkin joskus Miina nukkuu vain sellaisia pieniä power nappeja. Joskus sitten porskuttaa 2-3 tuntiakin, sitten tosin jo olen melkein häsäämässä onko kaikki hyvin ja katson hengittääkö se :D.

      Hyvin sanottu, ei ole pois siitä rakkauden määrästä mitä lapsia kohtaan tuntee, vaikka ääneen sanoo myös niitä negatiivisia asioita.

      Okei, saa nähdä tulisko Miinallekin 3kuukauden iässä noin, peukut pystyyn 🙂

  6. Kuulostaa todelta tutulta!Se on parasta aikaa mutta samalla kaikkein raskainta! Mun on ollu pakko vaan tehdä itteni kanssa selväks et esim kotityöt tehdään kun ehditään,oon aina ollu tosi tarkka siisteyden kanssa mut enään siihen ei oo vaanmitään mahdollisuutta. Viimeistään kun lapset on nukkumassa teen ne mitä on jäänyt. Meillä ei olla syöty tuttia alusta asti joten tissi on korvannut senkin ja sitähän halutaan myös yöllä kun on joku mitä imee ja siihen ei tutti kelpaa. Rattaisiin tai autoon se on nyt alkanut kelpaamaan joten toivoa on vielä sen suhteen! Esikoinen 5,5v ja toinen 8kk. Aikamoista välillä mut mua helpottaa et esikoinen 3krt viikossa päivä kodissa sillon saan edes vähän paremmin hengähtää. Pulloiluun,kokeile aventin pullo! Oon kuullut monella sen auttavan,muistuttaa eniten tissiä. 😄Meillä on ollu mammin pullo ja sen harvan kerran kun on joku ollut hoitamassa niin on kelvannut. Tsemppiä!! Kyllä me äidit ollaan aika tehopakkauksia ja sitä omaa aikaa on tulevaisuudessa viä luvassa nyt on vaan tää hetki ja se menee tosi nopeesti ohi! 🙂

    • Mie taasen en ole ikinä ollut mikään järjestelmällinen ja siistiyden ylläpitäminen on hankalaa… ja se sotkukin aiheuttaa ahdistusta sitten välillä kun vaikka miten yrittäisin pitää siistinä, niin ei onnistu :D.

      Meillä on just Avent, ei huoli sitä :(. Ostettiin myös MAM kokeiluun, mutta ei sekään onnistu.

      Se helpottaa kyllä, että toinen lapsi käy hoidossa/kerhossa. Hyvällä tuurilla vauva nukkuu silloin, niin saa kerättyä vähä virtaa tekemällä omia juttuja :).

      Kiitos, ja tsempit siullekin! =)

  7. Tsemppiä!
    Meillä on vain yksi lapsi, mutta hän on täyden työn lapsi. Ekat 2kk huusi yöt ja nyt onneksi nukkuu yöt, mutta huutaa päivän.
    Meillä huolii pullon, mutta ei rauhoitu sillä. Eli yhtälailla ollaan kiinni vauvassa, kun tissi on se ainoa keino (ei huoli tuttia).
    Pullon huolii, sillä sitä harjoiteltiin heti syntymästä asti, ettei äidin tarvisi olla niin kiinni vauvassa koko vuotta, mutta tutin harjoittelu unohtui. Kuitenkin nyt kun sinnikkäästi ollaan yritetty, niin heikkona hetkenä vauva huoliikin sen! Eli sinnikkyyttä tarvitaan! Eiköhän teilläkin lopulta pullo kelpaa 🙂

    Et ole huono äiti, vaikka et ole yli-ihminen, joka selviytyy kaikesta. Itsellä helpotti, kun hyväksyi sen, että en vain pysty heti reagoimaan vauvan joka itkuun. Vauva ei ole siitä vielä särkynyt, jos on joutunut odottamaan hetken. Voit tehdä oman leipäsi loppuun tai syödä lautasen tyhjäksi. Itselläni helpotti siis todella paljon, kun lopetin itseni syyllistämisen. Ja vaikka isä on töissä, niin oman henkisen jaksamisen vuoksi kannattaa kannustaa miestä auttamaan lasten kanssa! Meillä miestä pitää ainakin kannustaa ja pyytää apua. Vaikka mies ei pärjää yksin vauvan kanssa ilman tissejä, silti koko ajan isälläkin helpottuu vauvanhoito. Vauva oppii, että voi rauhoittua muuallekin kuin tissille.

    Olipa pitkä kommentti.
    Tsemppiä kuitenkin! Jokainen löytää sen oman tavan pärjätä! Ja kun vauva kasvaa, niin varmasti helpottuu asiat. 🙂

    • Voi ei, yövalvominen kyllä vaikuttaa hyvinvointiin ihan kaikilla tavoilla, onneksi pääsitte siitä eroon, mutta tuo päiväitkuisuuskin on kyllä rankkaa…meillä nimittäin oli uuri niin, että yöt menee paremmin ja päivä sitten itkeskeltiin. Nyt näyttää onneksi paremmalta sen suhteen <3

      Joo on ollu pakko kahden lapsen kanssa antaa vauvankin odottaa hetkittäin, just kun on vaikka auttamassa esikoista pukemisessa tai jossain muussa.

      Mies ja Miina on tullut nyt paremmin juttuun, vauva viihtyy edelleen eniten miulla ja rauhoittuu, mutta on selkeesti vähentänyt itkeskelyä ja viihtyy isinkin sylkyssä pidempiä kuin minuutin pätkiä 🙂

      Kiitos Hanna 🙂

  8. Tsemppiä! Sä tarviit vähänn omaa aikaa, ihan ehdottomasti se kuulostaa siltä! Tuo on intenssiivinen vaihe ja kuulostaa siltä, että sä tarviit tukea! Toivottavasti saat sitä ja sun mies/lähipiiri joskus ottaa vauvan + esikoisen, että saat joskus vähän huilahtaa. Et ole huono äiti missään nimessä, äläkä tunne syyllisyyttä turhaan, sä olet tärkein ihminen, josta sun pitää pitää huolta – miten sitä muuten jaksaa tuota pyöritystä? Voimia kauheasti ja kohtalotovereita löytyy yllin kyllin, muista et ole yksin <3

    • Oikeassa olet Annie. Tällä viikolla sain pieniä hetkiä, kävin kodin vieressä olevalla ulkosalilla 15-minuuttia ja lapset jäi isin hoiviin, kotona tein 15-minuutin treenin kun vauva oli unikopassa tyytyväisenä. Pieniä juttuja, mutta teki jo niin hyvää <3.

      Ihana kommentti, kiitos <3

  9. <3 Tuttu tunne täälläkin, välillä päivät tuntuu olevan vaan selviytymistä.. Vaikka suuresti lapsiani rakastan ja he ovat maailman tärkeimmät niin olen antanut itselleni luvan tuntea myös niitä negatiivisia tunteita ja myöntänyt sen että tämä on välillä todella raskasta, olen myös ystäville ja perheelle kertonut että en niinkään rakasta tätä pikkuvauva-arkea, vaan kovasti jo odotan että vauvakin jo kasvaisi ja kehittyisi..Ja monesti ne negatiiviset tunteet sitten tulevat ja menevät yhtä nopeasti ja sitten arkikin jo hymyilee jälleen:) Pääasia varmaan on että uskaltaa myöntää ne itselleen ja tarvittaessa muillekin, sekin jo helpottaa oloa jonkin verran! Mutta jos yhtään helpottaa niin täällä siis sama meininki ja samanlaisia fiiliksiä, tsemppiä ja jaksamista teille 🙂 Onneksi kaikki on kuitenkin pääasiassa hyvin ja aika menee nopeasti, yritetään nauttia suurimmasta osasta siitä 🙂

    • Joo välillä herätessä jos esikoisella on vaikka känkkäpäivä, niin toivoo,että olisi jo ilta :D.
      Miekin olen rehellisesti kertonut lähipiirille ja oikeastaan kaikille puhunut ihan rehellisesti miten menee. Se nimenomaan helpottaa omaa oloa, en koe siitä mitään hyötyä, että ruusustelee arkea liikaa. Ihania ihania hetkiä, mutta myös niitä ikävimpiä.

      Kiitos Elina 🙂

  10. Tsemppiä sinne! Monelle äidillä on samoja fiiliksiä mutta usein asiasta ei uskalleta sanoa koska pelätään niitä kommentteja että ”oo iloinen kun sulla on edes lapsia” tai ”itehän ne oot halunnut”. Toivottavasti sulla on siellä lähipiirissä

  11. Niiiiin tuttua ja täysin hyväksyttäviä tunteita ❤
    Jos joku haaveilee kahdesta lapsesta, mutta ei rankkuuden takia uskalla yrittää niin kerron oman kokemuksen.

    Esikoinen oli 7-vuotias ekaluokkalainen kun toinen lapsi syntyi. Ihan sairaan helppoa! Oma-aloitteinen, omatoiminen, reipas, lapsenmielinen ja uhmat ohittanut ekaluokkalainen oli (ja on kyllä yhä 12-vuotiaanakin) tosi helppo hoidettava. Ei mainittavaa määrää harrastuksia, joihin olisi joka ilta pitänyt kuskata ja kouluun meni itsekseen eli ei tarvinnut viedä niin kuin päiväkotiin pitää.
    Vauvan kanssa meni tosi hyvin, koska päivät oltiin kaksistaan ja halutessani pystyin vauvan kanssa nukkumaan päiväunia tai käymään vaunulenkeillä. Olin jo kerran kokenut vauva-ajan ja tiesin miten vauvaa hoidetaan, joten sitäkään ei tarvinnut stressata tai jännittää.
    Ne oli luksusaikoja ne ❤

    Nykyään lapsia on kolme. Kuopus 2 v ja keskimmäinen 5 v. Kuopuksen vauva-aika oli raastavaa, koska piti ottaa huomioon keskimmäinen. Kauhee stressi yrittää saada lapset nukkumaan samaan aikaan päiväunia, jos itsekin halusit nukkua. Kahden pienen ja kiukkuisen lapsen pukeminen toppavaatteisiin juu ei kiitos! Helpompi olisi ollut jäädä sisälle. Lähdepäs iloisesti sitten talviaikaan vähän vaunulenkille kun 3v ei viihdy vaunuissa, talvella pyöräily sula mahdottomuus jaaaa pulkassa perässä vetäminen tsiisus!

    Eka vaihtoehto oli ihana.
    Tokassa tilanteessa oli vain pakko alkaa opetella luopumaan turhasta stressaamisesta, kuten pyykit, siisteys, oma ulkonäkö, jokapäiväinen monen tunnin ulkoilu jne. Piti alkaa edetä tilanteen mukaan olettamatta liikoja. Nyt hei helpottaa jo 😂

    Voimia arkeen niin sinulle kuin muillekin usean alle kouluikäisen lapsen vanhemmalle ❤
    Kouluiässä alkaa sitten kuskaaminen harrastuksista toiseen työpäivän päätteeksi ja mokkapalojen leipominen yömyöhään pelipäiviä varten 😁

  12. Moikka! Kiitos kun jaat blogissa rehellisesti tunteistasi. Somessa on liikaa blogeja ja instagramtilejä, jotka antavat lapsiperhearjesta ruusuisen ja helpon kuvan. Se saa monen tuntemaan huonommuudentunteita ja toisaalta se myös aiheuttaa sitä, että todella nuoret tytöt aloittavat lapsien tekemisen, koska somessa se näyttää niin hienolta, ihanalta ja upealta. On ihanat vauvanvaatteet, hienot vaunut ja söpö vauva. Moni teini-ikäinen voi ajatella näin. Sitten kun saa vauvan niin ymmärtää, että ei se ihan näin ollutkaan. Voi olla iso kriisi teinin elämässä. Meni ehkä hieman raiteilta, mutta siis arvostan rehellisyyttäsi. Ei pidä antaa liian ruusuista kuvaa somessa. Se voi hetkeksi itselle tuoda hyvän mielen kun pitää kulissit yllä, mutta onko se loppupeleissä järkevää kenenkään näkökulmasta?

    Itselläni ei ole vielä lapsia, mutta kovasti miehen kanssa jo yritetään vauvaa 🙂 Halusin kuitenkin kommentoida <3

  13. Komppaan. Minulla lapset samalla ikäerolla. Olen yllättynyt kuinka työlästä tämä on. Pahinta on yöherätykset. Ykkönen näkee painajaisia ja herää 2-3 kertaa ja 2. herää siinä välissä 2-3 kertaa. Se on jo kuusi herätystä yössä. Huoh. (Meillä 5v. Ja 1v. 3kk)

  14. Hyvin samoissa ajatuksissa täälläkin toisinaan 🙉😂 Mies tekee töitä pois kotoa noin 3-5 päivää putkeen, minä lasten kanssa kotona poika 4v ja tyttö 1,7 vuotta. Tyttö nukkuu edelleen aika huonosti… Väsymys tekee välillä hulluksi, niin ja se riittämättömyys, kun molemmat vetävät erisuuntiin 😂😃 luotan että vielä helpottaa, joskus 😂 tsemppiä sinne 😊

  15. Meillä on lapset 3 vuoden ikäerolla ja päivät hujahtaa hetkessä ja mitään ei kerkeä kunnolla tehdä. Poden huonoa omatuntoa siitä, että ulkoilu tarkoittaa vain vaunulenkkiä, koska 3kk ikänen kuopus ei nuku kuin liikkuvissa vaunuissa. Ja 3-vuotiaan houkuttelu kävelemään on välillä tosi taistelua… Välillä mietin, oisko sittenkin pitänyt tuplarattaat hommata mut näillä mennään 😀 tammikuussa esikoisella jatkuu päiväkoti parina päivänä viikossa ja uskon, että se tulee meille molemmille tarpeeseen… Esikoinen saa ikäistään seuraa ja leikkikavereita – hän kun ei leiki yksin yhtään. Vaikka etukäteen aavistelin tän toisen vauva-ajan olevan rankka, niin silti tää rankkuus on yllättänyt. Onneks asuu sukulaiset lähellä niin pääsee joskus hengähtämään hetkeksi. Tsemiä sinnekin vauva-arkeen, kyllä me tää handlataan vaikka välillä v*tuttaakin 😀

  16. Kuulostaa niin tutulta, täälläkään ei huolittu pulloa ennen kuin nyt 5 kk iässä. Kun vauva oli 2 kk mulla puhkesi ahdistus/paniikkihäiriö päälle. Nyt on 3 kk mennyt välillä huonommin, välillä paremmin. Vauva-arki on jo helpottanut mutta ahdistusta pitää yllä miehen vanhanaikainen asenne lastenhoitoon liittyen, äidin pitäisi vaan selviytyä ja tukahduttaa kaikki tunteet. Psykologin avulla olen oppinut että kaikenlaiset tunteet ovat ok.

    Halusin vain sanoa että, täällä yksi jota ahdistaa myös, et todellakaan ole yksin tuntemuksiesi kanssa 🙂

  17. Kiitos rehellisesti kirjoituksesta! Voin niin samaistua. Täällä 4-v. ja 11 kk ja arki on enemmän tai vähemmän kaaosta. Mutta kun yrittää nauttia niistä pienistä hyvistä hetkistä, jaksaa taas. Ja se oman ajan otto on äärimmäisen tärkeää, mutta niin vaikeaa. Olen yrittänyt nyt kiinteiden myötä olla silloin tällöin hetken poissa, mutta huomaan just miettiväni miten mies jaksaa työpäivän jälkeen jne., vaikka sehän on suorastaan hölmöä, koska niinhän munkin on jaksettava. 😀 Tsemppiä arkeen, samassa suossa ollaan!😊

  18. Meidän lapsilla 4 ikäero ja nuorempi ei koskaan suostunut syömään pullosta tai ottamaan tuttia. Öisin tissiä 45 min välein melkein 11 kk. Ei paljon tullu käytyä missään. Yhtäkään yötä ei hoitanut isä. Päiväunet nukuin itse ehkä kerran kolmessa kuukaudessa, kun oli vaan niin väsyny että uni ei enää tullu millään. Vitutti mutta kyllä sen jakso kun tiesi että joskus se loppuu. Kun tyttö oli 6 kk perustin oman firman jotta sais lisätuloja ja jotain muuta ajateltavaa. Oli se raskasta mutta kun ei osaa pyytää apua niin semmosta se sitten on. Nyt lapset on 4 ja 8 ja tappelee keskenään päivät pitkät 🙂 Mä en osaa edelleenkään nukkua päiväunia ja yötkin joskus vaikeita vaikka lapset ei enää heräile. Firman lopetin viime kuussa kun myönsin että enää en jaksa. Nyt koitan huilata ja olla vähemmän marttyyri haha!
    Kyllä sä selviät vaikka vitustahan se vauvailu aika usein on!

  19. Kuulostaa kovin tutulta… Alkoi aivan ahdistaa kun nuo ajat palautuivat mieleeni. Minulla on 2 poikaa kahden vuoden ikäerolla, ja toisen vauvavuosi on muistoissa pelkkää sumua… Nyt pojat ovat jo isompia, toinen eskarisra ja toinen koulussa, ja elämä on jo kovin erilaista. Välillä sitä miettii vuosien takaisia aikoja jopa lämmöllä, eli aika todellakin kultaa muistot!
    Tiedän että tämä on ärsyttävää kuulla, mutta aika aikaansa kutakin. Hetken päästä helpottaa. Me äidit ollaan sankareita 😍

  20. Ihanaa kun kirjoitit tuon tekstin. Helpottavaa kuulla että muillakin on samanlaisia ajatuksia. Kovin moni ei vaan uskalla sanoa sitä ääneen. Minulla on vain yksi tyttö 9 kk mutta ei ihan helpoimmasta päästä. Yöt on valvottu alusta asti niin etten ole koko aikana nukkunut kuin kolme tuntia putkeen. Jumpasta tai omista jutuista voi vaan unelmoida..Lisäksi tyttö on niin herkkäuninen että herää ihan jokaiseen ääneen. Kun avaa keittiössä jääkaapin oven niin makuuhuoneessa onkin jo herätty. Joskus tuntuu että pää hajoaa jos ei saa hetkeäkään päivässä olla yksin. Vaikka lapsi on maailman tärkein ja rakkain niin näitä fiiliksiä vaan tulee. Ja silti haaveilen toisesta lapsesta jo nyt vaikka tiedän että ”se toinen menee siinä samalla” ei todellakaan pidä paikkaansa. Tsemppiä ja jaksamista hirmuisen paljon sinne.

  21. Meillä esikoispoika 3v ja tyttö pian 2 kk (meillä taisikin olla just sama laskettu aika mutta teidän neiti päätti tulla aiemmin :-)).

    Samalla kaavalla mennään – pojan uhma saa mut hulluuden partaalle ja paska mutsi-fiilikset myös täällä miltei päivittäin… Ja todellakin tiedän sen pelonsekaisen tunteen kun ootat vaan minkälaiset uhmaraivarit vuorossa… Meillä noita uhmakohtauksia tullut myös öisin,tietty etenkin silloin kun vauva ois pärjännyt 2-3 syötöllä…

    Tyttö ei myöskään meillä huoli pulloa/tuttia ja ne pienet ajat kun olen muualla ollut (ruokakauppa, hammaslääkäri tmv.) on isä saanut kannella huutavaa vauvaa ja kiukkuavaa esikoista…

    Siispä,kiitos tästä tekstistä ja jaksamista sinnekin! 🙂

  22. Voi mä niin samaistun! Meillä on 2v ja 5kk lapset. Päivät menee menojaan, välillä ihan liian nopeasti ja välillä tuskastuttavan hitaasti. Mies tekee vuorotyötä ja yksi vuoro kestää 24h, viikossa hän tekee kolme vuoroa.

    Itse en koe huonoa omaatuntoa antaessani vastuun lastenhoidosta isälle, saatan häipyä kahville pariksi tunniksi. Eihän äitiyslomankaan kuulu olla ”työtä” 24h/7. Mieheni kyllä ymmärtää, olen parempi ja jaksavampi kun saan tuulettaa vähän ajatuksia.

    Meidän lapset on nukkuneet aina hyvin ja yöt läpi. Silti riittämättömyys ja väsy iskee välillä. Hormonit myllertää, välillä ärsyttää olla niin kiinni lapsessa ja koko ajan tarpeellinen jollekin. Silti on maailman ihaninta tietää ettei kukaan pystyisi minua äitinä korvaamaan! Olen lapsilleni se tärkein äiti. En usko, että onkaan äitiä tai isää joka ei koskaan ärsyyntyisi lapsiin liittyen. Ole armollinen itsellesi. Minä ainakin ymmärrän kun oikein kunnolla ketuttaa joskus…

    Meillä esikoinen hyväksyi pullon alusta asti kun olin poissa. Nyt tämä toinen vauva koettelee isiä, kun ei meinaa pullo kelvata. Olen lypsänyt omaa maitoa pulloon ja näin maistuu paremmin. Minulta kumpikaan ei aluksi pullosta syönyt, vasta kun olin poissa kotoa pullokin alkaa kelvata. Kannattaa kokeilla.

  23. Valitat vaikka esikoinen on hoidossa ja olet vauvan kanssa kaksin. Tottakai neljä vuotias kiukkuaa ja uhmaa kun viet hänet hoitoon pois kotoa vaikka jäät itse vauvan kanssa kotiin. Eetu varmaan tuntee olon ulkopuoliseksi. Ja varmasti on vaikutusta tulevaisuudessa.

    • Syyllistät vaikka olet äiti myös. Menepä itseesi, hyi! Inhottaa nää ihmiset jotka tulee kommentoimaan, mutta eivät ajattele mitä toisella on menossa pään sisällä pienen, vaativan vauvan kanssa. Onneksi sulle tuli varmaan ylempi olo itsellesi tosta kommentista!!

    • En tuntenut ylemmyyttä. Se ei ollut tarkoitus. Vaan tarkoitus on vähän antaa ajatuksia. Mikä elämässä on tärkeintä. Oma-aika vai lapset? Miksi pitää esikoinen edes viedä hoitoon. No siksi että itse pääsee helpommalla. Ryhtiliike, peiliin katsominen ja elämä tärkeysjärjestykseen. Äitdin elämä on lapset varsinkin kun lapset on pieniä. Ihan kaikella rakkaudella.

    • Törkeää kommentointia. Elämässä on tärkeintä huolehtia omasta jaksamisestaan, jotta voisi olla rakastava äiti lapsilleen. Isomman lapsen on hyvä olla ikätovereittensa seurassa päiväkodissa, jotta oppii mm. kaverisuhteiden muodostamiseen tarvittavia sosiaalisiataitoja. Hurjasti tsemppiä Tiina! Et ole huono äiti, vaikka vietkin isomman lapsesi päiväkotiin ja kaipaat myös omaa aikaa arkeesi!

    • Niin, itse näet kommenttisi noin. Onnittelut(?) jos pystyt olemaan äiti ilman suurta tunneskaalaa. Mutta asiat voi sanoa ilman syyllistämistä. Moni vie isomman lapsen hoitoon jotta jaksaa olla lopun päivän hyvä äiti. Toiset kuormittuvat helpommin kuin toiset, riippuen lähtökohdistaan. Itse ajattelin vielä jokin vuosi sitten todi tosi rumasti ihmisistä jotka vievät lapsensa hoitoon vaikka ovat itse kotona. Ja päivähoidosta ja perhetyöstä on työkokemusta. Nyt näen sen ehkäisevänä lastensuojeluna. Ja sitä se on. Silloin, ei tarvitse mitään muuta kuin tukea toisilta, nuo ”herättävät” kommentit voi jättää mielestäni pois jollei muuta sanottavaa oikeasti keksi. Tai lisätä loppuun jotain kannustavaa edes. (Tuntuu muuten, että olen lukenut tämän kommenttini jonkun muun kirjoittamana monet kerrat, mutta syy siihen on epäempaattinen kommentointi uudelleen ja uudelleen ja uudelleen..)

    • Ehkäpä on jopa niin että itsellä on juuri niin voimakas tunneside ja rakkaus lapsiani kohtaan, että olen onnellinen et saan pitää heidät kotona. Toki vanhemmalla lapsella on kavereita ja käy kerhossa jos haluaa. Minulla on mahdollisuus olla nyt kotona heitä varten. Toivon että se antaa eväät heille tulevaisuuteen. Monella ei ole edes mahdollisuutta olla kotona lasten kanssa vaikka haluaisi. Pienen lapsen on kuitenkin parasta olla kotona. Lähellä äitiä. Tietenkin on parempi että vie päiväkotiin jos ei ole valmiuksia hoitaa itse. Ja kokee sen parhaaksi lapselleen että häntä kasvattaa myös päiväkodin aikuiset. Kommenttini oli ehkä kärkäs mutta en todella tarkoittanut mitään pahaa. Ja tiedän että jokainen äiti ajattelee aina lastensa parasta.

    • Jos vauva vaatii jatkuvaa imetystä niin ei siinä samalla kummempia virikkeitä ehdi järjestellä 4-vuotiaalle. Ja jos äidillä on lääkitystä vaativia mielenterveysongelmia niin parempikin että lapsi päiväkodissa.
      Kaikki ei ole niin mustavalkoista.
      Jos teillä onnistuu kotihoito niin ok.

  24. Noita romahduksia tulee kahden pienen kanssa, älä pelkää niitä! Tärkeimmät asiat NYT:
    Nuku lasten kanssa vähintään kellon ympäri jos pystyt. Älä selaa nettiä liian myöhään iltaisin ym ym.
    Keskity tähän lyhyeen hetkeen kun Miina on pieni. Nyt ei ole aika keskittyä itseesi, vaikka kuinka haluaisit. Se on itsellekin ollut kova paikka.
    Anna niiden roskien olla, tärkeintä on oma jaksamisesi. Suorittaminen seis nyt.

    Kyllä, nämä asiat oppii pikku hiljaa, usko siihen ❤️

    Ja nämä kommentit kaikella rakkaudella äidiltä toiselle, mua sattui lukea miten ahdistunut olet..

    T. 4-vuotiaan ja puolivuotiaan äiti, myös ojan pohjat läpi käynyt.

  25. Tulin vain kommentoimaan (vertaistukea ei ole näin yhden lapsen äitinä tarjottavaksi), että kiitos tästä tekstistä. Kiitos avoimuudestasi, rohkeudestasi, vahvuudestasi ja aitoudestasi. Kumpa nämä tekstit olisivat arkipäiväisiä sillä KUKAAN ei ole täydellinen. Kukaan ei elä pelkästään vaaleanpunaista hattara-arkea. Ja kenenkään ei pitäisi inhimillisten tunteidensa vuoksi kokevansa olevansa huonompi yhtään missään. Olet varmasti maailman paras SINÄ ja SINÄ RIITÄT. Muista se! <3

    Elisabet | http://www.fashionpoetry.eue

  26. Muistan nuo tunteet 2 lapsen kanssa. Meillä ei yksikään lapsi ole pulloa suostunut ottamaan, joten feel you. Nyt 4 lapsen kanssa tilanne on ollut toinen. Ei ole ahdistusta eikä kiirettä. Ymmärrän että jokainen tarvii omaa aikaa. Mutta sen sijaaan että odotat saavasi pitkän hetken yksin, yritä myös nauttia niistä pienistä hetkistä. Kuppi kuumaa, kun vauva nukkuu ja esikoinen on hetken rauhassa. Lehden salausta, mitä vain pientä. Vaikka tuntuu,että aika on suunnilleen pysähtynyt , niin kyllähän ne muutamat kuukaudet nopeasti menee ja todennäköisesti vauva jää sitten jo mielellään kotiin ja sinä pääset liikkeelle yksinkin. Tämä some on myös niin paha, pitäisi revetä joka suuntaan ja olla menossa , että olisi hyvä.
    Kotitreenejä voi tehdä hirmu hyvin vaikka vauva olis hereillä siinä vieressä. Voi olla että esikoinenkin osallistuu jumppaan. 🙂 Meillä kaksi nuorinta joogaa kanssani tätä nykyä. Matolle on tunkua!!
    Kuten joku sanoikin, tärkeintä on nyt levätä, ja yrittää nauttia pienistä jutuista. Kaivautua illalla miehen kainaloon ja vaan hetken hengähtää. Pian sinä vielä kaipaat näitä hetkiä,kun palaat takaisin töihin.
    Ihanaa talven odotusta!❤

  27. Ah, tiedän tunteen.
    Esikoinen oli reipas koululainen kun toinen lapsi syntyi ja oli todella helppo vauvavuosi. Vauva nukkui hyvin ja oli hyvin tyytyväinen. Esikoisella oli kaikki allergiat yms ja oli vauvana todella itkuinen.
    Kolmas lapsi syntyi syyskuussa ja ikäeroa keskimmäisen kanssa on vain vuosi.
    Ja vaikka tämäkin vauva on ns. helppo niin kyllä tämä on oikeasti rankkaa.
    Kun on 2 pientä joille pitäisi jakaa huomiota ja koti hoitaa myös, niin ei riitä tunnit vuorokaudessa.
    Tsemppiä sinulle ❤

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 70
Tykkää jutusta