YLEISTYNYT AHDISTUNEISUUSHÄIRIÖ JA RASKAUS

Vuosi sitten kun olimme Turkin Sidessä, olin raskaana ja reissussa vuosin verta. Kun tultiin Suomeen, pari päivää siitä jouduin sairaalaan ja sain keskenmenon. Nyt Rodoksen reissulla monella vessareissulla pelkäsin tuleeko pyyhkiessä verta ja lauantai illalla sain pienen itkukohtauksen kun pelotti hirveästi käykö nytkin huonosti. Mitään vuotoa ei kuitenkaan tällä kertaa tullut, pelkotila vaan iski päälle. Siitä sain ajatuksen kertoa ennen reissu kuulumisia miten yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja raskaus yhdistelmä on omalla kohdallani mennyt.

Miten sairaus on sujunut raskauden aikana, miten lääkitys ja miten yleisvointi. Hieman ajatuksia ylipäätänsä siitä, mitä ajatuksia raskaus on herättänyt. Yksi lukija kysyi olenko keskenmenon jälkeen voinut nauttia raskaudesta ja halusin kertoa vastausta myös tähän postaukseen.

Diagnoosinhan sain viime syyskuussa, joka oli iso helpotus. Silloin sain myös päivittäisessä käytössä olevan ylläpitävän miedon lääkkeen, joka auttoi huomattavasti paniikkioireiden+ahdistuksen lisäksi myös keskittymisongelmaani. Raskaustesti näytti plussaa joulukuussa.

Kun plussa tuli, olin tottakai onnellinen, mutta en uskaltanut olla ”liian onnellinen”. Yritin jatkaa arkea ilman sen enempää miettimättä.

Söin ylläpitävää lääkitystä lääkärin luvalla ensimmäiset 3kk joten se varmasti auttoi. Lääkityksen ajoin lääkärin antaman ohjeen mukaan pikkuhiljaa alas. Joka kerta kuitenkin kun kävin vessassa niin vähän ahdisti ja pelotti, että tuleeko pyyhkiessä verta…12vko ultran jälkeen jossa kaikki oli hyvin, tunteet purkautui ihan täysin ja vollotin ihan hulluna.

Keskenmenneen raskauden aikana miulla oli ajottaisia kipuja ja vuotoa jo ekan kerran rv 6, tässä ei onneksi ole ollut mitään. Päivänä jolloin kävin terveyskeskuksessa sisätutkimuksessa ja avautumassa lapsettomuusasiasta liukastuin ulkona ja kaaduin suoraan mahalleni. Sain siitäkin jotenkin ajatusta, että jos mahatyyppi selviää kaatumisesta ja sisätutkimuksesta, niin on vahvempi tyyppi kyydissä :D.

Edelleen on pieni pelko joka välillä iskee,  en tiedä pääsenkö siitä eroon kuin vasta kun vauva on syntynyt..Lantionlöystymiskivuista olen kärsinyt ja reissussa pari kertaa tuli vissiin harjoitussupistuksia, ainakin maha oli pinkeä kuin mikä ja olo epämukava. Lisäksi tuo istukan alhainen sijainti, jossa kerroin huono uutinen neuvola postauksessa aiheuttaa hieman mietittävää. Kiitos muuten keskustelusta kommenttikentän puolella!

Eli pelkoa on kyllä täälläkin edelleen jonkinverran. Siihen ei varmaan auta kuin aika. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin muut ihmiset jotka sanoo ”älä stressaa”. Keskenmeno oli kuitenkin iso menetys ja omalle naiseudelleni jotenkin myös kolahdus.

Yritän kuitenkin olla liikaa miettimättä, eikä pelkotiloja päivittäin välttämättä edes tule nykyisin. Liikkeet tuntuu päivittäin ja tuntuu, että Rodoksen reissussa meidän Myy sai auringosta energiaa ja onkin nyt monotellut ihan kunnolla.
 Raskauden aikana paniikkikohtauksia on onneksi tullut vain muutama. Välissä oli yksi huonompi kausi, jolloin olin lääkärin määräämällä sairaslomalla, mutta sen jälkeen olo on ollut aikamoisen hyvä. Henkinen yleisvointi parantui miulla kuitenkin aikalailla rv 12 jälkeen kun suurin stressimöhkäle tipahti sydämeltä.
Onko ruudun sillä puolen lukijoita jotka ovat raskaana/olleet raskaana ja sairastaneet ahdistuneisuushäiriötä/paniikkihäiriötä? Ovatko oireesi helpottaneet raskausaikana vai säilyneet samana?

HAASTATTELU MTV.FI HYVINVOINTISIVULLE

Ensiksi iso iso iso kiitos teille kaikille onnitteluista vauva-uutisiin <3!!!! Olen ihan itkua melkein täällä tihrustanut teidän onnentoivotuksia lukiessani.

Yksi iso asia henkisen hyvinvointini kannalta oli nimenomaan epäonnistuminen raskaaksi tulemisessa. Nyt kun se virstanpylstäs on saavutettu, voin huomattavasti paremmin. Tuntuu kuin olisin taas enemmän itseni. Viikonloppuna nauroin enemmän kuin varmaan kuukausiin.

Kirjoitin vähän aikaa sitten elämästä ahdistuneisuushäiriön kanssa. Sain postauksen jälkeen viestiä Mtv toimittajalta Laura Matilaiselta, joka pyysi voisinko antaa heidän lifestyle sivustolleen haastattelun liittyen burn outiin ja ahdistuneisuushäiriöön. Mielestäni on pelkästään positiivista miten henkiseen hyvinvointiin kiinnitetään enemmän nykyisin huomiota ja sen suhteen ollaan avoimempia. Suostuin siis tottakai haastatteluun.

Otsikko kuului näin;

Ahdistuneisuushäiriö ja burn out ovat opettaneet Tiinalle armollisuutta. ”Kukaan ei saa mitalia siitä, että koko ajan menee ja tekee” 

Kerroin haastattelusta sairauden kulustani aina vuodesta 2015 asti tähän päivään. Juttu oli mielestäni oikein kivasti kirjoitettu ja sen voit lukea kokonaisuudessaan TÄÄLTÄ. Jutulla on yli 400 jakoa, kiva että ihmiset saa luettua myös ihan taviksien kokemuksia burn outista, eikä vain famous tyyppien.

 

 

Raskausjuttuja tulen keskiviikkona kirjoittelemaan, niin huippua kun pääsee kirjoittamaan niistä asioista vapaasti. Edellisestä kun on kuitenkin aikaa 4-vuotta niin tuntuu että kaikki on jo ihan unohtunut…

Tiina joka ei tunne sanaa tabu kantaa eteenpäin ja todellakin hienoa miten media alkaa kertoa henkisestä hyvin -ja pahoinvoinnista avoimemmin.

Oikein kivaa maanantain jatkoa, pus

 

 

SEURAA MAMAA FACEBOOKISSA / INSTAGRAMISSA / BLOGLOVINISSA