Vauvan vierastus ja eroahdistus LOPU JO!

Vauvan vierastus ja eroahdistus on nostanut taas päätään. En ole aikaisemmin blogiin vierastuksesta kirjoittanut, mutta nyt on sellainen fiilis.

Eroahdistus oli vauvalla hyvin voimakasta ensimmäisinä kuukausina ja pidempääkin. Jos lähdin käyttämään koiran 20-minsan kävelyllä, vastassa oli huutava vauva. Vieläkin kun käyn jossain, on aina mukana  pieni jännitys ulko-ovea avatessa.

Vierastus tarkoittaa sitä, että vauva reagoi muihin ihmisiin varauksella. Jotkut vauvat katsovat vierasta alta kulmien hetken, jotkut eivät reagoi mitenkään ja jotkut huutavat pää punaisena. Meidän neiti kuuluu jälkimmäiseen näköjään taas hetkellisen tauon jälkeen.

Oltiin kerran Hoplopissa ja Miina itki heti jos näki muita ihmisiä.Kävin esikoisen kanssa kerran kiipeilemässä ja siĺlä aikaa neiti ei viihtynyt edes Isinsä sylissä. Vain Äidin syli kelpasi.

Monesti huutoon riittää se, jos henkilö on monen metrin päässä vaikka toiseessa huoneessa asti.

Tuli parempi kausi jolloin vierastusta ei ollut. Istuin linja-autossa vauva sylissä ja katsoin mihin neiti tuijottaa ja hymyilee. Miina virnisteli jollekin tuntemattomalle naiselle ja miehelle. Vitsit että tuli hyvä fiilis! Perheentalolla käydessä vauva oli työntekijän sylissä ja hän tokaisi,että tässä taitaa olla aika perustyytyväinen vauva.Nooh…

Sitten tuli takapakkia ja pahasti.

Siskoni luona Miina huusi ja huusi ja huusi jos ei ollut miun sylissä. Olin metrin päässä, vauva oli siskon sylissä katse minuun päin ja neiti huusi kuin palosireeni.

Mentiin siskon luona perjantai illasta ja vasta maanantai aamupäivästä eteenpäin Miina alkoi olla enemmän oma itsensä. Olisikohan lisääntyneeseen vierastukseen ollut syynä kun ei oltu kotona? Pääsiäisen aikaan kun sisko oli meillä kotona, Miina ei huutanut hälle yhtään.

Tultiin kotiin. Jos en ollut näkyvissä, vauva huusi ja konttasi perään. Yksi hyvä esimerkki kun olin ottamassa kuvia tuolin päällä, niin Miina huusi kontaten luoksi ja nousi tuolia vasten.

Vaiheita vaiheita vaiheita joo, mutta kun vierastus ja eroahdistus oli jo meillä niin hemmetin pitkään, niin eikö voisi jo loppua!

Myös esikoinen vierasti, joskus niin pahasti että ihan tärisi koko jätkä. En muista yhtään miten pitkään se kesti..Nyt hän on oikein reipas sälli.

Vierastus kuuluu osana kehitykseen, eikä sitä voi ohittaa lietsuamalla ja käymällä ihmisten ilmoilla paljon. Ja tämän vauvan kanssa olen lietsunnutkin paljon enemmän kuin esikoisen kanssa. Luin parikin artikkelia, jossa sanottiin vierastuksen liittyvän kiintymyssuhteen kehitykseen ja vierastaminen on luottamuksen osoitus vanhemmille. ( artikkelit täällä ja täällä )

Ihanaa olla tärkeä,mutta alkaa jo hieman turhauttaa.

Vertaistukea kiitos muiden vierastaja vauvojen vanhemmilta! Miten pitkään teidän vauvat vierasti?

 

SEURAA MAMAA FACEBOOKISSA / INSTAGRAMISSA / BLOGLOVINISSA